Maman hemmottelupäivä

Ai että, ensimmäinen äitiyslomapäivä vietetty! Päivän kohokohdat:

1. Pikkukinyo sai taas oman energiansa (ainakin toistaiseksi) takaisin ja on liikkunut entiseen malliin. Tästä välitön seuraus pipon löystyminen maman päässä ja oonkin jokellellut masulle pitkin päivää, kuinka ihana se on :)

Iloinen täti bussipysäkillä

2. Organic Spirit, tunnin mittainen odottavan äidin hieronta. Paras hieronta, missä oon koskaan ollut! Voi pojat! Teki niin hyvää, että olisin varmasti voinut maksaa vaikka tuplat lähtiessäni! Niin mukava paikka, osaava hieroja, mukava tunnelma ja miten taivaallisen hyvää teki kunnon hieronta kropalle, joka on viimeiset kuukaudet vaan keskittynyt lähinnä pysymään kasassa ja venymään tarvittaviin mittoihin. Ihan luksusta, suosittelen!

3. Ajattelin suunnata muffinssille ja kahville Brooklyn Cafeeseen, joka on tosi kiva ja tunnelmallinen paikka. Reitilleni osui kuitenkin paremmin (ja niitä reittejähän ei tässä vaiheessa enää kilometritolkulla muutella) Kuppi&Muffini, joten kävin siellä nauttimassa palan mustikka-karhunvatukkapiirasta. Vai oliko se mustikka-karviaismarja.. hmm.. No, hyvää se oli, mutta vähän liian makeaa (rasti seinään, tätä en oo koskaan aiemmin elämässäni sanonut!).

Hipsterin ruokarukous (kuvaminen ennen syömistä :)

4. Kampaajalla käynti. Nips naps huonot latvat pois ja nyt voi taas huoletta antaa tukan kasvaa useamman kuukauden tai puoli vuotta tai milloin sitä nyt jaksaa taas kampaajalle suunnata. Kävin Unika-nimisessä kampaamossa/kampaamokoulussa, jossa opiskelijahinnalla (siis että opiskelija teki työn) tukan leikkuun hinnaksi tuli 24 euroa, joten ei paha lainkaan ja tosi osaava oli tyttönen. (Tyttönen, koska oikeasti.. peiliin katsoessani tunsin itseni aika järkyttävän vanhaksi ja ryppyiseksi.. mikä niissä kampaamon valoissa onkaan? Ja onko kaikki kampaajaopiskelijat tosiaan jotain 16v?)

Joo, ehkä mä alan tykkäämään tästä äitiyslomasta pikkuhiljaa :)

ps. tänään starttasi 36. viikko!

Viimeinen työpäivä ja epätodellinen olo

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa. TÄNÄÄN OLI VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ ENNEN ÄITIYSLOMAA. Ei, ei oikein auta vaikka sen kirjoittaa isoilla... ei se vaan meinaa upota päähän :) Tuntuu, että juurihan aloitin uudessa työpaikassa, miten voin nyt olla jäämässä pois.. tai siis enhän mä jää pois, vaan lomalle. Vapaalle. Ja miten yhtäkkiä hypättiin siitä päivästä, kun töissä vapisevin sanoin sain kerrottua, että odotan vauvaa siihen, että vauva on jo melkein täysin kasvanut masussa ja jään nyt kotiin odottelemaan sen saapumista maailmaan..

Mieltä on myös samaan aikaan vetänyt vähän alaspäin pikkuisen yhtäkkinen rauhallisuus. Poikahan on ollut menneet viikot hurjan menevää sorttia. Ja nyt sitten pari päivää oltu niin hissun kissun, että äitistä on kyllä tehty ihan hermoraunio. Kävin tänään neuvolassakin tsekkaamassa asiaa, sydänäänet vaikutti hyviltä ja vauva oli hyvässä asennossa. Ainut ohje vähäliikkeisyyteen on useamman kerran päivässä maata tunti pitkällään ja laskea, että liikkeitä tulee 10 kappaletta. Jos ei, niin sitten lähdettävä käymään sairaalassa.

Kuva lainattu täältä

Suurin pelko odotukseen liittyen on minulla ollut menettämisen pelko, joka on tullut kuvoihin ehkä tuossa puolenvälin jälkeen. Että entä, jos tämä kaikki upea, ihana, ihmeellinen odotus ei päättyisikään onnellisesti. Jokainen varmaankin odotusaikana käy läpi joko tämmöisiä tunteita tai jotain muita pelkoja. Ja kai se on ihan luonnollistakin - onhan kyseessä niin valtava elämänmuutos ja niin suuri odotus ja rakkaus tuota pientä elämää kohtaan.

No, viimekädessähän nämä näin suuret asiat ei ole meidän itsemme päätettävissä, joten ainut mitä voi tehdä, on koettaa luottaa ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Välillä se on tosi helppoa ja välillä ihan kamalan vaikeaa! Eikä asiaa yhtään auta hormoonit, jotka saa itkut ja ahdistukset aikaan milloin mistäkin.

Näin pohdiskelevissa tunnelmissa siis tätä iltaa... Huomiselle on onneksi buukattuna kivoja tekemisiä ja varmasti äidin olon pieni koheneminen tekee hyvää myös pikkuiselle.

Sain töistä lahjaksi tänään aivan ihanat pari juttua. Siis en todellakaan odottanut mitään lahjoja! Pelkkä kahvittelu mun "kunniaksi" tuntui ihan tarpeeksi hassulta sekin :) Meillä on kyllä aivan ihania ihmisiä töissä <3

Japaniaiheinen kirja ja lahjakortti kauneushoitoon!

ps. arvaa kuka on syönyt sieltä "synnytyskassista" jo kaikki lakut ja yhden suklaapatukoista.. :) Pitää vissiin hankkia lukko siihen! :)

Ihana sairaalaan tutustuminen

Tänään käytiin tutustumassa sairaalaan. Ei voi sanoa kuin että aivan ihana käynti! Kätilö, joka meidän ryhmälle piti opastuksen ja tutustumiskierroksen oli ehkä maailman ihanin ihminen ja lopputulos oli vaan se, että mä odotan nyt ihan innoissani synnytystä! Tuntuu, että tosi moni ahdistuu synnytyksestä jo senkin takia, että koettaa tehdä niin kovasti kaikkia päätöksiä ja valintoja etukäteen; mitä kivunlievityksiä haluan käyttää, missä asennossa haluan ponnistaa, otanko aqua-rakkuloita vai olenko jumppapallon päällä? Mun mielestä parasta on mennä avoimin mielin tuohon seikkailuun ja itse ainakin luotan kätilöihin tekemään mulle ne oikeat valinnat esim. kivunlievitykseen.

Jos jossain asiassa olen vähän "turhamainen" on se se, että haluaisin kyllä tuonne Kätilöopistolle synnyttämään. Siellä on tähän asti saanut aivan loistavaa palvelua ja kaikki tilat on niin mukavat ja kotoisat. Tosin pieni henkinen valmistautuminen kannattaa kuitenkin tehdä siihen, että tie vie kohti Porvoota, Lohjaa tai Hyvinkäätä, mikäli Kättärillä on sulku päällä. Helsingissä kun on nyt Naistenklinikka remontissa, niin sen takia synnytyspaikat on täällä vähän vähemmässä kuin normaalisti.

Kuva lainattu täältä

Sairaalakassitkin alkaa olla pakattuina. Näistä listoista kun satun tykkäämään, niin useampi niitäkin tuli tehtyä. Vähän hankala sanoa, mitä sitten oikeasti tarvitsee ja mikä on ihan turhaa kannettavaa. Koetan ajatella järjellä, vaikka mieli tekee valmistautua kuin maailmanvalloitukseen :) Toinen kassi on tarkoitus napata mukaan sitten kun auto kaartaa pihasta kohti sairaalaa. Toisen sitten tuore isi voi tuoda sairaalaan myöhemminkin.

Noloa on ainakin se, minkä painoinen mun "eväspussukka" on... No siis eihän sitä VOI tietää, että minkälaista suklaata tekee sitten mieli, joten varauduin Royalilla, Tuplalla, Snickersillä sekä Twixillä :D  Lisäksi pussillinen lakuja ja kolme eri mehua :)

Makuuhuone kolmelle (ja urputusta)

Paljonkohan mä olen tänä kesänä valittanut säästä? Varmaan yhtä paljon, kuin normaali ihminen valittaisi siitä, jos neljään kuukauteen olis mahtunut vain yksi aurinkoinen päivä ja lämpötila olisi koko ajan pysynyt 15 asteessa. Yhtälainen on ollut mun ketutus siitä, että tänä kesänä 4kk putkeen on ollut lämpötila yli 20 astetta ja vettä on satanut ehkä kahdesti. Harmittanut tosi paljon, että ei ole päässyt ulkoilemaan ollenkaan, kun normaalisti tällaisena kesänä olisin varmasti ollut lenkillä, kävelyillä ja pyöräillyt joka päivä! Toivottavasti ensikesä on sitten samanlainen, jotta pääsisi vähän nauttimaankin siitä.

No, tottakai tämmöinen sääurputus on ihan höpöhöpöä, kun masussa kasvaa maailman suurin ihme, mutta kyllä sitä silti voi ihmistä harmittaa. Varsinkin kun pistetään vähän ylikierroksia kaikkiin tunteisiin, niin tästäkin aiheesta on otettu jo useammat itkut.

Vauvavalmistautumiset kotona alkaa olla loppusuoralla. Makuuhuoneen kanssa meillä olikin pähkäiltävää. Huone on erittäin pieni ja siinä on yhdellä seinällä ovi, yhdellä seinällä rivi kaappeja ja kaksi muuta seinää on ikkunaseiniä. Pinnasängystä ei pysty laskemaan laitaa alas, eli sitä ei voi laittaa meidän sänkyyn kiinni. Ja jos tähän lähtee pyörittelemään vielä ajatusta, että pinnasänky ei saa olla ulkoseinässä kiinni, niin ainut ratkaisu olisi ollut se, että pinnasänky on keskellä huonetta ja me seisotaan siinä vieressä :)

No, nyt löytyi kuitenkin tällainen ratkaisu ja maalattiin vielä tuo yksi seinä. Lopputulos on yllättävän kiva sekä toimivan oloinen! Pikkuisen sängyssä on aluksi iso päiväpeitto taiteltuna tuonne reunoille tekemään nukkumapaikasta vähän pienemmän ja sitä myöten turvallisemman oloisen. Luin myös, että vauvasta saattaa tuntua rauhoittavalta, kun se voi nukahtaessaan tuntea päälakeaan vasten jonkun pehmeän "seinän". Tuttuja tunteita siis "menneisyydestä" :)

Tänään käytiin kaverini, Hiillosteen Tean keikalla kun tyttö julkaisi oman lasten levyn. Ihan loistavia lasten biisejä, joita varmasti tullaan täällä kuuntelemaan kerran jos toisenkin! Tea on tehnyt levyn yhdessä JS16 kanssa, joten biiseissä ihan oikeasti on kiva meno :)

Neuvolapäivä ja 35. viikko alkuun!

Viime päivinä olen repinyt hiuksiani tämän meidän asuinpaikan ja siihen liittyvien infernaalisten ruuhkien (täältä Helsinkiin) kanssa, mutta yksi ehdoton hyvä puoli on se, että neuvolaan on kävellen noin 3min matka. Siis vaikka vauhti olisi tällaista etana kävelykepeillä -luokkaa. 

Pikkupyyhe Hemtexiltä, joka vaan jotenkin kolahti.. :)

Aamun neuvolassa myös selvisi syytä sille, miksi lantio on kipuillut viimepäivinä, lirahtamisriski tuntuu olevan jokaisella askeleella ja aivastuksella, sekä muutenkin tuntuu kovin painavalta tuolla.. no.. siellä. Vauva nimittäin on jo laskeutunut ja on ainakin osittain kiinnittynyt lantioon! Jee, hyvä meidän pikkukinyo!! Siellä se siis alkaa jo ottaa ensimmäisiä pieniä millimetrin mittaisia askelia kohti syntymää <3 

Iltapäivällä suuntasimme taas neuvolaan, tällä kertaa synnytysvalmennukseen (joka alkoikin tuntua ihan ajankohtaiselta tuon aamun käynnin jälkeen!) Eipä siellä paljon mitään uutta tietoa tullut. Taisin silloin joskus raskauden alkupuolella ahtaa itseni niin täyteen kaikkea synnytysinfoa, että hankala enää keksiä mitään uutta :) Itse odotan pääosin vain innolla tuota ihmeellistä tapahtumaa. Tottakai jännittää myös ihan kamalasti, että miten kovat ne kivut on ja miten itse jaksaa, mutta kun "palkintona" on saada oma pieni vauva syliin, niin eiköhän siitä revitä aika paljon motivaatiota irti. 

Huomenna onkin meidän 1/2 vuotishääpäivä ja mennään illalla vähän juhlistamaan sitä <3 

Valokuvia

Viime sunnuntaina käytiin hyvän ystävän luona brunssilla ja samalla reissulla ottamassa vähän valokuvia Lammassaaressa nyt kun masu alkaa olla muhkeimmillaan ja mamma vielä liikuntakykyinen :) Tässä muutama - aika ihania :)

Pieni pyörähdys Kätilöopistolla

Eilen illalla mahakipu palasi kipristelemään sekä masua että mieltä. Soitto Kätilöopiston päivystykseen ja he suosittelivat tulla varmuudeksi käymään siellä, että tarkistavat tilanteen. Kysyivät vaan, että halutaanko tulla aamulla vai nyt "yötä vasten". Tämä sai minut jo varautumaan useamman tunnin jonotukseen, mikä (taas kerran) vaihtui pieneen ihmetykseen, kun oltiin ainoat ihmiset koko päivystyksessä. Siis lukuunottamatta noin kymmentä kätilöä/sairaanhoitajaa. No, kuulema ruuhka-ajat vaihtelee ihan arvaamattomasti ja joskus joutuu odottamaan toooooosi kauan.

Vauvalla oli maailman isoimmat megarokkibileet eilen jo kotona (mikä ei yhtään auttanut mun kipuun!), ja sama meno vaan jatkui entistä vauhdikkaampana sairaalalla. Liekö sitten pikkuinen ollut jo innoissaan, että "joko NYT päästään maailmaan!??!?!" <3

Vajaa tunti vauvan voinnin seurantaa (sekä monitorilta että tuijottamalla villisti pomppivaa masua), parit näytteet ja vielä käynti lääkärin vastaanotolla, jossa päästin näkemään pikkuinen myös ultran kautta. En kyllä ehtinyt saada juuri mitään selvää, kun samaan aikaan lääkäri ultraa ja selittää jotain, ja hoitaja ottaa verinäytettä ja mun asento pöydällä oli sellainen, että tipahdan ihan juuri ottakaa koppi.

No, lopputulos on se, että mistään huolestuttavasta ei pitäisi olla kyse. Kahden kätilön ja yhden lääkärin sanojen mukaan vauva on terve ja raskauteen liittyen kaikki on kunnossa.  Kuulema raskauteen liittyy paljon kaikkea selittämätöntä vaivaa ja lääkäreiden tehtävä on vain sulkea sieltä pois ne vaihtoehdot, jotka vaatisi jotain toimenpiteitä. Sain varalle vähän eri tyyppisiä lääkkeitä kuin Panadol, joita voi kivun tullessa ottaa. Vielä fiksuna tyttönä kysyin lähtiessä kätilöltä, että "onhan nää turvallisia vauvalle" :) Onneksi iäkkäämpi, herttainen kätilö oli varmasti uransa aika kuullut aika monta tyhmää kysymystä ja vastasi vain hymyillen, että "juu kyllä, kaikki lääkkeet mitä meiltä löytyy, on turvallisia vauvalle" :)

Pikkukinyolla on nyt painoa 2150 grammaa (wau) ja lisäksi Juhis huomasi kätilön mittailusta ruudulle ilmestyneet kolme arvioitua laskettua aikaa; 29.9, 6.10 ja 9.10. Saa nähdä osuuko joku noista oikeaan.

Väsymys painaa, mutta hipsin tästä silti varovasti töihin, nyt kun masu tuntuu taas paremmalta. Viimeinen kokonainen työviikko :)

日本

こんいちわ、わたしわピリタです。これわわたしたちのちいさいあかちゃん <3

Täytyy tosiaan alkaa kertailemaan japania, olen onnistunut unohtamaan jo yksinkertaiset verbintaivutuksetkin. Japanikaipuuseen sopii ruuaksi vihreäteenuudeleita, papuja tonkatsu-kastikkeella ja kalapuikkoja wasabilla :)

Toivottavasti jonain päivänä päästään pikkukinyon kanssa käymään Japanissa <3

Tänään tuli sitten ensimmäinen sairaslomapäivä odotuksen takia. Illalla alkoi kivut vatsan oikealla puolella ja jatkuivat lievinä läpi yön. Nyt olo on parempi, mutta vähän varovainen saa olla liikkeissään ja Kätilöopiston puhelinpäivystyksestä suositeltiin vaan päiväksi lepoa. Kyseessä pitäisi edelleen olla kiinnikkeiden venymisestä johtuvat kivut, joten siinä mielessä ei tarvitse olla huolissaan. Vähän tylsää tämä makoilu tietysti on - eikä kello ole vielä edes kahtatoista! :)

ps. ylhäällä lukee: konnichiwa, watachi wa Pirita desu. Kore wa watashitachi no chiisai akachan. Eli: Hei, mun nimi on Pirita. Tämä on meidän pieni vauva. Hehe, ei tällä vielä kovin pitkälle pötkitä, mutta ehkä saataisiin keskustelu avattua :)

34 - 9 - 2

Tänään alkaa 34. viikko. Sitä myöten myös pyörähtää käyntiin yhdeksäs kuukausi. Ja pienellä on painoa jo yli kaksi kiloa. Kaksi kiloa puhdasta rakkautta, jota en malta odottaa päästä rutistamaan sydäntäni vasten <3

33+0 <3

Saunan uusi elämä

Kävin alkukesästä ystäväni luona, jolla on pieni tyttövauva. Silloin neidillä oli ikää neljä kuukautta. Ystävän asunto oli kaikin puolin tosi ihana, valoisa ja kaunis, mutta eräs ominaisuus siellä teki suuren vaikutuksen ja ideasta inspiroituneena oma saunamme näyttää nyt tältä :)

Rauhallinen tunnelma, lämmin vaihtaa vaippoja ja vaatteita, pesupiste lähellä ja tavarat saa reilusti olla hieman hujan hajan esillä tuossa lauteella. Myös vaunujen turvakaukalo tai vaunuosa mahtuvat hyvin lauteiden alle silloin kun ne eivät ole käytössä.

Vielä puuttuu ratkaisu valaistukseen, sillä tuo saunan oma valo ei välttämättä pimeänä talvipäivänä oikein riitä. Pistoketta kun saunasta tietenkään ei löydy. Toisaalta, hämäryys saattaa olla vauvasta mukavan rauhoittavaa, joten vaipanvaihdot ja pukemiset meinisi ehkä vähemmillä itkuilla..

Toimii myös vielä toistaiseksi osittain varastona vauvatavaroille..

Saunan "remontointi" vei ehkä 20 minuuttia, joten isosta projektista ei ollut kyse ja saunan siis saa lähes yhtä nopeasti takaisin saunaksi, sitten kun siltä tuntuu. Ei olla mitenkään kovia saunojia (helposti menee kuukausi, ettei olla käyty), joten ikävä tuota kuumakoppia ei varmastikaan tule.

Tässä vaatteet ensimmäisille kuukausille - samanverran lisää vielä kaapissa odottamassa 

Ja sitten tässä on vielä yksi aspekti. Juhis on jo reilun vuoden (aina Japanin matkastamme asti) kaavaillut saunan tilalle furo-huonetta. Eli siis japanilaista kylpyammetta. Minäkin ottaisin anyday furon saunan sijaan, mutta huolestunut mieleni myös näkee jo sen skenaarion, kun kylpyamme täynnä vettä painaa niin paljon, että tupsahdan ammeen kanssa joku kaunis ilta lattian läpi alakerran naapurin ruokapöytään :/ Asia siis vielä pohdintapöydällä :)

Loppubonuksena vielä viikon masukuva, napattuna kesken siivouksen.

