Oma koti kullan kallis

Mitenkäs tätä meidän loppureissua nyt sitten kuvailisi. No, ihan hyvin me pärjättiin ja onneksi oli kaksi apukäsiparia (ja syliä) kokoajan tarjolla. Nooa nukkui ekan yön tosi huonosti, mutta sittenpä nukkui ihan yhtä huonosti toisen ja kolmannekin. Jatkuvaa itkeskelyä ja pientä heräilyä. Päiväunetkin maistuivat tavallista lyhyemmin ja niiltäkin herättiin aina itkuun. Lauantaina aamulla Nooa taisi viiveellä tajuta, että äiti oli eilen poissa kokonaiset 90 minuttia. Nimittäin en semmoista takertujaa ja äitin syliin kiipeäjää ole vielä koskaan nähnyt. Itku tuli jo siinä, kun autoon mennessä laiton Nooan istuimeen ja vauhdilla itse kiersin auton perän hypätäkseni takapenkille viereen. Voi myös olla, että Nooalla oli aika kova ikävä iskää ja sitten reagoi niin, että äitin piti koko ajan olla näkyvillä. Mielellään kosketusetäisyydellä. 

Vähän siis haasteita muuten niin kivaan mummilassa olemiseen. Näihin peilaten olikin aika superi-ihanaa tulla tänään omaan kotiin ja heittää Nooa Juhiksen syliin. On se mahtavaa, kun on tuommoinen mies, joka on lapselle niin täysin yhtä läheinen ja tärkeä, kuin äitikin. Anteeksi, meneeköhän joku muukin kuin minä itse sekaisin näissä äiti/isi/mummi/mies/täti/sisko -nimikkeissä :D 

Nyt siis pojat on yhdessä ja minä saan ansaitun (?) vapaaillan. Lähden ensin Ikeaan tekemään parit pienet ostokset ja sen jälkeen ruokakauppaan. Ja vielä illalla venyttelytunnille. Oooh! 

Vanha ihana kotikaupunki

Oi kun meillä oli mukava aamupäivä! Aamulla hypättiin äitin kyytiin keskustaan. Käytiin punnarista minulle vähän herkkuja (mikä se onkin, että nää päivät kotiseudulla on aina yhtä karkkipäivää..) ja sen jälkeen lähdettiin Perheentalolle, josta ole kuullut paljon kehuja.

Ovella meinattiin kohdata iso pettymys. Tänään on Joen Yö ja sen takia tuo paikka avautuu poikkeuksellisesti vasta kello 12. Onneksi ollaan kuitenkin ystävällisessä Itä-Suomessa (subjektiivinen yleistys) ja paikalla ollut jäbä jäppinen sanoi, että tervetuloa nyt vaan, kun niin kaukaa olette tulleet. Hän siis avasi paikan vaan meille. Keitti jopa kahvit. Saapui meille sitten pian sinne seuraakin. Ensin sisko ja sitten yksi vähän Nooaa vanhempi tyttö varamumminsa kanssa.

Siellä me syötiin, Nooa ison purkillisen ruokaa ja minä torilta ostettuja tuoreita karjalanpiirakoita, ja lähdettiin bussilla kotiin. Olipa jännää, en ole täällä matkustanut bussilla yli kymmeneen vuoteen! Onneksi bussikalusto oli tässä hiljattain uusittu ja nykyisiin pääsi rattaidenkin kanssa. Kuski oli niin ystävällinen venäläisnainen, että oli jo melkein heittämässä meitä kotiovelle asti. Aika hauskaa - koko matkalla keskustasta meille (noin 6km) tuli vaan kaksi muuta matkustajaa kyytiin :)

Ja unihan se matkalla tuli. Taaskin kuitenkin nukuttiin kuitenkin vain vajaa 1,5 tuntia (ja jos voin veikata, niin ei toisia unia enää kuulu), että katsotaan tuleeko kovin pitkä ilta. Itse vielä meinasin karata hetkeksi kaupungille ja testata, miten Nooa pärjäisi mummin ja tädin kanssa pari tuntia.

Mummilassa

Terveisiä Joensuusta! Lennähdettiin aamulla tänne loppuviikoksi. Kirjoittelen kuulumisia viimeistään kotiin palattua :)

Lapsi parkissa ja retki pääkaupunkiin

Ajattelin eilen ottaa suurehkon riskin: viedä Nooan Elixian lapsiparkkiin. Mietin, että voihan sitä kokeilla. Pahinta mitä voi tapahtua on se, että poika alkaa karjumaan ja hoitajat kiikuttaa sen minulle ja me lähdetään kotiin.

No näin kävi. Ehdin treenata 10 minuuttia :) Nooan itku oli selvästi hätäitkua siitä, että mihin hänet on jätetty - missä äiti on?! Ymmärtäähän sen hyvin, eihän poika ole ollut juuri yhtään kenenkään hoidossa. Uskalsin kuitenkin kokeilla, koska Nooa ei ole missään vaiheessa paljoa vierastanut eikä muutenkaan ole porukassa ikinä semmoinen äidin lahkeessa/kaulassa roikkuja. Tulen kyllä kokeilemaan uudelleenkin. Ihan hyvää totuttelua siihen, että joskus pitää vielä elää hetki tai kaksi niin, että äiti tai isi ei ole ulottuvilla. Ja tässä on hyvä treeniympäristö (treeni, hehe), koska minä olen kuitenkin kokoajan huuto (hehe) etäisyydellä :)

Tänään sitten aamulla lähdettiin keskustaan tapaamaan ystävää lasten kera. Huh, tiedättekö kun joskus vaan sitä haluaisi hetkeksi sirotella näkymättömyys&hiljaisuus -taikapölyä lapsensa päälle, niin että voisi hetkiseksi keskittyä olemaan ihan omilla aivoilla ajatteleva, keskustelemaan kykenevä ihminen. Varsinkin tällaisina aamuina. En ymmärrä miksi Nooalla nyt eilen illan ja tämän aamupäivän on hermot olleet tosi kireällä - joka asiasta tulee itku ja hymyjä ei pahemmin näy. Mukava oli kuitenkin nähdä ja onneksi kyseinen ystävä on kovin ymmärtäväistä sorttia <3

No, pitkä päivä vielä edessä nyt kun Juhiksella on paljon töitä. Eilen illalla marmatin, että haluaisin hetkeksi shoppailemaan, sushille, salille tai edes syödä suklaata. Onneksi näistä ässistä kaksi pystyi toteuttamaan ihan kotisohvalla, vaikka kello oli jo illalla kymmenen. Jääkaapista pari palaa tummaa suklaata ja nettiin aleostoksille :) Nyt siis pakettia odotellen!

ps. shoppailun teemaväri taisi olla tummansininen :)

Popot

Touhukas maanantai. Juhiksella alkoi nyt tiukka kahden viikon työrutistus, joten olen koettanut ahtaa meidän päivät niin täyteen ohjelmaa, kuin mahdollista. Se kun on selvä nakki, että Nooa ei harrasta kotona yksin rauhassa leikkimistä, eli paras vaan kun pääsee talosta ulos niin paljon kuin mahdollista. Silloin tyyppi on heti paljon "helpommin käsiteltävissä".

Tänään aamulla lähdettiin kurkistamaan alueen avoimeen päiväkotiin. Ihan kiva vaihtoehto hiekkalaatikolle, silloin kun keli on huono. Takaisin tullessa Nopsu nukahti kaatosateessa istualleen rattaisiin ja sain sen nostettua omaan sänkyyn jatkamaan uniaan. Tää yksien päiväunien systeemi on kyllä nyt niin toimiva. Unet olleet nyt aina 2-3 tuntia.

Unien jälkeen käytiin hakemassa Nooalle KENGÄT. Siis ihkaoikeat ekat kengät. Tulin siihen lopputulokseen, että kunnon kengät on ainoat, jotka märällä kelillä suojaa kunnolla jalat pihalla ollessa. Mutta voih, kyllä huomasi, miten Nooaa ärsytti hiekkalaatikolla, kun piti olla kengät ja haalari ja hanskat! Ja ymmärtäähän sen. Paljon hauskempihan se on paljain jaloin ja paljain käsin leikkiä, kun ei oo kenkämöhkäleet tiellä ja käsillä saa kunnolla otteen asioista. Harmitti oikein toisen puolesta :(

Illalla sitten oli eka muskarikerta. Ehkä mun odotukset oli vähän liian korkealla, mutta pieni pettymys tuo oli. Ohjaaja ei selvästi ollut valmistautunut kunnolla, kun oli yllättynyt siitä, että meitä oli paikalla viisi alle vuoden ikäistä (ja kolme muuta). Tunti oli mietitty semmoisille, jotka jo kävelee ja vähän tajuaakin jostain jotain. Myös ohjaaja oli jotenkin vähän vaisu. Katsotaan nyt, vaihdetaanko me johonkin toiseen ryhmään vai pystyykö ohjaaja muokkaamaan tuon ryhmän ohjausta. Muskari on niin kallis, että todellakin haluaisin superhauskan tunnin, josta Nooa nauttii.

Huh, itsellä ollut kamala päänsärky koko iltapäivän ja illan. Olenkin aina ohi kävellessä katsellut tuota taulua, jossa on 27 päivän lähtölaskenta eräälle toooooodella odotetulle reissulle ;)

Pientä puuhastelua

Ompelin tänään Nooan sänkyyn uuden pinnasuojan. Ihan söpö tuli ja sopii nyt noihin viireihin :) Oon ihan viehättynyt tummansinisen ja valkoisen yhdistelmään pojan huoneen sisustuksessa. Seuraava iso projekti olisi saada myytyä siellä oleva ihana vaalea sohva (kahden istuttavalle sohvalle käyttöä? anyone??) ja siitä kun vapautuu tilaa, niin sitten varmasti pikkuhiljaa vähän hyllykköä ja ehkä joku pieni pöytä ja pienet tuolit :) Vielähän tuo poikanen ei käy tuolla huoneessa kun vain nukkumassa, mutta jotenkin haluaisin ennen 1v. päivää sisustaa huoneen taaperon huoneeksi.

Huomenna alkaa muskari! Jee! Tosi kivaa saada tekemistä viikkoihin. Lisäksi mennään aamulla käymään avoimessa päiväkodissa ekaa kertaa. Ja sitten seuraavalla viikolla alkaa pyöriä myös MLL:n perhekahvila. Niin, ja ensiviikolla myös Elixian baby jumpat - jonne voisi ehkä vielä koettaa jonkun kerran mennä. Tosin tuo 10kg kahvakuula alkaa olla jo vähän liian painava 45 minuutiksi pidettäväksi sylissä! :)

Ihanaa, ihan semmoinen "koulunalkufiilis", kun alkaa kalenterissa olla säännöllisiä tekemisiä. Ja niin, houkuttaisi ostaa hirmuisesti uusi kalenterikin. Koulunalkufiilis :)

Tyyny vain kuvausrekvisiittaa. Koetettiin tänään sitä Nooalle, mutta ei se osannut vielä ajatella, mitä iloa tuosta vanumöhkäleestä voisi nukkumiseen olla :)

The Masu

Anteeksi pöljä otsikko, mutta sitähän se oli - the masu. Viimevuoden KOHOKOHTA. Hehheh. Ennen raskaaksi tuloa ajattelin, että tottakai otan semmoiset ihanat "viikkokuvat", joista sitten näkee mukavasti masun kasvun. No, jostain syystä en oikein aluksi pitänyt mahastani. Se tuntui ja näytti lähinnä vaan siltä, kuin olisi syönyt perhepitsan. Tai kaksi. En osannut alkuun olla siitä kovin ylpeä tai iloinen noin niinkuin ulkonäöllisessä mielessä. Siksipä varmaan se kuvienkin ottaminen jäi.

Olen nyt pitkään kuitenkin halunnut kaivella arkistoista edes muutamia masukuvia, joista näkee, miten esim. keväällä "valtava masu" ei ollut oikeasti vielä yhtään mitään! Harmittavasti, noista alkuvuoden puhelinkuvista puuttuu kokonaan merkinnät päivämäärästä (??!), joten ihan arvailuksi menee. Tässäpä nyt kuitenkin kuvakavalkaadi pikkupömpöstä muumiksi ja siitä aina sinivalaaksi. Viimeisin masukuva on siis otettu sairaalassa noin 10 tuntia ennen kuin Nooa syntyi. Ja alimmassa kuvassa ihka ensimmäinen kuva pikku rakkaasta <3 Nooa kun syntyi 00:56 lauantain vastaisena yönä.

Oi ja voi. Miettikää nyt miten valtava matka tässä vuoden aikana on kuljettu! Ja uskomatonta, mihin naisen kroppa pystyy - ja siitä vielä ehjin nahoin (hehe, no, suunnilleen) selviää :) Raskaana olo ei mielestäni näin jälkeenpäin ollut mitään huisin siistiä. Enemmänkin outoa ja epämukavaa. Synnyttäminen sen sijaan, vaikka se oikeasti oli kohdallani aika pitkä ja kivulias projekti, niin se on jäänyt kuitenkin mieleen aavikkomaratooniin tai maailmanympäripurjehdukseen verrattavissa olevana urotekona, josta tulen aina olemaan tosi ylpeä. 

ps. hehe, huomaa kolmessa viimeisessä masukuvassa samat housut. H&M:n miestenosaston colleget kokoa XL. Ei varmasti tarvitse sanoa, että muita en saanut jalkaani :)