Tervetuloa elokuu!

Tänään on ollut niin paljon parempi päivä kuin eilen ja toissapäivänä. Nooa on ollut iloinen oma itsensä, mikä tietenkin tekee kaiken. Aamulla oltiin pari tuntia ulkona leikkikentillä kiertelemässä. Sitten päiväunet 11:15 - 13:35. Harmitti ihan kamalasti, mutta minun täytyi herättää Nooa, jotta ehdimme (myöhässä sittenkin) rakasta ystävääni lentokentälle vastaan. Ensin kyllä ihailin monta minuuttia tuota niin rauhassa nukkuvaa pikkuistani <3

Istuimme ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa tunnin verran Starbucksilla kahvejamme hörppien. Siinä sivussa myös vasemmalla kädellä vaihdoin Nooan vaipan, juoksin Alepasta välipalasoseen ja syötin sen :D Kotiin tulimme sateen siivittämänä. Nyt illalla käytiin vaihtamassa Juhiksen Elixiakortti minun käyttööni. Edelleen saan hikan ja syyhyn siitä, miten käsittämättömän tökerösti kyseisessä firmassa hoidetaan asiakassuhteita, mutta aion nyt vaan painaa sen villasella, koska mulle tärkeintä on taas päästä kunnolla treenaamaan, eikä tässä lähimain ole muita vaihtoehtoja. Huomenna siis ensimmäistä kertaa monen kuukauden jälkeen power-tunnille (bodypump). Saas nähdä nouseeko tämä mamma lainkaan lauantaina sängystä ylös! :D

EDIT: tekstiä poistettu, koska aion printata tämän päiväkirjan Nooalle 1v-lahjaksi ja jälkeenpäin tuo kuvahaaste oli tosi irrallinen. Pahoittelut blogietiikan vastaisesta toiminnasta! 

Kaksi kiukkupyllyä

Onko vähän säälittävää, jos rankan päivän jälkeen rentoutumiskeino on mennä Ikeaan? No, rehellisesti sanottuna ei pätkääkään kiinnosta vaikka olisi. Se nyt oli parasta mitä keksin.

Nooa on ollut pari päivää tosi kitisevä ja levoton. Siis tullut ihan mieleen ne ajat, kun poika kärvisteli maitoproteiinin sulatuksen kanssa. Harmitti tosi paljon, kun aamulla nähtiin pitkästä aikaa meidän lähiseudun mammaporukan kanssa ja Nooa oli mitä oli. Kaikki muut vauvat istuivat suht nätisti äitiensä luona vilteillä tai melkoisen tyytyväisinä tutkivat lähiympäristöä. Minua kerrassaan paljolti ärsytti se, kun Nooa vaan kitisi ja en oikein jaksanut keskittyä mihinkään keskusteluun. Ihmettelin myös sitä, miten nuo toiset jaksavat istua rattaissa vaikka 20 minuuttia ilman mitään itkua ja hötkyämistä. Jotenkin just nyt harmittaa, kun meidän rakas on ollut aina niin levotonta sorttia, että sen kanssa on hyvää tuuria, jos saa kauppareissun tehtyä niin, että toinen jaksaa sen aikaa istua liikkuvissa rattaissa. Pysähtyneet rattaat nyt on aivan ei-ei. Eli mikään "odotas äiti vähän katselee vaatteita" shoppailu ei todella tule kysymykseen.

Niin, olihan tämä blogi se paikka, jonne saa purkaa harmitustaan? Joo, no hyvä. Ja eihän tarvitse lisätä, että tietenkin rakastan tuota poikaa maailman eniten - silti välillä saa ärsyttää ja harmittaa? Okei, hyvä.

Haltialan niin ja näin onnistuneen piknikin jälkeen lähdettiin koko jengi rattaiden kera takaisin kohti Kartanonkoskea/Pakkalaa ja Nooa teki jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Nukahti istuma-asennossa ei-peitettyihin rattaisiin. Siis silleen, kun olen kuullut että lapset joskus tekee - että niinku vaan simahtaa. Siinä jäi sitten päiväruuatkin antamatta. Kotona vielä ihmeet jatkui, kun mammaystäväni rohkaisemana koetin ajaa rattaat ihan sängyn viereen ja kipata siitä Nooan sinne jatkamaan unia. Pieni itku ja herääminen siinä vaiheessa, kun nostin, mutta sen jälkeen kaksi tuntia unta omassa sängyssä!

Oih, selitänkö nyt vähän pitkästi? Anteeksi.

No, tähän pari päivää jatkuneeseen (ja nyt illalla selvästi helpottaneeseen) kitinään sekä eiliseen löysään masuun on mulla kolme arvausta syyksi:
a) hampaat - aina hyvä veikkaus
b) maissi - annettiin eilen kolmatta päivää maissia ja viime yrittämällä oireet oli samankaltaiset. Tänään maissia ei enää olla annettu ja iltaa kohti Nopsu on selvästi "parempi".
c) en muista :D haha, siis oikeasti mulla oli vielä äsken kolme ajatusta!! :)

Onneksi Juhis tuli tänään aika aikaisin kotiin ja minä lähdin Ikeaan. Kävin siellä syömässä rauhassa ja otin pullat ja kaakaot päälle. Kiersin rauhassa tekemässä muutamat pikkuostokset ja ajelin rauhassa kotiin kuunnellen hyvää musiikkia (vähän liian kovalla, anteeksi äiti). Reissun avainsana: rauhassa.

Ylihuomenna alkaa elokuu ja meinaan tehdä siitä kunnon sportti- ja terveyskuukauden! Otan takaisin Elixian kortin ja pääsen taas salille sekä jumppatunneille. Oi miten ikävä onkaan sitä tunnetta lihaksissa, kun on tehnyt kunnon treenin!! Samoin kesän herkuttelulle voisi laittaa pienen pisteen ja keskittyä syömään monipuolisen terveellisesti. Lisäksi alan lukemaan uudelleen alusta Rhonda Byrnen ihanaa "Taikavoimaa" ja koetan tehdä joka päivä päivän harjoituksen. Nämä kaikki on tosi tärkeitä asioita ja auttaa kovasti jaksamaan arkea. Myös näitä harmituspäiviä.

Kuva lainattu

Battery low

Joskus päivä kotona voi oikeasti vaan viedä kaikki voimat. Siis on ollut tosi kiva päivä, ei siinä mitään, mutta just nyt antaisin pikkusormen jos voisin vaan rojahtaa sohvalle jonkun kylmän juoman kanssa ja katsoa hömppää koko illan. Onneksi minulla on ihana aviomies, joka juuri nyt kylvettää Nooaa ja laittaa hänet sitten nukkumaan, joten kovin kaukainen tuo unelma ei ole!

Aamulla lähdettiin pihalle yhdeksän aikaan. Käytiin leikkikentällä hiekkalaatikolla ja kiikkumassa, Alepan edestä ostamassa mansikoita, Vaasan tehtaanmyymälästä piirakoita ja näkkäriä, sitten käytiin kirjastossa ja sen jälkeen vielä kiikkumassa ja hiekkalaatikolla.

Sitten kotiin, ruokaa ja päiväunille. Päikkärit kesti 1,5 tuntia, jonka jälkeen ystävä oman poikansa kanssa tuli käväisemään kylässä. Nooa heräsi tosi kärttyisenä ja selvästi unet oli jääneet kesken, vaikka en häntä saanutkaan jatkamaan uniaan. Rattaissa kävelytystä melkein tunnin verran, eikä poika sittenkään ottanut toisia päikkäreitään. Ilta on siis sujunut aika kitinäpyllynä. Ei siis vissiin vielä olla siirtymässä yksiin päiväuniin!

Käytiin äsken moikkaamassa tässä ihan lähellä asuvaa Juhiksen työkaveria, jolla on 3vk ikäinen vauva. Vallan söpö oli nukkuessaan hän.

Tässä kirjastosta mukaan napatut lastenkirjat. Nooa jaksaa kuunnella ja katsella luettua kirjaa jo muutaman sivun verran. Pupu Tupuna on sama kirja, kun minulla oli pienenä. Juhiksen suosikki on Pekka Töpöhäntä ja tuo Ihmissatuja Pikkukummituksille vaan kuulosti niin hauskalta :)

No niin, taidan tästä lähteä pienelle pään tuuletuskävelylle, sitten kylmään suihkuun ja sen jälkeen rojahtaa sohvalle. Joku kylmä juoma käden ulottuvilla.

Pool party!

Arki tuntui tänä aamuna alkavan oikein rytinällä. Nooa heräsi 06:30 ja oli hirmuisen itkuinen. Ja väsynyt. Siis tietenkin siinä herätessä se pomppi oikein innolla sängyssään kirkkain silmin, mutta ei edes puolta tuntia heräämisestä, niin haukottelu alkoi. Lisäksi minulla oli niska aivan tajuttoman jumissa. Kävimme ulkona leikkimässä 8-9 ja sitten pestiin koneellinen pyykkiä. Tämän jälkeen vuorossa olikin 2,5h päiväunet. Sillä aikaa sain jumpattua päänikin liikkeelle, syötyä rauhassa ja pestyä (lisää) pyykkiä. Ihanaa omaa rauhaa.

Kuvassa juuri herännyt "adoptiolapseni" (viitaten pieneen värieroon). Nopsun ruuan jälkeen kimpsut ja kampsut kasaan, jäbä autoon ja minä ekaa kertaa yksin rattiin! Tai siis että ekaa kertaa yksin ajamaan Nooan kanssa. Tämä on aikamoinen saavutus siksi, koska vielä vuosi sitten en uskaltanut autolla ajaa yhtään minnekään ilman Juhista vieressä opastamassa. Ja koska tuo meidän vesseli on tupannut järjestämään sellaisia paniikkihuutokohtauksia autossa, että kokeeneemmaltakin kuskilta saattaisi tulla pissat pöksyyn.

No, tuo noin 15-20 minuutin matka meni kuitenkin oikein hyvin. Vähän ehkä asiaa auttoi se, että olin eilen tehnyt Nooalle pienen uuden lelun, jonka taktisesti esittelin hänelle heti istuimeen sitomisen jälkeen ;) Perillä meillä oli aivan hurmaavan ihana iltapäivä. Äidit joimme jääkahvia ja söimme mehujäätä. Lapset pääsivät pitämään allasbileet takapihalla varjossa. Niin, auton mittari näytti tullessa +33 :)

Nyt kun Juhis tuli jo töistä kotiin, niin meikämamma ampaisee kauppaan. Ehkäpä autolla, koska ainakin vaippoja pitäisi roudata pieni vuori kotiin :)


ps. pahoittelut, en pysty vastustamaan himoani käyttää näitä puhelimen hipsterifilttereitä kuvien pikakäsittelyyn :) Just deal with it. Kyllä se menee ohi :)

Mä vien sut rannalle ja siitä suoraan.. unille

Voi mikä ihana sunnuntaiaamu! Lähdettiin jo ennen yhdeksää liikkeelle, koska tämä kuumuus tarkoittaa sitä, että siinä 10-17 välilä ei pahemmin kannata yrittää pikkuisen kanssa pihalle. Kurvattiin autolla aivan mielettömään paikkaan, josta ihana ystävä vinkkasi meille eilen. Ja mikä parasta, kyseinen ystävä perheineen lähti tänään meidän mukaan!

Pirkkolassa on kaikkien lapsiperheiden unelmapaikka näin kesähelteillä. Pieni uimalampi, jossa hiekkarantaa, nurmikkoa, leikkipuisto, vessat, pukuhuoneet, kioski, josta saa leipää, pullaa, karkkia, jätskiä, kahvia..

Oltaisiin helposti viihdytty tuolla vaikka koko päivä, mutta siinä vaiheessa, kun kuumuus alkoi painaa päälle, Nopsun uimavaipat oli käytetty, pojan hereilläolokiintiö täyttynyt ja huoliryppy ilmestynyt äidin otsaan siitä, ettei valkoistakin valkoisempi poikasemme saa nyt vahingossakaan liikaa aurinkoa, niin jouduimme lähtemään kotiin.

Nooa nukahti autoon parissa minuutissa (!?) ja mikä vielä parasta, Juhis onnistui kantamaan pienen nukkuvan rakkaan omaan sänkyyn ja unet jatkuivat siellä. Kaksi ja puoli tuntia. Tuhituhi.

Just lovely <3

Kotona taas!

Näin saatiin taas yksi pieni reissu tehtyä! Paluulento meni ihan mukavasti. Kummasti helpottaa, kun on kaksi ihmistä viihdyttämässä yhtä pientä. Toinen (yrittää) pitää sylissä ja toinen heittelee leluilla siihen tahtiin, kun kitinä laantuu ja yltyy.

Tosi hauska oli, kun Joensuun kentällä oli iso ryhmä japanilaisia ja he tietysti ihmettelivät siinä söpöä (kawaii) Nooaa. No, vielä enemmän ihmettelivät, kun avasin heidän kanssaan pientä small talkia japaniksi :) Ihan kauhean pitkälle mun keskusteluilla ei päästy - kummasti auttoi, kun puhuin olevinaan Nooana, eli esittelin itseni "Hei, minun nimi on Nooa, hauska tavata. Mitä kuuluu?". Kukaan kun ei esitä VAUVALLE vastakysymyksiä odottaen niihin jotain vastausta :D Buhahaa, how smart am I? Itse sain juuri ja juuri kyseltyä, että ovatko ensimmäistä kertaa Suomessa.

Helsinki-Vantaan tuloaula oli omituisen autio. Meidän lento oli ainut siihen tuloaulaan laskeutunut lento sillä hetkellä. (no ei se lento onneksi siihen tuloaulaan laskeutunut, buhaha, ai että huumorin kukka, miun lempikukka!) No, siitä huolimatta siis, odotimme matkatavaroita 45 minuuttia! Se oli vähän tylsää tietenkin. Mutta seurana oli onneksi useampi lapsiperhe ja yhden perheen kanssa pääsin juttelemaan ruotsiksi :)

Juhiksen selkä pamahti Joensuussa tosi kipeäksi, joten minä sain urheilla suurimman osan matkatavaroiden ja Nooan suhteen. Kotiin päästiin kuitenkin sutjakkaasti ja hetken touhuamisen jälkeen Nooakin malttoi nukahtaa. Meidän asunto on tosi tosi tosi lämmin. Ulkona (ja sisällä) on aikalailla 30 astetta. On nyt jo ikävä sitä äitin luona ollutta viileyttä - sekä uima-allasta!!!

Loppuun vielä sekalaisia kuvia viikolta:

Nooa unille, siskokset rannalle!

Supersöpöliini

Uudet, vaaleammat hiukset - like son like mother!

Ihanat rakkaat!

Idän roppiikki

Hellurei helteisestä idästä!

Meitsie lensi tänne maanantaina aamulla ja oli kyllä tosi ihanaa viettää yksi päivä vaan nukkuen, syöden (lähinnä suklaata), ottaen aurinkoa ja lukien kirjoja. Koko tuon päivän kuitenkin voittaa se hetki, kun pojat saapuivat tiistaina aamulla ja Nooa.. voi Nooa rakas... kun sain napata tuon pienen pojan kentällä syliin ja se, kun toinen halasi tiukasti poski poskea vasten ja oli pelkkää suurta hymyä varmaan viisi minuuttia <3 Ehkä autossa sitten vasta muistin edes sanoa "moi" Juhikselle :D

Eilen käytiin ostamassa jotain niin ihanaa - uima-allas!! Nooahan rakastaa kylpemistä, joten sanomatta selvää, että tässä poika viihtyisi vaikka aamusta iltaan. Harmi vaan, että auringossa ei voi olla ja varjossa meinaa sitten märkänä ja pienessä tuulessa tulla vähän kylmä. Lämpöä täällä on ulkona ollut sellainen +30, joten viilennys kyllä on itse kullekin välillä ollut tarpeen. Ihana, kun tämä äitin talo on sisältä niin viileä, vaikka ulkona on trooppinen keli.

Minä pääsin tänä aamuna käymään kampaajalla ja tukasta tuli ihanan pirteän vaalea. Tänään lähdetään illalla moikkaamaan Nooan ukkia, huomenna vielä nähdään kummia sekä isomummia ja isoenoa. Sitten kimpsut ja kampsut kasaan ja perjantaina aamulla takaisin kotiin. Siitä sitten alkaakin Juhiksella pari kuukautta kestävä työputki, joten uskokaa ystävät kun sanon, että MEILLE SAA TARJOUTUA SEURAKSI :)

Mutta nyt syömään - valmiiseen pöytään. Jossa aina löytyy joku, joka voi viihdyttää Nooaa niin että saa itse syötyä. Ja joku raivaa astiat pöydästä. Ja muistuttaa, että jääkaapissa on jätskiä ja jääkaapissa raparperipiirakkaa, jotka pitäis syödä pois. Ai että, kyllä äitin luona on lapsen hyvä olla :)

Täältä tullaan Joensuu!!

Tai ei ihan vielä. Mutta koska allekirjoittaneella on tapana ollut olla hieman ajoissa (kaikkien kivojen) asioiden kanssa, niin pakkailin tänään jo tavarat. Minä siis lennähdän Joensuuhun maanantaina aamulla ja pojat tulevat tiistaina aamulla perästä. On ihan kamala ikävä ollut siskoa eli Nooan tätiä, koska siitä kun me ollaan nähty, on jo kaksi kuukautta!! Vaikka tätsy väittää kovasti tätä blogia seuraavansa, niin silti varmasti tosi iso yllätys, miten paljon Nooa on muuttunut viimenäkemästä.

Kuten olen äidille ja siskolle ilmoittanut, maanantaina en aio puhua kenellekään, vetäydyn vaan koko päiväksi jonnekin pimeään nurkkaan, jonne otan mukaan peiton, pari kiloa mansikoita ja kilon suklaata. Ja ehkä jonkun kirjan. Taidan tarvita vähän hermolepoa tästä vauvahektisyydestä :)

Tiistaina sitten lupaan olla täysissä voimissa ja tiedän kyllä, että ihan järkky ikävä poikia tulee, joten olen varmasti kentällä ajoissa vastassa!! Tiistaina nähdään sitten tietty (Nooan näkökulmasta) mummia, tätiä, isomummia ja isoukkia. Keskiviikkona mama pääsee kampaajalle hyvin epärealististen odotusten kanssa. Katsotaan, mitä taikoja luottokampaajani kykenee tekemään! Iltapäivällä sitten nähdään Nopsun ukkia. Torstai on varattu Nopsun kummitädille. Varmasti jotain muutakin pientä tekemistä ilmaantuu, mutta ennenkaikkea ihana päästä tuonne kotikaupungin maisemiin sekä rakkaiden luokse.

Perjantaina sitten aamusta lennetään koko perhe kotiin takaisin. Juhiksellakin on siis tässä yli viikon mittainen loma töistä! Aika mahtavaa :)

Minä roudaan maanantaina Joensuuhun kaiken, mitä vaan suinkin etukäteen voi viedä. Tein Juhikselle lapun, mitä sen pitää muistaa vielä tiistaiaamuna napata mukaan.

Aikaisemmin tapahtunutta..

.. sarjassamme "äiti mä autan"

Sarjassamme äiti mä autan...

.. siivoamaan sun vaatekaapin. Se oli mun mielestä vähän epäjärjestyksessä.

Tukan evoluutio

Tuli raskaustestiin plussa. Normaali hiustenlähtö loppui. Jokainen karva pysyi nahassa kiinni kuin pikaliimattuna. Lopputulos se, että synnyttämään lähtiessä minulla oli jopa melkein paksumpi tukka kuin siskollani (joka on kuitenkin kuuluisa paksusta tukastaan).

Tuli äitiysloma ja elämänmuutosshokki. Reagoin siihen kuten kuka tahansa teini hädässä. Vaihdoin tukkatyyliä kerran kuussa. Ensin tuli vaaleat raidat. Sitten tuli otsatukka. Sitten lähti tukka lyhyeksi. Sitten tuli punainen väri.

Sitten loppui imetys. Rääkin läpikäyneet haituvani alkoivat yksi kerrallaan - ei, SATA kerrallaan tippua päästä. Kyyneltä vääntäen keräsin suihkun jälkeen lattialta kourallisen hiuksia. Ja sitten vielä harjasta toisen kourallisen. Jumppatunnilla meinasin humauttaa 10kg painon varpaalleni, kun yhtäkkiä peilistä tajusin, että molemmilta ohimoiltani on paennut karvoitus jäljettömiin.

Mutta onneksi luontoäiti on lempeä ja koettaa edes parhaansa mukaan korjata ne tuhot, mitä lapsen saanti saa aikaan. Tällä hetkellä ohimoita peittää Nooan tukkaa muistuttava untuvakerros. Ja eilen huvikseni huomasin, että pään päällä sojottaa tuommoinen parin sentin nippu uusia hiuksia :)

Voi kyllä, ehkä tästä vielä joskus tukka tulee!

ps. Nooa on oppinut vilkuttamaan. Aivan liikkistä (eka kerta kun käytän tätä sanaa) kun toinen heiluttaa kättään sanoakseen "heippa äiti/isi!" <3

pps. muistatte, kun mainitsin siitä Nooan (hermoja raastavasta) kirkumisesta..? Allekirjoittanut ei ole vuorokauteen kuullut oikealla korvallaan mitään.. Mistä lie johtuu..

Nooan huone

Meillä koko koti on ollut viimeisen vuoden ajan jatkuvassa myllerryksessä. Saunasta tuli vauvanhoitohuone - ja sitten kodinhoitohuone, makuuhuoneesta tuli vaunujen (ja nukkuvan vauvan) säilytyspaikka, pikkuhuoneesta tuli vauvan huone (olematta sitä kuitenkaan), koko perheen nukkumapaikat veti rallia ja vasta nyt ollaan muutama viikko nukuttu Juhiksen kanssa molemmat samassa sängyssä! :) Tämä pikkuhuone/työhuone/Nooan huone on myös vauvan askelin alkanut murunen kerrallaan muistuttaa enemmän ja enemmän tuota viimeistä.

Ompelin tässä aikani kuluksi (BUHAHAHA, huomaa ironinen sanavalinta!) tämmöisen söpön ja ah niin trendikkään lippuviirinauhan, joka kieltämättä ainakin minun mielestä näyttää tosi söötiltä!

Nyt huoneessa siis on jo Nooan pinnasänky ja yksi kaappi pojan vaatteille. Lelut on edelleen olohuoneessa ja Nooa itse viettää ko. huoneessa lähinna vain uniajan. Mutta on silti tosi mukavaa alkaa sisustamaan tuosta pienen pojan huonetta.

Yhden seinän ajattelimme maalata vaaleansiniseksi (huomatkaa suuri myönnytys allekirjoittaneelta väristereotypioiden puoleen!!) ja sitten pitäisi varmaan myydä tuo todella hyvä kahden istuttava sohva. Sinänsä taas ironista, että meillä on olohuoneessa kulahtanut kulmasohva, jonka tilalle haluaisimme kovasti uuden. Ja samaan aikaan loistava kahden istuttava sohva, jolla emme siis tee oikein mitään :) Katsotaan, ehkä sohva mahtuukin jopa vielä jonkin aikaa Nooan huoneessa olemaan.

Vuorokausi ihmemaassa

Siis ensin ei pitänyt lähteä ollenkaan, mutta sitten päätettiin kuitenkin lähteä. Sitten ei pitänyt kuin käydä, mutta jäätiinkin yöksi ja iltaviinilasillisten ohessa oltiin jo miettimässä meille tonttia siihen naapuriin ;)

Taas venytettiin tämän jäykkiksen rajoja, kun tehtiin noin päräyttävä ex tempore päätös! Toki tämä ei olisi onnistunut, ellei meillä olisi ollut "vastassa" maailman ihanin perhe, joka on todella kuin syntynyt pitämään huolta vieraista ja olemaan ystävien kanssa. Ollaan niin onnekkaita, kun ollaan saatu tuollainen kummiystäväperhe elämäämme <3

Eilen aamulla siis lähdettiin ajamaan Lempäälään kun Nooa näytti siltä, että päiväunet on tuloillaan. Matka menikin hyvin pojan nukkuessa. Parkkeerattiin Ideaparkkiin, jossa pyörittiin ihan useampi tunti. Syötiin ja kierreltiin kauppoja. Siitä sitten hurautettiin Havulaan. Kun meille oli jämäkästi esitelty ajatukset rauhassa saunomisesta, muurinpohjaletuista, valkoviinistä ja sangriasta, niin ei meillä enää ollut vaihtoehtoa lähteä iltamyöhään ajamaan kotiin. Siitäpä sitten Sinin kanssa kurvattiin Prismaan hakemaan vähän Nooalle lisäevästä (ja meille suklaata), grilli kuumaksi, lohta ruuaksi, touhuamista ulkona ja sisällä. Laulelua pianon ja kitaran säestyksellä. Myös Nooa tykkäsi ihan hurjana (kirjaimellisesti) soittaa pianoa! Illalla muurinpohjalettuja mansikoilla, lakkahillolla ja kermavaahdolla. Ai että!!

Sitten Nooan nukuttaminen ja sauna lämpenemään. Enpä muista, koska olisin viimeksi viettänyt noin ihanaa "tyttöjen aikaa", kun makoiltiin saunan lauteilla, päät avonaisen ikkunan alla ja puitiin kaikkea maailmasta, elämästä, lapsista ja miehistä <3 Sitten vielä poikien saunavuoro ja oltiin kaikki aika valmiita yöunille.

Eikä ihanuus tähän lopu.

Aamulla Nooa heräsi 6:30 ja minä ja Juhis noustiin siinä ylös valmiina uuteen päivään. Ja mitä sitten? Sini tomerana (siis jos kuvasanakirjassa olisi sana tomera, niin se olisi ollut tuo nainen tänä aamuna) oli pongahtanut ylös, tivasi meiltä pikana Nooan hoito-ohjeet ja patisti meidät takaisin nukkumaan. Ei vaihtoehtoja. Hämillämme vetäydyimme takaisin peittojen alle ja herättiin vasta 9:15!! Aivan mieletöntä. Ja silloin olikin brunssi jo pöydässä odottamassa. Hei haloo, voiko ihminen enää enempää pyytää!

Sori Nooa noi sukat, aikamoinen fashion faux des pas. Äiti pilaa sun tyylin..

Sitten taas kun pikkuisen miehen silmät alkoivat kutisemaan ja korvaa rapsutteluttamaan, niin pakattiin tavarat, halattiin heipat ja ajeltiin takaisin kotiin. Nooa taas nukkuen koko matkan. Vaikka siis herkkä se jäbä on heräämään autossa, koska heti jos pysähdytään tai auto edes kunnolla hiljentää, niin tyyppi herää. Onneksi tuossa matkalla ei taida oikein olla edes kovin monia liikennevaloja :D Ja muutenkin saa huristaa 120 moottoritietä.

Sellainen reissu meillä. IHAN PARASTA!

Nooa 9kk 1vk

Tuntuu, että taas on aika pienelle tilannekatsaukselle Nooan kehityksen suhteen.

Nooa osaa:
- kontata tosi kovaa
- kävellä ja kiipeillä, kun on vaan jotain, mistä ottaa tukea
- juoda itse tuttipullosta
- sanoa "jännää" tai "nännää", kun joku oikeasti on kiinnostavaa ja JÄNNÄÄ
- avata kaikki laatikot tai kaapit ja vetää sieltä tavara kerrallaan kaiken lattialle
- röhkiä (meillä on possukirja, josta lähtee röh röh -ääniä ja Nooa osaa matkia sitä :)

Nooa tykkää:
- kaikista vauhdikkaista leikeistä
- kiikkumisesta
- kylpemisestä
- kutittelusta

Nooa ei tykkää:
- paikallaan olemisesta
- kynsienleikkaamisesta
- liian pitkään rattaissa istumisesta
- autolla matkustamisesta

Nooaa kiinnostaa kamalan kovasti:
- astianpesukone!! Voi astianpesukone.. heti kun kuuluu pienikin ääni keittiöstä, että astianpesukone aukeaa, niin konttaamiseen tulee kutosvaihde päälle ja pikkuapuri on sekunnissa paikalla
- yleensäkin kaikki koneet, mitkä surisee ja hurisee
- puhelin (äitin, koska sitä ei saa syödä, isin puhelin on jo tuhottu)
- tietokone
- silmälasit (äitin, koska niitä ei saa syödä, isin lasit on jo tuhottu)

Nooa syö:
- riisiä, bataattia ja quinoaa
- porkkanaa, kesäkurpitsaa ja parsakaalia
- päärynää, mustikkaa ja ruusunmarjaa
- possua ja kanaa
ja juo soijamaitoa sekä vettä. Juuri tällä hetkellä uusista testeissä on persikka.

Nooa nukkuu tällä hetkellä noin 10 tunnin yöunia yhdellä maitotankkaamisella. Jotkut yöt on levottomia, koska hampaat varmasti kolottaa. Tai muuten vaan ei saa kunnolla nukuttua. Päiväunet nukutaan parhaiten omassa sängyssä, mutta rattaatkin kelpaa, jos ne vaan pysyy liikkeellä. Päikkäreitä nukutaan joko yhdet tai kahdet. Päivärytmi on tällä hetkellä vähän hassu siinä mielessä, että jos on yksien päiväunien päivä, niin uni tulee aikaisin ja sitten herätyskin aikaisin - jolloin seuraavaan päivään mahtuu hyvin kahdet päikkärit - jolloin nukkumaanmeno illalla venyy jopa yli yhdeksään - jolloin aamulla nukutaan pitempään - jolloin seuraavaan päivään mahtuu vain yhdet päikkärit... ymmärtänet pointin? :)

Nooa ei vierasta vieläkään oikeastaan ollenkaan. En tiedä, pitäisikö siitä olla huolissaan..? Mutta ainakin se helpottaa elämää, kun voi huoletta heittää hetkeksi kenen tahansa syliin! (okei, siis ei nyt KENEN tahansa, mutta you get the point)

Nooa nipistelee sylissä ollessa hirmuisen kipeästi kaulaa. Ja kirkuu julkisissa tiloissa (ei siis itke, vaan kirkuu) välillä hermoja raastavan lujaa.

Tänään kun Juhis makasi sohvalla ja minä menin siihen viereen halimaan, niin Nooa konttasi perässä ja vaati päästä ylös. Ja tulla kans halimaan. Se kesti ehkä 4 sekuntia, mutta se oli hirmu söpöä.

Semmoinen tuo meidän Nooa, 9kk 1vk nyt on. Hassu tyyppi täynnä energiaa.

Boom kah, boom boom kah!

Robiiiiiiin!!! Oltiin eilen katsomassa Robinin Stadion-keikkaa. Ja voi pojat meillä oli hauskaa. Mulla oli kerrankin keikkaseurana sellainen tyyppi, joka jaksoi tanssia ja hassutella koko keikan ajan. Tosin sitä täytyi aika paljon pitää reppuselässä ja sylissä, jotta se näki edes jotain, koska pituutta tuolla kahdeksanvuotiaalla tietysti oli jonkin verran vähemmän kuin aikuisella. Ihanan kummiperheemme tytön kanssa siis keikalla oltiin <3 "Luuleekohan joku, et sä oot mun äiti?" tyttö kysyi kun käveltiin käsi kädessä stadionille. Ihana kysymys :) Mutta joo, siis vastaushan on, että varmaankin luulee. Samaan aikaan, kun minusta olisi ihan käsittämätöntä, että minulla olisi 8v. lapsi, niin sehän olisi ihan "normaalia" - olisin ollut 24 hänet saadessani, eli en tosiaankaan mikään teiniäiti. Voih, välillä sitä miettii, että olisipa hankkinut lapset aikaisemmin, mutta toisaalta, en mihinkään hintaan vaihtaisi pois kaikkea sitä, mitä ehdin kokea ennen tuon oikean miehen löytymistä ja perheen perustamista.

Tänään Juhis on kotona koko päivän ja minä otan ilon irti rauhassa ystävien tapaamisesta. Lähden puolilta päivin katsomaan pariviikkoista vauvaa ja hänen äitiään. Vien sinne myös tavaroita, joita heille annamme/myymme. Illalla lähdemme kaveriporukalla yhden ystävämme vetämään puistojoogaan. Tämä ystävä oli kollegani entisessä työpaikassani ja teki sitten totaalisen suunnanmuutoksen muuttaessaan Kaliforniaan ja opiskellessaan joogaohjaajaksi. On aina ihanaa, kun joku seuraa sydämensä ääntä!

Viimeinen Nooaankin liittyvä havainto: on paljon helpompaa pitää sylissään yhteistyöhaluista kahdeksanvuotiasta kuin rimpuilevaa, nipistelevää ja hiuksista kiskovaa yhdeksänkuukautista.

"Ääääh, ei täällä oo mitään kivaa katottavaa.. "

Osataan avata kaikki laatikot ja kaapit. Ja tyhjentää sieltä kaikki lattialle.

Unirytmit mutkalla

Nooa heräsi tänään puoli yhdeksän. PUOLI YHDEKSÄN. Niinku 08:30. Kun tyyppi on suurimman osan elämäänsä heräillyt viiden ja kuuden välillä, on tämä aikamoinen ihme. Ja siitäpä sitten olikin päivärytmi railakkaasti sekaisin. Aamupäivällä käytiin kahvittelemassa ystävän ja lasten kanssa, josta takaisin tullessa Nooalle tuli bussissa uni. Päiväunet nukuttiin siis noin 11:30 - 12:30. Ja sen jälkeen ei toisia unia päivään enää kuulunutkaan. Tyyppi valvoi siis kevyet seitsemän tuntia ja simahti 19:30 kuin seinäkello. Simahtaako seinäkello? Mikä simahtaa? No, toi ainakin simahti.

Tosiaan muutenkin tässä eletään vähän semmoista aikaa, että selvästi unirytmit on muotoutumassa johonkin uuteen malliin. Nukkuminen aamusta on pidentynyt ja päivään ei välillä tunnu mahtuvan kaksia päikkäreitä. Mutta toisaalta, kun ei yksilläkään oikein jaksa - varsinkin, jos ne on tunnin mittaiset.

Se (lyhyt) hetki, kun kaikki vielä oli rauhaisaa :)

Tämän päivän kahvittelu oli minulle taas hyvä todiste siitä, että jos meinaan ystävieni silmissä säilyttää edes jotenkuten älyllisen ja keskustelemaan kykenevän imagon, on minun pakko nähdä niitä ainakin välillä ilman Nooaa. Tänäänkin kun rentoon aamun hetkeen sisältyi Nooa, sekä lisäksi yksi vähän reilu 2v. ja yksi 7kk, niin enpä voi sanoa, että kovin paljon edes muistan mitä juteltiin :) Enemmän se oli sitä, että "katotko sä, niin mä käyn.. ja "ei, älä.." ja "odota, äiti ihan kohta" :) No, onneksi ne syvälliset keskustelut ei aina ole pääasia, vaan ihana oli aloittaa viikko näkemällä ihania ihmisiä. Ja anteeksi nyt vielä Mokolle jälkeen jättämästämme pienestä tuhosta :D

Kävin tänään Eurokankaasta ostamassa vähän kankaita. Päässä surraa kaikkia ihania sisustusideoita Nooan huoneeseen. En kyllä ole sisustamisessa maailman taitavin, koska usein päässäni kivalta näyttävä idea todellisuudessa on vaan jotenkin.. outo.. Mutta jos nyt oikein koettaisi mielikuvitella (se ei taida olla sana..) etukäteen ja suunnitella hyvin, niin eiköhän tuosta huoneesta pian muotoudu oikein suloinen pienen pojan huone <3

Mummi kylässä

Me saatiin perjantaina aamulla Nooan mummi tänne kylään! Ensimmäinen päivä meni ihan vaan ihmetellessä, miten paljon tuo poika on voinut kuudessa viikossa muuttua. Vaikka isovanhempien soisi kyllä asuvan edes pikkuriikkisen lähempänä, mutta siinä mielessä harvempi näkeminen on kiva, että itsekin tajuaa aina sen, miten paljon Nopsu on kasvanut ja muuttunut, kun miettii aina, että "viimeksi kun nähtiin, niin..."

Perjantaina touhuiltiin kotijuttuja, kun Juhis oli kuvauskeikalla koko päivän. Kauppaa, siivousta ja pyykkiä - sitä arkista ja jokapäiväistä. Eilen käytiin paljon kävelyillä ja ulkona leikkimässä, nyt kun on hyvä sää. Ikeaankin tehtiin pieni reissu ja ostettiin eteiseen toinen samanlainen lipasto, kun meillä siellä jo yksi on. Tuo ulkovaatteen määrä kun tästä alkaa vaan nyt lähteä eksponenttiaaliseen kasvuun..

Tänään tehtiin reissu Porvooseen. Tuo ihana, kaunis, pieni vanhakaupunki kun on tästä käsin niin lähellä - vain 30min autolla. TOSIN, "vain" 30min autolla on suhteellinen ilmaus, kun Nooalla palaa hermot EDELLEEN 10min jälkeen :( Ihan tosi tylsää. Ei auta, vaikka kuinka viihdyttää - puhumattakaan, että voisi vaikka lähteä jonnekin sen kanssa niin, että itse ajaisi ja jäbä yksin takapenkillä kyydissä. Kuvassa siis suht harvinainen hetki - tyyppi tyytyväisenä autossa :)

Porvoossa käytiin Helmi-kahvilassa, josta saa ehdottomasti koko Suomen parhaita kakkuja. Minä söin omena-hasselpähkinäkakkua (joo joo, pieni vapaapäivä mun kahden viikon sokerittomuushaasteeseen) ja noi muut aikuiset otti suklaamangokakkua. Nooa söi päärynäsosetta ja ehkä litran maitoa. Hassua, miten yhtäkkiä tänään Nooalla on ollut hirveät maitohimot :)

Joku kesäväsymys on vallannut perheemme näiden takaisinsaapuneiden hellekelien myötä. Minä otin äsken päiväunet ja nyt pojat nukkuu vieläkin (17:15!!) päiväuniaan. Syödään tässä ja katsellaan, josko illalla käytäisiin jossain Juhiksen kanssa kahdestaan. Nooa alkaa nyt ihan eri tavalla tajuta, että onko isi tai äiti lähellä, joten voi vaan kysyä, miksi me ei oltu enempää poissa silloin kun se EI vielä tajunnut?? :)