Masu 32+3 <3

Viileys, herkut ja ystävät - nuo kiukun ja väsymyksen nitistäjät!

Kulunutta työviikkoa kuvastaa parhaiten sanat "kuuma" ja "väsyttää". Koko kesän jatkuneet helteet (oikeasti, tässä on ollut tauotta lämpötila yli 25 astetta toukokuusta lähtien, parhaimmillaan pahimmillaan lähelle 30 astetta) ovat kiristäneet tämän mamman hermoja aikalailla. Varsinkin siinä vaiheessa, kun yötkin menee hikisenä pyöriessä ja valvoessa. Hermojen pinkeyttä on lisännyt myös liikunnan puute. Ei vaan yksinkertaisesti ole kyennyt edes salille saati sitten ulos yli 10 minuutin ajaksi, koska on vaan niin p**keleen k-u-u-m-a.

Kun eilen viimein illalla lämpötila tippui alle 20 astetta ja saatiin kotia viilenemään, niin olin aika tyytyväinen. Jonkinmoinen "lisäkuumuus" tässä kyllä on päällä, koska hipsin itse kotona koko illan pienessä ja ohuessa kesämekossa, kun taas Juhis oli farkut ja sukat jalassa sekä kiskoi jossain vaiheessa hupparin päälle ja kuiskasi varovasti, että "kun täällä on vähän kylmä..". Ei onneksi uskaltanut koskea parvekkeen oveen, josta ihanasti tuuli viileää ilmaa sisälle :) Iltaa piristi myös ranskalaisen ystävän puhelu kaukaa Montréalista. Oli tosi kiva jutella pitkästä aikaa! Ystävälläni on kahden vuoden ikäinen poika ja olisi kyllä niin kiva, että T ja meidän nöpönenä * pääsisivät jonain päivänä leikkimään yhdessä!

Yö, jolloin sai suurimman osan aikaa nukuttua, teki voinnille ihmeitä ja tänään oli muutenkin vielä tosi kiva päivä. Aamupäivällä kävin myöskin pallomahaisen (mutta jotenkin kovin paljon kauniimman ja siromman) ystäväni kanssa Punavuoren Sis.Delissä brunssilla. Heh, toinen brunssilauantai putkeen, vaikka koko vuonna en ole käynyt! Oli aivan mahtavan hyvää ruokaa! Sis.Deli on muutenkin upea ketju, jonka toinen perustajista on entinen esimieheni, joka on niin sydämellinen ja inspiroiva nainen.

Sis.Deli Punavuori

Brunssin jälkeen menin vajuttelemaan mahaa hyvän ystäväni luokse ja siitä suuntasimme vielä Espalle katsomaan yhtä keikkaa ja sen jälkeen yhteen suosikkikahvioistani, Johan&Nyström, joka sijaitsee Katajanokalla. Sieltä saa niin upeita raakakakkupaloja sekä lisäksi paikka on niin tunnelmallinen ja kotoisa.

Johan&Nyström sekä ystävän takaraivo :)

Tähän päälle vielä huominen lepäilyä ja jos vaikka jaksaisi sinne salille mennä, niin eiköhän niillä voimilla taas pusketa yksi työviikko. Joka muuten onkin jo toisiksi viimeinen!! Jee!!

Torilta vadelmia sekä mustikoita, latte ja miniraakakakkupala

* Kirjoitin ensin T ja X, kunnes tajusin, että en tietenkään tällä tavoin voi paljastaa äitilleni meidän tulevan poitsun etunimen ekaa kirjainta! :D Niin, siis X se ei ole :P

Neuvola ystävän kanssa ja viimeiset vaunuhankinnat

Eilen aamulla sainkin erilaista seuraa neuvolaan, kun Juhis ei päässyt mukaan ja samaan aikaan rakas ystäväni sattui olemaan kylässä ja hän kun vähän tuommoinen vauva-intoinen on, niin ei tarvinnut monta kertaa houkutella mukaan neuvolaan :) Käynti meni hyvin ja kaikki arvot oli hienosti kohdallaan. Painoa on nyt tullut 10kg lisää, mikä tietenkin tuntuu ihan kamalalta määrältä kiloja (ja tavallaan, sitähän se onkin), mutta totta kai tärkeintä on se, miten tärkeästä syystä nuo kilot ovat tulleet <3 Ja samalla se myös selittää sitä, miksi oma ketteryys on tällä hetkellä kaivinkoneen luokkaa :)

Käytiin myös eilen illalla hakemassa puuttuvat osat meidän Brio-vaunu-settiin. Turvakaukalo sekä vaunukoppa. Kaikki isot hankinnat on nyt tehty. Enää muutamia pienempiä juttuja, kuten tuttipulloja ja vaippoja - sitten ollaankin jo valmiina pikkuisen tänne saapumiseen <3 Voidaan sitten vaihtaa tuo norsukin ihan oikeaan vauvaan :)

Äitiyslomaan jäljellä 14 työpäivää.
Laskettuun aikaan jäljellä 56 päivää. Viisikymmentäkuusi. *huokaus*

Äidit ja anopit

Viikonloppu vierähti äidin ollessa kylässä. Perjantaina käytiin vähän shoppailemassa ja kahvittelemassa. Fazerin leipomukset oli hyviä, mutta kun tuommoisesta leivonnaisesta saa maksaa kuusi euroa, niin ei sitä kyllä kovin usein raaski käydä.

Syömisteema jatkui lauantaina aamulla, kun menimme porukalla Mokoon brunssille. Aivan loistava brunssi! Voin lämpimästi suositella. Mutta apua miten täyteen tulin! Ei tämä masu vedä enää ihan siihen malliin kuin ennen ja sitten kun ei kuitenkaan pysty olemaan ottamatta vielä yhtä kakkupalaa ja sitä ihanaa jugurttia pähkinöillä sekä hillolla.. ja vielä yksi kuppi kuumaa maitokahvia.. ja..

Vaapuimme Juhiksen kanssa brunssilta Taidehallille, jossa kävimme katsomassa Steve McCurryn näyttelyn. Oli kyllä ihan mahtava! Ja upea oli myös video siitä, miten hän 17 vuoden jälkeen oli etsinyt käsiinsä tämän samaisen afgaanitytön ja onnistui vielä kuvaamaan hänet ilman burkhaa.

(tähän ei liene tarpeen kirjoittaa, että kuva on lainattu :) 

Illalla saimme vielä Juhiksen äidinkin kylään ja suuntasimme siitä sitten porukalla tien toiselle puolelle katsomaan kesäteatteri-musikaalia. Kyseessä oli "Mainio Juha Vainio" -esitys, josta (rehellisyyden nimissä) minulla ei ollut mitään muita odotuksia, kun että enpä nukahtaisi ja pääsisipä sieltä tarvittaessa nopeasti vessaan. No, esitys oli kuitenkin ihan mahtava! Tosi lahjakkaat kolme miestä (Olli Ahvenlahti, Tapio Liinoja sekä Jore Marjaranta), hyvää tilannekomiikkaa ensi-illan pienistä kömmähdyksistä sekä paljon tuttuja kappaleita. Etukäteen en nimittäin olisi osannut nimetä yhtään Juha Vainion biisiä. Mutta mitä vielä, jäbähän on tehnyt puolet viime vuosikymmenten kevyenmusiikin tuotannosta!

Kuva lainattu täältä

Tänään aamulla vietiin äiti lentokentälle ja lähdettiin siitä käymään Juhiksen siskon, miehen, heidän vauvan ja siellä kylässä olevan anoppini luona. Saatiin masut täyteen lettuja sekä mukaan hoitopöytä ja iso kassillinen vaippoja!

Nyt pieni "hengähdystauko" ennenkuin illalla tulee hyvä ystäväni kylään kolmeksi yöksi :)

Pregnancy dilemmas...

Kengännauhojen sitominen alkaa käydä hankalammaksi, et mahdu enää kumminkaan päin kapeista väleistä, lattialta selältään ylösnousu kestää pienen ikuisuuden ja..

iPadilta "telkkarin" katsominen sohvalla löhöillen on mahdotonta :)