Fit mama

Tässä se taas viikonloppu hujahti. Onneksi vähän rennommissa fiiliksissä kuin viimeksi. Nooa on ollut tosi hyvällä tuulella ja se tarttuu tietenkin koko perheeseen. Nukkuminen nyt tosin on vähän kiikun kaakun, mutta ei kai sitä liian täydelliseksi voi rueta ;) Sitäpaitsi, Nooalla ilmeisesti tulee nyt kulmahampaat. Se nimittäin pitää lähes koko ajan sormia suussa ja just niissä kulmahampaiden (paikkojen) koloissa. Tuttikin (silloin kun sitä syö), on vaan noissa koloissa järsittävänä.

Tässä on viikonlopun aikana taas todettu monta kertaa, että hitsit toi poika alkaa jo olla fiksu. Katseltiin ikkunasta ulos ja todella kaukana näkyi menevän rattaat. Sanoin, että "katopa, tuolla menee rattaat, mitäs rattaissa on?" Johon Nooa vastaa, että "a vauva". (joo, edelleen lisää tuota aata sanojen eteen). Tänään kun Nopsu oli halunnut sisällä olla lenkkareissa ja sitten kun ei enää huvittanut, niin se tuli mun luokse, osoitti kenkiä ja sanoi "a poi", eli "pois" (uusi sana!). Ja, kun me illalla Juhiksen kanssa juteltiin, että katsottaisko jonkin aikaa Risto Räppääjää, niin Nooa oli jo kaivamassa dvd:tä esiin. Se siis nappasi tuon sanan ihan meidän keskustelusta. Ai että, on se, fiksu!

Minä kävin tänään jännittävässä kehonkoostumusmittauksessa. Oon pitkään jo halunnut käydä a) tsekkaamassa miten kroppa voi ja b) saada samalla siitä ylös yhdet lukemat, joiden perusteella voi myöhemmin verrata, ettei ihan pääse rupsahtamaan kun ensiviikollahan sitä ikääkin tulee taas vuosi lisää ;) 

Tulokset yllättivät minut: olen oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Ja juhlistinkin sitä teellä ja tummalla suklaalla :) Ehkä tärkein mittari on viskeraalinen rasva, jonka tulosta minäkin odotin eniten. Tuo tarkoittaa sitä rasvaa, mikä kertyy kehossa sisäelinten ympärille kuormittaen niitä ja pahimmassa tapauksessa, noista rasvakertymistä irtoaa pieniä rasvahippusia, jotka verenkierron mukana voivat aiheuttaa erilaisia tukoksia. Tuo rasva on tuhat kertaa vaarallisempaa, kuin se jenkkakahvoihin kertyvä. Luvun tulee olla alle 100, hyvä lukema on noin 50-70. Minulla oli 64,4, joten ihan hyvältä näyttää. 

Lihasmassaa minulla on oikein hyvin painoon nähden, 27,9kg (viitearvo 24,4 - 29,8). Rasvaprosentti oli 21,3 (viitearvo 18,0 - 28,0). Nestetasapaino kropassa oli hyvä ja samoin luumassa. 

APUA, tajusin juuri, että taisin vähän valehdella pituuttani. Siis sanon aina olevani 172 pitkä, vaikka tosi asiassa olen vain nipinnapin yli 171 :D No, ei kerrota kenellekään, jooko??

Hyvissä fiiliksissä siis kohti uutta viikkoa. Toivottavasti Nooalla menisi hoidossa paremmin kuin viimeviikolla ja sittenpä loppuviikosta tosiaan päästään juhlimaan maman synttäreitä :) Whoop whoop! :) 

Lapsi parkissa ja retki pääkaupunkiin

Ajattelin eilen ottaa suurehkon riskin: viedä Nooan Elixian lapsiparkkiin. Mietin, että voihan sitä kokeilla. Pahinta mitä voi tapahtua on se, että poika alkaa karjumaan ja hoitajat kiikuttaa sen minulle ja me lähdetään kotiin.

