Joulu 2014 - tunnelmia ja kuvia

Heipparallaa! Tekipä hyvää pitää taukoa tietokoneesta melkein viikon verran. Okei, no, neljä päivää nyt ainakin :) Vietimme joulun ajan Joensuussa äitini luona, jossa ihanaksi onneksi siskonikin hengaili koko ajan. Matkat teimme junalla ja huh hei on siinä reippaassa neljässä tunnissa matkustamista tuommoisen elohopean kanssa! Onneksi sentään molempiin suuntiin saatiin poika unille tunnin ajaksi.

Joulu meni mukavasti, mitä nyt Nooa vierasti harmillisen paljon. Ei antanut mummin edes ottaa syliin aluksi. Siispä tuli vähän takapakkia meidän grandiöösiin suunnitelmaan viettää joka päivä tunti tai pari Juhiksen kanssa kahdestaan jossain. No, päästiin me kolmeen otteeseen puoleksi tunniksi karkuun. Saipahan Nooa vähän totutella hoidossa oloa, vaikka TIEDÄN, onhan tämä ihan surkean vähän verrattuna kamuihin, jotka yökyläilee ja ties mitä. No mutta, parasta oli huomata, että parin päivän aikana mummista tuli ihan Nooan suosikki. Sitä piti seurata uunin lämmitykseen ja saunan laittoon ja minne nyt vaan.

Niin, Nooa on ihan huippu nykyisin nappaamaan sanoja. Joulun aikana hän toisti perässä sanat: "pra" ranskalaisella ärrällä lausuttuna ja tarkoittaen tietenkin poraa; "auna" eli sauna, "oi pyjjy" eli äidin perässä toistettu "voi pylly!" :D Ja viimeisenä eilen illalla napattu "bonjour", jonka tyyppi lausui useasti ihan suvereenisti oikein! Tänään junassa Nopsu mutisi suustaan sanan "tutti", kun otin tutin pois enkä heti antanut sitä takaisin - pojalla alkoi pinna kiristyä, mutisi jotain ensin ja sitten kulmat kurtussa lausuttu "tutti!!"

Tässä ollaan vielä omassa kotona. Päiväunien aikaan tontut 

olivat tuoneet aika monta pakettia kuusen alle! 

Mummin luona olikin ihan oikea kuusi. Siitä oli 

hyvä kerätä kaikki sinne eksyneet "lelut" alas.  

Perhe <3 

Ihmeellinen säkki lahjoja täynnä. 

Joulun ehdoton suosikkilahja: oma tietokone!

Karaoke!

Ulos päästiin kun pakkanen vähän lauhtui. Lunta oli satanut 

niin paljon, että kaatuessa kontalleen, siinä vaiheessa kun 

kädet ottivat maahan, oli naama jo ottanut lumeen. Oi pyjjy.

Sellainen meidän joulu <3

Leikkibileet ja Random 8

Ihana oli taas viettää aamupäivä meidän oman porukan kanssa, on se niin huippua, kun on saanut koko vauva-ajan jakaa alusta asti samassa suossa rämpivien veneessä olevien kanssa. Leikkien jälkeen olohuone näytti tältä :D

Mutta nämä kaksi olivat iloisia. Toinen tosi vasta kun sai tuon mokkulan suuhun. Nooan täytyy olla maailman ainut yksivuotias, joka just on oppinut syömään tuttia!

Nyt illalla kävin keskustassa ensin kaakaolla/kahvilla hyvän ystävän kanssa ja sen jälkeen kävimme yhden tutun taidenäyttelyn avajaisissa. Oli tosi kiva tehdä jotain täysin arjesta poikkeavaa! Vaikka olimme kyllä molemmat niin väsyneitä, että näin jälkeenpäin oikein naurattaa, miten ankeita meidän jutut oli :) Onneksi saatiin sentään vähän skarpattua siellä näyttelyssä.

Takaisin tullessa matkasin rauhassa keskustan läpi ja kävin Sokoksella. Eksyin ajatuksissani kaikkiin menneisiin muistoihin ja bussissa keksin, että teenkin tähän sellaisen pari-faktaa-minusta-mitä-et-tiennyt (okei, vähän tylsää, koska lukijoita on edelleen pääasiassa äiti ja sisko), mutta pääsenpä haastamaan pari blogikaveria, hihii!!

Tässäpä 8 random faktaa minusta, joita et ehkä tiennyt:

1. Olen kekkuloinut aikoinani näytösmallina muunmuassa tuon Helsingin Sokoksen lavalla.
2. Tykkään edelleen tosi paljon Etelä-Korealaisista tyttöbändeistä ja osaankin koreaksi ainakin yhden kappaleen kertosäkeistön.
3. Asuin Kalliossa Kolmannella linjalla kuusi vuotta.
4. Haluaisin isona osata kunnolla japania, tehdä spagaatin ja meditoida joka päivä.
5. Me ollaan istuttu samassa palaverissa Juhiksen kanssa 2008, ollaan oltu yhtä aikaa Thaimaassa vierekkäisillä pikku saarilla 2009 sekä Berliinissä 2010 ja kuitenkin vasta syksyllä 2010 yhteisen työprojektin merkeissä tapasimme ekaa kertaa ja monen kuukauden ujostelun jälkeen päädyimme treffeille.
6. Tykkään varsisellerin tuoksusta niin paljon, että jos sitä olisi hajuvetenä, ostaisin sitä.
7. En osaa taskuparkkeerausta. Selvisin autokoulun läpi tekemättä sitä. Jos ainut tarjolla oleva parkkipaikka joskus on taskuparkkia vaativa, palaan kotiin.
8. Olen opiskellut kuutta eri kieltä (okei, opiskellut kahdeksaa, mutta osaan puhua kuutta).

Nämä kaikki asiat ehtivät tulla mieleeni bussimatkan aikana :) Haastan nyt kertomaan itsestään kahdeksan epäolennaista faktaa:

Sekaisin Emmistä / Minnan
Love Beyond Words / Marian
365GoodHairDays / Katjan

Pallo on heitetty! Hyvää viikonloppua kaikille!

Aurinkoinen aamu!

Hehe, tajusin vasta otsikon kirjoitettuani sen yhteyden blogin nimeen :) Mutta kyllä, pitkästä aikaa tänä aamuna on paistanut aurinko! Ihan mieletöntä, miten paljon energiaa tuosta valtavasta päivänvalolampusta saa! Myös Nooa on ollut paljon helpompi tapaus tänään kuin moneen viikkoon. Peruutin tosiaan eilen viimehetkellä sen tämän päivä lääkäriajan, kun näyttää ihan siltä, että joku käänne parempaan on viikonloppuna tapahtunut ihan itsestään. Saa nähdä.. toivotaan! Siispä lääkärireissun sijaan lähdettiin vähän irrottelemaan pikku shoppailureissulle.

Käytiin ensin viemässä kirjastoon pari kirjaa ja heittämässä pari kassia vanhoja vaatteita kierrätykseen. Sitten kävin kunnon lattemammatyyliin hakemassa Coffee Housesta takeaway-latten, joka a) on hirmu hyvää b) piristää hieman, koska olo on edelleen tosi nuhainen c) maksaa ennen kello 11 vain 1,50 :) Mammalle kaffetta ja Nooalle tuttia, suunnattiin H&M:lle hakemaan Nopsulle "joulupaita" sekä nappasin myös mukaan alennuksessa olleen neulepaidan. Päiväkotipaidaksi <3

(Nooa sai reissun aikana flirttailtua neljälle eri naiselle ja sai ne kikattamaan ja juttelemaan)

Anttilassa ei ollutkaan mitään niitä juttuja, joita eilisen mainoslehtisen perusteella läksin hakemaan, möh! Jumbossa on tosi tosi kiva lasten leikkipaikka, mutta Nooan mielestä koko JUMBO on leikkipaikka ja se jaksaa viihtyä tuolla rajatulla alueella yleensä minuutin. Tällä kertaa veri olisi vetänyt kovasti sporttishoppailemaan Stadiumiin ja lopulta äidin oli napattava karkulainen kyytiin ja ruokakaupan kautta kotiin.

"Huih, miten kirkasta!! Äiti mikä tämä valo on?! En muista!!" :) (myös toki äiti näyttää hivenen pelottavalta tässä kuvassa, että ilme voi tietysti olla myös sille..) Ja sitten vielä vähän jalottelua. Koetan saada Nooaa tottumaan kengillä kävelyyn ulkona. Nyt uskallettiin jo ottaa muutama askel. Nyt Nopsu nukkuu päiväuniaan ja itse olen istunut tuossa ikkunan ääressä vain silmät kiinni tuijottaen aurinkoa. Auriiiinkooooooo!!!!

Rasti seinään

Tiedättekö mitä tänään tapahtui? Minä kävin shoppailemassa Nopsun kanssa!! Siis ei sillä tavalla, että a) juostaan Clas Ohlsonilta rättejä/lukkoja/paperia b) juostaan rattaat pysähtymättä H&M:ltä joku pipo/body/sukat ja c) ravataan tuttuun tahtiin Citymarket läpi. Ei.

Vaan ajattelin, että nyt vaan rohkeasti koetetaan käydä jossain yhdessä kaupassa katsomassa mulle jotain uutta neulepaitaa. Mä oikeasti tarvitsin sellaista! Nooa viihtyi niin hyvin, että päädyin kiertämään neljä eri liikettä! Ja jopa sovitin useaa paitaa. Aivan mahtavaa, toinen söi hanskaansa ja välissä flirttaili naismyyjille (siis ei mitään rajaa, se saa nyt jo itteään 20 vuotta vanhemmat naiset ihan hattaraksi :D ). Tästä mielettömästä illasta muistoksi ostin sitten ihan kaksi paitaa :) Toinen on ihana fuksian punainen neule ja toinen vaalean ruskea neuletakki. Ne on ihanat. Ja tulen aina varmasti muistamaan niiden ostosreissun.

Toki yksi asia, mikä sai minut kokeilemaan tätä ennen mahdotonta tehtävää oli..

Tutti. Nooahan on nyt sitten oppinut syömään tuttia. Kyllä, luit oikein. Pojalla on ikää kohta 1v2kk. Lelulaatikossa on aina pyörinyt pari tuttia ja yhtäkkiä vaan havahdutaan siihen, että Nooahan kantaa epäilyttävän usein nykyisin tuttia suussaan. Viimeistään sen pois nappaaminen (ja sitä seuraava itku) kertoivat, että koukussa ollaan! Aiemmin se ei pahastunut yhtään jos tutin nappasi pois.

No, ei me nyt varsinaisesti aiota Nooaa opettaa tutille, mutta ajattelin, että ei siitä nyt kovin suurta haittaakaan voi olla, jos sitä pitää hätävarana niihin hetkiin, kun Nooan mielestä häntä kohtaa tylsyyskuolema, eli ruokakaupan viimeiset metrit, automatka tai se, kun kotona täytyy vaikka saada rauhassa puhua joku tärkeä puhelu ilman vieressä kirkuvaa taaperoa.

(En kestä tuota kuvaa, se on niin outo! Kuka tuo tuttisuinen lapsi on?? Ei oo meidän! :D )

Että semmoista. Nooa on myös oppinut viimepäivinä nousemaan seisomaan ilman tukea, joten kävelyyn lähtöön ei enää tarvita aina jotain tueksi. Ja tänään iltaruuan Nooa söi itse. Käsin. Makaroonilaatikkoa. Ja iltapuuroa kauhoi itse pari lusikallista ihan onnistuneesti suuhun.

Semmoinen tyyppi meillä siis tällä hetkellä asuu. Tuttivauva ja itsenäinen nuori mies.