Stockholm

Terveisiä Tukholmasta! Saavuttiin tänään kotiin meidän perheen ensimmäiseltä viralliselta lomamatkalta ja Nopsun ekalta ulkomaanmatkalta. Tiedättekö, että tuollakin Silja Symphonyn laivalla on aika monta eri puolta? Se puoli, joka sisälsi taxfreen pikkupulloja, hytissä kikattelua, juuri ja juuri 18v. papereilla ostettuja drinkkejä, poikien jututtamista, tanssia, lisää kikatusta, keskiyönshowta, kannella hillumista ja parin tunnin yöunet, oli tässä vuosien vieriessä vaihtunut hissiin rattaiden kanssa jonottamiseen, syöttötuoleihin, vauvan matkasänkyyn, taxfreen suklaaostoksiin.. ainut, mikä oli pysynyt muuttumattomana, oli tuo muutama tunti unta :D

Kuitenkin, reissumme oli oikein onnistunut ja saavillinen kylmää vettä on nyt kaadettu päähän - tätä se perheen kanssa lomailu nyt tulee olemaan :) Päivä Tukholmassa -risteilyä voin lämpimästi suositella tämän saavillisen nauttimiseen. Ei kirpaise liikaa.

Nooan syömis- ja unirytmeistä saatiin reissun ajan pidettyä hyvin kiinni, poika onneksi nukkui päiväunensa hyvin rattaissa (niin kauan kun niitä vaan pidettiin liikkeessä) ja unet ajoittuikin hyvin kaikkiin siirtymiin - ensin matkalle keskustasta laivaan, sitten matkalle Tukholmassa satamasta keskustaan. Sitten taas keskustasta laivaan ja vielä lopuksi matkalle satamasta kotiin. Näin säästyttiin onnekkaasti mahdollisilta (todennäköisiltä, väistämättömiltä) hermoromahduksilta erilaisssa odotteluhetkissä.

Laivalla liikkuminen rattaiden kanssa oli tietenkin hieman vaivalloista, mutta ei mahdotonta. Kantoreppu olisi ollut ihan hyvä olla mukana, vaikka ei Nooa siinä kovin viihdykään. Sylissä kun tuota poikaa ei oikeasti enää kovin pitkiä aikoja jaksa kantaa.. Omaa matkasänkyä risteilylle on turha ottaa mukaan, sillä ei se pikkuruiseen hyttiin edes mahtuisi. Laivalta saa lainaan kapeamman mallin, joka sujahtaa hyvin sänkyjen väliin.

Ekana iltana käytiin ravintolassa syömässä (huom. eka kerta IKINÄ perheenä ravintolassa syömässä).  Nopsu jaksoi viihdytettynä syöttötuolissaan aika kivasti koko ruokailun ajan. Välillä toki piti vähän kontata ja kiipeillä, että sai energiaa purettua. Oli ihan tuurissa, että saatiin monesti kyselemällä tuo pöytä ravintolaan. Koko systeemi vaikutti laivalla olevan ihan hanurista. Kaikkiin ravintoloihin oli kamala jono tai sitten pöytävaraus olisi pitänyt tehdä tyyliin tammikuussa. Ja kun nyt ihan oikeasti se buffa vaan ei ehkä ole yli 30 euron arvoinen.. Varsinkin, kun tuon ikäisen termiitin kanssa monen tunnin rauhassa syöminen ei ole vaihtoehto.

Tukholmassa otettiin bussi 76 keskustaan, joka on tuhat kertaa parempi vaihtoehto, kuin Siljalinen oma bussikuljetus, koska tuohon mahtuu kolmet rattaat sisälle. Sää perillä oli vuodenaikaan nähden karmiva - kylmä ja sateinen. Siksipä suurin osa aikaa vietettiin sisällä. Paras paikka käydä oli Kulturhusetin kolmas kerros, jossa on "lasten kirjasto". Tuossa paikassa lapset saavat ihan ilmaiseksi touhuta ja siellä on vauvoille oma "osastonsa", jossa Nooakin sai syödä kirjoja ja kiipeillä ja touhuta sydämensä kyllyydestä. Tämä oli ihan välttämättömyys, että rattaissa jaksettiin edes jonkin verran istua. Tuli myös jutustettua paikallisten mammojen kanssa, mikä oli ihan hauskaa :)

Åhlensin kehuttu lasten kerros oli harmiksemme remontissa. Ensi kerralla sinne siis!

Lounaaksi syötiin tosi hyvää sushia (minä) ja thai-ruokaa (Juhis), jälkkäriksi minä otin American Cookiesista maailman makeimman suklaakakkupalan, joka oli niinkuin mutakakkua lohkare, jossa pari senttiä mokkapalakuorrutusta päällä. OMG. Melkein en pystynyt syömään kokonaan! (mut tietenkin söin!!! :D )

Pieniä shoppailuja tein Topshopista alesta sekä Mujista. Pientä, söpöä ja budjetissa pysyvää. Hollisterilta olisi tehnyt mieli tehdä vielä vähän ostoksia, mutta siihen ei riittänyt enää aika (eikä rahat). Nooalle ostettiin Polarn O. Pyretistä alennuksesta tosi söpöt lapaset ja huivi. Tuli heti käyttöön tässä KESÄsäässä.. Laivalta Juhis-rakas osti meille molemmille muumimukit. Minulle tuon vaaleanpunaisen rakkaus-mukin, mistä olen pitkään haaveillut ja Nooalle saman tapaisen nokkamukin.

Sellainen oli meidän reissu. Nyt sitten odotellaankin kovasti Nooan mummia tänne ylihuomenna kylään! On vierähtänyt taas ihan liian pitkä aika viimenäkemästä!