Pihalla

"Häh, mitä sä tarkoitat "Missä on lamppu?" ei täällä mitään lamppua ole, me ollaan pihalla!!! Urpo! Koetit kuitenkin vaan saada mua katsomaan kameraan..."

"Se, mitä mä mietin, on että miten mä pääsen parhaiten tästä laidan yli tuonne maailmaa tutkimaan.."

"Ei hitsit.. tää on nyt tää juttu, mitä oli hiton hankala kiivetä ylöspäin.. tää jotenkin.. no.. emmä vaan pääse!!"

"Mut silti sitä on hauska yrittää! Äiti voisitko muuten joskus ehkä huomata, että mun pipo on vähän vinossa.."

"Kiikkuminen on kuitenkin mun mielestä parasta."

"Todellaki parasta!!!!!"

Buenas tardes amigos

Täällä mennään maman näkökulmasta vähän hassussa välitilassa; reissunjälkeinen haikeus ja samalla kovasti päälle puskeva synttäreiden valmistelu. En voi uskoa, että tasan viikon päästä katetaan jo pöytää, koska silloin sunnuntaina juhlitaan yksivuotiasta Nooaa. YKSIVUOTIASTA! Voi miettikää nyt tätä elämän ihmettä. Tasan vuosi sitten Nooa köllötteli vielä tyytyväisenä masussa. Olo kyllä alkoi olla jo aika tukala ja kutakuinkin näinä päivinä ensimmäiset synnytyksen merkit alkoivat tuntua. Niin, tiistainahan se synnytys tuntemusten mukaan alkoi ja poika tuli maailmaan vasta perjantain vaihduttua lauantaiksi. Elämäni kamalin koettelemus näin vuoden perspektiivillä tuntuu nyt vain häilyvän hirveältä ja ennemminkin suurelta onnistumiselta, kuten Mount Everestille kiipeäminen tai joku vastaava suoritus.

Tänään tehtiin ekaa kertaa ruokaa koko perheelle; uunilohta ja perunoita. Ylpeänä kasasin tätä suolatonta ja vain vienosti tillillä maustettua lohta sekä perunaa Nooan lautaselle, jossa tilsasin ne veden kanssa ihan löllömuusiksi. Ja arvatkaa kelpasiko? No ei :D Ihan kamalaa kakomista. Sen oksennustaudin jälkeen Nopsu on ollut kyllä niin valikoiva ruuan koostumuksen suhteen!

Palatakseni vielä näihin reissuaiheisiin... ihan järkyttävä reissukuume jäi! Jos rahaa olisi, niin varmasti lähtisin vielä ennen töihin paluuta tekemään jonkun oman pikkureissun. Sitten keväällä meidän on tarkoitus napata mummi Joensuusta mukaan ja lähteä neljän hengen porukalla Wieniin pariksi päiväksi. Sitten kesällä varmaankin suunnataan oman perheen kera Etelä-Ranskaan lomailemaan. Tällaisia suunnitelmia ja haaveita siis tällä erää :)

Ainiin, sellainen projekti tässä on meneillään, kun Nooan Yömaidosta Vieroitus. Nuo yöt meinaa nykyisin on aika levottomia ja oon ihan varma, että se johtuu siitä, että Nooa vielä aamuyöstä yleensä herää ottamaan maitoa. Sitähän se ei millään mittarilla enää Tarvitse, vaan se on vaan tapa. Ja varmasti tämän maitotankkauksen odottelu häiritsee myös alkuyön unta, kun mielessä pyörii sen ihana yön maitohetki. Viimeyönä valvottiin tunti, Juhis sitkeästi tarjosi vaan vettä juomaksi. Toivottavasti ensiyönä päästään jo vähemmällä protestoinnilla ja pian nukuttaisiin levollisemmin koko perhe!

Barcelona - suprisingly german!

Totesimme useampaan kertaan, että ihana Barcelona on yllättävän saksalainen. Olin varautunut rentoon meininkiin - metrot tulee kun tulee, hotellin respassa on joku silloin kun siihen ehtii ja jaksaa, aamupalalla on leipää tarjolla sitten kun joku sitä muistaa tuoda.. manana, manana. Mutta ei. Kaikki toimi tuossa kaupungissa meidän näkökulmasta aivan supersäntillisesti. Metrot tuli sekunnilleen, respassa palvelu 24/7, kaikkialla siistiä ja organisoitua. Yes, if you, dear reader, are working on Barcelona city marketing, feel free to steal our slogan! Tässä alla nyt vielä koottuna tunnelmia reissusta.

Kotiin palatessa Nooan reaktio oli vähintään mielenkiintoinen. Sitä ei ollut. Tyyppi oli ihan niinkuin minä olisin käynyt roskat viemässä. Poika oli vaan hullun innoissaan, että sen suosikki-matkalaukku tuli takaisin - roikkui siinä koko kotimatkan. Ja mun tuliaiset vaan vilkaisi ohi, ja tarttui pitkäksi aikaa tutkimaan ostamaani fööniharjaa. Et silleen. Olisi ehkä riittänyt, että kotiin olisi palannut matkalaukku ja harja. Pojilla päivät täällä oli mennyt tosi hyvin, mikä oli tietenkin ihanaa aina reissun aikana kuulla. Nooa oli nukkunut hyvin ja muutenkin ollut hyvällä tuulella.

Nyt sitten paluu arkeen tökkii just niin paljon kuin paluu arkeen aina tekee. Ulkona on viileää, vettä satanut koko aamupäivän kaatamalla. Kaupassa käymistä varten pitää pukea haalarit, kumpparit, sadetakit, rattaisiin sadesuoja, pipot, lapaset.. Sitten kaiken purku kaupan aulassa ja sama ruljanssi uudelleen kotimatkaa varten. Jippijee.

Juhis sanoi eilen, että Pariisiin on tarjouksessa lentoja 170 euroa. Kannattais olla varovainen mitä suustaan päästää ;)

(no vitsi vitsi, kyllä mamma nyt pysyy vähän aikaa kotona, Joensuu taitaa taas olla seuraava matkakohde ja sinne raahataan pikkuapina mukaan)

EDIT:

Niin ne matkavinkit! No tässä muutama mikä jäi eilisestä postauksesta puuttumaan:
- Ibis Barcelona Pza Glories 22 on erittäin erittäin kiva hotelli ja hyvä sijainti, Llacuna-metroasemalle 4min kävely
- Rannalle jos meinaa, niin syyskuun loppupuoli on siihen liian myöhäistä
- Kulkemiseen kannattaa ottaa T10 kymmenen kerran matkalippu, käy kaikkiin julkisiin kaupungin alueella
- Kentältä voi tulla keskustaan niinkuin me tulimme: lentokenttäbussi terminaalista toiseen, puolen tunnin välein kulkeva juna Sants-asemalle, josta kahdella eri metrolla hotellille. Asian voi myös tehdä helpommin, kuten teimme paluumatkan: hotellilta kahdella eri metrolla Catalynia-asemalle, josta aerobus kentälle. Hintaa tälle helpommalle reitille tuli vain euron enemmän kuin junahässäkälle
- Viimeinen ja tärkein Barcelonavinkki lienee tärkein: mene sinne! :) It's SO worth it!

Barcelona - compartementos superiores!

Voi mikä ihana loma meillä oli! Sanat ei riitä kuvaamaan, miten paljon ihania hetkiä mahtui näihin kolmeen päivään. Hotelli oli ihana, sää oli ihan jees, vaikka välillä satoikin. Barcelona on aivan mahtava kaupunki ja seura oli mitä parhainta! Tässä kuvien muodossa katsausta muutamiin lomahetkiin.

Kuva Tibidabon huipulta. Jos pitäisi valita yksi eniten mieleenjäänyt kohta, olisi se ehdottomasti Tibidabo. Niin surrealistista paikkaa en ole nähnytkään. Korkea vuori, jonka huipulla on vanha linna ja vanhanaikainen huvipuisto. Aivan kuin jonkun lapsen piirroksesta! Sinne pääsee ottamalla metron L7 asemalle Av. Tibidabo, josta lähtee ylös raitiovaunu. Suosittelen raitiovaunua kiipeämisen sijaan, nimimerkeillä hikistä kokemusta on. Siitä matka jatkuu korkeuksiin funicular-vaunulla.

Barcelona on myös shoppaajan unelma. Mangon outlet sekä Primark tarjosivat meille eniten matkalaukun täytettä. En olisi ikinä uskonut, että meidän tulee shoppailtua noin paljon!! L'illan kauppakeskus on oiva sadepäivän (ja himoshoppaajan kohde). Metrolla asemalle Maria Christina ja siitä raitiovaunulla pari pysäkkiä L'illaan.

Ei ole montakaan asiaa, jotka ylittää sen nautinnon, kun on nukkunut 11 tuntia putkeen ja sen jälkeen voi hipsiä alakertaan hotellin aamupalalle. Tuoreita hedelmiä, kuumaa maitoa ja kahvia, loputtomasti nutella croissanteja sekä herkkusämpylöitä. Jugurttia, hilloja, teetä, mehuja.

Tuoreiden hedelmien ja smoothieiden määrää kauppahallissa!! Ja tasapainoksi tietenkin churroja ja kuumaa kaakaota. Plus "muutama" suklaalevy El Corte Inglesen alakerrasta (miten suklaa voi olla tuolla niin halpaa!?)

Ekan päivän ruokailu suoritettiin turistimaisesti ja helposti Placa de Catalynian aukiolla olevassa Hard Rock Cafessa, mutta seuraavina päivinä pyrittiin syömään muualla kuin keskustassa. Aitoa espanjalaista ruokaa, palvelua vain espanjaksi (kummasti sit oppii parissa päivässä kieltä kun pakko on) ja hinnat noin puolet siitä, mitä jossain La Ramblalla.

Huomenna voisin laittaa vielä muutaman kuvan lisää. Sekä parit matkavinkit Barcelonaan matkaaville - tai itselle muistilapuksi. Sillä tuonne kaupunkiin on pakko päästä uudelleen!

Autolla länteen ja bussilla itään

Eilen aamulla meillä oli auto käytettävissä, joten hurautettiin ystävä-lapsi-treffeille, minnekäs muualle, kuin Ikeaan! Mutta ehei, emme sentään tyytyneet parin kilometrin matkaan vaan uhkarohkeasti lähdettiin naapurikaupunkiin, Espooseen :) Oli muuten pisin matka, mitä oon ajanut Nooan kanssa autolla.

Eipä ystäväni turhaan ollut Ikeaa kehunut tällaisena lasten kanssa tapaamispaikkana. Siellä oli tosi kiva leikkinurkkaus, Nooa jopa leikki pari minuuttia siellä ihan kivasti kavereidensa kanssa ja minä sain ensimmäistä kertaa koskaan tuolla tavalla kahvilassa istua hetken rauhassa kahvin ja kakkupalan äärellä. Lisää leikkipaikkoja oli lasten osastolla.

Yhdentoista aikaan sitten ruoka nassuun ja autolla takaisin kohti kotia. Uni tuli ennen kehätietä. Rattaista pinnasänkyyn siirtäminen unien alkuvaiheessa onnistuu ihan mutkitta, mutta autosta sänkyyn kantaminen (oh, miten sä ootkin nyt niin tiukasti siinä istuimessa kiinni.. okei, sit auton ovi "pam", avaimet kili kili kili, oh, aurinko paistaa sua nyt suoraan silmiin, ulko-oven koodi, joo nuku vaan rakas nuku nuku.. hissi KLING, apua, oot jo ihan täysin hereillä.. kodin ovi, avaimet kili kili..) onkin vähän haastavampi rasti. Noin 15min silittely sai kuitenkin unen onneksi jatkumaan vielä omassa sängyssä.

Tänään aamulla suuntasimme taas tapaamaan ystäviä ja lapsia, tällä kertaa vastakkainen suunta, eli Tikkurila. Pidimme vähän synttärijuhlia, etuajassa. Kyllä yksivuotissynttäreitä voi juhlia moneen kertaan! Kuvassa lapsilla menossa maissinaksubileet. Kylläkin meille jälleen (kolmas kerta) heräsi epäily, että maissi Nooalle ei sovi, sillä illalla poika oli tosi itkuinen. En tiedä, tällä hetkellä olen vähän liian väsynyt miettimään mitään järkevästi.

Väsymyksen tiedostaen, täytyykin tsempata kunnolla kohta kun lähden hakemaan siskoa lentokentältä. Johanna tulee tänne viettämään huomisen päivän meidän kanssa ja sitten sunnuntaina aamuyöstä nousemme koneeseen kohti Barcelonaa!!!

ps. pitäisikö lisätä tunniste "onnettomat otsikot" :P

Päivä täynnä Elämää

Joskus sitä miettii, miten yhteen päivään voikin mahtua niin paljon tekemistä, elämää ja tunteita. Laidasta laitaan. Tänään aamulla Nooa selvästikin pahastui siitä, kun Juhis lähti töihin, koska heti oven mentyä kiinni minulla oli käsissäni ihan mahdoton kiukkupylly. Pahinta, mitä KP:n kanssa voi tehdä, on jäädä kotiin kasvattamaan molemminpuolista ärsytystä, joten matkaan hoi.

Bussilla Käpylään Hippulaan moikkaamaan ystävää ja hänen pian 3kk täyttävää poikavauvaa. Olen aina aivan ihmeissäni, kun näen vauvan, joka hereillä ollessaan suostuu olemaan paikallaan. Sylissä, sitterissä tai vaunuissa - yhtä ihmettä minulle. Wau. Toki, tälle ystävälle "suotakoon" helppo vauva, koska elämässä muuten riittää haastetta. Toivon kaikkea hyvää hänelle tulevaan ja uusiin kuvioihin <3

Päiväunien aikana minä taas jatkoin siivousprojektia ja pesin makuuhuoneesta kaappien ovet, jalkalistat, lattian ja seinät. Ja ikkunanvälit. Päikkäreiden jälkeen syötiin herkkuvälipalaa ja vasta sen jälkeen avasin vakuutusyhtiöstä tulleen kirjeen, joka olikin kuin sementtiä mukavaan iltapäivään. Inhottava, selviteltävä asia, joka vaatii paljon tiukkaa vääntöä siitä, kenen "syy" tietty isohko virhe on. Hermostuin ja harmistuin ihan totaalisesti. Toivotaan, että kaikki vielä järjestyy jotenkin!

