Kaksi ilman kolmatta

Voih. Tänään törmäsin ensimmäistä kertaa siihen, minkä hyvin tiedän olevan mahdollista, mutta silti en koskaan osaa henkisesti varautua siihen. Päivä alkoi kaikin puolin nihkeästi, kun reissu kivan ystävän luokse peruuntui sairastelujen (heidän) takia. No, jotain tekemistä piti keksiä, joten lähdettiin lentokentälle hakemaan rattaiden suojapussi, johon rattaat voi reissua varten pakata. Finnairilta sellaisen saa ihan ilmatteeksi (lennon kanssa toki) ja ajateltiin vähentää perjantaiaamun sähläystä hoitamalla tämä pakkaaminen etukäteen. Lisäksi he toki sitä ihan pyytävätkin tekemään.

Kylmässä tuulessa odoteltiin pysäkillä hyvä tovi bussia ja kun se tuli, niin kas vain - kyydissä oli jo kahdet vaunut/rattaat. Seuraava tuli (eri pysäkiltä) vasta 17min päästä, mutta kun kerran olin päättänyt, että lentokentälle (ja siellä Starbucksiin) mennään, niin mehän mentiin. Koko reissu meni kaikenkaikkiaan tosi kivasti. Minä join herkkukaakaon ja syötin Nopsulle välipalan. Päästiin kotiin ilman kitinän kitinää.

Iltapäivän päiväunet tänään kestikin vain puoli tuntia, joten olin varma, että illasta tulee katastrofaalinen. Näin ei kuitenkaan käynyt. Minä (ihan kunnioitettavan yli 9h hoitovuoron jälkeen) suuntasin shoppailemaan, joten omalta osalta iltastressiväsymys oli vältetty. Myös pojilla ilta meni mukavasti. Niin, eilen en päässyt ostoksille, koska KAUPAT EI OLE ÄITIENPÄIVÄNÄ AUKI. Olin tästä ihan pöyristynyt - millä oikeudella viedään äideiltä pois mahdollisuus shoppailla OMANA päivänään?! :) No, tänään tein ihan huippuja alennuslöytöjä: mekko, neuletakki, neulepaita ja housut - yhteensä alle 50 euroa!

Shoppailun sijaan sitten eilen kävin pyörälenkillä. Aika paljon kivempi maisema polkea, kuin se spinning-salin seinä :) Toisaalta, spinningsalissa ei eksy yhden tunnin aikana neljää kertaa.. Ja tässä vielä lopuksi Nooalta esitys siitä, kuinka hienosti hän osaa seisoa "look mommy, only one hand!!"

Tällaista täällä, perus vauva-arkea. Huomenna mennäänkin bussilla Sörnäisiin ja siellä mama-baby lattaritanssitunnille! Cha-cha-cha!

Ensimmäinen äitienpäivä

Voi miten jännää - minä olen ihan oikeasti jonkun ÄITI! Aamulla minut tuli herättämään pojat kortin ja ruusujen kanssa. Pöydässä odotti porkkanakakkua, minttusuklaata ja nektariineja - kaikkia minun lemppareita <3 Kuvassa myös viihdytyskalustoa, jolla Nopsu saadaan pysymään syöttötuolissa sen aikaa, että saa itse syötyä :)

Poikien Pohjanmaanreissu meni tosiaan hyvin ja nyt aletaankin pikkuhiljaa pakkailemaan Joensuun matkaa varten. Nopsun Riitta-mummi oli ostanut tällaisen ihanan, ihanan, kävelykärryn Nooalle! Juuri tämmöistä halusimmekin. Vielä toistaiseksi paras hupi on hypätä kärryn kyytiin kun isi tai äiti työntää :)

