perjantai 30. tammikuuta 2015

Halauksia

No kylläpä on ollut kerrassaan ihanat pari päivää. Sisko tuli keskiviikkona illalla kylään ja on se mahtavaa, kun on kokoajan tukea, apua ja seuraa vierellä. Siis toki sitä tarjoaa oma rakas mies päivittäin, mutta on se nyt silti kiva, kun on sisko siinä. Torstaina aamulla käytiin moikkaamassa meidän mammajengiä ja iltapäivällä pyörähtämässä mun työpaikalla yhdessä tapahtumassa. Illalla pidettiin kunnon leffailta! En muista, milloin viimeksi olisi oikein ennakkoon valittu elokuva sekä haettu karkit ja popcornit. Odotin iltaa kuin pikkulapsi :) No, ihan hyvä, että olin nähnyt tuon leffan jo aiemmin kertaalleen, sillä uni tuli ennen elokuvan loppua :)


Tänään perjantaina saatiin vielä illalla kylään mun rakas Kata-ystävä, Nooan kummitäti. Nooahan siis on nämä päivät ollut niin sylivauva kuin toinen vaan voi olla. Uuden ihmisen saapuessa paikalle ainut turvallinen paikka on äitin syli ja koko tänä aikana ei Nooa esim. Johannan sylissä ilman itkua suostunut olemaan, ei vaikka samalla olisi saanut pitää äitiä hihasta kiinni (kun äiti koetti laitaa ruokaa). Kovin paljon semmoista lapsenhoidollista apua nämä ystävät eivät pystyneet siis tällä kertaa tarjoamaan, mutta ihana oli höpöttää kaikkea ja tehtiin vielä illalla reissu Ikeaan. Käytiin syömässä ja vähän sisustusshoppailemassa.

Nooa on ollut ihanan hyvällä tuulella. Siis en muista, milloin olisi ollut niin suloinen lapsi meillä, kuin eilen. Toki päivään mahtui itkua ja kiukkua, mutta myös niitä hymyjä, hassutteluja ja naurua. Voi miten ihanaa on nähdä toinen hyväntuulisena!! Myös näinä parina päivänä Nooa on kunnolla osoittanut rakkauttaan halauksilla ja pusuilla, mikä on kyllä ihaninta ikinä.

Lopuksi täytyy vielä palata siihen sunnuntaina julistamaani ruokavalioremonttiin. Heti maanantai ruokapäiväkirjan parissa paljasti sen sudenkuopan, jota epäilinkin. Söin päivän ajan normaalisti (tosin ilman herkkuja) ja kun pääsin iltaan, huomasin, että olen syönyt aivan liian vähän kaloreita. Eipä siis ihme, että iltaisin on tullut puputettua ties mitä nutellaleipää ja suklaapatukkaa. Tankkasin sokerin sijaan poikkeuksellisen runsaan, terveellisen iltapalan ja kävin hyvillä mielin nukkumaan. Seuraavana päivänä tiesin jo panostaa päivän mittaan tuhdimpaan ruokaan ja päivät alkoivatkin siitä sujumaan oikein mukavasti.


Nyt kun sisko on ollut kylässä, on herkuteltu leffakarkeilla, tänään leivoksilla ja illalla vielä Ikean tuomisilla. Mun maailmassa terveellisyyteen kuuluu myös välillä täydellä sydämellä herkuttelu, sitten taas on hyvä palata normaaliin arkirytmiin. Arki ja arki, nyt onneksi edessä on viikonloppu!! Jee! Toivon, että lähes parin viikon tauon jälkeen pääsen treenaamaankin. Inhottava nuha, kun on pitänyt liikunnan tässä viimeaikoina pannassa.

Kivaa viikonloppua kaikille ja kiitos vielä kerran, kaasot :)


tiistai 27. tammikuuta 2015

Se Puhelu

Kello 14:45 tänään töissä puhelin soi. Päiväkoti. "Päiväkodista tässä täti moikka, Nooasta tässä nyt soittelen..."


Nooa olis siis herännyt päiväunilta tosi aikaisin ja itkuisena. Sen jälkeen saanut paljon semmoisia kipuitkukohtauksia ja repinyt/haronut/tökkinyt korviaan. Täti sanoi, että vaikuttaa aikalailla korvatulehdukselta, että kannattaa varata lääkäriin jo aikaa. Pelastuspartio Vanhemmat pudotti molemmat samalla sekunnilla työnsä (toinen vähän vähemmän, toinen vähän enemmän dramaattisella hetkellä). Juhis hyppäsi autoon ja koska oli kuvaamassa semmoisessa sijainnissa, että minä olin matkan varrella, niin lupasi napata mut matkalta kyytiin. Siinä hetkessä, mitä odottelin kyytiä, soitin Pikkujättiin ja varasin ensimmäisen ajan, minne arvelin, että ehditään.

Kurvattiin päiväkodille ja mielessä vaan vilkkui kuvat huutavasta ja kärsivästä pikkuisesta rakkaasta. Perille päästyä tilanne onneksi oli paljon vähemmän traaginen. Nopsu oli suht hyvällä tuulella sitten kun näki meidät ja pääsi äidin syliin. Matka Itäkeskukseen meni rauhallisesti kuin unelma. Aloin jo hieman epäillä päiväkotidiagnoosia, mutta toisaalta mietin, että HA, se korvatulehdushan selittäisi täydellisesti viime päivien kiukkuilut, ärtyisyydet ja huonon nukkumisen.

"Joo, ihan terve korva. Ja.. niin on tämä toinenkin". Samoin kurkku ja keuhkot. Näin totesi lääkäri ja katseli meidän poikaa, joka (vannon!!) ei ole koskaan käyttäytynyt niin enkelimäisesti kuin tuolla lääkärin vastaanotolla.

1,5 tuntia puhelusta olimme ulos lääkäristä, suhteellisen pöllämystyneinä. Okei, siis tosi tosi hyvä juttu, että jos nyt oikeasti tulehdusta ei ole. En todella halua startata mitään korvatulehduskierrettä tai joutua syöttämään antibioottikuuria mielelläni. Saa nyt nähdä, illan ajan kotona poika on ollut ihan normaali. Katsellaan miten yö menee ja jos vaikuttaa terveeltä, niin huomenna sitten hoitoon. Huh, miten jännittääkään ihan simona tuo huominen hoitopäivä!! Mitä se itku sitten oli? Tuleeko se uudelleen? Nukkuukohan se? Tuleeko taas puhelu? LE PANIQUE.

Pistäkäähän peukut pystyyn, että tässä selvittiin vaan säikähdyksellä!!

* kuvan lähde



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Mama Nutella

Niinhän sitä sanotaan, että puhuminen aina auttaa. Niinpä Nooakin oli tänään aamupäivän huomattavasti viimepäiviä paremmalla tuulella. Kiva oli nähdä vähän hymyjäkin ja saipa äiti yhden pusunkin. Aamupalaksi meni 1/4 paahtoleipää ja noin puoli desiä mehua sekä puoli desiä maitoa. Se on kuulkaa tälle pojalle hyvin se. Ja päiväruuallakin maistui hieman ruoka sekä maitohörpyt.

Ensiviikosta onkin luvassa mukava viikko. Huomenna PÄÄSEE töihin, siellä luvassa muutama mielenkiintoinen starttipalaveri ja pääsen jatkamaan erästä viime viikolla aloittamaani miniprojektia. Tykkään kyllä työstäni niin paljon! Se on ihana combo itsenäistä työtä ja yhdessä tekemistä. Ei yhtään harmita pistää kelloa soimaan jo kuudelta. Olo tosin on vielä vähän nuhainen, mutta uskon, että tämä ei tästä isommaksi taudiksi muotoudu.

Keskiviikkona (joka on siis uusi perjantai ;) tulee sisko rakas kylään! Käyn illalla hakemassa sen Tikkurilan asemalta ja sitten saadaan parasta seuraa tänne torstaille ja perjantaille. 


Eilen tiisasin tukkaprojektista, mutta starttaan nyt myös toisen projektin. Projekti Ruokavalio. Kirjauduin eilen jäseneksi netissä pidettävään ruokapäiväkirjaan ja katsotaan jos sillä saisi pitkään rempallaan olleen syömisen takaisin raiteilleen. Tällä hetkellä kun korvaan oikeaa ruokaa aivan liikaa kaikella makealla - ihan kuin mikäkin teini-ikäinen. Ainut vaan, että teini-iässä ne kalorit jotenkin vaan katoaa tomuna ilmaan. Toisin on nyt! :P 

Tavoitteena on siis syödä kunnolla viisi ateriaa päivässä, ILMAN jatkuvaa pikkunapostelua. Tämän homman kun saa pyörimään, niin ehkä ei tarvitse.. köh.. vetää iltaisin.. öö.. kasaa nutellaleipiä.. Ja napata kaupasta JOKA kerta mukaan suklaalevyä. Sokeria vähemmäksi, ravintorikasta ruokaa enemmäksi! Haluan päästä takaisin kiinni siihen rentoon ja terveelliseen syömiseen, josta kirjoitin viime keväänä

Olen tässä viimeaikoina tosi paljon havahtunut erilaisten ohjelmien ja dokumenttien kautta siihen, miten paljon omaan tulevaisuuteen ja (väistämättä joskus koittavaan) vanhuuteen voi vaikuttaa sillä, miten hyvää huolta itsestään pitää. Kaksi tärkeintä tekijää fyysisen kunnon ylläpitoon; ruokavalio ja liikunta. Jos kolmikymppisestä asti tuuttaa kroppaansa ravintorikasta ruokaa ja pitää huolta notkeudesta, aerobisesta kunnosta ja lihaskunnosta, niin on todennäköisempää, että kasikymppisenä tulevaisuus näyttää tältä (video alla) :) Love that granny!






lauantai 24. tammikuuta 2015

Ärripurri

Ai että kun mamman pipoa taas puristaa. Mietin hetken, kirjoittako vai ei, koska olen tässä kuluneen viikon aikana törmännyt harmillisesti siihen ilmiöön, että äitiyden haasteista ei saisi ääneen valittaa, koska sillä loukkaa omasta tahdostaan lapsettomia. Tuollainen tekee surullisen olon, koska viimeiseksi ikinä tässä maailmassa nyt haluan loukata ketään :( Julkinen pahoitteluni siis, jos avoimuuteni on aihettanut pahaa mieltä. That being said, koen kuitenkin oikeudekseni kertoa valitsemallani tavalla arjen iloista ja suruista, hauskuutuksista ja ketutuksista. Siispä...


Yllä oleva kuva kuvastaa tätä päivää. Heräsin kipeänä, flunssa iski ihan nurkan takaa. Nooa oli yöllä heräillyt puolen tunnin välein ja "noussut ylös" kuudelta. Juhis parka siis aamulla ihan tööt. Ja minä ihan tööt. Ja Nooa väsymyksestä kiukkuisena. Syöminen tänään Nooalla on ollut äärimmäisen huonoa taas. Voi kun se muru osaisi kertoa, MIKSI kaikki ruoka on niin vastenmielistä. Ainut, mitä suostuu syömään, on banaani ja pienet paahtoleivän murut. Sitten päivän mittaan kiivetään itse (jep, tosi kiva taito) syöttötuoliin istumaan ja sanotaan "nam nam", niinkuin olisi nälkä. No varmaan onkin. Koetapa siinä nyt sitten selittää, että "äsken oli ruoka-aika ja sinulle oli tarjolla vaikka mitä ruokaa vaikka millä jekuilla höystettynä, et syönyt, seuraava ruoka on parin tunnin päästä." Joo, on myös koetettu kyseisellä hetkellä antaa kunnon ruoka. Ei kelpaa. 

Huh, miten paljon helpommalla arjessa pääsisi, jos lapsi suostuisi syömään!! Kun monta kertaa päivän aikana käy samat surkeat showt läpi, niin välillä kyllä tekee mieli heittää hanskat tiskiin.

Lisäksi illalla poika oli huonoimmalla tuulella ikinä, kitinä loppui hetkeksi vain kun tuli isompi itku. Pieni rauhoittuminen saatiin sillä, kun hikisen taistelun jälkeen haalaripukuisen pojan sai karateheitettyä rattaisiin ja lähdettiin pihalle haukkaamaan raitista ilmaa. Se teki itselle ja omalle päänsäryllekin ihan hyvää. Muun päivää onneksi pojat ovat olleet keskenään aika paljon menossa, että minä olen saanut levättyä nuhaani ja piinaavaa väsymystä pois. 

Tämmöisinä päivinä, sitä alkaa jo vakavasti epäillä itseäänkin äitinä.. että miten ihmeessä muut jaksaa, kun itsellä tekee vähän väliä tiukkaa??

No, onneksi suunta tästä on varmasti vain ylöspäin. Päivähoidon aloitus on varmasti se suurin syy, miksi arki täällä kotona takkuaa tällä hetkellä näin pahasti. Kyllä meillekin vielä varmasti koittaa iloisemmat ajat! Ainakin mulla on yks jännittävä, piristävä tukkaprojekti suunnitteilla ja sitä voinkin pian valottaa tarkemmin :) 


torstai 22. tammikuuta 2015

Muutoksen tuulissa

Eka työviikko on paketissa ja tässä oltu nyt päivä taas kotosalla. Mitä töihin tulee, niin olen yhtä hymynaamaa. Riippuu varmasti persoonasta sekä siitä, millaista lapsen kanssa on olla (lue: kuinka kuluttavaa) ja yleensäkin elämäntilanteesta, mutta riippui mistä roikkui, tää töihin paluu on ollut paras juttu! Ei minusta vaan olisi sellaiseksi äidiksi, joka viettää kotona kaikki päivät siihen asti, kuin lapsi täyttää kolme. Peukut niille, joista on! Ja hei, esim. yksi ystäväni luki pitkien hoitovapaiden aikana itselleen toisen maisterin tutkinnon ja vaihtaa kokoaan alaa, että kaikki vaihtoehdot on hyviä - pitää vaan tietää se itselle sopivin.

Nooalla päivät hoidossa on menneet melko hyvin. Itkua on aamupäivisin, kun ovat sen tunnin ulkona. Sisälle mentyä yleensä muuttuu tyytyväisemmäksi ja on välillä touhunnut ihan ilman tuttiakin. Yleensä suostuu vähän syömään (joskus paljonkin!) ja nukkuu hyvin päiväunet. Kahden tunnin päiväunet on ihan mahtava juttu, kun ne jo "lyhentää" hoitopäivääkin kivasti.


Kotona sitten on vähän reagoitu, mikä on ollut odotettavissa. Kitinä ja tyytymättömyys on eilen illalla ja tänään aamulla ollut korkealla. Tänään kuitenkin Nopsu selvästi tykkäsi, kun saatiin ihana Katja sekä Ben ja Ella kylään. Ruokaakin meni valtava lautasellinen ja leipäpala päälle sekä varmaan pari desiä maitoa. Nooa nukahti helposti ja minä koetin päiväunien aikaan opiskella vähän työhön liittyviä asoita, mutta pääsin työsuhdelainsäädäntöä sivulle 32, kun ajatus pienistä torkuista alkoi tuntua hitsin houkuttelevalta.

Iltapäivällä saatiin yksi mun ystävä kylään, jota en ollut nähnyt yli vuoteen! Viimeksi kun hän kävi meillä, Nooa oli ihan parin kuukauden ikäinen vauva. Olihan siinä vähän ihmettelemistä. Nooa oli unien jälkeen paljon paremmalla tuulella. Ehkä aamulla oli myös väsy, koska poika pomppasi aamulla (taas) jo kuudelta ylös. Nopsu kun on nukkunut niitä 12 tunnin unia, niin tuo 9-10 tuntia on varmaan vähän liian vähän.

Näköjään itseltäkin vie voimia tämä muutos elämänrytmissä sekä aikaiset herätykset, olisin nyt seitsemän aikaan jo ihan valmis unille.. voi kun joku siivoaisi keittiön, raivaisi lelut, hoitaisi pojan iltapesut, puurot ja nukuttamiset.. voisin itse hyvin jo tässä vaiheessa vilkutella hyvää yötä ja kadota peiton alle!


maanantai 19. tammikuuta 2015

Terveisiä töistä!

Tänään se suuri päivä koitti. Lähtö oli tänään aamulla sen verran myöhään, että ehdin käymään suihkussa, laittamaan tukan ja meikkaamaan. Siinä samalla juomaan smoothieta ja kahvia. Juoksemaan kiireessä bussipysäkille. Toteamaan että bussi on myöhässä. Jumittamaan ruuhkassa niin kauan, että loppujen lopuksi olin vähän myöhässä töistä. Hyvä startti :)


Miten IHMEELLINEN päivä! Tuntui ihan uskomattomalta viettää kahdeksan tuntia ihan vaan omissa asioissa. Bussissa kuuntelin hyvää musiikkia, töissä sai vielä ottaa rauhassa, kun minulle oli aikataulutettu vain muutamia perehdytyksiä pitkin päivää. Onpa muuten ihana, että tämmöiselle hetken pois olleelle työntekijälle järjestetään "palaamisperehdytyksiä". Tulee tosi huomioitu olo ja hyvää tekee virkistää muistia sekä päästä kärryille kaikesta, mikä on sillä aikaa muuttunut.