Pikainen kaupassakäynti ja samalla huomaaminen, että ollaan armottomasti myöhässä. Vauhdilla kotiin, ruokaa molemmille nassuun&massuun, tavarat kyytiin ja bussilla taas kohti Helsinkiä. Tällä kertaa suuntana Hartwall Areena, jossa Juhis oli tekemässä Elämä Lapselle -konserttia. Oli aivan mahtavan kivaa nähdä siellä tuttuja, ihania artisteja, kummiperhettä (he saapuivat konserttiin, mutta ei ehditty tällä kertaa enempää viettämään aikaa yhdessä) ja tietenkin papamussukkaa.

Takaisin tullessa taas kiristettiin hermoja. Miten voi olla, että bussit ajaa jopa 5min aikataulua edellä?!??!?! Minä juoksin lähes koko kilometrin matkan, että ehditään bussiin (väsynyt lapsi, nukkumaanmenoaika..) ja mitä käy? Ollaan liikennevaloissa, kun nään bussin ajavan pysäkille, NELJÄ MINUUTTIA ETUAJASSA. Huidon bussille, että "odota, me tullaan kyytiin" ja rynnin rattaiden kanssa täyttä juoksua pysäkille.. vain nähdäkseni kuskin kaasuttavan tiehensä. Voi uskotteko, että ketutti!!! Siinä sitten odoteltiin seuraavaa bussia koko ajan kitisevämmäksi käyvän taaperon kanssa :/

Nyt pötkö nukkuu, minä otin lasin viiniä ja ison annoksen suklaata. Sekä telkkarista tyttöhömppää; Toisenlaiset äidit ja Svenska Hollywood fruar :) Pian Juhiskin saapuu kotiin ja voi miten ihanaa, nyt hänen iso, kolmen viikon työrutistus tältä viikolta on ohi ja meidän arki vähän rauhoittuu.

Projektipäällikkönä

Taidan vähän jo kaivata takaisin töihin. Kaipaan projekteja, tekemistä, tavoitteita, suunnitelmia... Tämän tajusin, kun innostuin totaalisesti siitä, että koko talo pitää siivota lattialistasta kattolamppuihin ennen Nooan synttäreitä. Nyt siis tein listan kaikista siivottavista kohteista ja tänään otin käsiini ensimmäisen urakan. Nooa nukkui 1h45min ja koko sen ajan minä siivosin keittiötä :)

Aamulla käytiin MLL:n perhekahvilassa, jossa oli taas tosi mukavaa. Niin kivoja äitejä, ihania lapsia ja sokerina kirsikan päällä Nooa oli ihan super hyvällä tuulella koko ajan. Se vaan flirttaili muille äideille, tuli välillä halailemaan minua ja leikki kiltisti leluilla, eikä pahastunut mistään. Haha, nämä lienee juuri niitä hetkiä, kun muut äidit katsovat, että "voi että, olispa meilläkin noin kiltti ja tyytyväinen taapero" :)

Ihanaa nyt kun ollaan terveinä, niin eipä paljon jakseta kotona pysyä. Huomenna lähdetään aamulla Hippulaan moikkaamaan ystäviä. Sitten iltapäivällä käymään Hartwall Areenalla kun papakinyo on siellä huomenna ohjaamassa illalla superison konsertin. Olen kyllä ihan mielettömän ylpeä super super super lahjakkaasta, taitavasta ja alallaan kovasti arvostetusta miehestäni <3 Ei voi kuin ihailla!

ps. apua toi mun tukka. Koska sille ehtisi/jaksaisi tehdä jotain muuta aamulla, kuin ponnarille ja haituvat pinnille? Super ihailukateus ystävälleni!

Löytöjä

Jokseenkin kiireistä elämää pidellyt täällä viimeaikoina. Suurin, ja valtaisa ilon aihe on se, että nyt viimein kaikki on terveinä. Oh, kylläpä sitä taas osaa arvostaa!

Tänään aamulla minä pääsin käymään pitkästä aikaa isolla kirpparilla ja voi riemua! Oli loistohomma olla siellä heti 9 jälkeen paikalla. Pöydät ja rekit olivat täynnä, myyjät vielä iloisia ja ei yhtään ryysistä. Tein löytöjäkin. Itselle mekko, huivi, villapaita sekä kirja: 3,50! Nooalle farkut ja söpö slipoveri: 2e. Ja vielä lisäksi Mondon Wien-opaskirja ensikevään reissua silmällä pitäen: 1e. Rahaa meni siis 6,50. Perjantaina kun jouduin "pakolla" käymään keskustassa kahvilassa, jossa otin mehun ja raakapatukan, ostoksille hintaa tuli 6,80. Silleen. 

Juhis droppasi Nooan minulle jäähallille ja me tultiin siitä bussilla kotiin Juhiksen jatkaessa toimistolleen tekemään hiki hatussa töitä. Keskiviikkona kun on iso konsertti tulossa. Nooa nukahti bussiin ja on nyt kohta pari tuntia ottanut unta. Hyvä juu, mutta vähän aikaisin nää unet taas tuli... Kunhan poika herää, niin lähdetään ruokakauppaan sekä katsoman Budget Sportista siellä tarjouksessa olevia ulkoilukenkiä. Jos nyt vihdoin saisin aikaiseksi ostaa ne :)

En tiedä laskeeko joku, mutta.. viikon päästä tämä mamma on jo Barcelonan lämmössä, vilinässä ja vapaudessa! En ehkä saa enää yhtään yötä nukuttua - ihan pikkuisen joku on innoissaan!! Reissaaminen on lapsettomassa elämässäni, ja erityisesti sinkkuelämässäni ollut aina ihan super super super tärkeä juttu. Mulla oli melkein aina joku reissu buukattuna ja kesällä pyrin lähtemään vähintään kuukaudeksi Suomesta pois. Reissussa on aina mieletöntä taikaa uudistumiseen, kokemuksia, nähtävää, irtautumista arjen murheista, herkkuruokaa.. nautin niin kaikesta pienestäkin - bussipysäkit on erinäköisiä kuin kotona, metrossa tuoksuu (köhm, yleensä kyllä haisee, paitsi Japanissa) erilaiselle, ihmiset meikkaavat erilailla, aurinko paistaa erilailla, shoppailusta ei tule yhtä helposti huono omatunto kuin Suomessa.. :P

Pääsittekö kärryille: MINÄ <3 REISSUT ja kohta pääsee pitkästä aikaa!!!! :)
Extrasuperplussana täysin ennenkuulumaton reissuseura: SISKO :D Oujeeoujeeoujee!!

Moro noro

Voi jumbe, täällä on perhe Valtonen sairastanut nyt ihan urakalla. Ensin se Nooan nuha ja siitä seuraava vatsatauti. Vasta eilen oli eka päivä, ettei poika oksentanut. Siinä välissä Juhis piti vatsataudin ja minä nuhan. Sitten minuun iski vatsatauti kuin salama. Ehkä noro-virus. Yksityiskohtiin menemättä, enpä koskaan ole ollut niin heikkona. Eilen luojan kiitos Juhis pystyi järjestämään asiat niin, että oli kotona pitämässä huolta Nooasta. Minä kun en aamulla päässyt heikotukseltani edes jaloilleni.

Tänään onneksi ollut jo parempi. Oma kuume on pysynyt poissa ja Nooalla on enää yskä. Toki vähän hutera mamma on pojan perässä tänään käpsytellut, kun ei tietenkään ole pariin päivään ruokaa saanut juurikaan alas. No niin, siispä luulisi, että on vitsi, kun sanon, että Juhis sanoo juuri, että hänellä on kurkku kipeänä ja palelee. TOIVOISI että olisi vitsi.

Tällaista se siis taitaa tämä lapsiperheen arki pahimmillaan olla. Suurin huoli itseasiassa omassa päässäni on tällä hetkellä se, että mitä hittoa me tehdään, jos joskus käy niin, että toinen on vaikka työmatkalla ja sitten toinen sairastuu rajusti ja yhtäkkiä? Voi mummit, kummit ja täti pieni - voisitteko muuttaa tänne lähemmäksi, jooko?

No, ettei menisi ihan vaan surkeiden asioiden listaukseksi, niin Nooa on kovasti täällä opetellut puhumisen ihmeellistä taitoa. Uusimmat jutut on ne, että kun sille toistelee "lamppu, lamppu, lamppu", niin Nooa sanoo "ppu, ppu". Ja kun saman tekee vaippa-sanan kanssa, niin Nooa vastaa "ppa, ppa". Ja tänään kun Juhis illalla hoki sille että vauva, niin Nooa sanoi ihan selvästi, että "vauva". Okei, ehkä vähän sattumaa, mutta näistä pienistä se lähtee. Ihanaa, toivottavasti Nopsusta tulisi kunnon papupata kuten karjalainen äitinsä :)

ps. pojat kävivät eilen ulkona leikkimässä. Mitä löytyikään rattaista tuon "hiekkalaatikkoreissun" jälkeen..

Perheflunssa ja pöllöpöksyt

Tätä se nyt vissiin sitten on, että kukaan ei enää sairasta yksin. Oh, kuulostipa se ihanan lohdulliselta ja romanttiselta - NO SITÄ SE EI OLE :D Kipeää (kitisevää ja levotonta) lasta jaksaa kyllä silloin kun on itse terve, mutta lisätäänpä siihen se olo, kun haluaisin vaan kadota peiton alle päänsärkyineen ja nukkua ainakin sata tuntia.

Nooa on ollut tänään jo aikalailla kunnossa. Juhis oli eilen tosi huonovointinen - tänään vähän parempi. Minun kurkku alkoi eilen illalla tuntua kipeältä ja aamulla olikin ihan karsea olo herätä. Ihmeen lailla kuitenkin aamun lisätorkut (kiitos Juhiksen vasta 10 alkavan palaverin) ja pieni ulkoilu paransivat oloa niin, että nyt on jo superpaljon parempi. Katsotaan, olisi kiva jos tämä menisin vain näin pienesti sairastaen ohi.

Nooalla siis nuhapöpö+vatsapöpö, Juhiksella vatsa ja mulla nuha :)

Mutta hei, tässä alla se yllätys, minkä eilen tein Nooalle. Hihi, ompelin pöllöhousut ja niihin mätsäävän huivin :) Sanotaanko näin, että jos ajattelit, että pienen ihmisen vaatteenhan tekee nopeasti, niin THINK AGAIN. Siinä on ihan samat kaikki työvaiheet kuin aikuisenkin vaatteessa. Plus, että kaikki noi vitsin resorit yms. on paljon pienempää, eli hankalampi ommella.

Mutta joo, tadaa! Tällaiset ja ihan ylpeä olen lopputuloksesta!

Nooa Matias 11kk

Paino: aikalailla 10kg
Pituus: vaatteista käytössä on 74 koko
Hiuksia on jo kahdesti leikattu. Ensin korvien yläpuolilta töyhdöt (Juhis) ja sitten tuota päällitöyhtöä pari senttiä, kun ne haituvat tuli aina pipon alta silmiä kutittamaan (minä).

Nooa osaa:
- vahingossa seisoa pari sekuntia ilman tukea, eli silloin kun hän keskittyy kovasti johonkin muuhun juttuun :)
- osoittaa katseellaan lampun, kellon, nallen ja äitin
- aika usein vastata samalla jokelluksella, jolla hänelle "juttelee"
- tehdä tarpeensa pottaan aina vaipanvaihdon yhteydessä
- laittaa (suunnilleen) palikoita palikkarasiaan oikeisiin reikiin
- selata lehteä ihan niinkuin lehteä selataan

Nooa puhuu:
- pääasiassa jokellus on "patta patta patta patta" tai "hu hu hu hu" tai "täätäätää" tai "mammammammam"
- välillä kuuluu myös epämääräinen "äiti"
- jos joku on tosi jännää, niin silloin Nooa kertoo kyllä se olevan "nännää"

Nooa tykkää:
- koirista! Rattaissa ne saa aina aikaan ihastuneita huokauksia
- leikkiä tuhat kertaa peräkkäin maitopurkin kannen avaamista hampailla (ja äiti laittaa sen takaisin)
- Jumbon leikkipaikasta
- kiskoa kaikki pipot, hatut ja lippikset sekä aurinkolasit pois päästä
- kun ympärillä on paljon leluja ja muita lapsia

Nooa ei tykkää:
- no siis ilmeisestikään niistä "pääesineistä"
- siitä, kun ei saa sitä asiaa, minkä haluaa. EI TYKKÄÄ YHTÄÄN.
- kun keittiössä on niin paljon ovia, mitkä on teipattu kiinni

Nooan päivärytmi:

06-07 herätys ja aamumaito
aamupala
leikkiä ja touhua
10:30 päiväruoka
11:00 maitopullollinen
11:30 - 12:30 päikkäreille
noin 1,5 - 3 tuntia unta
välipalaa ja maitoa
leikkiä ja touhua
16:30 iltaruoka ja maito
leikkiä ja touhua
19:30 kylpy
20 iltapuuro
20:30 unille

Yöt vaihtelee paljon. Joskus saatetaan nukkua koko yö putkeen. Useimmiten pari heräämistä. Välillä tarvitsee ottaa maitotilkka unten keskellä. Joskus heräämisiä on tuhat ja yö ihan levoton. Silloin epäilemme hampaita ja kiroamme, että eikö ne voisi tulla vähän vähemmällä rytinällä :)

Semmoinen vaapero meillä asustaa. Ei enää vauva. Aikalailla jo taapero. Vaapero.

Mamman Oma Viikonloppu

Neljä suklaapullaa ja rivi suklaata cashewvoin kanssa iltapalaksi. Why not? Päälle iso lasillinen valkoviiniä. Sopii.

Öljyt tukkaan ja ohoh, miten kello on jo noin paljon, pitäis olla jo nukkumassa.. EIKÄ TARVII - mä voin aamulla nukkua niin pitkään kuin haluan! En muista koska viimeksi! Aaah, muistanpas. Heinäkuussa.

Aamupäivällä voi vaikka lähteä shoppailemaan (ah miten rakastan tuota uutta laukkuani!!) ja jätskille :) Niin ton huivin sai laukun kanssa kaupanpäälle. NO EI TIETENKÄÄN SAANUT. Mut hei, yolo. Jalkojen osittaiseen takaisin maanpinnalle palautukseen sopii roudata cittarista alennuksessa olleita vaippapaketteja kotiin niin monta kuin käsissä saa kannettua.

Wau. Voin ottaa asioita pakastimesta ilman, että tarvitsee teipata ovea takaisin kiinni. Voin syödä olohuoneen lattialla katsoen telkkaria samalla. Voin ottaa pienen lepohetken peiton alla just silloin kun huvittaa. Lidliin pyöräillessäni lauloin päässäni Aretha Franklinin Freedomia :) Tein iltapäivällä uudet aarrekartat, niistä tuli hienot!