Nyt rakkaat pojat on molemmat unilla ja minä tein äsken aamujoogan. Löysin tällä viikolla Youtuben ohjatut joogatunnit - aivan mahtavaa, sieltä löytyy just kivoja, lyhyitä (10min - 30min) joogatunteja, joissa mukavasti saa kroppaa vähän hereille. Kohta lähden käymään Tapiolassa ystävän luona brunssilla ja ehkäpä illalla vielä vähän shoppailemassa tuossa Jumbossa. Valitettavasti vähän ikävästä syystä - tarvitsen hautajaisvaatteita. Ja minun vaatekaapista kun tunnetusti ei löydy yhden yhtä mustaa vaatekappaletta :) Juhiksen mummon hautajaisiin suuntaamme siis loppukuusta. Ainut kiva puoli asiassa lienee se, että Nooa pääsee taas näkemään noita Pohjanmaan sukulaisia, joita muuten näemme vähän harvemmin.

ps. pahoittelut äärimmäisen mössöisistä kuvista. Joku taas lienee tahminut kameran linssiä..

pps. tänään on myös minun mummini, eli Nooan isomummin syntymäpäivä. Vaikka hän ei tätä blogia lukekaan, haluan silti täälläkin muistaa rakkaan mummin syntymäpäivää ja äitienpäivää! Ja oman äidin äitienpäivää tietenkin! Kyllä me äidit vaan ollaan rautaa, eiks joo?! :)

Vilken Tur!

Pikkutiikeri matkustaa :) Tänään Tuuri, ensiviikolla lennetäänkin kohti Joensuuta. Tässä juuri saapunut kuvaviesti Töysän kirjeenvaihtajaltamme.

Omaa Aikaa

Eilen aamulla vein Juhiksen ja Nooan juna-asemalle, josta pojat hyppäsivät junaan kohti Alavusta. Siellä miun pojat nyt ovat olleet reissussa eilisen ja minä olen saanut ihan Omaa Aikaa. Se on ollut aika i-h-a-n-a-a. Vaikka samalla ainakin sitä pikkutiikerin halausta kaipaakin hieman.. Ja isomman tiikerin <3 Tässä fiiliksiä eiliseltä kuvien (kröhm, siis näköjään ruokakuvien) muodossa!

Aamulla kaikki herättiin jo viideltä, joten hyvin ehti taas harjoittelemaan edellisenä päivänä opittua, upeaa, uutta taitoa. Tukea vasten seisomaan nousemista! Ai että! Ja sitten sieltä tullaan mukkelismakkelis alas, jos ei ole vieressä ottamassa koppia.. auts..

Kotiin palattua herkkuaamupala (siis sen kuuden aikaan syödyn jälkeinen lisäaamupala): kanelikaakaota, croissantia persikka- ja mustikkahillolla, suklaataateli, persikkasoijajugurttia.

Lounaaksi yhtä ikilempparia, eli kasvissosekeittoa.

Manikyyriä ja pedikyyriä. Voi miten sileät ja söpöt jalat tekee koko olosta nätimmän!

Kävelyllä taikametsässä (kai sille metsälle joku toinenkin nimi on, mutta mulle se on aina ollut taikametsä) valkovuokkojen meren keskellä. Auringonpaisteessa. Ihanaa!

Välipalana superherkkupirtelöä: banaani, mansikoita, hasselpähkinämaitoa, luonnonjugurttia ja suklaata. Mmmmmmmmm....

Illalla tuollaisia ihania norimakeja. Jälkkäriksi tein pellillisen suklaa-kikherne-keksejä, joita söin ainakin puoli pellillistä samalla kun katselin useamman jakson Millionaire Matchmakeria :) Tein iltapäivällä myös uuden aarrekartan, josta tuli aivan mahtava. Laitan sen tänään vanhan tilalle seinälle.

Tänään onkin sateinen päivä. Ajattelin tehdä vähän ompeluhommia, joogailla, lukea, tehdä ruokaa ja leipoa. Ja katsoa Rock of Ages -leffan. Suunnitella Nooan huoneeseen seinäkuvaa ja sitten.. illalla hakea rakkaat pojat junalta kotiin <3 <3 <3

Sunnuntain kuvat

Katan kanssa lähdössä Fazerin brunssille. Vauva kuvausrekvisiittaa, ei kuulunut brunssisettiin.