No näin kävi. Ehdin treenata 10 minuuttia :) Nooan itku oli selvästi hätäitkua siitä, että mihin hänet on jätetty - missä äiti on?! Ymmärtäähän sen hyvin, eihän poika ole ollut juuri yhtään kenenkään hoidossa. Uskalsin kuitenkin kokeilla, koska Nooa ei ole missään vaiheessa paljoa vierastanut eikä muutenkaan ole porukassa ikinä semmoinen äidin lahkeessa/kaulassa roikkuja. Tulen kyllä kokeilemaan uudelleenkin. Ihan hyvää totuttelua siihen, että joskus pitää vielä elää hetki tai kaksi niin, että äiti tai isi ei ole ulottuvilla. Ja tässä on hyvä treeniympäristö (treeni, hehe), koska minä olen kuitenkin kokoajan huuto (hehe) etäisyydellä :)

Tänään sitten aamulla lähdettiin keskustaan tapaamaan ystävää lasten kera. Huh, tiedättekö kun joskus vaan sitä haluaisi hetkeksi sirotella näkymättömyys&hiljaisuus -taikapölyä lapsensa päälle, niin että voisi hetkiseksi keskittyä olemaan ihan omilla aivoilla ajatteleva, keskustelemaan kykenevä ihminen. Varsinkin tällaisina aamuina. En ymmärrä miksi Nooalla nyt eilen illan ja tämän aamupäivän on hermot olleet tosi kireällä - joka asiasta tulee itku ja hymyjä ei pahemmin näy. Mukava oli kuitenkin nähdä ja onneksi kyseinen ystävä on kovin ymmärtäväistä sorttia <3

No, pitkä päivä vielä edessä nyt kun Juhiksella on paljon töitä. Eilen illalla marmatin, että haluaisin hetkeksi shoppailemaan, sushille, salille tai edes syödä suklaata. Onneksi näistä ässistä kaksi pystyi toteuttamaan ihan kotisohvalla, vaikka kello oli jo illalla kymmenen. Jääkaapista pari palaa tummaa suklaata ja nettiin aleostoksille :) Nyt siis pakettia odotellen!

ps. shoppailun teemaväri taisi olla tummansininen :)

Aiheen vierestä

Tämä postaus ei liity juuri mitenkään muuten Nooaan, kuin että minä olen sen äiti :) Haluan kirjoittaa pienen "muistilapun" itselleni yhdestä itselle tärkeästä aiheesta. Olen enemmän tai vähemmän (kukapa ei olisi..) kamppaillut viime vuodet ulkonäön/painon/syömisen/laihtumisen/lihomisen kanssa. Viimeistään raskaus pisti kehonkuvan ihan uusiksi ja olen koko talven ollut täysin kykenemätön esim. kertomaan, minkä kokoinen olen :)

Talvi meni ja raskauskilot putosivat yksi kerrallaan pois. Tai no, synnytyksessä kyllä lähti vissiin yhdeksän, mutta loput kahdeksan (ja vähän muitakin ylimääräisiä) on tippuneet hiljalleen itsestään pois.

Salaattia, paprikaa, nektariinia, avocadoa, pähkinöitä, kuivahedelmiä ja balsamicoa

Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni semmoisessa kropan- ja mielentilassa, jossa voin sanoa, että mun on 100% hyvä olla. Stressaan syömisiä tai vaatekokoani aivan äärimmäisen vähän - en oikeastaan lainkaan! Olen hirmuisen tyytyväinen omaan kroppaani, enkä vähiten siihen, millaisen hurjan ihmeteon se tässä noin vuoden aikana kävi läpi. Kasvatti sisällään ihan uuden ihmisen, venyi ja natisi, mutta kesti kasassa. Avitti tuon uuden ihmisen ulos elämään omana itsenään. Palautui ajan kuluessa täysin ennalleen ja toimii edelleen suht moitteettomasti. Olen tosi ylpeä tästä kropasta!

Tyhmempikin tajuaa, että kehon koostumukseen vaikuttaa se mitä suuhunsa laittaa ja se, miten paljon energiaa kuluttaa. Nuo molemmat ovat ihanasti löytäneet sellaisen tasapainon, jota ennen en ole kokenut. Liikunta on minulle tärkeämpää kuin koskaan. Siitä on tippunut täysin pois se (joskus jopa pakonomainen) tarve muokata itseään pienemmäksi. Toki, edelleen voisi vähän kiinteytyä sieltä ja täältä, mutta se on sivuseikka. Pääasia on, että saa pitää huolta lihaskunnosta, venyvyydestä ja aerobisesta kunnosta. Tämän lisäksi liikkuminen on i-h-a-n-a-a. Varsinkin nyt kun teen taas paljon lenkkejä ulkona ja hotjooga oli myös todella mahtava - ennenkaikkea kehon puhdistavuuden kannalta.

Fazerin brunssilla hyvän ystävän kanssa (kakkulautanen ei mahtunut kuvaan :D )

Syömisissä on löytynyt oma rento polku. Vaikkakin tottakai nämä ovat asioita, jotka muuttuvat kokoajan, enkä voi puhua kuin vain tästä hetkestä. Kun tulin raskaaksi, aloin himoita lihaa. Söinkin lihaa koko raskausajan ja vielä viime talven ihan reiluissa määrin. Jokainen (hiemankaan asioihin perehtynyt) tietää argumentit, miksi ainakaan tehotuotettuun lihaan ei kannata koskea, joten siihen en nyt lähde. Suhteeni lihan syömiseen on silti rento. En sitä itse kaupasta osta ja ruokasuunnitelmaan en koskaan laita liharuokia. Kuitenkin, esimerkiksi toissailtana ystävän luona pepperonipizza näytti niin herkulliselta, että otin palan - ja hurjan hyvää se olikin! En usko, että satunnaisella lihan syönnillä teen sen enempää haittaa itselleni kuin maapallollekaan. Tämän lisäksi nautin siitä, kun voin sanoa erilaisissa tilaisuuksissa ja kyläilyissä, etten tarvitse mitään erikoisruokavaliota. Se, etten normaalisti juo maitoa tai syö lihaa, ei tarkoita, ettenkö voisi niitä erikoistilanteissa kuitenkin syödä/juoda.

Nooan kanssa touhuaminen pitää varmaankin perus energiankulutuksen päivän aikana aika tehokkaana, joten ainakin tällä hetkellä ruokavalioon mahtuu hyvin herkut. Raakaherkut tai tumma suklaa - niitä nautin pieniä määriä päivittäin. Sokeri ei ole ihmiselle missään määrin tarpeellista ja uusimmat viralliset ravintosuosituksetkin laskivat päivittäisen sokerin määrää. Koetan siis pitää huolta, etten syö "tiedostamatonta" sokeria, jota on muroissa, myslissä, maustetuissa jugurteissa, valmiskastikkeissa jne. Myös herkut syön mielummin raakaherkkuina, joihin sokeria ei tule. Joskus nappaan toki ihan "oikeankin" jätskin tai kylässä syön kakkua. Tai napostan kotona puolikkaan suklaalevyn, jos oikein tekee mieli. Miksipä en!

Lounas eilen: salaattia, paprikaa, nektariinia, tonnikalaa ja tsatsikia + jäälatte (kofeiiniton ja hasselpähkinämaito)

Säännöllisellä ruokarytmillä on myös iso vaikutus. Syön viisi kertaa päivässä, aina samoihin aikoihin kuin Nooakin. Seitsemältä aamupala: yleensä puuroa, marjoja/hedelmiä, raejuustoa sekä golden milk (kasvimaitoa, kurkumatahnaa, kookosöljyä), 11 aikaan lounas: yleensä salaatti, jossa monipuolisesti kasviksia, vähän hedelmiä makeudeksi ja jotain proteiinia, 14 aikaan välipala: tämä on monesti se herkkuosuus :) 17 aikaan iltaruoka: mitä ikinä teemmekään yhteiseksi iltaruuaksi, eilen oli röstiperunoita ja lohta, tänään menemme ystäville syömään ja huomenna on tofukormaa. Illalla vielä kahdeksan aikoihin iltapala: usein rahkaa, marjoja ja raakasuklaata tai hedelmiä ja jugurttia.

Halusin kirjoittaa tämän tähän, koska uskon, että liikunnalla ja ravinnolla on tosi tosi tosi iso merkitys yleiseen hyvinvointiin, mielialaan ja jaksamiseen. Koen, että nyt olen näiden suhteen tosi hyvässä tasapainossa ja ehkä joskus, jos tulee tarvetta, voin palata tähän tunteeseen lukemalla tämän. Tai ehkä, ehkä, tästä on jollekin teistä ystävät vinkkejä hyvinvointiin!

Hyvää vointia ja rentoa kesää sinulle ja minulle!

Hippisunnuntai

Ihana aurinkopäivä eilen! Aamu alkoi herkullisella aamupalalla: ruisleipää avocadolla, paprikalla ja maissilla sekä golden milk (kurkumatahnaa, hasselpähkinämaitoa ja kookosöljyä). Rehellisyyden nimissä, päivän terveellisyysmittari keikahti aika hyvin ehkä kokonaisuudessaan miinukselle, koska lounaana oli pizzaa, välipalana jätskiä ja iltaruuaksi pad thaita :D

Kävin hyvin sosiaalisella kävelyllä tosi kauniissa maisemissa. Juttelin yli puolet lenkistä puhelimessa ystävien kanssa ja törmäsinpä yhteen kaveriperheeseen ihan livenäkin. Tässä vähän useampi kuva, kun oli niin kaunista. 

Iltapäivällä läksin vielä käymään keskustassa asti, koska siellä oli ihana Maailma Kylässä festari. Hippifestareille lähtee tietenkin hippimama. Lookiin kuului vielä kultaiset korvakorut, mutta hullukaan niitä pidä korvassa, jos tuo roikun-revin-tutkin-syön -apina on edes samassa huoneessa <3

Miksi blogger tekee tähän kuvaan oudon vaalean läntin mun alahuuleen.. ei sitä kuvassa oikeasti ole. Eikä huulessa :) 

Siinäpä se päivä vierähtikin. Nooa on onneksi nuhaista nenää vaille ihan terve. Ja voi olla, että kuumeen syynä oli myös ylös ikeneen ilmestynyt hampaan alku. Sieltä siis tulee nyt jo ylähampaita kans kehiin.. oi voi.. 

Tänään lähdetään päivällä käymään Tikkurilassa ystävän ja hänen 1v. tytön luona. Sinne tulee myös toinen ystävä Nooan ikäisen poikansa kanssa. Kivaa! Illalla menen sitten kahden tunnin peltokahvakuulaan :D Katsotaan kauanko jaksan, kun tuo uusi, oma kuula on kilon painavampi, kuin se, millä olen yleensä tehnyt. 

Tyhmä tiistai

Tai no, ei tässä tiistaissa mitään erityisen tyhmää ollut - oikeastaan aika kivoja juttuja. Mutta silti yksi niitä päiviä, kun kaikki vaan enemmän tai vähemmän ärsyttää.

Vauvalattaritunti Etnofitnessillä oli tosi hauska! Siellä tuli kunnolla hiki äideille ja vauvatkin viihtyivät. Ennenkaikkea, siellä oli ihana tunnelma ja tulin heti jo tosi hyvin juttuun samassa pukuhuoneessa (siellä on niitä neljä) olleiden äitien kanssa. Menimmekin kaikki porukalla alakerran ihanaan kahvilaan pienesti syömään tunnin jälkeen. Kiva huomata, että Nooan kanssa kulkeminen alkaa jo sujua, vaikka onhan se nyt tuhannen kaukana siitä, kun liikkuu vaan yksin! Talking about vessassa käyminen, rattaiden pyörittely, kitinän minimointi (eli lähes jatkuva viihdyttäminen), vauvan unien ja syömisten ajoittaminen..

Illalla lähdin Ikeaan kanelibullateelle rauhoittelemaan ärsytysoloani. Ikeassa NIIN on parhaat kanelipullat koko maailmassa! Mums nams. Ja hinnat ei päätä huimaa, koska tämä pulla + tee + suklaalevy maksoi 1,20 :D Ostospuolelta mukaan lähti potta, unipussi, lusikoita, espressomukit ja yksi euron maksanut viltti.