Illalla tulee telkkarista September-issue, täydellistä tyttö-muoti-hömppää. Huomenna ajattelin ommella ison kasan rästissä olevia korjausompeluita ja leipoa porkkanakakkua kotiin palaaville pojille. Niin ja tehdä Nooalle vielä pienen kotiinpaluuyllärin. Raasu rakas pikku raukka kun on pienen nuhan lisäksi saanut tänään jonkun vatsapöpön! Kuulema vointi on tosi hyvä ja on hyvällä tuulella, mutta vaippaa saa vaihtaa koko ajan ja myös isoja pukluja on tullut. Tosi kurjaa, että ei ole kotona kun on pöpöjä, mutta en ole kovin huolissani, koska a) se on isin kanssa eli maailman paras huolehtija b) lämpöä tai kuumetta ei ole c) yleisvointi on pirteä.

Onneksi kuitenkin saan pojat huomenna kotiin <3

Kotona ollaan

Kello 23 eilen illalla tein päätöksen, että ei me huomenna lähdetä reissuun. Ja purin kaikki puoliksi pakatut kamat. Nooa kun heräili iltayöstä niin kipeän oloisena. Parasta olisi ollut katsoa tilanne vielä aamulla, mutta kun lähtö olisi ollut niin aikaisin, niin pakko oli päättää illalla. No, nyt Nooan vointia aamupäivän seuranneena voin sanoa, että varmaankin ihan hyvin oltaisiin voitu lähteä. Nenä vuotaa ihan pikkuisen ja on vähän räkäinen, mutta mistään muusta ei huomaa, että pojassa olisi mitään erityistä. Vauhtia piisaa kuten aina ja silmät on kirkkaat. Kuva sen sijaan on blurri, koska todellakin tuo pätkä ei ole sekuntiakaan paikallaan.

Hyvä vointi on siinä(kin) mielessä loistojuttu, että nyt sitten (ellei illalla nouse kuume) pojat pääsee viikonlopuksi edes omalle reissulleen ja minä saan jäädä kotiin ompelemaan, nukkumaan, katsomaan leffaa, venyttelemään, lukemaan ja mitä kaikkea ihanaa mulla nyt onkaan haaveissa :) Käydä yksin vessassa, syödä kerralla koko annos paikallaan istuen, nousta aamulla sängystä vasta sitten kun huvittaa..

Pakko mainita tähän loppuun, että vitsit minä oon kyllä hyvä syömään suklaata! Ostin toissapäivänä kaksi 150g levyä omaa viikonloppua varten. Söin juuri äsken viimeisen palan. 300g kahdessa päivässä. Eikä edes tunnu, että olisin jotenkin syönyt Paljon Suklaata. Haha, apua, pitäisikö hakeutua jonnekin hoitoon..?

Leikkipaikalle!!!

Tämä päivä on ollut niin täynnä pieniä pettymyksiä, ilmassa leijuvia uhkakuvia ja naamaan mäiskähteleviä vastoinkäymisiä, että jos kaiken jakaisin, niin tästä postauksesta tulisi metrin mittainen, eikä kukaan teistä sen jälkeen jaksaisi enää palata tähän osoitteeseen. Myöskin pelkään "valivali" tunnisteen kasvamista kämmenen kokoiseksi :)

Sen sijaan, tyydyn tekemään vaan yhden huomion Nooan uudesta "kehitysaskeleesta", josta kylläkään en täysin vain iloinen pysty olemaan. Lähdettiin tänään käymään (mikä päivä ei lähdettäisi) Jumbossa. Tähän väliin upea piirtämäni havainnekuva:

Kun aloitimme kuvan mukaisen reitin, Nooan jalat alkoivat pomppimaan ja innostunutta hihkumista kuului. Jaaha, no jopas sillä on kivaa, mietin. Mentiin Anttilaan hakemaan siellä tarjouksessa olleita kosteusvoidejuttuja. Kiukku ja itku. Okei, no niinpä niin. Palattiin kuvan mukaiselle reitille, jolloin jalkojen pomputtelu ja hihkuminen palasi. Ahaa, nyt taidan tietää mistä on kyse, voi hitto. Mentiin Clas Ohlsonille hakemaan muffinssivuokaa. Itku ja kitinä. Jep. Tultiin sieltä pois ja taas palasi into kasvoille.

Kyllä. Nooa on oppinut, missä Jumbossa on leikkipaikka ja osaa vaatia päästä sinne. Hiphei. Siinä sitten sekin vähäinen shoppailurauha.

Nyt sitten vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Nooa herää aamulla terveenä. Pikkuinen kun on illan vähän yskinyt ja niiskuttanut. Tarkoitus on nimittäin huomenna aamulla hypätä junaan ja mennä päiväksi Lempäälään kummeille. Juhis tulee sinne sitten yöksi kans kun pääsee töistä. Lauantaina aamulla pojat jatkaa matkaa Alavudelle ja.. JA.. minä palaan yksin junalla kotiin ja saan niin suuresti odottamani Oman Viikonlopun. Oikeasti, sanat ei riitä kuvaamaan, miten paljon rakastan olla rauhassa yksin kotona.

JOTTA NE SORMET JA VARPAAT NYT RISTIIN! :)

We love food

Pieni katsaus perheen ruokatilanteeseen. Nooalla on jo aika kiva lista asioita, jota saa syödä huoletta. Kysymysmerkillä on vielä muutama, joiden testaamisen aikana on ilmaantunut epämääräisiä oireita (kitinät, löysät kakat), joiden syy voi olla ruoka-aine - tai sitten joku muu.

Samalla katsaus myös aikuisten ruokalistaan. Tämä etukäteen syömisten suunnitteleminen on ihan loistava systeemi. Minusta tuntuu, että muuten me syötäisiin vaan jotain kamalaa valmisruokaa tai aina lihapullia, koska koskaan ei jaksa keksiä mitään iltaisin, kun on väsy ja nälkä.

Tänään aamulla käytiin moikkaamassa ystävää ja hänen 2,5kk ikäistä vauvaa Myyrmäessä. Nooa teki takaisin tullessa ennätykset rattaisiin nukahtamisessa. Annoin maitopullon loput hississä ja alhaalla pihalla kun rupesin kurkkaamaan, että vieläkö juo, niin ei juonut. Nukkui. Pullo suussa.

Odotan jo innolla huomista aamua, kun menemme Tikkurilaan aamupäiväbrunssille ihanan ystävän luokse. Meitä on siellä siis paikalla kolme lasta; yksi 1,5v. tyttö, Nooa ja yksi 10kk poika. Niin ja kolme äitiä, luonnollisesti. Luvassa on juustocroissanteja, suklaacroissanteja sekä omenapiirakkaa. Oikea terveysbrunssi siis luvassa ;) Ihanaa!

Pikkuihmisten muurahaiskeko

Oi ihanaa, tänään käytiin MLL:n perhekahvilassa tuossa meidän lähellä. Oli tosi mukavaa! Tilat ja lelut on samat kuin siellä avoimessa päiväkodissa, mutta nyt oli tosi kiva, kun oli enemmän Nooan ikäistä porukkaa. Tai siis ikähaitari taisi olla 3kk - 3v, kun siellä avoimessa ainakin viimeviikolla Nooa oli porukan pienin.

Tupa oli tupaten täynnä ja tohinaa riitti. Nooa on nyt alkanut tosissaan harjoittelemaan erästä hirmuisen isoa ja tärkeää taitoa. Seisomista ilman tukea. Jatkuvasti käsiä irrotetaan yhtäaikaa tuesta ja istualtaankin koetetaan pomppia polvilleen ja tasapainotella siinä. Muksahduksiakin on tullut totuttua enemmän, kun ei se tasapaino aina pidä. Jännittävää, onkohan meillä yksivuotissynttäreillä jo ilman tukea seisova taapero? Tai jopa ensimmäisiä askelia ottava?

Päiväunien jälkeen nähdään mammaporukan kanssa ja Juhiksenkin pitäisi tulla sen verran ajoissa kotiin, että mä ehdin salille. Noin. Nyt kun olen sen tähän kirjoittanut, niin on pakko mennä. Eikö niin? :)

Haloo!

Uusia taitoja on ilmaantunut tuohon meidän mukeloon. Milloin mitäkin esinettä Nooa nostaa aina välillä korvalleen aivan kuin mallatakseen puhelinta. Tässä kuvassa menossa sukka. Nähty myös kaukosäädin ja parsakaali. Demostraation saa jos hoilottaa Nooalle, että "haloooooo!!" :)

Hieno kehitysjuttu on se, että Nooa osaa nyt katseellaan osoittaa kotoa lampun, kellon ja nallen. Aika huikeaa, se alkaa oikeasti tajuta, että esineillä on nimet.

Tänään oli ihan mukava kotipäivä. Aamullä käytiin vauvajumpassa, sen jälkeen 1,5 tuntia päiväunia. Iltapäivällä ruokakauppaan ja sen jälkeen hakemaan se tilaamani vaatepaketti. No, siinähän kävi vähän kuten uumoilinkin. Colleget oli ihan sopivat (jopa vähän piukat vyötäröltä), kun taas samalla mitoituksella tilatut farkut olivat isot. Ja se tuubihuivi oli yksinkertaisesti kamala. Eli farkut vaihtoon ja huivi palautukseen.

Illalla oli sitten muskari, jossa oli rauhallisen mukava meno. Juhis tuli myös ajoissa kotiin, joten pääsin tänne Coffee Houseen tekemään vähän työjuttuja. Ei liity mitenkään omaan päivätyöhön, mutta vähän semmoisia puolikkaita sivutöitä. Nyt kello nakuttaa jo yhdeksää, joten pitää pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kotiin. Väsyyttääkin jo aikalailla.