perjantai 30. tammikuuta 2015

Halauksia

No kylläpä on ollut kerrassaan ihanat pari päivää. Sisko tuli keskiviikkona illalla kylään ja on se mahtavaa, kun on kokoajan tukea, apua ja seuraa vierellä. Siis toki sitä tarjoaa oma rakas mies päivittäin, mutta on se nyt silti kiva, kun on sisko siinä. Torstaina aamulla käytiin moikkaamassa meidän mammajengiä ja iltapäivällä pyörähtämässä mun työpaikalla yhdessä tapahtumassa. Illalla pidettiin kunnon leffailta! En muista, milloin viimeksi olisi oikein ennakkoon valittu elokuva sekä haettu karkit ja popcornit. Odotin iltaa kuin pikkulapsi :) No, ihan hyvä, että olin nähnyt tuon leffan jo aiemmin kertaalleen, sillä uni tuli ennen elokuvan loppua :)


Tänään perjantaina saatiin vielä illalla kylään mun rakas Kata-ystävä, Nooan kummitäti. Nooahan siis on nämä päivät ollut niin sylivauva kuin toinen vaan voi olla. Uuden ihmisen saapuessa paikalle ainut turvallinen paikka on äitin syli ja koko tänä aikana ei Nooa esim. Johannan sylissä ilman itkua suostunut olemaan, ei vaikka samalla olisi saanut pitää äitiä hihasta kiinni (kun äiti koetti laitaa ruokaa). Kovin paljon semmoista lapsenhoidollista apua nämä ystävät eivät pystyneet siis tällä kertaa tarjoamaan, mutta ihana oli höpöttää kaikkea ja tehtiin vielä illalla reissu Ikeaan. Käytiin syömässä ja vähän sisustusshoppailemassa.

Nooa on ollut ihanan hyvällä tuulella. Siis en muista, milloin olisi ollut niin suloinen lapsi meillä, kuin eilen. Toki päivään mahtui itkua ja kiukkua, mutta myös niitä hymyjä, hassutteluja ja naurua. Voi miten ihanaa on nähdä toinen hyväntuulisena!! Myös näinä parina päivänä Nooa on kunnolla osoittanut rakkauttaan halauksilla ja pusuilla, mikä on kyllä ihaninta ikinä.

Lopuksi täytyy vielä palata siihen sunnuntaina julistamaani ruokavalioremonttiin. Heti maanantai ruokapäiväkirjan parissa paljasti sen sudenkuopan, jota epäilinkin. Söin päivän ajan normaalisti (tosin ilman herkkuja) ja kun pääsin iltaan, huomasin, että olen syönyt aivan liian vähän kaloreita. Eipä siis ihme, että iltaisin on tullut puputettua ties mitä nutellaleipää ja suklaapatukkaa. Tankkasin sokerin sijaan poikkeuksellisen runsaan, terveellisen iltapalan ja kävin hyvillä mielin nukkumaan. Seuraavana päivänä tiesin jo panostaa päivän mittaan tuhdimpaan ruokaan ja päivät alkoivatkin siitä sujumaan oikein mukavasti.


Nyt kun sisko on ollut kylässä, on herkuteltu leffakarkeilla, tänään leivoksilla ja illalla vielä Ikean tuomisilla. Mun maailmassa terveellisyyteen kuuluu myös välillä täydellä sydämellä herkuttelu, sitten taas on hyvä palata normaaliin arkirytmiin. Arki ja arki, nyt onneksi edessä on viikonloppu!! Jee! Toivon, että lähes parin viikon tauon jälkeen pääsen treenaamaankin. Inhottava nuha, kun on pitänyt liikunnan tässä viimeaikoina pannassa.

Kivaa viikonloppua kaikille ja kiitos vielä kerran, kaasot :)


3 kommenttia:

  1. Ihanaa oli siellä käydä ja Nooa oli niin ihana että. Varsinkin ne pusut <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, ne on kyllä parhaita pusuja ikinä. Tosin, taisi äitikin saada niitä sekä haleja erityisen paljon kun täti (= hoitotätiuhka) oli käymässä :)

      Poista