Ja tässä pikkuisen oma lounasbrunssisetti. Bataatti-kesäkurpitsa-maissi-possu. Nam. Tänään muuten kontattiin jo yli metrin matka! 

Aika mukavaa arkea

Varovaisia kuulumisia unikoulusta:
Yhdeksän ja puolen tunnin yö. Yhdeksän tunnin yö. Kymmenen tunnin yö. Heräämättä. Tassuttelematta.

Ja sitten vimmattua puun koputtamista!

Muutenkin täällä on viimepäivät asunut paljon tyytyväisempi vauva. Tosi ihanaa, kun ei ole sitä pientä kitinää jatkuvasti. Vaikuttaa nyt siltä, että kauran pois jättäminen ja maidon vaihtaminen toimii. Kokeillaan jossain kohtaa varovasti molempien vaihtamista takaisin, mutta nyt ainakin mennään hetken aikaa näillä. Huomenna koetetaan vähän maissia lisätä ruokavalioon.

Nopsun kummitäti tuli eilen kylään ja on huomiseen asti. Tänään käytiin Jumbossa kahvittelemassa. Tosin minulta kahvi on nyt pannassa näiden sydänjuttujen takia. Onneksi en ollut siihen ehtinyt mitenkään koukuttautua.. ENPÄ! Koko eilisen koski päähän ja tänäänkin olisi niin tehnyt mieli. Onneksi kofeiiniton kahvi on olemassa, niin sillä saa vähän edes psykologista vaikutusta. Ja kun mä rakastan kahvin makua!

Päivän rytmissäkin on tullut vähän muutosta, kun yhdet päiväunet on jääneet pois. Tässäpä siis vaihteeksi tämän hetken vuorokausirytmi rakkauspalleron kanssa:

05:30-06:30 välillä herääminen ja heti herättyä maitoa
07 riisipuuroa ja mustikkaa
09-11 välillä ekat unet
11 bataatti-kesäkurpitsa-possu
14 päärynää
15-17 välillä toiset unet
17 bataatti-kesäkurpitsa
19:30 riisipuuro ja päärynä
tässä välissä kylpy
20:00 maito ja unille

Yksi iso asia on nyt se, että viimeinenkin iltamaito pitäisi siirtää pois nukahtamisrutiinista, koska pitäisi alkaa pestä hammas <3 Tuo maito on vaan ollut semmoinen niin ihana rauhoittuminen ennen omaan sänkyyn laittamista.. Ja ei tarvitse kysyä, montako kertaa täällä on jo kuultu lause "no jos vielä tänä iltana.." :)

Rakkaus

Eilen jouduin itse käymään sairaalassa päivystyksessä. Minulla on lapsesta asti ollut sydämen kanssa hieman ongelmia ja nyt sain pitkästä aikaa semmoisen selvän svt-kohtauksen. Oli tosi kurjaa tietenkin, eikä siitä ehkä tässä sen enempää. Toivon, että pääsen nyt taas uusiin tutkimuksiin ja ehkä saan pienen operaationkin.

Aivan mahtava uusi tunne oli huomata, minkä määrän voimaa tuon pienen ihmisen olemassa olo antaa! Kun tuli kotiin ja sai nostaa pikkutiikerin syliin, tuntui kuin kaikki maailman murheet olisivat kadonneet. Miten ihana onkaan nähdä pikkuisen hymy ja se ilo, kun näkee äidin. Miten ihanaa, kun toinen ei vielä ymmärrä, että elämään kuuluu (yleensä) jonkin verran murheita ja sairauksia. Miten ihanaa, kun toisen katse on vain tiukasti eteenpäin ja jokainen päivä tuo mukanaan ilon ja onnen hetkiä.

Rakastan tuota pientä poikaa niin koko (hehe) sydämestäni. Toivottavasti oma pieni perhemme saisi paljon terveyttä ja pitkää ikää, että saamme jakaa vielä triljobiljoonat ilot yhdessä <3

Kuva lainattu. Siinä ei siis ole minä + Nooa, vaikka nopeasti katsottuna voisi luulla. Kadotin kuvan lähteen, joten pahoittelut linkin puuttumisesta.