Tänään oli/on sitten pikkuisen laskettu aika. Vähän vaisuissa tunnelmissa on päivä mennyt. Kipeät ja säännölliset supistukset ovat pitäneet mamaa otteessaan jo yli kaksi vuorokautta. Nukkumiselle on jäänyt pari puolen tunnin taukoa koko tänä aikana. Viimeyönä käytiin tsekkaamassa tilannetta ja eipä se kohdunsuu ollut vieläkään auennut juuri mitään. Se on kuitenkin ainut mittari sille, miten synnytys etenee. Jos lääketieteeltä kysyy, niin mun synnytyshän ei ole vielä edes alkanut. "Pidentynyt latenssivaihe", siksi kai tätä väsytystaistelua kutsutaan. Supistukset on säännöllisiä ja kipeitä, mutta eivät vielä syystä tai toisesta hoida hommaansa.
Onneksi minulla on maailman upein ja ihanin aviomies, joka jaksaa pitää huolta, kun oma jaksaminen on kovin kovin vähissä.
Tarvitseeko sanoa, että toivomme niin äärettömän paljon, että synnytys lähtisi nyt kunnolla käyntiin ja tämä pitkällinen piina vaihtuisi.. no.. aikamoista piinaahan se sittenkin on, mutta sentään sitten asiat etenee ja jotain tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti