perjantai 31. lokakuuta 2014

Back to work!

Tammikuussa se loppuu. Äitiysloma ja hoitovapaa. Ilmoitin tänään töihin, että palaan vuoden alusta takaisin hommiin. Oon ihan innoissani! Ihana työnantajani antoi mahdollisuuden tehdä 60% työaikaa, eli olen kolme päivää viikossa töissä ja kaksi Nooan kanssa kotona. Tein pitkän (kuusi vuotta) työuran media-alalla ja vajaa vuosi ennen äitiyslomalle jääntiä vaihdoin töihin UNICEFille. Vaikka olenkin koulutukseni hankkinut kaupalliselta alalta ja markkinoinnin parista, haluan ehdottomasti työhönki muutakin merkitystä, kuin vain rahan tekemisen omistajille. Ja mikä nyt olisi sen tärkeämpää, kuin tavoite siitä, että jokaisella lapsella tässä maailmassa olisi yhtäläiset mahdollisuudet turvaan, koulutukseen ja terveyteen.

No, syvällisistä pinnallisempiin, sillä onhan nyt äärimmäisen tärkeää tehdä töitä viihtyisässä ympäristössä. Kaunis ympäristö piristää mieltä ja auttaa jaksamaan hyvällä tuulella. Tosin, minusta tuntuu, että ensimmäiset viikot vaan hihkun töissä pelkästään sitä iloa, kun saan kahdeksan (kahdeksan!!) tuntia putkeen olla ihan rauhassa. Käydä rauhassa vessassa. Syödä (!!) jonkun muun tekemää ruokaa rauhassa (!!) :D Käydä kupillisen teetä ja kävellä takaisin ilman, että kukaan itkee ja roikkuu lahkeessa. Tottakai sydämessä samalla on koko ajan huoli siitä, että miten muksu pärjää hoidossa, mutta jotenkin mä vaan optimistisesti uskon, että Nooa kyllä pärjää.

No niin, takaisin niihin ihaniin sisustusasioihin. Ajattelin panostaa työympäristön viihtyisyyteen tekemällä muutamia hankintoja. Nämä kaikki ovat joko Ikeasta tai Indiskasta. Paitsi tuo Lifefactoryn pullo. Yksi sellainen minulla jo on jumppapullona ja tuo on paras, paras, paras vesipullo ikinä! Tosin myös kallein, kallein, kallein ikinä :D Mutta nämä ovatkin nyt kaikki vain haaveita! Katsotaan mitä pystyy toteuttamaan.


Kotirintamalla tällä hetkellä taistellaan syömisen kanssa. Nooa on aina ollut huono syömään ja vaatinut koko ajan leikitystä, lauluja, milloin mitäkin leluja ja loruja. Eilen allekirjoittaneella alkoi mennä hermot, koska viimeisten päivien aikana koko syöminen on mennyt siihen, että kädellä huidotaan lähestyvä lusikka mahdollisimman tehokkaasti kauas ja mahdollisesti suuhun eksynyt ruoka tulee helposti takaisin. Myös itse syömisestä ei päädy mitään suuhun asti. Kun sanotaan, että aikuinen päättää mitä syödään ja milloin, lapsi päättää minkä verran, niin tämä lapsi ei varmaan söisi ikinä murustakaan! Tänään on koettu ihan isoimmat ruokaraivarit. Tässä kyllä kysytään sinnikkyyttä, kun toinen tekee kaikkensa, ettei söisi ja kuitenkin joku murunen pitäisi saada menemään alas.

No, toivottavasti pian helpottaa. Olen kuullut, että hankalaa syömistä on muillakin ja joskus taaperot pistää ihan syömälakkoja pystyyn. Pitäkää peukkuja, että pian täälläkin syödään kuten eräs F:llä alkava Nooan ystävätär :P

PS. Jotain hyvääkin, Nooa on ihan itsenäisesti nyt kävellyt pieniä matkoja, muutaman askeleen pätkiä. Jee.


torstai 30. lokakuuta 2014

Pink

Niin, se tukkatuunaus, minkä sanoin tekeväni. Heti värjäyksen jälkeen hiukset heijastelivat hennon vaaleanpunaisesti valoa ja siitä sain idean, että nyt jos koskaan laitetaan näihin vaaleisiin kohtiin vaalea pinkki sävy.

Kävin hakemassa Biozellin Raspberry-sävyä (vink vink, ihanalta KC:lta on tulossa pastellisävyjä color maskeihin ensi vuoden alusta!! jeejee!) ja sekoitin sitä ekalla "värjäyskerralla" KC:n vanillaan ja hoitoaineeseen. Tokalla kertaa vain hoitoaineeseen.


Lopputulos riippuu valosta ihan hirveästi ja useasta yrityksestä huolimatta en saa mitenkään hyvää kuvaa. Tässä nyt vähän näkyy, millainen se on. Ihana ruusukulta :) Ignooraa perus sotku taustalla :D

Varoituksen sananen, jos sama lopputulos kiinnostaa: HIPPU RIITTÄÄ! Tein testiraidan laittamalla 50/50 pinkkiä ja vaaleaa (vanilla), josta tuloksena oli ihan kirkuvan pinkki hiustupsu! Haha, onneksi en huitaissut suoraan koko päähän! Vaikka kyseessä onkin pois peseytyvä tuote, on vaalennettu hius aika huokoinen imaisemaan kaiken kylppärissä olevan itseensä.

Sävyn ylläpito onkin nyt sitten maailman helpointa. Aina vaan hoitoaineen sekaan tippa pinkkiä :)

Nooalla oli eilen eka kuumeeton päivä! Jes! Elämä voittaa! Itse yskin vielä viimeyönäkin moneen otteeseen ja kärvistelen tuskissani, kun oon päivä kerrallaan joutunut aina perumaan jumpat. Nyt istun tattina vielä kotona tämän päivän ja huomenna menen varovasti salille. Tahtoo liikkumaan!!

Tänään illalla saadaan Nooan "hippitäti" kylään. Ihana entinen työkaverini, joka juuri aloitti opinnot steinerkoulun opettajaksi. Kiva kuulla, miten koulu on lähtenyt sujumaan!

Tulipas tähän postaukseen paljon huutomerkkejä! :D !

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

30 asiaa, jotka haluan opettaa pojalleni

Törmäsin tällaiseen listaan Pinterestissä. Halusin välittömästi tehdä oman listani. Tässä sinulle rakas Nooa:

1. Ole ystävällinen. Ihan kaikille.

2. Ole erityisen ystävällinen itseäsi vanhemmille, sekä tytöille/naisille.

3. Ei ole koskaan mitään mitä et voisi kertoa minulle. Kaikkeen löytyy ratkaisu.

4. Älä koskaan pidä asioita sisälläsi. Jos et voi puhua minulle, puhu jollekin, kunhan vain puhut.

5. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Ja tasa-arvoisia. Ihan kaikki.

6. Älä koskaan epäile asettua heikomman puolelle. Jokainen meistä tarvitsee apua joskus.

7. Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko. Aina.

8. Tunteiden näyttäminen on vahvuus, ei heikkous.

9. Opettele sanomaan pieniä kohteliaisuuksia.

10. Älä koskaan, koskaan käytä väkivaltaa. Mene vaikka metsään ja huuda tai hakkaa tyynyä.

11. Luota itseesi, olet tarpeeksi hyvä juuri noin.

12. Älä luota, kun tyttö sanoo syövänsä pillereitä.

13. Soita äitille. Tarpeeksi usein.

14. Halaa läheisiäsi. Tarpeeksi usein.

15. Käytä rohkeasti sanaa "rakastaa".

16. Voit valita oman tyylisi, mutta pidä huoli, että olet pessyt hampaat ja hiukset - ja että tuoksut raikkaalta ja hyvältä.

17. Liiku. Totuta itsesi siihen, ettet voi elää ilman liikuntaa, oli lajisi sitten mikä tahansa.

18. Ala anna oman egosi kasvaa suuremmaksi kuin sydämesi. Älä välitä ihmisistä, joilla näin on käynyt.

19. Pidä aina tililläsi hätävaraa.

20. Kun saat rahaa, käytä hyvällä omallatunnolla osa johonkin mukavaan ja laita osa säästöön.

21. Opettele pyytämään anteeksi.

22. Ystävät ovat elämässä aika hiton tärkeitä.

23. Tee jotain, mikä tekee tästä maailmasta kaikille paremman ja tasa-arvoisemman.

24. Älä koske energiajuomiin. Ne on myrkkyä. Niistä tulee vihreät silmät.

25. Tiedosta se valtava vaikutus, mitä syömälläsi ruualla on kehoosi ja vointiisi.

26. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

27. Käytä aurinkorasvaa, sinulla on isäsi geenit.

28. Älä kiroile. Ellei ole ihan, ihan pakko.

29. Olet ihana, ainutlaatuinen ja arvokas.

30. Muista, että olen aina olemassa sinua varten. I've always got your back.

Lähde


tiistai 28. lokakuuta 2014

Kotiäidin shoppailutunnustuksia

Kävin tänään kaupoilla Nooan kanssa. Raidallinen t-paita Vilasta 14,90, Muhkea tuubihuivi Mangosta 19,90, sinivihreä huivi Stokkalta 13,50 ja lämpimät Helly Hansenin lapaset 12,90.


Hihi. Huijasin. Ensimmäinen vihje; eihän Nooan kanssa käydä "kaupoilla" :) Nappasin nämä kaikki mukaan ruokaostosreissulta Citymarketista. Jokainen oli alennuksessa ja maksoi vitosen, eli kaikki yhteensä 20 euroa. Ei paha! Mulla on joku ihme himo aina välillä kurkistella noi cittarin ja prisman yms. vaateosastot, koska tuurilla niistä tekee tosi hyviä (hinta-laatu) löytöjä perusvaatteista. Ja lisäksi saa aikaan paljon suuremman ilon löytää jotain sieltä, mistä ei mitään kuvittelisi löytävänsä, hihi.

Nooa heräsi tänään viideltä, joten kun lähdettiin yhdeksän aikaan kauppaan, uni tuli rattaissa. Ja kun päästiin kotiin, niin heti avautui silmät. Sittenpä olikin päivän rytmit sopivasti sekaisin! Nyt tyyppi kävi noin tunnin nukuttamisen jälkeen varsinaisille päikkäreilleen ja kello on jo kaksi. Nämä pikku sairastelut on kyllä tosi ärsyttäviä, kun ei voi lähteä minnekään kuumeen takia, mutta silti pienellä apinalla riittää energiaa kuin pikku kylässä. Ja samaan aikaan kun äiti on myös puolikipeä, sillä erolla, että ÄITIÄ kyllä huvittais vain maata sohvalla, tai edes vaikka lattialla.

Oh kun pian oltaisiin kaikki terveitä! Kaipaan ulos ja kerhoihin ja ystäviä näkemään ja ennenkaikkea treenaamaan!!! Mrrr!! Jos pullamössö ja rautakanki voisi saada lapsia, niin minä olisin se!

maanantai 27. lokakuuta 2014

mpr prkl

Viikonloppuna ihmeteltiin, että miksi Nooan nuha nyt tuntuu menevän huonompaan suuntaan ja yskäkin on. Tänään Nopsu nukkui vaan tunnin päikkäreitä ja sen jälkeen huomasin pojan olevan vähän lämmin. Tästä vasta mulla lamppu syttyi! Kurkkasin vielä thl:n sivuilta mpr-rokotteen jälkioireet ja juuri näin: 5-12 vuorokautta rokotuksen jälkeen alkava kuume, nuha, yskä, ärtyisyys, levottomuus.. tunnistetaan kaikki! Lisänä voi olla vielä päänsärkyä ja nivelkipuja, mitä Nooa ei tietenkään muulla kuin kitinällä osaa meille kertoa.


Itsellä yöllä meni kurkku taas tosi kipeäksi ja nyt ääni on aikalailla kadoksissa. Toisaalta, mun mielestä on valtavan hauskaa, kun korkeampi rekisteri äänestä puuttuu kokonaan :) Hupaisaa kun tiettyjä tavuja tai sanoja jää kokonaan uupumaan, kun puhuu :)

Tämän päivän ehdoton kohokohta oli aamulla, kun sain hetken omaa aikaa ja ajattelin laittaa näitä uusia hiuksia. Kävin viimeviikolla ostamassa uuden, Babylissin muotoiluraudan ja hellurei! Vähänkö se vanha oli Huono, sillä vaikkei tämäkään mikään satasten rauta ole, niin ihan törkeen hyvä! Lämpenee nopeasti, lämpötilasäädöt, muotoilun takia kiharoiden tekeminen on äärettömän helppoa ja levyt on juuri oikean kokoiset. Koetin ottaa tekemästäni kampauksesta kuvia, mutta onnistuin siinä aika huonosti. Tässä tuo kiharaosio siis laskeutuu toiselle puolelle, mutta pelkästään sen puolen kuvaaminen olisi antanut taas ihan vääränlaisen käsityksen koko rokkitukasta.


Tein tänään blogille facebook-sivut (ihanan mammaystäväni inspiroimana), mutta siitä tuli jotenkin hieman ällöttävä muka-pro-olo. Tämä blogin pitäminen on jännä laji. Rakastan kirjoittamista ja tykkään myös käsitellä kuvia. Olen myös erittäin avoin ja puhelias luonne (mieheni mielestä ehkä välillä liiankin <3 ), joten tietenkin haluan pitää blogin avoinna kaikille. Samalla pitää/pitäisi muistaa, että kyseessä on kuitenkin oma yksityiselämäni ja siinä sivussa sekä Nooan että Juhiksen elämä. Yksinkertaistettuna; mitä pienempi lukijakunta, sitä avoimemmin kaikesta voi kertoa. Sitten jos kävijöitä alkaa tulla ovista ja ikkunoista, niin samalla alkaa miettiä sitä, mihin rajat yksityisyydessä pitäisi vetää. Ja kun edelleen, first and foremost, tämä on oma pieni päiväkirjani sekä paikka purkaa ajatuksiaan, joten liika sensuuri veisi ilon koko jutusta. 


No bloggaaminen tämän päivän (mamma)maailmassa ei nyt ole mikään erikoisuus. Lienee erikoisempaa olla pitämättä sellaista :) Joten eiköhän tässä jatketa omalla vahvalla tyylillä; rempseää kirjoittelua, epäammattimaisia kuvia sekä runsaasti hassuja juttuja sekalaisista aiheista :)


ps. kyseinen mammaystäväni pitää tosiaan myös blogia, ja jos haluat ihastella ehkä maailman söpöintä pikkuista taaperoprinsessaa, niin käy kurkkaamassa http://www.sekaisinemmista.blogspot.fi



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Räntää ja räkää

Viehättävin otsikko ikinä, e? :D Täällä sitä ollaan viikonloppu vietetty hyvin syksyisessä Joensuussa. Tultiin perjantaina aamulla aikaisella lennolla. Teki kyllä niin pahaa herättää Nooa, kun yleensä aina sitä toivoo sen nukkuvan mahdollisimman pitkään. Lento meni ihan hyvin, vaikka olihan siinä näiden kamojen kanssa hässäkkää ja kone oli ahdistavan täynnä.

Täällä perillä meitä odotti ihan kunnon talvinen maisema. Nooakin pääsi ottamaan ensikosketusta lumeen, vaikkakin valkoinen höttö taisi hämmentää niin paljon, ettei poikanen osannut muuta tehdä, kuin istua tai seisoa paikallaan ja tuijottaa.


Inhottava syysflunssa on pitänyt otteessaan täällä sekä äitiä että poikaa. Oma olo on hirveän tukkoinen ja yksi yö meni sen kanssa valvoessa. Nooa onneksi on täälläkin nukkunut ihan kokonaisia öitä. Yskäinen tosin sekin vieläkin on. Puolikkaista oloista ja räntä- sekä vesisateesta johtuen täällä olo on mennyt aikalailla sisällä kökkien. Eilen kävin keskustassa Katan kanssa ihanalla kahvittelulla. On se kyllä ihme, miten paljon hintataso eroaa (toisin kuin palkkatasot..) täällä(kin) pääkaupunkiseutuun verrattuna. Tee ja tuo iso, herrrrrrrkullinen suklaakirsikkakakkupala maksoivat yhteensä vain 5,60 <3


Ja niin, kävinhän minä perjantaina siellä kampaajallakin. Tukka lyheni reilusti, mutta siihen jäi vielä kuitenkin sen verran mittaa, ettei ihan alaston olo tule ja olen kyllä päätökseen ihan tyytyväinen. Ei se ihan lyhyt tukka taida olla mun juttu. Tästä saa kuitenkin hauskasti vielä laitettua erilaisia kampauksia (en malta odottaa, että pääsen testailemaan) ja tietty naisellisuus säilyy tässä mallissa, vaikka päällä olisikin vaan farkkua ja teepaitaa.



Teen kotona huomenna vielä ihan pienen tuunauksen tähän malliin, koska sain niin hyvä idean. Siitä vielä myöhemmin siis jokunen kuva ;) Näissä kuvissa on filtteriä filtterin päällä, koska naamasta näkyi se, että olin edellisenä yönä nukkunut noin kolme tuntia... Myöskään en kyllä arkena aio tukkaa just näin laitettuna pitää, tämä oli vaan kampaajan näkemys siitä, että "laita se jollain hauskalla tavalla" :)


torstai 23. lokakuuta 2014

Ensilunta ja ensiaskeleita

Niin monesti sitä äiti-ihminen huokaa, että voi kun voisi ottaa itselleen lapsen sairastumiset tai kivut. No kuulkaas - mä onnistuin siinä! ;)

Rokotuksistahan monesti tulee erilaista jälkioiretta - tällä kertaa ne vaan tuli äidille. Nooa tosiaan selvisi yhdellä levottomalla yöllä, mutta minulle pamahti toissailtana rytinällä päälle flunssa. Onneksi onneksi ONNEKSI kävi niin, että Juhis pystyi pitämään eilisen päivän vapaana ja hoitamaan Nooaa. Minä sain levätä ja tänään olo on jo ollut suhteellisen hyvä. Tosin, kurkkutabletit ja flunssajuomat on aika hyviä kavereita :) Tässä fiiliksiä tämän päivän miniulkoilulta, mukana nenäliinoja ja termarissa Panadol Hottia. Maa on siis tosiaan tänään ollut valkoinen, niinkuin kuvastakin vähän näkyy!


Nooa on viimepäivinä ottanut isoja askelia kävelyn suhteen. Pun intended, hehe :) Siis nyt se jo aika rohkeasti ottaa itse pari askelta siinä välissä kun pitää päästä joltain tuelta toiselle. Tänään jopa lähti yhdeltä tuelta vaan kävelemään ilman mitään erityistä suuntaa. Huteriahan nuo askeleet on, mutta niin kai kuuluukin <3 Voitte vaan kuvitella, miten mahdotonta noista tilanteista on ehtiä nappaamaan kuvaa. Tässä paras yritys.


Nyt Nooa nukkuu jo yöuniaan ja minä teen valmisteluja huomista aamun lähtöä varten. Jännittää tosi paljon tälläkertaa lento.. Yksi syy on oma tukkoisuus, yksi syy on talvi ja se, miten paljon pitää topata vaatetta päälle. Kun olisikin kentällä vaan tuubia pitkin koneeseen kävely, mutta kun on bussikuljetus koneelle. Talking about haalari päälle, haalari pois, haalari päälle, haalari pois. Ja haalarilla tarkoitan haalaria, kenkiä, rukkasia, kypärämyssyä, pipoa.. puuh.. tulee jo hikikiukku pelkästä ajatuksesta!

Lisäksi tänään check inniä tehdessä tuli ilmoitus, että halutaanko jäädä varalle jäämään koneesta pois, kone kun on "erittäin täynnä", eli suomeksi ylibuukattu. No ei kiitos. Jos yksin olisin liikkeellä (ja ei olisi kampaajaa heti toisessa päässä odottamassa), niin to-del-la-kin haluaisin (siitä kun saa ihan hyvät korvaukset). Niin, pahoittelut vaan siis jo etukäteen sille raasulle, joka nyt vissiin joutuu istumaan meidän viereen. Aiemmin on aina ollut tyhjä paikka ja sen todellakin oon tarvinnut leluille, maidolle, syöttämiselle, repulle, Nooan touhulle...

Peukut siis pystyyn, että päästään suht sujuvasti perille ja mahdollisimman vähillä itkuilla! Huomenna nähdään äiti/mummi ja sisko/täti sekä kaikki muut!


tiistai 21. lokakuuta 2014

Tukkapohdintaa ja rokotusten dagen efter

Wihii, pääsen viimein perjantaina kampaajalle. Edellisestä käynnistä onkin jo kaksi kuukautta. Olen tässä viimeisen kuukauden ajan miettinyt kovasti, että leikkaisin ihan lyhyet hiukset. Olen pohdinnoissani seilannut ihan lyhyestä pixie tukasta, pixie tukkaan pitkällä otsatukalla, ja nyt sitten kuitenkin vielä pohdin ehkä sittenkin ihan lyhyttä polkkatukkaa.

Pixie-tukka on i-ha-na, mutta siinä on pari miinusta. Pelkään, että siitä tulee liian poikamainen, koska en arjessa kovin paljon käytä meikkiä tai muutenkaan ole hirmuisen tyttömäinen (mikä siis tasapainottaisi lyhyttä tukkaa). Toisekseen mietin sitä, että minulla ei todella ole varaa käydä kerran kuussa kampaajalla - ja lyhyttä pitää tietenkin leikata useammin. Siispä kallistun sinne lyhyen polkan suuntaan. Tässä vielä kuvakollaasi top 6 kuvista. Ja heheheh, Juhis voi todistaa, että olen käyttänyt varmaan kymmeniä tunteja Pinterestin selaamiseen ja kivojen hiusten etsimiseen :D Kuvia on tallennettunakin varmaan 30!

Kuvat Pinterestistä
Saa antaa mielipiteitä! Otan niitä erittäin mielelläni vastaan. Vielä siis kolmen päivän ajan :) Myös väri on vielä auki! Oma hius minulla on perus ruskea, mutta ah miten tykkään vaaleammasta tukasta kasvojani vasten.. Periaatteessa kaikki noissa kuvissa näkyvät värit ovat potentiaalisia vaihtoehtoja!

Mitä sitten tulee Nooan vointiin, niin se on rokotusten jälkeen ollut ihan hyvä. Yöllä Nopsu heräsi neljän aikohin, eikä saanut sitten enää unta. Oli itkuinen ja vähän lämmin. Annettiin vettä ja panadolia. Sitten otettiin meidän väliin ja siinä vielä maitoa. Siihen se mussukka sitten nukahti vielä pariksi, kolmeksi tunniksi. Ihan söpöä, ei se koskaan olekaan vielä nukkunut (pikkuvauva-aikojen jälkeen) meidän välissä <3

Lisäksi Nopsulle on tullut ns. "mustikkaien" eli yläikenessä musta kohta, joka on ihan turvonnut. Sieltä siis poskihammas puskee vauhdilla läpi ja on tehnyt pienen verenpurkauman ikenen sisään. Eipä siis ihme, jos vähän uniakin haittaa jo tämmöiset olot! Onneksi saadaan kuitenkin olla kotona, eikä tarvitse viedä hoitoon. Ei vielä. <3

maanantai 20. lokakuuta 2014

Yksivuotisneuvola

Tänään kävimme viimein Nooan 1v-neuvolassa. Vähän myöhässä synttäripäivään nähden, kun aikaa piti kertaalleen siirtää. Käynti meni hyvin. Onhan tuo poika vaan niin hitsin energinen ja utelias tapaus, että hetkeäkään ei malttanut istua sylissä vaan kokoajan piti ravata ympäri Evan huonetta tutkimassa kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

"Reipas, touhukas poika. Pinsettiote + kävelee tukien, muutamia askeleita ottanut myös ilman tukea. Ymmärtää puhetta, sanoja tapailee. Pituus ja paino tasaista." Näin lukee neuvolakortissa.

Paino: 10 550 g
Pituus: 76 cm
Pään ympärys: 47 cm

Rokotuksia saatiin kolme piikkiä. Auts. En tiedä kummalle teki enemmän pahaa.. Nooa kuitenkin otti tosi reippaasti rokotukset vastaan eikä jaksanut kauaa niistä itkeskellä. Sitäpaitsi, tottakai sitä nyt pitääkin protestoida kovaan ääneen, jos joku tökkää piikillä reiteen! Pistoja tuli siis molempiin reisiin ja yksi käsivarteen. Nyt vaan toivotaan, ettei tästä piikkisatsista tulisi pahoja oireita.


Eilen käytiin Ikeasta hakemassa Nooan leluille oma hyllykkö. Idean sain mammakaveriltani, joka oli samanlaisen toteuttanut. Pojat kokosivat tämän eilen ja ai että, on tämä nyt tuhat kertaa siistimpi kuin ne susirumat ja rikkinäiset ruskeat korit, jotka ylitsepursusivat leluja. Toistaiseksi tämä asukoon olohuoneessa, koska täällähän ne leikit kuitenkin on. Jossain vaiheessa sitten voidaan siirtää Nooan omaan huoneeseen.

Tänään tarkoitus oli iltapäivällä mennä syömään yhden mammaporukan yksivuotiaan juhlien jämiä, mutta siellä kun nukutaan vieläkin kaksia päiväunia, niin voi olla, että unet menee sitten ristiin meidän "yksipäikkäriläisten" kanssa. Muskariin sitten kuitenkin alkuillasta ja sitten vielä mamma jumppaan päivän päätteeksi! Näin se taas starttasi vauhdikkaasti uusi viikko!


lauantai 18. lokakuuta 2014

I love me

Oi viikonloppujen ihanuutta! Varsinkin kun kyseessä sattuu olemaan erityisen ihana viikonloppu :) Eilen illalla mentiin syömään ja viinilasillisille meidän ihanan mammaporukan kanssa. Uskomatonta, että me ollaan tunnettu jo vuosi näiden uusien ystävien kanssa. Ja toisaalta, uskomatonta että vasta vuosi, kun niin paljon on, tietenkin, tapahtunut lasten saamisen ja kasvun myötä. Niin, tarkoitushan ensin oli pitää yhteissynttärit meidän yksivuotiaille, mutta jotenkin se idea siitä sitten kehekeytyi ja lopulta päädyttiin jättämään muksut kotiin ja vain juhlistamaan meitä äitejä :D Mielestäni me ollaan se kyllä vauvavuoden paketoinnin kunniaksi ihan ansaittu! 


Kuva matkalta syömään. Hitsi vie, siellä on nyt ihan kunnon pakkaskelit aamuisin ja iltaisin! Hauskuus jatkui tänään aamulla, kun Katja-ystäväni nappasi minut aamulla autollaan kyytiin ja suuntasimme messukeskukseen I love me -messuille. Voi miten i-ha-naa oli päiväksi uppoutua vain hiusten ja meikkien maailmaan! Katja voitti meille pääsyliput kilpailussa, jossa saatiin myös samalla liput Mariela Sarkiman beauty schooliin tekemään meikkiä. Mikä ihanuus istua puoli tuntia vain miettimässä, miten saada itselleen aikaan the perfect smokey eye make up :)



Homma eikun parani vaan, kun meikkihetken jälkeen meille lykättiin käteen Lumenen tuotekassit sekä kupongit, joilla sai viinibaarissa lasit kuohuvaa. Ja kyllähän lasit vaaleanpunaista kuohuvaa meille kelpasi :D Samalla päästiin puimaan ihmissuhteita ja parantamaan maailmaa hetken verran.


Messuilla oli ihan kivoja tarjouksia, joista hyödynsin marjajauheita (todella näppäriä hujauttaa aamupuuron sekaan, yksi teelusikallinen vastaa desiä tuoreita marjoja), cocovin suklaita ja välipalapatukoita sekä Forsmanin ihania teitä. Teetä. Teeitä. Kuvassa myös upean Lumenen tuotekassin sisältö. How lucky am I?!


Kotiin tultua lähdettiin koko perhe ulkoilemaan ja mitenkä lähdimmekään?! PYÖRILLÄ! Juhiksen synttärilahja Nopsulle oli pyörän turvaistuin (sekä tietenkin kypärä) ja nyt vihdoin lähdimme testaamaan niitä. Istuimen ja Nooan kanssa oli kuulema tosi tukeva ja helppo ajaa. Nooan sai tosi hyvin turvavöillä kiinni istuimeen ja jalatkin tuli remmeillä omille paikoilleen, ettei pääse huitomaan niillä. Kypärä vielä päähän ja menoksi! Nooa tykkäsi kyydistä ihan ok. Ei hihkunut eikä kitissyt. Ilmeisen hyväksyttävä matkustusmuoto siis :) Meille tämä oli tosi ihana uusi asia, koska pidämme molemmat pyöräilystä, niin nyt voidaan käydä koko perhe pienillä lenkeillä ja kesällä pyöräillä uimaan ja mitä nyt keksitäänkään!



On ollut niin mukava viettää aikaa rauhassa ystävien ja koko perheen kanssa, että tässä tuntee itsensä taas ihan rentoutuneeksi ja uudelleenenergisoituneeksi (ei liene sana, mutta mitä sitten :D ) "työviikon" jälkeen! 

perjantai 17. lokakuuta 2014

Yksi vai kaksi?

Ennen raskaaksi tuloa en kertaakaan kokenut minkäänlaista painetta lapsen hankkimisesta. Toki, olimmehan lapsosen tulevan isukin kanssakin tunteneet vain pari vuotta ja vasta menossa naimisiin. Mutta toisaalta, olinhan jo yli 30 eli reippaasti äiti-iässä. Nyt sen sijaan kun lapsia on jo yksi, tunnen painetta toisen lapsen hankkimisesta. Paine ei tule mistään tietystä suunnasta tai tietyiltä ihmisiltä, se on vaan semmoinen ympärillä leijuva paine - vähän niinkuin matala- tai korkeapaine :)

Tätä aihetta olen todella paljon pohtinut (yksin ja yhdessä). Vauvavuoden aikana olin äärimmäisen varma siitä, että meille ei todellakaan tule toista lasta. Kuitenkin siinä vaiheessa kesää, kun samaan aikaan raskaana olleet ystävät alkoivat ilmoitella pikkukakkosten tulosta tai vähintään pitää itsestäänselvänä, että toivottavasti toinen tulisi pian, niin a) olin pudota penkiltä b) halusin suureen ääneen ilmoittaa ko. naisen olevan HULLU vai c) aloin miettiä, että pitäisikö sitä nyt siis itsekin? Vastaus: a + b + c.


Vauvat. Vastasyntyneet, pienet pallerot, jotka suloisesti kapaloituna nukkuu tutti suussa. No onhan ne ihania! Ihmisessä (varsinkin naisessa) olisi ehkä jotain hieman vialla, jos semmoinen näky ei yhtään vetoaisi. Listataanpa syitä, joiden takia toisen lapsen hankkiminen voisi olla hyvä juttu:

1. Toisella kertaa osaisin kaiken paljon paremmin

Kyllä. Olen pieneen vihkoon kirjannut sivukaupalla ylös asioita, jotka seuraavalla kerralla tekisin toisin. Raskaanaolosta synnytykseen, lapsivuodeosastolla olosta kotiinpaluuseen, ensimmäisistä viikoista unikouluun. Tekisin NIIN monen asian toisin, tai ennemminkin, osaisin suhtautua niin moneen asiaan paremmin (yleisesti ottaen rennommin).

Mutta niin. Kyseessä kun nyt kuitenkaan ei ole villapaidan neulominen. Tai taskuparkkeeraus. (kröhm.. en kylläkään osaa kumpaakaan..). Se, että osaa toisella kertaa jotain paremmin, kuin ensimmäisellä kertaa, ei liene pätevä syy uuden ihmisen maailmaan saattamiseen. Sitäpaitsi, se villapaita valmistuu ennemmin tai myöhemmin ja se autokin minuuttien (tuntien) kuluessa löytää parkkiruudun. Lapsi on messissä 18 vuotta. And beyond.

2. Haluaisin kokea onnellisen vauva-ajan

Viime talvi oli rankka. Siihen on monta syytä. Nooa rakas ei ollut vauva helpoimmasta päästä. En koskaan ole kokenut sitä, miten vauva saattaa nukahtaa ihan vaan itsestään, nukuttamatta. Tai sitä, että vauvan voi laittaa turvakaukaloon ja lähteä kahvilaan tapaamaan ystävää. Ja juoda kahvia. Tai että voin käydä vaatekauppoja kiertelemässä vauvan kanssa. Tai että ensimmäiseen puoleen vuoteen pystyn liikkumaan vauvan kanssa yhtään millään kulkuvälineellä. Tai sitä, mistä aina tunnen epämääräisiä kateuden tunteita kun sen näen tapahtuvan: vauva, joka on Hereillä, Itkemättä, Selällään.

Ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi todetakseen, että menneisyyden (apua auttakaa, mikä tähän olisi oikea sana), "traumoja"? "pettymyksiä"? (eih, ihan liian jyrkkiä sanoja), sanotaan nyt vaikka "haasteellisia aikoja" ei voi korvata niitä tilanteita uudelleen elämällä jonkun toisen kanssa. Tämähän nyt on ihan sama, kuin jos olisi kokenut katastrofaaliset häät ja siitä seuranneen surkean häämatkan, niin hyvästä aviomiehestä huolimatta hankkisi uuden sulhasen ja menisi naimisiin vain sillä, että haluaa itselleen upeat häät ja fantsun reissun.

3. Olisihan se ihanaa, jos pojalla olisi sisko tai veli

Sisaruus. Lähtökohtaisesti sisaruksethan ovat hieno juttu. Olen itse todella iloinen, että minulla on sisko, vaikka asummekin kaukana toisistamme ja näemme ehkä joka toinen kuukausi. Tiedän myös muunlaisia sisaruussuhteita, jossa yhteydenpito on äärimmäisen vähäistä. Niin hienoa kun onkin antaa lapselle sisarus, "vauvaa/lasta pitää haluta ihan lapsen itsensä vuoksi, ei vain sisaruussuhteen takia", kuten jostain lauseen bongasin. Amen.

On totta, että lapsi oppii sisaruussuhteen myötä paljon elämässä tarvittavia taitoja (odottaminen, jakaminen, toisen huomioiminen), mutta missään ei ole tietääkseni sanottu, että a) sisaruussuhde TAKAA nuo taidot tai b) niitä ei voi missään muualla oppia. Niin, minkä kokoinen olisikaan se pettymys, jos/kun siinä vaiheessa, kun molemmat apinat on onnistuneesti saatettu leikki-ikään, ei niitä yhteisiä leikkejä kuulukaan kuin nimeksi, esimerkiksi niin erilaisten luonteiden takia.


Päätös hankkia lapsi on suuri päätös. Itse en asiaa tosin kokenut niinkään päätöksenä, vaan ennemminkin sydämeni avaamisena. Avasin sydämeni ihan auki niin, että uusi pieni ihminen saattoi kauttani tulla maailmaan. Sydän avoimena olin valmis ottamaan vastaan juuri sellaisen lapsen, kun meille annettaisiin. Olisi hän tyttö tai poika, terve tai vammainen, vilkas tai ujo. Tiesin, että pärjätään ja selvitään. Ja jos haluaisin toisen lapsen, minun pitäisi pystyä tuntemaan tuo sama tunne. Tällä hetkellä en sitä tunne. En voi tilata kilttiä ja rauhallista tyttövauvaa sen enempää kuin tervettä ja veljeään ihailevaa poikavauvaa. Ja kun kaikenlisäksi, ei niitä lapsia edes noin vain "tilata" - tämä välttämätöntä lisätä, koska niin moni lähipiiristäkin kärsii lapsettomuudesta.

Nyt on 17.10.2014, minä olen 32 vuotta ja Nooa 1 vuoden + noin kaksi viikkoa. En voi tietää, mitä ajattelen ja mitä elämässä on tapahtunut vuoden, kahden, kolmen tai viiden päästä. Okei, sen voin tietää, että kymmenen vuoden päästä olen armottomasti liian vanha :D Mutta tällä hetkellä se, että meitä on kolme, on aivan äärimmäisen hyvä. Ja siinä sydämeni saa rauhan. Sitäpaitsi, kolme on aina ollut onnennumeroni. Ja samoin Juhiksen.


Ylempi kuva lainattu täältä. Alemmasta ei tietoa. 

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tap tap tap

Wuhuu, ensiaskelia otettu! :) Tosin, en ihan tiedä voiko näitä laskea, mutta nyt pari kertaa on tehty niin, että kun minä tulen jostain kotiin, niin Juhis kävelyttää Nooaa käsistä kiinni pitäen vastaan ja sitten päästää varoen irti joku metri ennen minua. Minä ojennan kädet valmiiksi ottamaan Nopsusta kopin ja samalla kun Nooa ottaa muutamia askelia, niin peruutan hieman taaksepäin ja.. tadaa! Näin saimme pojalta neljä, viisi, jopa kuusi askelta :) Muutenhan askelia ei todella vielä näy. Hyvä kun jaksaa edes pienen ajan per päivä seisoa ilman tukea.


Meillä on ollut Nooan Kata-kummitus täällä kylässä tiistaista asti. Aina mukavaa kun on seuraa! Eilen illalla me tytöt pyörähdettiin Itiksessä. Siellä Ruohonjuuressa oli synttäripäivä ja sieltä sai yhden tuotteen -32%. Minä ostin Laveran itseruskettavan voiteen (ainut, joka iholleni sopii) ja Kata osti aaaaina niin ihanan Lifefactoryn juomapullon. Itsellänihän tämä on pinkkinä pillikorkillisena ja vaikka siitä maksoinkin hurjat yli 30 euroa, niin yhtään en ole katunut ostosta. Paras pullo ikinä ja päivittäin käytössä.

Tänään aamulla kävin töissä juttelemassa hieman sinne paluusta. Sekin kun ennemmin tai myöhemmin koittaa! Ja nyt illalla kävimme tekemässä pienen Ikean reissun. Nooan nuha on edelleen jatkunut räkäisenä nenänä, mutta muuten poika nyt ei ole tullut yhtään kipeämmäksi. Tänään aamulla testattiin uutena ruokana kananmuna. Tein banaanipannukakkuja (muussattua banaania ja kananmunaa sekaisin ja pannulla paistaen - Nooalle rypsiöljyssä ja meille muille kookosöljyssä). Nooa tykkäsi siitä ihan hirmuisesti, mutta tietenkään paljon ei uskaltanut antaa. Mitään oireita ei ainakaan tänään ole ilmaantunut, että hyvältä vaikuttaa.


Huomenna onkin taas se päivä, kun Juhis on iltapainotteisesti töissä. Siispä me tytöt suuntaamme päivällä elokuviin, kun se päiväsaikaan on puolet halvempaa. Sitten Kata lähtee junalla poikaystävänsä luokse ja me jäädään Nopsun kanssa viettämään äitipoikailtaa.






maanantai 13. lokakuuta 2014

Nooa 1v.

Täällä jaksellaan ihan reippaasti pienestä nuhaisesta nenästä huolimatta. Onneksi nyt ei tainnut mitään sen kummempaa pöpöä tulla. Viimeyönä tyyppi tempaisi 11,5 tuntia unta (!!) vain yhdellä pienellä heräämisellä. Nyt laitoin poitsun päikkäreille, katsotaan minkä verran unta nyt sitten riittää. Tässäpä sillä aikaa onkin hyvä kirjoitella katsaus yksivuotiaan elämään:


Nooa osaa:

- kävellä minkä tahansa tuen kanssa
- seisoa hetken aikaa ilman tukea
- ottaa vahingossa muutaman askeleen ilman tukea
- todella taitavasti tutkia käsillään asioita ja avata purkkeja yms.
- katseella hakea lampun, kellon, nallen, auton, isin (tosin voi olla, että Nooan mielestä sana isi tarkoittaa mahaa, koska jos se on isin lähellä, niin kysymystä seuraa aina läpsäisy mahalle, hahaha)
- sanoo "pa", kun näkee vaipan ja sanoo "pu" sekä osoittaa lamppua
- ilmeisesti keskustella koirien kanssa; sanoo aina "hu! hu!", kun näkee koiran
- laittaa eri muotoisia palikoita oikeista rei'istä laatikkoon
- laulaa muumilaulua mukana "paapapapaapa"
- Nooa myös tunnistaa muumit ja kutsuu niitä "paapaapaa"
- halata ja antaa pusuja!

Nooa tykkää:

- koirista ja kaikesta karvaisesta sekä pörröisestä
- Pikku Kakkosen vaha-animaatiosta
- nykyisin istua jopa puoli tuntia rattaissa, kun käymme kävelyllä
- tanssia äitin sylissä pomppubiisejä, kuten T-aran Lovey Dovey
- rusinoista!


Nooa haluaisi:

- syödä itse (mutta osaa sen ihan katastrofaalisen huonosti)
- laittaa itse kengän tarrat kiinni (ja saakin sen tehdä äidin avustuksella)
- EHDOTTOMASTI maistaa KAIKKEA mitä äiti tai isi syö *

Nooa on ärsyttävä, kun se:

- katso kohta *
- pahoittaa mielensä NIIN helposti, että pahimmillaan tunnissa otetaan kymmenet itkut
- kaupassa haluaisi niin pitää koria tai vedettävää korikärryä, että siihen ostosten tekeminen on välillä aivan mahdotonta

Nooa on ihana, kun se:

- halaa tai pussaa <3
- eilen aamulla ojensi minulle maitopulloa, juotuaan ensin siitä mahansa täyteen. Kun en huolinut, jatkoi sinnikkäästi pullon ojentamista, tuijotti silmiin ja sanoi "nam nam"!! :D
- flirttailee sydämensä pohjasta toisille äideille milloin missäkin :) Niin hulvatonta virnistelyä, pään keikuttelua ja silmien siristelyä, että saa varmasti vastapuolen nauramaan!


Nooan päivä:

06-07 herätys ja heti aamumaito (nykyisin yöllä ei enää oteta maitoa)
vaipan vaihto, aamupuuro
leikkiä sisällä
leikkiä ulkona tai kerho tai ystävien tapaamista
10:30 - 11 välillä lounas
11:30 - 12 päiväunimaito ja unille
noin 1,5h - 3h unta
sitten välipala ja maitoa
leikkiä ja touhua
16:30-17:30 iltaruoka ja päälle maitoa
19:00 kylpyyn
19:30 iltapuuro
päivän viimeiset leikit ja lelujen siivoaminen laatikoihin
20:00 iltamaito ja hyvää yötä!

Yöllä heräillään vaihtelevasti. Ainakin kerran, yleensä kaksi. Joskus monta monta. Yleensä niihin riittää silittely, joskus pitää rauhoitella kauemminkin.

Nooa ei ole enää VAUVA vaan Nooa on TAAPERO. Ja mun mielestä se on aivan mahtavaa! Toi pikkutyyppi alkaa kokoajan olla enemmän ja enemmän oma persoona. Ja jos joku on nyt jo selvä, niin ihan vallaton huumorityyppi tuo on :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pikku Niisku

Eilen aamulla sängystään kömpi esille pieni nuhanenä. Jouduttiin jättämään väliin yhdessä mammaystäväni pojan 1v-synttäreille meneminen, koska vaikka Nooan olo ei mitenkään kovin kipeä ollutkaan, niin en viitsinyt viedä juhliin pientä räkänokkaa. Kävin siis yksin siellä ja kieltämättä oli ihan mukavaa (viime sunnuntaihin verrattuna) ihan rauhassa istua alas ja syödä maha täyteen kaikkia juhlaherkkuja. Sekä pystyä käymään keskusteluja ihmisten kanssa :)


Muuten tämä viikonloppu on mennyt siis oikein rauhaisasti. Syyssää ja pimenevät aamut sekä illat alkaa kyllä nakertaa lovea tämän mamman energiatasoon. Koko ajan vaan semmoinen olo, että tekisi mieli kaivautua sohvan nurkkaan peittojen alle ja syödä suklaata. Täytyisi nyt vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja raahautua sinne jumppaan tarpeeksi usein, syödä terveellisesti ja muutenkin pitää huolta jaksamisestaan. Varastosta haettu kirkasvalolamppu onneksi hieman virkistää ja ilmankostutin jeesaa parhaansa mukaan minun talvisin hiekkapaperiksi (ja valitettavan ihottumaiseksi) muuttuvaa ihoa.

Onneksi ensiviikolla on luvassa monta kivaa juttua: tiistaina Nooan kummi, Kata, tulee pariksi päiväksi kylään. Perjantaina mennään illalla syömään mammojen kanssa ja lauantaina mennään Katjan kanssa I <3 me -messuille heittäytymään täysillä kaiken kauneuden ja tyttöhömpän maailmaan!

perjantai 10. lokakuuta 2014

Sisustuskärpänen tässä moi

Muistatte sen minun hingun saada koko talo siivottua putipuhtaaksi ennen Nooan synttäreitä? No, se melkein toteutui. Sain normaalin siivouksen lisäksi pestyä suunnilleen kaikki seinät sekä jynssättyä kylppäristä kaikki laattojen saumat. Uskomatonta, miten paljon likaa voi kodissa olla, vaikka se näyttää ihan siistiltä! Samoin muutamat sisustuspalaset ovat löytäneet paikalleen.


En keksinyt mistään edullisesti kivoja sisustustauluja, joten päädyin näihin tarroihin. Tykkään näistä kovasti. Erityisesti tästä eteisessä kasvavasta puusta :) Synttäripäivänä puuhun "ripustettiin" synttäritähtiä ja mietin just, että tottakai tähän pitää joulukuuksi laittaa jotain hauskoja joulupallotarroja!


Makuuhuoneessa on koko yhteisen elämämme ajan ollut yksi ja sama ongelma - sängyn petaaminen. Kunnia Juhikselle siitä, että se jaksaa sitä paljon useammin tehdä, mutta sanotaanko että kuusi päivää viikossa (vähintään) sänky on petaamatta. Yksi vaihtoehto olisi alkaa nipottamaan itselleen ja raivolla kiskoa (ruma) päiväpeitto joka aamu sängyn päälle. Toinen, paljon hauskempi, vaihtoehto oli tilata helmalakana! Oh, HELMALAKANA! Jotain, josta olen koko ikäni haaveillut, mutten ikinä raaskinut ostaa. Niin, sekä sen lisäksi niin kivat pussilakanat, että sänky näyttää ihan kivalta vain sillä, kun suoristaa peitot. Aika kiva, eikö?



Kröhm, tuon helmalakanan olisi varmaankin voinut silittää. Ja koska näissä kuvissa värit on vähän.. öö.. tunnelmalliset, koska napsin ne eilen illalla, niin pussilakanat ovat siis tumman harmaat, eivät mustat. Jos jaksaisin, niin käsitelisin noi kuvat uusiksi, mutta kun en :)

Vaan tiedättekö mikä on hankalaa pohdintaa? Se, että miten varovainen noiden pikkulasten tarttuvien tautien kanssa pitäisi olla? Mikä on sopivaa järkevyyttää ja mikä ylivarovaisuutta? Tänään meillä piti olla neljän äidin ja yhteensä viiden lapsen treffit. 3kk-vauvan äiti jättäytyi porukasta pois vatsavaivaisen vauvan takia. Jäljelle jäi kaksi lasta, joilla molemmilla nuhaa ja yksi lapsi, joka juuri oli parantunut vesirokosta, mutta jonka päiväkodissa on enterorokkoa. Pohdimme Juhiksen kanssa aamulla hyvän tovin sitä, lähdetäänkö Nooan kanssa tapaamiseen, vai pitäisikö jäädä kotiin.

Päätöksen tein oikeastaan sillä, kun mietin, että jos emme menisi, niin menisimme lähiseudun kerhoon (jossa on parikymmentä lasta, jotka kaikki syö samoja leluja), eli ihan sen pöpön nyt voi saada täysin mistä vaan! Ystäväni kertoikin juuri tutkijasta, joka oli selvittänyt, että vesirokko leviää pikkulapsilla eniten kaupan ostoskärryistä (joita pikkulapset nuolee) :)

Näinpä siis hyppäsimme aamulla Juhiksen kyytiin ja päästiin Ruskeasuolle. Aivan ihana oli tavata näitä tyttöjä (naisia, äitejä) ja lapsia. Aika meni ihan liian nopeasti, kun oli jo lähdettävä bussille ja päiväunille. Paluumatkalla bussissa tulikin aika pian uni ja nyt nostin Nooan omaan sänkyynsä jatkamaan päikkäreitä.

Itse mussutan suklaata. Kestän kotona vielä avaamattomissa paketeissa olevat herkut, mutta kun yksi pirhanan isi-tyyppi meni pari päivää sitten avaamaan yhden suklaalevyn, niin tämä hiirihän sinne on jo useamman kerran löytänyt tiensä.. No, hyvät uutiset on se, että nyt sitä levyä ei ole enää :)


torstai 9. lokakuuta 2014

6 merkkiä siitä, että olet Kotiäiti

1. Yksin kotiin palatessasi tilaat hissin, koska olet vaan niin tottunut aina rattaiden kanssa tekemään.



2. Bussipysäkillä yksin bussia odottaessa mietit, että "mitenköhän on.. mahtuukohan varmasti bussiin sisään, jos siellä on jo.. öö.. tota.. kahdet.. niin.."



3. Kun pitää omalla asuinalueella suhata pari eri asiaa autolla, on aivan hukassa, koska tietää kaikki reitit vaan kävelyreittejä pitkin ja on ihan mahdotonta hahmottaa, mistä autolla pitää ajaa, kun suorin reitti menisi ensin koulullepäin, sitten isoa leikkipuistoa kohti ja sitten niiden kahden talon välistä.



4. Kun aamulla saa yllättäen tunnin omaa aikaa, niin hauskinta mitä keksii, on siivota ja järjestellä kotia. Onhan se kuitenkin paikka, jossa viettää noin 95% kaikesta ajastaan.



5. Sosiaalisen elämän suunnitelmien peruuntuminen harmittaa kuin pientä kiukkuista hamsteria, koska hei, se oli kuitenkin ainut niistä koko viikolle sovituista hetkistä, kun voin nähdä jotain ystävää ihan omana itsenäni, ilman jatkuvaa huomiota vaativaa taaperoa.



6. Aikaisemmin vaatekaapissasi oli muutamat collegehousut rentoja koti-iltoja varten. Nyt niitä on yhtäkkiä kahdeksat. Niistä osa on lämpimämpiä ulkoilua varten, muutamat siistimmät muskaria ja leikkikerhoja varten... Elät suurimman osan aikaa elämästäsi collareissa ja mietit kaukaisuudessa häämöttävää töihinpaluuta haaveillen siitä, että voi taas pukeutua ihmisten vaatteisiin.



ps. hieman kredittiä siitä, että nappailin nää kuvat keskellä kahvilaa kiireiseen lounasaikaan :D Äidin on tehtävä postaus silloin kun äidillä siihen on aika :D

tiistai 7. lokakuuta 2014

Tanssivat lehdet

Tässä ollaan pikkuhiljaa toipumassa juhlahumusta. Täytyypä nyt tosiaan sitten ottaa blogista kaikki ekan vuoden postaukset printtinä ja tehdä niistä "kirja" Nooalle, jotta hän voi myöhemmin sitä itse lukea.

Nooa on nyt nukkunut kaksi yötä 11 tunnin unilla ilman mitään väliheräämisiä. Mieletöntä. Tänään aamulla Juhis herätti minut seitsemältä sanoakseen, että hän lähtee töihin ja että Nooa nukkuu vielä. Siitäpä se murunen sitten pikkuhiljaa heräilikin, mutta oli kerrassaan outoa, että edes hetken ajan minä ja Juhis oltiin hereillä ennen mussukkaa! Olin keittiössä tekemässä Nopsulle aamumaitoa, kun huoneesta alkoi kuulua jokeltelua - ehkä paras tapa herätä! Siitä sitten nappasin pojan syliin ja vein meidän sänkyyn peittojen keskelle, tiukkaan haliin nauttimaan maitopullollista.

Sitten puurot molemmille, pyykit koneeseen, astianpesukone käyntiin. Me lähdettiin ulos ja sitten käymään Elixian junior jumpassa. Vähän hassu ikä / taitovaihe Nooalla nyt, kun se alkaa olla liian iso vauvajumppaan, mutta tuolla junior jumpassa pitäisi lapsen osata oikeastaan jo kävellä. No mutta ihan mukavaa meillä oli. Ainiin! Herranpieksut millainen flirttailija ja hurmuri tuosta pojasta on tulossa!! Siis aivan mahdotonta se vilkutusten, silmien siristelyn ja maailman leveimpien hymyjen ja virnistysten määrä, mitä muut äidit Nooalta saavat :D Tuolla jumpassakin Nooa sai aika monta naista nauramaan :D

Kotimatkalla nähtiin niin houkutteleva iso lehtikasa, että pistettiin rattaisiin jarru päälle ja mentiin ihmettelemään lehtiä. Tuulikin niin kovasti, että lehdet aivan tanssivat Nooan ympärillä. Tuli kyllä hieman sellainen olo, että miten sitä raaskii muka muutaman kuukauden päästä palata töihin, kun nämä hetket taaperon kanssa ovat parhaimmillaan juuri näin ihania...


maanantai 6. lokakuuta 2014

Ekat synttärijuhlat

Eilen se suuri päivä sitten koitti. Meidän pikkuinen Nooa ei ole enää vauva, vaan huushollia ympäri höseltää nyt virallinen taapero. Oli aivan ihana juhlapäivä! Meillä oli käymässä laskujeni mukaan 14 aikuista ja 11 lasta, joten vilinä, hulina ja meteli oli taattua! 


Ei. En ole raskaana. Enkä aio 99% varmuudella enää koskaan ollakaan. Huono ryhti ja rehellisyyden nimissä - aivan järkyttävä herkutteluviikko tekee kuvassa tepposet. Ja puheenollen kiusallisista ulkonäköseikoista - en käsitä mistä mulle on tullut noin kamalat silmäpussit! Hirvittävää!! Tai osansa huonoon silmienympärysten vointiin tekee tietty mun ihottumat, mutta härreguud, pitääkö tässä oikeasti alkaa säästämään johonkin pikku pikku operaatioon (ja pitäisikö samalla hankkia kadonneiden tissien tilalle uudet? He he.)


Tarjoiluina meillä oli piirakoita, feta-tomaatti-piirasta, porkkanakakkua, mokkapaloja, kaurakeksejä, minttusuklaamuffinsseja ja lisäksi vähän terveellisempiä porkkana- ja kurkkutikkuja, viinirypäleitä ja rusinoita. Hyvin maistui kaikki!!


Nooa sai ihan mielettömän määrän paketteja! Siis aivan hurjasti kaikkia leluja ja vaatteita ja ties mitä. Jokainen lahja oli aivan täydellisesti sopiva, mutta uskoisin, että Nooan suosikiksi nousi kummiperheeltä saatu musasetti, jossa leikkiversiona rummut, trumpetti, marakassit, tamburiini, LAUTASET.. hehe.. sori vaan naapurit :D


Hassu iso nalle kävi moikkaamassa lapsia. Nooa oli nallesta niin innoissaan!! Olisi vaan kokoajan halunnut nallen syliin ja sitä turkkia mutistelemaan.


Tässä, vähän muhjuisessa yhteiskuvassa meidän mammaporukan lapsosia: Jenna, Fanni ja Onni. Sekä Nopsunen.


Lopuksi suosikkikuvani: minä, pikkurakas ja ympärillä ystäviä ja sukulaisia. Kameran takana maailman paras Nooan iskä. Olen hirmuisen kiitollinen kaikista näistä ihmisistä, joiden kanssa jakaa tätä elämää ja välillä harmaatakin arkea. Jonne onneksi tällaisilla juhlilla saa niin kirkkaita valopisteitä, että taas jaksaa porskuttaa eteenpäin :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

The big one

Pikkukinyo, Nooa, Nopsu, Nopsunen, Nopsutin, äitin pikkuapina, mussukka - tänään 1 vuotta!! Onnea rakas lapseni, olet meille niin valtavan rakas ja tärkeä. Nyt ja aina.



Vielä tänään
sinä painat varovasti jalkasi lattialle
ja tunnustelet
kestääkö se askeliesi painon
Vielä tänään
tarraat kiinni käsiimme
ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssamme.
Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on
jo lupaus huomisesta:
Minä menen, minä juoksen,
minä lennän eteenpäin!
Pysykää perässä,
olen matkalla seikkailuun!

- lähde tuntematon -


perjantai 3. lokakuuta 2014

Melkein 1

Tänään aamu alkoikin harvinaisen ihanasti. Nooa nukkui 11h unet heräämättä kertaakaan välillä. Ja puolisen tuntia siitä kun oltiin koko perhe noustu ylös, saimme ihanan Sini-kummin tänne meille aamupäiväksi kylään. Sini oli menossa iltapäivällä Helsinkiin silmien laserleikkaukseen. Siinä me  touhuttiin yhdessä, käytiin seurakunnan kerhossa, ajeltiin rattailla ja syötiin kanelipullia.

Muuten täällä vapaa-aika menee juuri nyt synttärivalmisteluissa. Lähinnä pitää siivoilla kaikkia paikkoja ja miettiä, mitä pitää hommata. Porkkanakakut on jo leivottu pakastimeen, huomenna leivon minttusuklaamuffinssit ja suolaisen syötävän. Itse on tällä viikolla tullut mässytettyä semmoiset määrät sokeria ja suklaata, että itselle tekisi hyvää juhlapäivänä pysytellä niissä porkkana- ja kurkkutikuissa :D

Nooa seisoi tänään ihan hurjan paljon ilman tukea. Siellä kerhossa Nopsu seisoi vähän väliä niin, että piti jostain lelusta kiinni - eikä mistään muusta. Tosi paljon rentoutta on tuohon seisomiseen tullut. Aikaisemmin kun se onnistui lähinnä vaan silloin, kun poika oli niin raivona, että kihisi ja jännitti kroppansa niin, että seisoa jäpitti pystyssä :) Kipakka luonne tuo mussukka kyllä on. Hirveän kova käskemään "Ä!" kokoajan, että pitäisi saada sitä tai tätä, rattaat ei saa pysähtyä, pitää mennä kiikkumaan, en syö, haluan syödä, maitoa, ei maitoa.


Tässä kuva eilisaamulta, kun ulkona oli pari astetta pakkasta. Voi jyrsijät, ei sitä kesällä kyllä osannut arvostaa tarpeeksi sitä helppoutta, mikä on lähteä ulos, kun siellä on yli 20 astetta lämmintä. Hiki valuu itsellä kun pukee näitä kamppeita ja mikä pahinta, Nooa inhoaa lämpimämpiä kenkiään. Niissä kun on varsi ja kun poikanen ei vielä varsinaisesti kävele, niin ne möhkälekengät on tietysti kontatessa ja siitä istumaan pyörähtäessä tms. tosi hankalat. Myös ikävää kun kädet on paketoitu joihinkin tyhmiin pakkauksiin (talvihanskat). Vähän sääliksi käy...

Huomenna sitten vielä lisää siivoilua, leipomista ja kaupassakäyntiä. Illalla Paula-mummi tulee tänne meille ja voikin olla, että seuraavan kerran ehdin kirjoittelemaan vasta juhlien jälkeen.

Mitä muuten tykkäätte freesatusta ulkoasusta blogissa? Tässä jo pitempään minulla on ollut meneillään minimalistinen kausi, joka näkyy kaiken turhan karsimisena sisustuksesta, vaatekaapista - ja ilmeisesti myös blogista :) Itse ainakin tykkään!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tööttöö

Nooa, missä on tööttöö?

(katse hakee Brion kärryn)


Hyvä! (Juhis sanonut pari päivää, että tööt tööt, kun Nooa tätä työntää)

Nooa, mikä tämä on?


"ppa" "ppa"

Hyvä!!

Lisäksi eilen kylässä ollessa Nooa osoitti lamppua, ja sanoi "ppu", "ppu".
Ja tänään kun minä osoitin roska-autoa ja selitin, että "onpa iso auto, auto, iso auto", niin Nooa toisti perässä "to, to".

Ilmeisesti tämä sanojen ja käsitteiden opettelu vie reippaammanlaisesti energiaa, sillä Nooa on viimepäivinä ollut tosi kiukkuinen aina vähän väliä ja vasta tänään kunnolla tajusin, että sillä on aina silloin ollut nälkä. Tänäänkin oli syönyt kunnon aamupalan ja juonut aamumaidon, kun lähdettiin pihalle. Kitikiti, itku itku, mikään ei kelvannut. Mentiin ruokakauppaan ja hirveää valituskitinähuutomökellystä koko reissu (jaksoin tehdä vaan puolet ostoksista kun alkoi itselläkin hermo kiristymään). Kotiin tultua tein 1,5 desiä maitoa, ajattelin, että jos nyt haluaa ottaa huikan ja loput voi ottaa sitten lounaalla. Hörppäsi koko pullollisen yhdeltä makuulta.

Ehkä myös yömaidon poisjättäminen sekoittaa pienen ajatuksia. Varmaan huoli siitä, että onkohan se maito nyt ihan kokonaan loppumassa maailmasta?! Tässä takana tosiaan siis nyt jo viisi yötä ilman yömaitoa. Aika hienoa!