torstai 19. syyskuuta 2013

Elämä lapselle

En kyllä voisi olla ylpeämpi aviomiehestäni. Joka kerta kun pääsen katselemaan livenä ohjaamistyötä, niin kasvan kyllä aina pari senttiä pituutta pelkästä ylpeydestä toisen ammattitaitoa kohtaan.



Yksi kivoimpia töitä hänellä on jo vuosia ollut Lastenklinikoiden Kummien Elämä Lapselle -konsertit. Siellä on ammattitaitoinen porukka tekemässä konserttia ja tunnelma myös paikanpäällä aivan mahtava - olipa sitten konserttisalissa tai autossa. Myös ohjelmassa nähdyt insertit ovat Juhiksen käsialaa alusta loppuun asti (ja vielä venyi pari senttiä lisää ryhti).

Kuva Kummien facebook-sivulta

Eilen oli vähän stressipäivä, kun pienokainen liikkui taas ihan äärimmäisen vähän. Verrattuna siihen pari viikkoa kestäneeseen riehumiseen, että "päästäkää mut ulos täältä, en mahdu enää tänne!!". Illalla onneksi liikkeitä tuntui taas paremmin ja nyt aamulla ihan ok. Aamuinen neuvolakäyntikin osoitti kaiken olevan kunnossa. Hemoglobiini 120 (mutta täytynee silti käydä pieni paketti rautaa hakemassa, että jaksaa sitten synnytyshommelit ja palautumiset), paino noussut siihen malliin, että alan kohta olla miestäni raskaampi (voi apua), sydänäänet kunnossa ja ainut luku, mikä sai silmäni kunnolla pyöristymään, oli verenpaine. Viimekertainen 107/72 oli yhtäkkiä 126/75. Neuvolan täti kommentoi tätä vaan sillä, että jos on stressaantunut olo ja nukkunut huonosti, niin se vaikuttaa. No aivan, KYLLÄ ja KYLLÄ. Myös ihan viimemetreillä verenpaine normaalistikin vähän nousee.

Nyt koetan tämän päivän ottaa ihan rennosti. Katselen tässä eilistä Svenska Hollywood Fruar -jaksoa (siis paras hömppä ikinä) ja join puoliterveellistä herkkupirtelöä (maitorahkaa, maitoa, banaania, pari palaa suklaata, vaniljaa ja steviaa). Nam.

Kahdentoista aikaan menen yhden ystävän kanssa tutustumaan paikalliseen MLL-vauvatoimintaan ja illalla nähdään kuudelta neuvolan mammojen kanssa. Siihen väliin kunnon päiväunet.

Tai ehkä unet jo nyt.. *haukotus*


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti