Sisustuskärpänen tässä moi

Muistatte sen minun hingun saada koko talo siivottua putipuhtaaksi ennen Nooan synttäreitä? No, se melkein toteutui. Sain normaalin siivouksen lisäksi pestyä suunnilleen kaikki seinät sekä jynssättyä kylppäristä kaikki laattojen saumat. Uskomatonta, miten paljon likaa voi kodissa olla, vaikka se näyttää ihan siistiltä! Samoin muutamat sisustuspalaset ovat löytäneet paikalleen.

En keksinyt mistään edullisesti kivoja sisustustauluja, joten päädyin näihin tarroihin. Tykkään näistä kovasti. Erityisesti tästä eteisessä kasvavasta puusta :) Synttäripäivänä puuhun "ripustettiin" synttäritähtiä ja mietin just, että tottakai tähän pitää joulukuuksi laittaa jotain hauskoja joulupallotarroja!

Makuuhuoneessa on koko yhteisen elämämme ajan ollut yksi ja sama ongelma - sängyn petaaminen. Kunnia Juhikselle siitä, että se jaksaa sitä paljon useammin tehdä, mutta sanotaanko että kuusi päivää viikossa (vähintään) sänky on petaamatta. Yksi vaihtoehto olisi alkaa nipottamaan itselleen ja raivolla kiskoa (ruma) päiväpeitto joka aamu sängyn päälle. Toinen, paljon hauskempi, vaihtoehto oli tilata helmalakana! Oh, HELMALAKANA! Jotain, josta olen koko ikäni haaveillut, mutten ikinä raaskinut ostaa. Niin, sekä sen lisäksi niin kivat pussilakanat, että sänky näyttää ihan kivalta vain sillä, kun suoristaa peitot. Aika kiva, eikö?

Kröhm, tuon helmalakanan olisi varmaankin voinut silittää. Ja koska näissä kuvissa värit on vähän.. öö.. tunnelmalliset, koska napsin ne eilen illalla, niin pussilakanat ovat siis tumman harmaat, eivät mustat. Jos jaksaisin, niin käsitelisin noi kuvat uusiksi, mutta kun en :)

Vaan tiedättekö mikä on hankalaa pohdintaa? Se, että miten varovainen noiden pikkulasten tarttuvien tautien kanssa pitäisi olla? Mikä on sopivaa järkevyyttää ja mikä ylivarovaisuutta? Tänään meillä piti olla neljän äidin ja yhteensä viiden lapsen treffit. 3kk-vauvan äiti jättäytyi porukasta pois vatsavaivaisen vauvan takia. Jäljelle jäi kaksi lasta, joilla molemmilla nuhaa ja yksi lapsi, joka juuri oli parantunut vesirokosta, mutta jonka päiväkodissa on enterorokkoa. Pohdimme Juhiksen kanssa aamulla hyvän tovin sitä, lähdetäänkö Nooan kanssa tapaamiseen, vai pitäisikö jäädä kotiin.

Päätöksen tein oikeastaan sillä, kun mietin, että jos emme menisi, niin menisimme lähiseudun kerhoon (jossa on parikymmentä lasta, jotka kaikki syö samoja leluja), eli ihan sen pöpön nyt voi saada täysin mistä vaan! Ystäväni kertoikin juuri tutkijasta, joka oli selvittänyt, että vesirokko leviää pikkulapsilla eniten kaupan ostoskärryistä (joita pikkulapset nuolee) :)

Näinpä siis hyppäsimme aamulla Juhiksen kyytiin ja päästiin Ruskeasuolle. Aivan ihana oli tavata näitä tyttöjä (naisia, äitejä) ja lapsia. Aika meni ihan liian nopeasti, kun oli jo lähdettävä bussille ja päiväunille. Paluumatkalla bussissa tulikin aika pian uni ja nyt nostin Nooan omaan sänkyynsä jatkamaan päikkäreitä.

Itse mussutan suklaata. Kestän kotona vielä avaamattomissa paketeissa olevat herkut, mutta kun yksi pirhanan isi-tyyppi meni pari päivää sitten avaamaan yhden suklaalevyn, niin tämä hiirihän sinne on jo useamman kerran löytänyt tiensä.. No, hyvät uutiset on se, että nyt sitä levyä ei ole enää :)

6 merkkiä siitä, että olet Kotiäiti

1. Yksin kotiin palatessasi tilaat hissin, koska olet vaan niin tottunut aina rattaiden kanssa tekemään.

2. Bussipysäkillä yksin bussia odottaessa mietit, että "mitenköhän on.. mahtuukohan varmasti bussiin sisään, jos siellä on jo.. öö.. tota.. kahdet.. niin.."

3. Kun pitää omalla asuinalueella suhata pari eri asiaa autolla, on aivan hukassa, koska tietää kaikki reitit vaan kävelyreittejä pitkin ja on ihan mahdotonta hahmottaa, mistä autolla pitää ajaa, kun suorin reitti menisi ensin koulullepäin, sitten isoa leikkipuistoa kohti ja sitten niiden kahden talon välistä.

4. Kun aamulla saa yllättäen tunnin omaa aikaa, niin hauskinta mitä keksii, on siivota ja järjestellä kotia. Onhan se kuitenkin paikka, jossa viettää noin 95% kaikesta ajastaan.

5. Sosiaalisen elämän suunnitelmien peruuntuminen harmittaa kuin pientä kiukkuista hamsteria, koska hei, se oli kuitenkin ainut niistä koko viikolle sovituista hetkistä, kun voin nähdä jotain ystävää ihan omana itsenäni, ilman jatkuvaa huomiota vaativaa taaperoa.

6. Aikaisemmin vaatekaapissasi oli muutamat collegehousut rentoja koti-iltoja varten. Nyt niitä on yhtäkkiä kahdeksat. Niistä osa on lämpimämpiä ulkoilua varten, muutamat siistimmät muskaria ja leikkikerhoja varten... Elät suurimman osan aikaa elämästäsi collareissa ja mietit kaukaisuudessa häämöttävää töihinpaluuta haaveillen siitä, että voi taas pukeutua ihmisten vaatteisiin.

ps. hieman kredittiä siitä, että nappailin nää kuvat keskellä kahvilaa kiireiseen lounasaikaan :D Äidin on tehtävä postaus silloin kun äidillä siihen on aika :D

Tanssivat lehdet

Tässä ollaan pikkuhiljaa toipumassa juhlahumusta. Täytyypä nyt tosiaan sitten ottaa blogista kaikki ekan vuoden postaukset printtinä ja tehdä niistä "kirja" Nooalle, jotta hän voi myöhemmin sitä itse lukea.

Nooa on nyt nukkunut kaksi yötä 11 tunnin unilla ilman mitään väliheräämisiä. Mieletöntä. Tänään aamulla Juhis herätti minut seitsemältä sanoakseen, että hän lähtee töihin ja että Nooa nukkuu vielä. Siitäpä se murunen sitten pikkuhiljaa heräilikin, mutta oli kerrassaan outoa, että edes hetken ajan minä ja Juhis oltiin hereillä ennen mussukkaa! Olin keittiössä tekemässä Nopsulle aamumaitoa, kun huoneesta alkoi kuulua jokeltelua - ehkä paras tapa herätä! Siitä sitten nappasin pojan syliin ja vein meidän sänkyyn peittojen keskelle, tiukkaan haliin nauttimaan maitopullollista.

Sitten puurot molemmille, pyykit koneeseen, astianpesukone käyntiin. Me lähdettiin ulos ja sitten käymään Elixian junior jumpassa. Vähän hassu ikä / taitovaihe Nooalla nyt, kun se alkaa olla liian iso vauvajumppaan, mutta tuolla junior jumpassa pitäisi lapsen osata oikeastaan jo kävellä. No mutta ihan mukavaa meillä oli. Ainiin! Herranpieksut millainen flirttailija ja hurmuri tuosta pojasta on tulossa!! Siis aivan mahdotonta se vilkutusten, silmien siristelyn ja maailman leveimpien hymyjen ja virnistysten määrä, mitä muut äidit Nooalta saavat :D Tuolla jumpassakin Nooa sai aika monta naista nauramaan :D

Kotimatkalla nähtiin niin houkutteleva iso lehtikasa, että pistettiin rattaisiin jarru päälle ja mentiin ihmettelemään lehtiä. Tuulikin niin kovasti, että lehdet aivan tanssivat Nooan ympärillä. Tuli kyllä hieman sellainen olo, että miten sitä raaskii muka muutaman kuukauden päästä palata töihin, kun nämä hetket taaperon kanssa ovat parhaimmillaan juuri näin ihania...

Ekat synttärijuhlat

Eilen se suuri päivä sitten koitti. Meidän pikkuinen Nooa ei ole enää vauva, vaan huushollia ympäri höseltää nyt virallinen taapero. Oli aivan ihana juhlapäivä! Meillä oli käymässä laskujeni mukaan 14 aikuista ja 11 lasta, joten vilinä, hulina ja meteli oli taattua! 

Ei. En ole raskaana. Enkä aio 99% varmuudella enää koskaan ollakaan. Huono ryhti ja rehellisyyden nimissä - aivan järkyttävä herkutteluviikko tekee kuvassa tepposet. Ja puheenollen kiusallisista ulkonäköseikoista - en käsitä mistä mulle on tullut noin kamalat silmäpussit! Hirvittävää!! Tai osansa huonoon silmienympärysten vointiin tekee tietty mun ihottumat, mutta härreguud, pitääkö tässä oikeasti alkaa säästämään johonkin pikku pikku operaatioon (ja pitäisikö samalla hankkia kadonneiden tissien tilalle uudet? He he.)

Tarjoiluina meillä oli piirakoita, feta-tomaatti-piirasta, porkkanakakkua, mokkapaloja, kaurakeksejä, minttusuklaamuffinsseja ja lisäksi vähän terveellisempiä porkkana- ja kurkkutikkuja, viinirypäleitä ja rusinoita. Hyvin maistui kaikki!!

Nooa sai ihan mielettömän määrän paketteja! Siis aivan hurjasti kaikkia leluja ja vaatteita ja ties mitä. Jokainen lahja oli aivan täydellisesti sopiva, mutta uskoisin, että Nooan suosikiksi nousi kummiperheeltä saatu musasetti, jossa leikkiversiona rummut, trumpetti, marakassit, tamburiini, LAUTASET.. hehe.. sori vaan naapurit :D

Hassu iso nalle kävi moikkaamassa lapsia. Nooa oli nallesta niin innoissaan!! Olisi vaan kokoajan halunnut nallen syliin ja sitä turkkia mutistelemaan.

Tässä, vähän muhjuisessa yhteiskuvassa meidän mammaporukan lapsosia: Jenna, Fanni ja Onni. Sekä Nopsunen.

Lopuksi suosikkikuvani: minä, pikkurakas ja ympärillä ystäviä ja sukulaisia. Kameran takana maailman paras Nooan iskä. Olen hirmuisen kiitollinen kaikista näistä ihmisistä, joiden kanssa jakaa tätä elämää ja välillä harmaatakin arkea. Jonne onneksi tällaisilla juhlilla saa niin kirkkaita valopisteitä, että taas jaksaa porskuttaa eteenpäin :)

The big one

Pikkukinyo, Nooa, Nopsu, Nopsunen, Nopsutin, äitin pikkuapina, mussukka - tänään 1 vuotta!! Onnea rakas lapseni, olet meille niin valtavan rakas ja tärkeä. Nyt ja aina.

Vielä tänään

sinä painat varovasti jalkasi lattialle

ja tunnustelet

kestääkö se askeliesi painon

Vielä tänään

tarraat kiinni käsiimme

ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssamme.

Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on

jo lupaus huomisesta:

Minä menen, minä juoksen,

minä lennän eteenpäin!

Pysykää perässä,

olen matkalla seikkailuun!

- lähde tuntematon -

Melkein 1

Tänään aamu alkoikin harvinaisen ihanasti. Nooa nukkui 11h unet heräämättä kertaakaan välillä. Ja puolisen tuntia siitä kun oltiin koko perhe noustu ylös, saimme ihanan Sini-kummin tänne meille aamupäiväksi kylään. Sini oli menossa iltapäivällä Helsinkiin silmien laserleikkaukseen. Siinä me  touhuttiin yhdessä, käytiin seurakunnan kerhossa, ajeltiin rattailla ja syötiin kanelipullia.

Muuten täällä vapaa-aika menee juuri nyt synttärivalmisteluissa. Lähinnä pitää siivoilla kaikkia paikkoja ja miettiä, mitä pitää hommata. Porkkanakakut on jo leivottu pakastimeen, huomenna leivon minttusuklaamuffinssit ja suolaisen syötävän. Itse on tällä viikolla tullut mässytettyä semmoiset määrät sokeria ja suklaata, että itselle tekisi hyvää juhlapäivänä pysytellä niissä porkkana- ja kurkkutikuissa :D

Nooa seisoi tänään ihan hurjan paljon ilman tukea. Siellä kerhossa Nopsu seisoi vähän väliä niin, että piti jostain lelusta kiinni - eikä mistään muusta. Tosi paljon rentoutta on tuohon seisomiseen tullut. Aikaisemmin kun se onnistui lähinnä vaan silloin, kun poika oli niin raivona, että kihisi ja jännitti kroppansa niin, että seisoa jäpitti pystyssä :) Kipakka luonne tuo mussukka kyllä on. Hirveän kova käskemään "Ä!" kokoajan, että pitäisi saada sitä tai tätä, rattaat ei saa pysähtyä, pitää mennä kiikkumaan, en syö, haluan syödä, maitoa, ei maitoa.

Tässä kuva eilisaamulta, kun ulkona oli pari astetta pakkasta. Voi jyrsijät, ei sitä kesällä kyllä osannut arvostaa tarpeeksi sitä helppoutta, mikä on lähteä ulos, kun siellä on yli 20 astetta lämmintä. Hiki valuu itsellä kun pukee näitä kamppeita ja mikä pahinta, Nooa inhoaa lämpimämpiä kenkiään. Niissä kun on varsi ja kun poikanen ei vielä varsinaisesti kävele, niin ne möhkälekengät on tietysti kontatessa ja siitä istumaan pyörähtäessä tms. tosi hankalat. Myös ikävää kun kädet on paketoitu joihinkin tyhmiin pakkauksiin (talvihanskat). Vähän sääliksi käy...

Huomenna sitten vielä lisää siivoilua, leipomista ja kaupassakäyntiä. Illalla Paula-mummi tulee tänne meille ja voikin olla, että seuraavan kerran ehdin kirjoittelemaan vasta juhlien jälkeen.

Mitä muuten tykkäätte freesatusta ulkoasusta blogissa? Tässä jo pitempään minulla on ollut meneillään minimalistinen kausi, joka näkyy kaiken turhan karsimisena sisustuksesta, vaatekaapista - ja ilmeisesti myös blogista :) Itse ainakin tykkään!

Tööttöö

Nooa, missä on tööttöö?

(katse hakee Brion kärryn)

Hyvä! (Juhis sanonut pari päivää, että tööt tööt, kun Nooa tätä työntää)

Nooa, mikä tämä on?

"ppa" "ppa"

Hyvä!!

Lisäksi eilen kylässä ollessa Nooa osoitti lamppua, ja sanoi "ppu", "ppu".
Ja tänään kun minä osoitin roska-autoa ja selitin, että "onpa iso auto, auto, iso auto", niin Nooa toisti perässä "to, to".

Ilmeisesti tämä sanojen ja käsitteiden opettelu vie reippaammanlaisesti energiaa, sillä Nooa on viimepäivinä ollut tosi kiukkuinen aina vähän väliä ja vasta tänään kunnolla tajusin, että sillä on aina silloin ollut nälkä. Tänäänkin oli syönyt kunnon aamupalan ja juonut aamumaidon, kun lähdettiin pihalle. Kitikiti, itku itku, mikään ei kelvannut. Mentiin ruokakauppaan ja hirveää valituskitinähuutomökellystä koko reissu (jaksoin tehdä vaan puolet ostoksista kun alkoi itselläkin hermo kiristymään). Kotiin tultua tein 1,5 desiä maitoa, ajattelin, että jos nyt haluaa ottaa huikan ja loput voi ottaa sitten lounaalla. Hörppäsi koko pullollisen yhdeltä makuulta.

Ehkä myös yömaidon poisjättäminen sekoittaa pienen ajatuksia. Varmaan huoli siitä, että onkohan se maito nyt ihan kokonaan loppumassa maailmasta?! Tässä takana tosiaan siis nyt jo viisi yötä ilman yömaitoa. Aika hienoa!