Kuulostaako pahalta, jos sanon, että "koetin olla ajattelematta Nooaa"? Tarkoitan sillä sitä, että mietin, että se Nooan olo siellä hoidossa ei mun murehtimalla miksikään muutu. Korkeintaan lähetän sille stressienergioita. Tämä luottaminen palkittiin, koska pojalla oli kuuleman mukaan mennyt tosi hyvin hoidossa! Aamulla toki itkut, mutta oli syönyt, nukahtanut hetkessä ja nukkunut niin kauan kuin siellä päiväunia saa nukkua (kaksi tuntia) ja päiväunien jälkeen ollut reippaasti syömässä välipalaa, kun Juhis meni hakemaan <3 Nopsun päivät pidetään siis tällä viikolla vielä hieman tavallista lyhyempinä. Juhis haki aikaisemmin ja hakee huomenna. Minä keskiviikkona.


Työpäivän top3, jotka ei sinällään liity mitenkään itse työntekoon:
1. Rauhassa syöty lounas
2. Kävin kolmesti vessassa ovi kiinni eikä kukaan huutanut mulle siitä
3. Monta kuppia teetä ja kahvia - just because I can!

Huomenna uudelleen!! :)



perjantai 16. tammikuuta 2015

Nooan ensimmäinen vuosi

Meidän mammaporukan Sinillä oli poikansa 1v. synttäreillä ihana seinälle kerätty kollaasi, jossa oli kuva pojan jokaiselta kuukaudelta. Siitä asti, on ollut tarkoitus kerätä Nooasta tämmöinen jokaisen kuukauden kuvien kokoelma. Nyt sen sain tehtyä. Ihan mahtava, miten pikkuhiljaa tuosta ikuisen hämmästysilmeen ylläpitävästä pojasta on kuoriutunut oman näköisensä, oman luonteisensa pieni poika. Ei vauva enää. Pieni poika. Rakas pikkuinen. Silti aina äitin vauva :) 


Kuiva juttu

Paljon on asioita, joita "toisen kanssa tekisin toisin", mutta jotain on ihan tuurilla mennyt oikeinkin. Nopsu on nyt pari päivää taasen ollut päiväkuivana. Ihan huippua ja hassua, kun samalla vaipalla voi mennä lähes aamusta iltaan. Toki, päiväunien jälkeen joskus täytyy vaihtaa, mutta muuten poika on kyllä ymmärtänyt ihan vallattoman aikaisin tuon pottahomman.

Asiaa varmaankin auttoi aikalailla se, että kun vauveliini oli noin 5kk, niin vitsillä lähdin naaman punertuessa roudaamaan tyypin vauhdilla pöntölle. Onnistuneesti. Siitä lähtien isompaa vahinkoa vaippaan on tullut harvemmin. Nyt Nooa osaa jo tulla kertomaan, että POTTA, silloin kun täytyy päästä. Pienemmästä hädästä ei vielä osata viestiä varmuudella.

Lainattu

Olen ymmärtänyt, että vasta kolmen vuoden iässä lapset alkaisivat osata pidättää pissihätää. En siis ihan tiedä mistä on kysymys, mutta ainakin täällä toimii se, että tyypin kiikuttaa parin tunnin välein potalle, niin sinne se nätisti tekee. Kysymys onkin lähinnä tällä hetkellä vaan siitä, miten usein sitä muistaa ja pystyy viemään vessaan. Pidempi tauko tietenkin tietää märkää vaippaa.

Iloitsen tästä, koska olen kuullut kaikenlaisia tarinoita, kuinka lapsi pelkää pottaa ja sinne pitää kaikin karkein ja tarroin lasta houkutella menemään. Tai että joku haluaa vielä kolmen, neljän vanhanakin tehdä isomman hädän ehdottomasti vaippaan. Tämä ilmeisesti on ihan tavallista ja jotenkin voin sen kuvitellakin. Varmasti pelottavaa saattaa olla tehdä pottaan tai pyttyyn, jos siihen ei ole tottunut. Ehkä meillekin vielä tulee joskus takapakkia, mutta nyt näyttää hyvältä - kuivalta.





(tähän pitkä väli, koska vessajuttuja ja ruokajuttuja samassa postauksessa? Noooooooooouuuu!!!)




No mutta, se siitä aiheesta. Eilen oli historiallinen päivä muutenkin. Nooa söi illalla kokonaisen lautasellisen minun tekemään kaalipataa ja hyvällä ruokahalulla. Vielä napsi lisäksi parhaita paloja (eli kikherneitä) minun lautaselta. Ja kaksin käsin viinirypäleitä jälkiruuaksi. Illalla poika söi omalla lusikalla itse lähes lautasellisen banaanipuuroa. Riemulla ei ollut rajoja. Kun lapsi on lähes aina ennen pitänyt syömistä ihan kammottavana asiana, oli sydän sulaa, kun toinen hyvällä mielellä söi.

Tänään käytiin aamupäivällä leikkitreffeillä Tikkurilassa. Aamulla keli oli lievästi sanottuna haastava. Yöllä oli satanut joku 15cm lunta, ulkona oli nollakeli eli lumi oli märkää ja raskasta, TIET AURAAMATTA, räntää satoi vaakasuoraan. Tarkoitus oli pyörähtää nopeasti Jumbossa kaupassa ja ehtiä vielä bussiin. Hitsi vie, että sai hiki hatussa vuoroin työntää ja vuoroin vetää rattaita, jotka eivät mitenkään meinanneet suostua liikkumaan mihinkään suuntaan. Bussissa vielä oli jo kahdet rattaat, mutta kuski varmaankin aisti mun päähän kasvavat sarvet, koska huikkasi, että "pari pysäkinväliä??", johon onneksi toinen kyydissä jo olleista vastasi, että he jäävät seuraavalla pois. THANK GOD.

Noniin, nyt on samassa postauksessa pottahommat, ruuat ja taivaanisä. Tähän lienee hyvä lopettaa :) Mukavaa viikonloppua itse kullekin! Täällä se on VIIMEINEN viikonloppu ennen töihin paluuta :)


torstai 15. tammikuuta 2015

Sylivauva

No nyt alkaa kotonakin ollessa näkyä päivähoidon tuoma stressi. Viimeyönä Nooa heräili jonkun viisi kertaa ja sitten kolmen aikaan Juhis siirtyi Nopsun huoneeseen loppuyöksi nukkumaan. Jotenkin arvelinkin, että sen jälkeen, kun on ekan kerran nukkunut vieraassa paikassa, niin kotonakin pitää yöllä herätä tarkistamaan, että onhan äiti ja/tai isi lähellä. Myös tänään näin ihan uudenlaisen Nooan, kun saatiin ystäviä kylään. Nooa ei suostunut aluksi ilman itkua olemaan missään muualla kuin sylissä. Varmasti raasu mietti, että taas kun on vieraita tätejä ympärillä, niin ei kai se tarkoita.. tarkoittaako se.. EIHÄN se tarkoita..

No, pienen sylihiirustelun jälkeen leikit sujui jo ihan hienosti, mitä nyt väsymys painoi ja puoli kaksitoista Nooa kiersikin jo reippaasti vilkuttamassa heipat jokaiselle vieraalle, että tajuaisivat lähteä :) Harmi, kiva olisi ollut touhuta yhdessä pidempäänkin, mutta unet on tärkeät. Ja koetetaan pitää kiinni tuosta päiväkodin (meille aika aikaisesta) rytmistä näin vapaallakin.


Tosi jännää, kun meidän mammaporukassa tulee ihan urakalla nyt jo uusia vauvoja. En nyt viitsi ihan tarkasti täsmentää, mutta taidanpa olla melkein ainut, joka ei ole jo raskaana tai ainakin haluaisi jo olla. Onhan siinä monta hyvää puolta, että lapsilla on pieni ikäero, mutta itsestä ei mitenkään olisi vetämään toista raskautta-synnytystä-vauvavuotta-taaperoaikaa tähän putkeen! Ei ei ei. Mun kohdalla oikea juttu on nyt palata töihin ja suunnitella kaikkea ihanaa ja hauskaa meidän kolmihenkisen perheen kanssa. Ihanan virkistävää olla taas jotain muutakin kuin ÄITÄÄÄ!! Niin paras ammattinimike kuin se elämässä onkin <3

ps. olen toki mielettömän iloinen kaikista uusista pienistä ystävien vauvoista ja toivon niin parasta näille äideille ja perheille <3

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

TREFFIT ja iloisia kuulumisia

Ei saa kertoa päiväkodin tädeille tai Juhiksen pomolle. Mä pakotin aviomieheni pitämään aamupäivän töistä vapaata. Nimittäin, nyt kun Nooa oli hoidossa iltapäivälle asti, meille avautui tilaisuus viettää kolme (3!!) tuntia kahdestaan. Se on kuulkaa enemmän kuin koskaan ennen! Ihan totta! Lounastreffipaikan valinta oli helppo: Tokyo55. Molemmat rakastetaan hyvää sushia ja tuolla paikassa me ollaan käyty usein seurustelun alkupuolella (lue: ennen mahaa) lounastreffeillä <3 


Yksi mun lempparifiiliksistä maailmassa on ajella autolla aurinkoisessa säässä jonkun ihanan pojan kanssa. Siispä sopi oikein hyvin, että meidän oli pakko ajella vähän, että päästiin Töölöön asti ja sainpa treffien päätteeksi kyydin ihan kotiovelle asti takaisinkin. Sanoin kyllä nätisti kiitos ja että olis kiva nähdä joskus uudelleenkin ;)


Ruoka oli ihan mielettömän hyvää! Ainut vaan, että molemmat ollaan totuttu syömään niin vauhdilla, että tuli muutamassa minuutissa ahmittua kaikkia herkkuja niin paljon, että hetken päästä huomattiin, että Ähky. Mutta voi pojat miten hyvää oli! Vai lieko se erityisen hyvä seura ja kerrankin kahden, mikä sai ruuankin maistumaan niin taivaalliselta. Jälkkäriksi vielä hyvät kahvit ja ai että!


Mutta sitten itse päivän aiheeseen, eli Nooan Eka (lähes) Kokonainen Päivä Hoidossa. Valmistautukaa aplodeihin.. Nooa oli sekä SYÖNYT että NUKKUNUT!! Voi jösses!! Siis mun pitää nyt mennä pihalle heittämään ne kärrinpyörät - en olisi ikimaailmassa uskonut, että onnistuu nukahtamaan. Oli nukahtanut parilla silittelyllä (what?? miten se tehdään??) ja herännyt kerran, jolloin silloinkin nukahtanut uudelleen parilla silittelyllä (WHAT??) ja nukkunut siis yhteensä yli kaksi tuntia!

Myös ruokaa oli suostunut taas syömään. Broileripullia ja currykastiketta. Siis tuo poika on kyllä niin mausteisen ruuan perään. Tänäänkin illalla oma ruoka ei maistunut, mutta mun mausteinen linssi-pinaatti-riisi-pata oli nam nam :) Vähän harmillista on se, että päiväkodissa on kuulema tosi paljon sokerisia välipaloja. Tänään oli sokerimehua sekä pullaa. Harmi ravitsemusperiaatteellisesta näkökulmasta, mutta tarviiko kysyä maistuiko Nooalle :) Niin, jos muutamana päivänä viikossa saa jotain sokerista välipalaa, niin se ei maailmaa kaada. Tuleepahan lisää kivoja muistijälkiä liittyen päiväkotiin ;)

Aivan super mahtavaa, että Nooalla nämä ekat päivät meni näin hyvin. Toki tänään oli myös ollut paljon itkua, mutta se nyt vaan lähestulkoon kuuluu asiaan. Kyllä minä uskon, että tässä on niin paljon hyviä merkkejä ilmassa, että kohta meillä on ihan super reipas päiväkotilainen <3


tiistai 13. tammikuuta 2015

Se kuuluisa "heippa"

Nyt ne on takana, pari ekaa kertaa, kun lapselle on vain hammasta purren vilkutettava "heippa" ja jätettävä se päivähoitoon. Nooalla on mun mielestä (kuuleman mukaan ja oman näkemän mukaan) mennyt ihan OK. Ehkä 7 1/2. Tai 8. Olisko jopa 8 1/2, jos miettii mitkä oli odotukset.

Aamulla poika jää toki itkien, mutta eilen aamun itku oli kestänyt alle puoli minuuttia ja tänä aamuna ei sitäkään. Juhis oli jäänyt nurkan taakse kuuntelemaan, niin itku oli loppunut melkein saman tien. Muuten toki aamupäiviin on mahtunut itkua. Onhan se kaikki niin uutta ja erilaista, että ihan ymmärrettävää purkaa tunteitaan itkun kautta. Hienoa on kuitenkin se, että itku aina rauhoittuu ja että viihtyy ihanien hoitajien sylissä. Ja syliä siellä tarjotaankin niin paljon kuin vain mahdollista. Tutti Nooalla on tiukasti koko ajan ollut suussa - se hyväksyttäköön, kaikki lohtu ja turva tarvitaan nyt.


Tänään Nooa oli hoidossa ruokailun yli. Hakiessani poikaa hoitaja sanoi, että "Nooa söi aika huonosti , semmoiset kolme lusikallista.." Tähän minä, että "No kuule, sehän on LOISTAVASTI, ei tähän poikaan saa kotiruokaa meistä kumpikaan kotonakaan uppoamaan paria lusikallista enempää!!" Eli ihan mahtavaa, mä olin ajatellut, että se ei suostu edes istumaan pöytään, puhumattakaan katsomaan ruokaan päin, puhumattakaan SYÖMÄÄN vähän! Hyvä Nopsu!

Hyvin traumaattista ei ilmeisesti mikään vielä ole ollut, koska poika on ollut hirmuisen hyvällä tuulella eilen ja tänään kun sen hoidosta hain. Ei vielä ainakaan mitään merkkejä siitä raivoan-äidille-kun-tämmöistä-vääryyttä-koen, mihin olen varautunut. Toki, vielähän tässä ehtii..

Huomenna Noppeli jää hoitoon myös nukkumaan päiväunet. Aika megajännää. En mitenkään jaksa uskoa, että se suostuisi nukkumaan siellä, mutta katsotaan, saattaahan tuo muksu yllättääkin! Jos edes pienet torkut olisi ottanut, kun haen, niin lupaan heittää pihalla pari kärrinpyörää :)

Eilen taisin hieman stressata päivästä, kun sain illalla inhottavan migreeni-tyyppisen päänsäryn. Olin toki myös syönyt huonosti päivän mittaan. Niin jäätävä pääkipu, että makasin vaan peiton alla pystymättä edes kunnolla puhumaan. Tuli kuulkaa ihan synnytystuskat mieleen ja muistan vaan ajatelleeni, että "jos tulee vielä joku ens kerta, niin vaadin sektion" :D Onneksi särkylääke ja uni auttoi ja pääsin illaksi edes puoliksi tolpilleni.


Olen nyt parina aamuna muuten tehnyt koko porukalle smoothiet aamupalaksi. Nooalle tämä uppoaa paremmin kuin puuro, joten.. mikä ikinä saa masun aamulla täyteen! Tosi herkkua sitäpaitsi tämä on, myönnän itsekin, että varppina parempaa kuin puuro :) Banaani, päärynä, avocado, mustikoita, kaurahiutaleita, kaura- tai soijamaitoa sekä lorautus hunajaa.

Ihanan pitkät unet taas tuolla on tuhistu.. kunhan hyppeli herää, niin lähdetäänkin käymään pienellä bussiretkellä Hakaniemessä - kirpparilla ja palauttamassa pari kirjaa.


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Äpy, äy, öy, wa, tak, uk, e..

Nooa on viime päivinä kehittänyt ihan oman puhelimeenpuhumisimitaation. Tässä videossa näkyy alussa pieni pätkä sitä mitä tarkoitan :) Tyyppi nappaa milloin minkäkin esineen (tässä unirätti) korvalleen ja alkaa tärkeänä kulkea huoneesta toiseen puhuen tätä omaa puhelin-kieltään, joka siis täysin poikkeaa siitä, mitä poika muuten "juttelee". Kuinka symppis :)

Tänä viikonloppuna on otettu isoja askeleita syömisen suhteen. Nooa on suostunut syömään kotiruokaa. Makaroonilaatikkoa. Omin käsin. Ilman sitä jatkuvaa rimpuilua, tuolista nousemista, lusikkaa vastaan huitomista ja muutenkin kiukuttelua. Poika oikein mumisi "nam nam" syödessään. Samoin kelpasivat pinaattiletut. Voi miten äidin ja isin sydän suli, kun näki, että ainakin hetkellisesti Nopsu sai kiinni siitä, että syöminen itseasiassa on ihan KIVAA!


Vielä yksi hauska irtohuomio Nooan sanavarastosta. Muru varmaankin on saanut geeneissä ja äidin ystäviltä (Nopsun täti enkun opettaja, kummitäti enkun opettaja sekä äidin hyvä ystävä englanninkielisen koulun opettaja + äipällä itsellään aina ollut vahva englanti, pääsin enkun tunneillekin jo ekaluokalla). Nimittäin, tyyppi lisää melkein jokaiseen sanaan eteen "a". Siis että a vauva, a tutto (tutti), a maa (maito). Toki lausuu sen ihan a:na, mutta hauska, mistä tuommoinen tulee :) Tässä viikon aikana lisää sanoja on tullut "pullo", "pallo" ja "heippa". Myös hauska, miten Nooa kutsuu kaikkia pieniä lapsia vauvaksi. Päiväkodissakin sujuvasti osoitteli herättyään viereiseen sänkyyn, että "vauva!!", vaikka kyseinen poika oli tuplaten Nopsun iän :)

Viikonloppu on nyt takana. Tämä perhe on ainakin nukkunut. Nooa nukkui viime yönä 13 tuntia ja itse nukuin molempina öinä yli 10 tuntia. Aika mieletöntä! Onkin outoa laittaa huomenna aamulla kello soimaan, kun se meidän päiväkodin keskustelu on jo 7:45. Onneksi matkaan menee vain viisi minuuttia.

Ja nyt sitten ne peukaloiset pystyyn, kun huomenna Nopsu jää pariksi tunniksi ilman äitiä ja isiä hoitoon!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Ensifiilikset päivähoidosta

Yksi kaksi kolme kertaa on nyt käyty Nooan kanssa tutustumassa päiväkotiin. Keskiviikkona minä kävin siellä Nooan kanssa leikkimässä pari tuntia. Sisällä pojalla oli koko ajan lievästi kauhistunut ilme ja olemus muutenkin kireä. Tyyppi tuntui niin tajuavan, että "äiti, myönnä nyt.. tämä EI ole mikään kiva kiva perhekerho, jonne tullaan kerran viikossa YHDESSÄ leikkimään!!" Ulkona touhut meni paljon sujuvammin. Itseasiassa viihtyi paremmin, kuin koskaan ennen yksin ulkona ollessaan.

Eilen oli poikien vuoro treenata. Silloin oli mennyt päinvastoin. Ulkona Nooa oli ollut reppana sekä pahalla tuulella. Sisällä kuitenkin oli miehen sanojen mukaan touhunnut ihan "kuninkaana" ja flirttaillut hoitajille.

Tänään minä olin Nooan mukana pidemmän päivän. Aamupäivällä leikittiin sisällä ja Nooa oli selvästi rentoutuneempi kuin keskiviikkona. Tietää jo lelujen paikkoja ja eri huoneita. Syöminen sitten.. no.. eihän se syönyt. Tämä ongelma valitettavasti ei rajoitu edes mitenkään vaan päiväkotiin :(  Kotiruoka vaan Nooalle kaikesta yrityksestä huolimatta on yök. Ja purkkiruokaakin vastaan yleensä taistellaan.


Sitten tuli päiväunien aika. Nooalle onneksi saatiin pinnasänky, joka sekin oli vähän kiven takana. Nukkumaan tyyppi ei olisi malttanut rauhoittua millään. Varmaan 40 minuuttia nukutin. Ehkä jonkun 700 kertaa jäbä ponnisti pystyyn seisomaan, kuin mikäkin vieteri. Ymmärtäähän sen, varmasti megaoutoa koettaa käydä unille jossain isossa huoneessa, jossa on paljon sänkyjä, muita lapsia, outoja ääniä... Loppujen lopuksi puoli karateotteella patjaan painettu poika (hitto, luulin että kukaan ei nää, mutta just se yksi hoitaja olikin huoneessa.. nolo..) ja rytmikäs selälle ja pepulle 15min taputtelu saatteli viimein pojan unten maille. Ja sitten nukuttikin niin kauan, että piti herätellä välipalalle.

Välipalalle, jota Nooa ylläripylläri ei syönyt. Välipalahetken jälkeen sitten sanottiin kiitokset ja heipat, toivoteltiin hyvät viikonloput ja menin eteiseen antamaan Nooalle laukussa mukana olleen mangososeen. Reppana kun ollut koko päivän desillä maitoa ja näkkärin kulmalla.


Siinäpä oli meidän tutustumisviikko! Olisi voinut mennä huonomminkin :) Ensiviikolla on tosi kyseessä, kun Nopsu jää kolmena päivänä hoitoon. ONNEKSI Juhis on aina se, kuka pojan hoitoon jättää ja minä haen. Maanantaina meillä on lisäksi aamulla semmoinen aloituskeskustelu, johon minä menen. Saatiin tämä haastattelu juuri sille hoitajalle, josta pidän kaikista eniten, joten siitä olen iloinen. Ryhmässä on siis 12-14 lasta, yksi lastentarhan opettaja, yksi lastenhoitaja, yksi lastentarhaopettajaopiskelija (terve vaan suomalaiset yhdyssanat) sekä yksi oppisopimusharjoittelija. Hulinaa lisää se, että poikkeuksellisesti ryhmässä aloittaa nyt NELJÄ uutta, kun normaalisti tähän aikaan vuodesta tulee ehkä yksi tai kaksi.

No mutta, nyt välihuokaus viikonlopun muodossa! Peukut pystyyn ensiviikolle!



tiistai 6. tammikuuta 2015

End of an era

Tänään on ollut vähän alakuloinen viimeisen päivän fiilis. Olen ollut kotona 16 kuukautta ja tämä ajanjakso on nyt päättymässä. Tunteet myllertävät, joten lienee parempi, että jätän niiden puimisen muualle ja keskityn tässä nyt vaikka näihin konkreettisiin tavaroihin. 


Nooalle hoitoon lähtee huomenna mukaan lammas, kassillinen vaihtovaatteita ja kuravaatteita, parit sisätossut, isin ja äitin valokuvat, Nooan valokuva omaan kaappia varten. Mukaan pitää myös muistaa napata lääkärintodistus maitoallergiasta.


Paketillinen vaippoja, unitiikeri, tutti, unipussi, nokkamuki ja tuttipullo (sekä purkki soijamaitojauhetta, joka ei ehtinyt kuvaan).


Äitille töihin lähtee mukaan "liina" pöydälle, pari kynäpurkkilasia, Nopsun kuva (nyyhkis), sekä yllätysmuki. En viitsi avata pakettia, kun se niin hyvin on pakattu, mutta en nyt just myöskään muista, millaisen mukin ostin :)


Välipalaksi myslipatukoita, purkkaa ja parit kauneusputelit, käsirasva tärkeimpänä!


Parit sisäkengät, kun näin talvella ei viitsi ulkokengissä viettää päivää toimistolla. Tennarit "arkikäyttöön" ja korolliset nilkkurit jos on vähän fiinimpää palaveria tai työhaastattelua* tai sen semmoista. Ihana Stokkan alesta löytämäni poncho. Ja erityisen tärkeänä kuvasta puuttuva I-HA-NA täydellinen Lifefactoryn mintunvihreä vesipullo. Siis se, että nuo pullot maksaa sen 30 euroa, on jokaisen sentin väärti. Olen käyttänyt elämässäni ainakin tuplaten tuon verran epämääräisiin muovisiin vesipulloihin, jotka aina (AINA) viikon, kahden tai vähintään parin kuukauden käytön jälkeen alkavat haisemaan oudolta. Vesipullon voi pestä koneessa ja siitä vesi maistuu aina raikkaalta! Kiitos rakas siis täydellisestä lahjasta <3

Niin sanotusti, näillä mennään!
Huomenna alkaa se päiväkotitreeni, mun töihinlähtökassi saa vielä puolitoista viikkoa odottaa makuuhuoneen nurkassa.

* tarkennuksena, että haastattelen siis itse, en toki tälleen julista, että aion työajalla juosta jossain omissa työhaastatteluissa :D

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Sunday randoms

Näin joululomalla menee ihan sekaisin, mikä viikonpäivä, viikko, kuukausi tai jopa vuosi on. Ihanaa on ollut, kun Juhis on ollut paljon kotona ja kävivätpä pojat heittämässä pienen kyläreissun mumman luoksekin Alavudelle. Huomenna sitten arki taas alkaa, mutta uudenlainen arki :) Seuraavat kaksi viikkoa harjotellaan päivähoitoa ja onhan tuossa ensiviikolla tiistai ihan koko perheen vapaapäiväkin.


Kävin perjantaina kampaajalla. Tasoitettiin väri vastaamaan omaa väriä ja pieni latvojen tasaus. Lähdin niin myöhään, että totesin, etten enää kävellen ehdi vaan oli napattava pyörä. Sää oli sanalla sanojen HURJA. Vettä satoi vaakasuoraan, kunnon myrskytuuli, maa oli suurimmalta osalta sulana, mutta välillä huomasi, että ajaakin ihan jäällä. Pakko kyllä myöntää, että mä tykkään ihan hirveesti ajaa huonossa kelissä pyörällä :) Siinä on joku jännä selviytymisadrenaliini kokoajan pinnassa. Tosin, kypärä ei varmaan olisi pahitteeksi.. 


Kuinka tyylikäs kuva Nopsusta! Kyläilemässä Pohjanmaalla Juhiksen lapsuudenystävän luona. 


Hei tässä tämä mun uusi takki!! Kuva napattu tänään.. öh.. Stokkan.. öö.. alennusmyyn.. no siis ihan vaan kaksi paitaa ostin!! Iik! Oon niin ylittänyt kaikki aleshoppailubudjettini x100! Mutta tämä takki on niin suosikki! Juhiskin kun tuli tänään Nopsun kanssa mun perässä Jumboon, niin sanoi, että mut oli aika helppo bongata kaikkien mustaharmaiden ihmisten joukosta. 


Loppuun vielä kuva mun uudesta idolista: Daphne Selfe, 85v. Katsoin eilen mahtavan dokumentin, jossa kerrottiin kuuden 70-91 vuotiaan naisen elämästä. Mitä mimmejä!! Pitävät viimeisenpäälle omasta kunnosta ja ulkonäöstä huolta ja vähät välittävät iästään. 91-vuotias leidi on edelleen mukana politiikassa ja aivan hervoton huumorintaju ja yksi 80v. tanssija vetää edelleen tanssitunteja teatterikoulussa. Daphne oli ollut 50-luvulla malli ja kun 70-vuotiaana hän oli jäänyt leskeksi, hän päätti että nyt tarvitsee elämään jotain uutta. Hän haki uudelleen mallitoimiston listoille ja matkustelee nyt mallintöitä tehden. Aivan mielettömiä roolimalleja! 

"When you're old, people expect you to just fade into the background, but no, I'm not gonna do that. I'm gonna actually look good and feel good and do amazing things. Getting old does not have to be going into a care home and sitting in a circle with mouth open and teeth falling out." Bridget, 75.


torstai 1. tammikuuta 2015

Hei kuka puhuu

Olen vähän pihalla siitä, missä vaiheessa lapset oppii puhumaan. Mutta sen tiedän, että tuo sanojen tapailu on ai-van ihana juttu. Luulen, että lapsessa yksi paras juttu on todistaa se, kun tyyppi oppii puhumaan. Haluankin tähän listata nyt sanoja, joita Nooa "osaa" nyt kun ikää on hippusen vaille 1v3kk.

Nämä sanat Nooa osaa jo sanoa ihan ilman "ärsykettä":
  1. Auto. AUTO. AUTO!! (noin tuhat kertaa päivässä)
  2. Amaa / maa, kertaalleen kuultu myös "maito"
  3. Appa (vaippa)
  4. Potta 
  5. ÄITÄÄÄ!! Kuullaan vain tomerasti ja käskevästi huudettuna kun äiti poistuu näkyvistä. Voi tarkoittaa satunnaisesti myös isiä.
Nämä sanat Nooa toistaa perässä usein: 
  1. Eipä/epä (leipä) Hehe, myös tänään kun sanoin Juhikselle, että "nyt syöt ja sitten lepää!!", niin Nooa toisti perässä silmät kirkastuen "eipää??" :)
  2. Ba (banaani)
Nämäkin ollaan kuultu: 
  1. Pra (pora)
  2. Auna (sauna)
  3. Pala (välipala)
  4. Pulu (kirjasta osaa sanoa pulun kuvasta että pulu)
  5. Tutti/Tutto
Lisäksi Nooa osaa vastata kysymyksiin: 
- Mitä sanoo lehmä? "Ammuu"
- Mitä sanoo hevonen? "Iiiiiiiiiihahaa"
- Mitä sanoo koira? "Wuh, wuh"

Olen myös koettanut opettaa, että "mitä sanoo ranskalainen?" BONJOUR!! :) 
Siitä voitaisiin laajentaa sitten muihin kieliin :) Mama tykkäis! Ja taatusti hyödyllisempää kuin osata hirnua ja ammua!