Fit mama

Asetin leikkimielisesti itselleni raskausaikana tavoitteen, että siihen mennessä, kun vauva täyttää puoli vuotta, lupaan itse olla samassa kuosissa kuin ennen raskautta. Ja kuinka ollakaan, voin tyytyväisenä todeta, että onnistuin tässä!

Ilmeestä näkee, että vatsaa vedetään sisään kaikin voimin, haha.

Samat housut menee jalkaan kuin ennenkin, vaaka näyttää suht samoja lukemia ja ennenkaikkea, lihaskunto on jopa parempi kuin aikaisemmin! Aerobinen kuntokin on noussut tosi hurjasti sieltä ihan synnytyksen jälkeisistä kuopista, mutta siinä on ehkä eniten tekemistä. Tähän haasteeseen iskeekin sopivasti kesän lenkkeilykausi.

Synnytyksen jälkeen maltoin odottaa noin kolme viikkoa, kun lähdin jo varovasti käymään salilla. En voi sanoin kuvata, miten tärkeää liikunta on ollut minulle tässä vauva-aikana. Se on ollut henkinen ja fyysinen tukipilari jaksamiseen. Elixialla on tullut käytyä monta kertaa viikossa; poweria, spinningiä, tanssillisia tunteja, perusjumppaa, salikäyntejä, you name it. Ainoastaan kehonhuolto on jäänyt vähän taka-alalle. Ja kas vain, tähänkin iskee hyvin pian koittava liikuntamuutos.

"Hieman" härski, mutta hyvin aiheeseen sopiva kuva (lainattu Elixia/Tanska)

Irtisanoin pitkään minulla olleen Elixian jäsenyyden ja ensi kuun vaihteessa palaan kahden vanhan ystävän pariin; juoksu ja jooga. Aion taas juoksukoululla auttaa itseäni taas nauttimaan lenkkeilystä. Ja lähelle avattu hot jooga tekee taas tutaa venyvyydelle, lihastasapainolle, aineenvaihdunnalle ja myös pääkopalle :)

Kuva lainattu Yoga Nordic

Tässä on kyllä yksi asia, minkä toivon osaavani opettaa myös Nooalle. Se, että kokee liikkumisen (tavalla tai toisella) niin olennaiseksi osaksi elämää, että ei siitä edes voi kuvitella luopuvansa. Aivan mahtavaa, että tulevaisuus tuo tullessaan kaikkia yhdessä liikkumisen riemuja - pyörälenkkejä, uimista, pallopelejä (joissa oon ihan surkea! :D ), tanssia, mäenlaskua, kärrinpyöriä ja kuperkeikkoja.

Nooan ensimmäinen lentolippu!

Milloinkahan oon viimeksi jännittänyt näin paljon lentolipun ostamista? Lähdetään Nooan kanssa ihan kahdestaan käymään Joensuussa. Tämä reissu jännittää kohtuu paljon, koska en oo a) ollut koskaan Nooasta "yksin" vastuussa näin pitkää aikaa putkeen, b) en oo KOSKAAN ollut yövastuussa Nooasta ja c) Pikku ei oo koskaan ollut vielä lentokoneessa.

Mutta me ollaan reippaita ja lähdetään iloisin mielin seikkailuun. Joensuussa on kuitenkin paljon ihania ihmisiä, joita onkin jo taas korkea aika nähdä. Myös Nooan mummi ja täti ovat aika hyviä pitämään huolta sekä Pikusta että mamasta, joten eiköhän me hyvin pärjätä!

Tänään aamullä käytiin Nopsun kanssa Elixian vauvajumpassa. Vähän epäileväisin mielin lähdin sinne, mutta kas, se olikin aika kivaa! Nooa viihtyi ja minullekin tuli ihan kunnolla hiki. Parasta oli, että kaksi mammakaveria vauvoineen lähtivät myös mukaan, joten tukea oli kirjaimellisesti molemmilla puolilla.

(seuraavana kappale marmatusta, hyppää yli jos ei huvita)

Jumpan jälkeen kävi (taas) "hauska" keskustelu yhden mamman kanssa (joka siis vaikutti ihan huippukivalta, ei siinä mitään). Tuli puheeksi lapsiemme nimet ja kun sanoin tämän nimeksi Nooa, hän kommentoi, että "aaai, hän onkin poika!". Niin. Siis onhan tuo nyt AIVAN tyttöjen paita, jota ei missään nimessä voi pukea pojalle. Entä jos sama asu olisi ollut tytöllä. Eikös nuo ole aivan poikaväriset housut - luultaisiinko vauvaa silloin pojaksi? Tuskin. Vaaleanpunainen kun nyt "on vaan niin tyttöjen väri". Ai että, tää on mun lemppari marmatus aihe :D Jos mulla olisi tyttö, mä niin pukisin sen välillä pelkästään vaaleansiniseen ja osottaisin, ettei se tee siitä yhtään vähempää tyttöä. Yhtään sen vähempää, kuin tämä paitakaan tekee Nooasta yhtään vähemmän pojan.

Kohta lähden tästä pyörähtämään Ikeassa. Täytyy hakea sieltä muutamia vauvajuttuja (ja siis onko joku joskus käynyt Ikeassa niin, että sieltä lähtee mukaan VAAN ne asiat, mitä oli listassa.. epäilen :) ).

Kävelyllä

Kävin tänään kävelyllä kauniissa syksyisessä maisemassa.

Olo oli iloinen, kevyt, mihinkään ei sattunut ja jaksoin helposti kävellä puoli tuntia.

NO EI IHAN!

Mutta sää oli nätti :)

Move it move it

Koen olevani aika onnekas, kun olen pystynyt kohtuullisen hyvin liikkumaan koko raskausajan. Alussa (ensimmäiset kolme kuukautta) suurimmat esteet olivat väsymys ja huonovointisuus. Työpäivän jälkeen kertakaikkiaan vaan en pysynyt hereillä ja huonovointisuusherkkyyden (onko se sana?) takia piti jättää tekemättä kaikki liikkeet, joissa tulee vähänkin heijaavaa liikettä. Ihan siis jopa perus kyykyt oli tehtävä toooosi hitaasti :)

Normaalisti (aikana ennen mahaa) pyrin harrastamaan jonkinlaista liikuntaa suunnilleen 3-5 kertaa viikossa. Nyt odotusaikana se on ollut yleensä 2-3 kertaa viikossa ja olen ollut siihen (itseeni) kyllä ihan tyytyväinen. Näin viimeistä kolmannesta mentäessä olo on välillä alkanut liikkuessa tuntua vähän.. raskaalta. Masu on jo hyvän kokoinen, kiloja on tullut ihan reippaasti ja syke lähtee ihan sekunnissa pilviin.

Kaikkialla suositellaan päivittäisiä kävelylenkkejä perusliikunnaksi, mutta itse näen kävelylenkit hyvin riskaabelina lajina. Ensinnäkin, näin helteellä tulee kamala jano. Toiseksi, vessahätä saattaa iskeä ihan sekunnissa. Kolmanneksi, ei naurata yhtään, jos on useamman kilometrin päässä kotoa ja alkaa sattua johonkin kohtaan mahaa tai lantiota. Siispä lähellä sijaitseva Elixia on palvellut ihan hyvin myös tämän ajan. Tuosta paikasta minulla olisi hyvää sanottavaa ja aika paljon ei-niin-hyvää.. Positiivisina puolina on sen läheisyys (10min kävellen), monipuoliset tunnit ja erittäin mukavat, avarat, valoisat ja siistit tilat.

Toivon, että pystyn hyvin liikkumaan ja pitämään itsestäni huolta ihan sinne loppuun asti. Uskon, että sitä myöten synnytyskin menee helpommin ja rytäkästä toipuminen on nopeampaa.

Tänään salikäynnin jälkeen. Huomaa maaninen treeni-ilme :D