Kyläilemässä

Tässä muutamia kuvatunnelmia viikonlopun reissulta kummiperheen luokse. Lempäälässä meitä odotti siis Kaitsu, joka on Juhiksen lapsuudenystävä ja oli myös bestman sekä Sini, joka on ihana kätilötyyppinen superenerginen söpöyspakkaus. Sekä lapset, tyttö 8v ja poika 10v. Ihan hassua, ottaen huomioon, että pariskunta kuitenkin on samanikäiset kuin me!

Sini oli tehnyt pienen piparkakkutalon. Tässä siis heidän koti piparkakkutalona! Aika mieletön! Ja niin, heillä myös on suloinen Taika-niminen kissa, joka on pääasiassa ulkona. Nytkin yritti pari kertaa tulla sisälle, mutta kun Nooa innolla juoksi vastaan haukkuen (!), niin kissa raasu livahti äkkiä takaisin ulos.

Nooalle nousi illalla kuume. Muutenkin pieni oli koko reissun melkoisen ärtyisä ja vaativa. Suoraan sanottuna, harmitti tosi paljon, kun tuntui että poika vie kaiken huomion ja energian, ja teki itsestäkin vähän väsyneen. Olisi ollut kiva jaksaa olla pirteämpi ja valvoa pidempään ja iloisammin osallistua kaikkeen tekemiseen.

Nooan hellyydenosoitus (?). Usein kun Nopsun nostaa syliin, niin kiitoksena on sormien survaisu sieraimiin ja napakka kääntö. Tässä ikuistettuna. Kyllä, päässäni on tiara. Pidetiin perheen tytön kanssa balettitreenit ja tuo kuului siihen.

Aamupalalla Nooa viihtyi jonkin aikaa kanssamme pöydässä, mikä oli ihan mukavaa. Sillä oli leipäpalasia ja viinirypäleen palasia siinä edessä leikittävänä ja jopa ehkä vähän meni suuhunkin asti.

Herttaisuuden huippu oli perheen yhteinen Putous-katsomo aamupalan jälkeen. Isolle sohvalle untuvapeittoja, kahvia/teetä ja suklaata. Ja sitten isolta seinältä edellisillan erittäin hauska jakso Putousta. Voi miten odotan sitä, että joku päivä vielä Nooakin on niin iso, että sen kanssa voi tehdä tuommoisia juttuja! Kyllä se päivä vielä koittaa - koittaahan?

Aamulla Nooa oli vielä kuumeinen, mutta ei päivällä enää. Ja kun muita sairauden oireita ei ole, niin epäilemme taas.. hampaita. The usual suspects. Siellä nyt kuitenkin näkyy, että eilen on puskenut ekat  kulmat läpi yläpuolelta molemmista nelosista (ekat poskihampaat), että sen piikkiin jos nyt laitetaan ärtyisyys ja kuumeilu. Onneks niitä hampaita on enää 10 tulossa :D Hahaha - AARRRGGHH!!

Tuiskua ja tunnelmointia

Eilen alkoi alkuillasta sataa lunta - ja sitä sitten tulikin! Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, on maisema ihan talvinen. Ihanan talvinen! Eilen aamulla meillä oli Katja ja Ella leikkimässä ja eipä koskaan aamupäivä ole mennyt niin nopeasti, kun oli kivaa! Eilen oli myös työpaikan pikkujoulut ja minusta on ihanaa, että meidät kotona olevatkin kutsutaan mukaan. Myönnän, että minua ihan jännitti etukäteen. Ehdin ennen äitiyslomaani olla suhteellisen vähän aikaa uudessa työpaikassa ja raskaana ollessa kaikki energia meni vaan töiden tekoon ja sosialisoituminen jäi vähän sivuun. Jännitin, että löytyykö sieltä juttuseuraa ja muistaako kukana edes minua.. 

No, pelko oli turha. Ilta oli hurjan mukava. Varsinkin oli kiva huomata, miten paljon uusia ihmisiä sinne on tässä vuoden sisällä tullut töihin ja ihan tosi hauskoja tyyppejä. Mukava yhdessä vietetty ilta sai oikein odottamaan töihin paluuta! Vaikka vissiin nuo sangriakannut ei kuulu sinne toimiston tarjontaan.. hmm.. :) Kotiin lähdin siinä puoli yksitoista, koska aamulla piti ehtiä tekemään paljon asioita. No, mitä kävi? En saanut unta! Valvoin melkein kahteen!! Vähänkö ärsytti.. olisin sitten voinut jäädä vaikka vielä tanssimaan pidemmäksi aikaa! 

Tänään aamulla meille piti siis tulla Juhiksen äiti ja siskon perhe kylään, mutta se olikin siirtynyt maanantaille. Ihania uutisia sieltä suunnalta kuitenkin kuului: Nooa saa uuden serkun keväällä! Ihana juttu!

Nyt pojat lähti käymään kaupassa. Minä leivoin nopsaan kasan keksejä ja kohta kun Nooan päiväuniaika koittaa, niin hypätään autoon ja ajellaan Lempäälään kummiperheen luokse. Tosi kivaa mennä sinne viikonloppukylään :) Vähän myös elätellään Juhiksen kanssa toivoa siitä, että voidaan tänään jättää Nooa hetkeksi hoitoon ja lähdetään käymään ihan vaikka vaan kahvilla siinä lähellä Ideaparkissa. 

Olen tässä aamun kuunnellut vanhaa Paula Koivuniemeä; Hei buenanotte, Sata kesää tuhat yötä.. Nämä oli minun oman äidin suosikkeja silloin kun me siskon kanssa oltiin pieniä. Jotenkin lämmin elämän jatkumisen ja kiertokulun tunne, kun nyt ihan oikeasti olen itse jollekin äiti <3 

ps. Kapteeni Aikaa ei pysty nyt kuuntelemaan, kun siitä tulee aina itku.. 

Rasti seinään

Tiedättekö mitä tänään tapahtui? Minä kävin shoppailemassa Nopsun kanssa!! Siis ei sillä tavalla, että a) juostaan Clas Ohlsonilta rättejä/lukkoja/paperia b) juostaan rattaat pysähtymättä H&M:ltä joku pipo/body/sukat ja c) ravataan tuttuun tahtiin Citymarket läpi. Ei.

Vaan ajattelin, että nyt vaan rohkeasti koetetaan käydä jossain yhdessä kaupassa katsomassa mulle jotain uutta neulepaitaa. Mä oikeasti tarvitsin sellaista! Nooa viihtyi niin hyvin, että päädyin kiertämään neljä eri liikettä! Ja jopa sovitin useaa paitaa. Aivan mahtavaa, toinen söi hanskaansa ja välissä flirttaili naismyyjille (siis ei mitään rajaa, se saa nyt jo itteään 20 vuotta vanhemmat naiset ihan hattaraksi :D ). Tästä mielettömästä illasta muistoksi ostin sitten ihan kaksi paitaa :) Toinen on ihana fuksian punainen neule ja toinen vaalean ruskea neuletakki. Ne on ihanat. Ja tulen aina varmasti muistamaan niiden ostosreissun.

Toki yksi asia, mikä sai minut kokeilemaan tätä ennen mahdotonta tehtävää oli..

Tutti. Nooahan on nyt sitten oppinut syömään tuttia. Kyllä, luit oikein. Pojalla on ikää kohta 1v2kk. Lelulaatikossa on aina pyörinyt pari tuttia ja yhtäkkiä vaan havahdutaan siihen, että Nooahan kantaa epäilyttävän usein nykyisin tuttia suussaan. Viimeistään sen pois nappaaminen (ja sitä seuraava itku) kertoivat, että koukussa ollaan! Aiemmin se ei pahastunut yhtään jos tutin nappasi pois.

No, ei me nyt varsinaisesti aiota Nooaa opettaa tutille, mutta ajattelin, että ei siitä nyt kovin suurta haittaakaan voi olla, jos sitä pitää hätävarana niihin hetkiin, kun Nooan mielestä häntä kohtaa tylsyyskuolema, eli ruokakaupan viimeiset metrit, automatka tai se, kun kotona täytyy vaikka saada rauhassa puhua joku tärkeä puhelu ilman vieressä kirkuvaa taaperoa.

(En kestä tuota kuvaa, se on niin outo! Kuka tuo tuttisuinen lapsi on?? Ei oo meidän! :D )

Että semmoista. Nooa on myös oppinut viimepäivinä nousemaan seisomaan ilman tukea, joten kävelyyn lähtöön ei enää tarvita aina jotain tueksi. Ja tänään iltaruuan Nooa söi itse. Käsin. Makaroonilaatikkoa. Ja iltapuuroa kauhoi itse pari lusikallista ihan onnistuneesti suuhun.

Semmoinen tyyppi meillä siis tällä hetkellä asuu. Tuttivauva ja itsenäinen nuori mies.

Paapapaapaa

Mielestäni on tosi ihanaa huomata, että lapsella on jo jotain suosikkeja. Joku juttu, mikä hänet aina saa innostumaan ja ilahtumaan. Nooalle se on muumit. Mikään ei viihdytä niinkuin muumien alkutunnari - itse ohjelman alkaessa tulee itku, kun se musiikki loppui. Muumilaulua laulamalla saa kohtuullisenkin kokoiset murheet kaikkoamaan.

Kun keittiöön ostettiin muumimatto, Nooa istui ekan illan leikkimässä vain sen maton päällä. Jos ruoka ei millään kikalla tunnu uppoavan poikaan, niin Spotifysta vaan repeatilla muumibiisiä. Nooa myös tunnistaa muumit, tosin hän ei kutsu niitä muumeiksi, vaan "paapapapaapaa", niin, sen muumimusiikin mukaan.

Tänään kun Nooa tyhjensi kanssani astianpesukonetta, huomasin hänen jäävän tuijottamaan yhtä lusikkaa ihan paikalleen. Hetken tuijotuksen jälkeen kuului ilahtunut "a paa paa paa!!" ja muru osoitti lusikan vartta :)

Ruokaa

Ajattelin tänne vähän päivittää, mitä Nooan ruokalistalle kuuluu. Jätetään nyt sikseen se, suostuuko poika syömään vai ei :) Allergisen lapsen kanssa ruokien totuttelu on aivan järkyttävän hidasta. Nooa on nyt 1v1kk ja aina tähän asti on jouduttu tuomaan uusia ruoka-aineita ruokavalioon yksi kerrallaan. Ja jokaista pitää tarkkailla se pari, kolme päivää, ennenkuin voi sanoa sopiiko aine vai ei. Epämääräisten oireiden ilmettyä pitää pitää pari välipäivää ja sitten testata uudelleen.

Toki, silloin kun on nuhaa, kuumetta, rokotuksia, hampaita tulossa, reissua tai muuta mitä nyt ko-ko-a-ja-n on (!), niin testaamiset kannattaa skipata. Tällä tapaa me ollaan siis takuttu eteenpäin ja nyt tilanne on se, että varmasti Nooalle sopivia ruokia on:

• bataatti, riisi, quinoa, peruna, kaura
• kana, possu, kalkkuna, lohi
• kananmuna, soijajugurtti
• kesäkurpitsa, parsakaali, porkkana, sipuli, tomaatti, kurkku
• omena, banaani, päärynä, mango
• kaikki marjat

Hieman kysymysmerkillä on tällähetkellä maissi, jota toistaiseksi vältämme. Nauta ei sopinut. Nyt juuri testissä on vehnä. Vielä olisi jäljellä näitä yksittäin testattavia ruis ja ohra. Maitona Nooa juo edelleen jauheesta tehtävää soijamaitoa. Sain juuri tänään lääkäriltä luvan, että voidaan alkaa kokeilemaan myös kaupasta saatavia "tavallisia" soijamaitoja ja kauramaitoja. Näiden myötä voisi sitten alkaa myös opetella tuttipullosta pois. Tuttipullo kun on aika hyvä ystävä sekä Nooalle että äidille (koska siinä on mittataulukko, jonka mukaan maidon aina tekee).

Lähde: Suomalaiset ravitsemusuositukset 2014

Pidän itse tämän viikon vegaaniviikkoa. Katsoin kaksi erittäin inspiroivaa dokumenttia ja lisäksi tiedän hyvin, että lihan syönnille on aika vähän mitään hyviä perusteita. Olinkin ennen raskausaikaa yli viisi vuotta kasvissyöjä! Myöskin nyt kärsin kuukaudeksi pitkittyneestä räkätukkoisuudesta, joten maitotuotteiden hetkellinen paussi tekee siihen hyvää. Huomasin eilen ilokseni, että vegaaniruuathan ovat semmoisia, mitä Nooalle pystyy helposti antamaan! Ne kun eivät sisällä maitotuotteita eikä nautaa, niin niistähän me saadaan kivoja koko perheen ruokia sitten jatkossa.

Toki, Nooalla ei lihan suhteen ole muita rajoitteita ja tietenkin hän sitä saa syödä. Täytyykin vähän kurkkia sitten päiväkodissa ruokalistoja.. jos siellä on paljon lihaa ja kanaa, niin ehkä me voidaankin kotona tehdä pääasiassa kasvisruokia. Pääasia, että Nooa:
1) saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet
2) oppii ennakkoluulottomaksi, monipuoliseksi ja terveelliseksi ruuan suhteen
3) oppii sitten reilusti vanhempana tiedostamaan tiettyjä esim. lihan tehotuotannon totuuksia

Semmoista kuuluu ruokarintamalle. Taidanpa hipsiä nyt jääkaapille nappaamaan palan raakasuklaata, kun vielä on hetki omaa rauhaa...

Synttärisunnuntai

Ah viikonloput! Ihana kun on mahdollisuus tehdä asioita itsekseen ja myös yhdessä koko perhe. Tänään aamulla kävin hot joogassa toiveena, että lämpimässä ja kosteassa vietetty 1,5h tekisi jotain tälle minun kohta kuukauden kestäneelle räkätukkoisuudelle. Ei merkittävää parannusta. Eikä pahennusta. Varmaan pakko kohta mennä lääkäriin hakemaan joku resepti, koska poskiontelontulehdukselta tämä kyllä haiskahtaa.. Harmi vaan, kun vakuutusyhtiö ystävällisesti irtisanoi sairaskuluvakuutukseni (pitkä tarina, edelleen kismittää), niin en edes uskalla kuvitella miten pitkään saa odottaa aikaa terveyskeskukseen..

No mutta, viikonlopun iloisin juttu oli ehdottomasti ystäväni Katjan pienen Ella tytön yksivuotissynttärit! Juhlat olivat ihanat, paikalla oli myös ulkomailla asuvat isovanhemmat. Nuo lapsethan ovat siis kaksikielisiä ja -kulttuurisia. Tarjoilut olivat ihanan prinsessahenkisiä - pienestä prinsessasta nyt puhumattakaan :) Voiko olla suloisempaa tyllihameilmestystä <3

Nooa oli juhlissa NIIN tyytyväinen ja onnellinen. Pari tuntia me siellä vietettiin ja ei kitinän kitinää, kun oli koko ajan uusia leluja, valtavia ilmapalloja sekä leikkiseuraa. Vielä kotonakin Nooa oli aivan uskomattoman hyväntuulinen. Katseltiin Putousta ja leikittiin olohuoneessa koko perhe. Olipa ihanan rentoa, olisipa illat aina tällaisia!

Huomenna saadaan aamulla taas mammakavereita kylään leikkiseuraksi. Aina mukavaa, kun on maanantaille jotain hauskaa tekemistä, niin ei tunnu hauskan viikonlopun jälkeen niin tylsältä. Tosi hauskan näköistä, kun kaikki meidän porukan taaperot nyt kävelee. Tuntuu, että vasta me nähtiin aina jossain Coffee Housessa ja naperot oli ihan nyyttejä. Minä en Nooan kanssa edes kyennyt lähtemään, vaan olin alun tapaamiset aina yksin. Nyt nuo muksut taapertaa ympäriinsä ja kiskoo toisiaan ja syö kenkiä ja kiipeää portaille ja.. :) Iloisia uutisiakin meidän mammajengiin kuuluu, sillä yksi meidän taaperoista ottaa maaliskuussa ison harppauksen, kun hänestä tulee isosisko pienelle tyttövauvalle. Ihana päästä näkemään ja pitämään ehkä sylissäkin pientä vauvaa sitten <3

Dear Santa

Mama on ollut tänä vuonna tosi kiltti. Se on pitänyt huolta pienestä ihmisestä ja saanut sen kasvamaan pikkukääröstä innokkaaksi taaperoksi. On se vähän välillä kiukutellutkin, mutta pääasiassa ollut kyllä tosi kiltti. Yrittänyt ainakin. Se tulisi tosi iloiseksi, jos saisi joululahjaksi jonkun näistä toiveista. Ja hei ei hätää, jos näistä jonkun jutun saa jouluna, niin loput voi säästää synttärilahjatoiveiksi, vaikka, rakas joulupukki, en ole varma kuuluuko ne synttärit sinun työsopimukseesi...

1. Lifefactoryn pullo flip top korkilla, värissä turkoosi, tämä menisi töihin vesipulloksi <3
2. Nilkkasukkia, Lindexin. Lindexin on parhaita.
3. Valkoiset, nilkkakorkuiset Converset, katse kohti kevättä :)
4. Valkoinen laadukas perus T-paita
5. Marjajauhetta ihan missä tahansa "maussa"
6. Priorin-kapseleita
7. Talvikengät (joulupukki, nämä saattaa olla jo hoidossa ;)
8. Essie kynsilakka, sävy 17 (muchi muchi) tai 18 (pink diamond)


Pikkuinen Nooa se vasta kiltti on ollutkin! Tai no on se välillä vähän kiukutellutkin, mutta pääasiassa ollut tosi kiltti. Yrittänyt ainakin. Ja hei se on oppinut yhden vuoden aikana syömään ruokaa ja kävelemään ja nukkumaan itse! Se varmasti ilahtuisi tosi paljon jostain näistä lahjoista. Muumeista se tykkää tosi paljon.

1. Pieni leikkiauto
2. Muumi pehmolelu
3. Leikkitietokone
4. Nimikointitarroja tai muita sellaisia, päivähoito lähestyy!
5. My Little Pony -poni, jos käytettynä löytyy (emme tosin ole ihan varmoja kumpi tämän haluaa..)
6. Sormivärejä
7. Muumi DVD
8. Pulkka

Emme missään nimessä pyydä kaikkia näitä, jos näistä jonkun joulupukki osaisi tonttuineen valmistaa, niin olisimme kovin iloisia. Ennenkaikkea odotamme ensimmäistä joulua yhdessä koko perheenä ja sukulaisten kanssa.

Jouluterveisin,
Mama ja Pikku