Viikonlopun parhaat palat

Makasin sohvalla peiton alla ja katsoin hyvää telkkaria. Kuten Catfish.

Ompelin korjausompeluita ja sain lähes valmiiksi kaksi vauvanpeittoa <3 Täytyy pistää tässä puikolla koreasti, kun lähipiiriin pukkaa keväällä niin monta vauvaa :) Sain itseni talosta ulos eilen ekaa kertaa neljän aikaan. Kävin kaupassa unohtaen puolet asioista mitä piti ostaa. Sain kuitenkin aikaan herkullisia vegesusheja iltaruuaksi.

Niin hyvin ei tullut nukuttua, kun oli tarkoitus, sillä kipeä olo herätti vähän väliä. Ikuisuuspitkä aamupalahetki; banaanipannareita, vaniljarahkaa ja mustikoita. Teetä ja kahvia. Päivän lehti.

Jotain erikoisreseptiäkin piti päästä koettamaan. Tein tällaisia terveellisiä Snickers-patukoita. Melkein raakaruokaa, ainoastaan kuorrutussuklaa on ihan perus tummaa suklaata. No onhan tämä lopputulos nyt aika kaukana patukasta. Enkä tiedä tunnistaisiko edes matkivan Snickersiä. Mutta hyvää on!

Vielä lopuksi, tiedättekö mikä on ollut koko viikonlopussa hauskinta? Laittaa asioita pöytien ja tasojen reunoille! Ihan hulvatonta! Lasken mukin tähän pöydän REUNALLE. Eikä kukaan kisko sitä alas. Jätän puhelimen lipaston reunalle, eikä kukaan ala itkeämään sen perään. Lisäksi olen huvitellut jättämällä vesipullon yöpöydälle AUKI. Ja jättämällä tietokoneen sohvalle. Lista on loputon. Living on the edge.

Pojat alkavat mikä hetki tahansa olla kotona. Heillä reissu on kuuleman mukaan mennyt hyvin. Nooalla oli eilen varmasti elämänsä huikein päivä, kun oli päässyt pariksi tunniksi kylään, jossa oli.. koira! Voin vaan kuvitella sitä innostusta! Kuulema koira oli ollut Nooasta ihan yhtä innoissaan ja koko sen kaksi tuntia, kumpikaan ei ollut nähnyt ketään muuta ympärillään kuin toisensa <3 Jos Nooa lähti kävelemään jonnekin, niin koira seurasi kuono kiinni selässä <3

Hmm.. ehkä meidän pitää siis hankkia koira. Mitäpä sitä ei tekisi lapsensa hyvinvoinnin eteen.. :)

Rauhaa ja hiljaisuutta

Ensinnäkin, lämmin kiitos upeista, ihanista ja kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen. Vertaistuki ja kaikki muukin tuki on niin korvaamatonta ja auttaa paljon jaksamaan!

Pojat lähtivät juuri ajamaan kohti Pohjanmaata. Tavoittena siis päästä autolla perille näin Nooan unien aikaan. Itse heräsin tänä aamuna aivan kamalan flunssaisena. Minulla oli siis kova flunssa reilu kuukausi sitten, siitä jäi tukkoisuus ja nuhaisuus kolmeksi viikoksi. Nyt ehdin noin viikon olla kunnossa, kunnes tämä uusi tauti iski.

Tästä alkaa nyt siis omaa aikaa aina sunnuntaihin iltapäivään/alkuiltaan asti. Olen miettinyt kaikenlaista puuhaa ompeluhommista vessan pesuun, sisustukseen ja leipomisiin, mutta juuri nyt ainut mitä kykenen ajattelemaan, on sohva+peitto -yhdistelmä.

Ja jos minua jossain onni on potkaissut, niin tuon aviomiehen valinnassa. Voitteko kuvitella; tuossa ne hetki sitten tulivat kauppareissulta ja sain yhden paketin, jonka sai avata tänään ja kirjekuoren, jonka saa avata huomenna. Niin, ja viinipullon :)

Rasia oli täynnä aivan käsittämättömän hyviä Caffin käsintehtyjä suklaakonvehteja (jotka on ihan sikakalliitakin!!), joten melkein kyynel silmässä täällä nyt mietin, kuinka onnekas olen, kun tätä tällä hetkellä vähän rankkaa taaperoelämää minulla on jakamassa tuommoinen uskomattoman hyväsydäminen, pitkäpinnainen ja ajattelevainen mies.

Mutta nyt, peitto päälle, telkkarista hömppää, teetä mukiin ja suklaat käden ulottuville!

Pilvisiä aamuja

En olettanutkaan, että taaperon hoitaminen on jotenkin helppoa ja aina mukavaa. Mutta eikö sen edes välillä pitäisi olla? Ottaisin niin mielelläni vaikka 10 uhmakohtausta päivässä, jos niiden välillä saisi vallita jonkinlainen rauha maassa. Tässä nyt sekottuu jo oma uupumus huolestumiseen. Miksi pojan on niin hankala olla? Miksi hän on jatkuvasti ärtyisä ja kiukkuinen? Miksi hän ei huoli lohdutusta vaan tappelee sitäkin vastaan?

Yhden käden sormilla pystyy laskemaan ne asiat, jotka hänet saa rauhoittumaan tai tyytyväiseksi: rattailla ajelu (max. puoli tuntia), kylpy (max. 10min), tanssittaminen sylissä (max. 15min) ja.. öö.. no jos oikein hauskuuttaa ja naurattaa kaikilla keinoin mitä pystyy keksimään (riippuu jaksamisesta, ehkä jopa 30min).

Tästä kun lasketaan, niin nukkumiset pois lukien jää vielä aika monta tuntia, kun toinen on känkkäränkkämörkö. Ja näennäisesti aivan ilman syytä!

Me saatiin eilen mummi tänne pikavisiitille ja se on tietysti ihan loistojuttu! Harmi vaan, että tähänkin Nooa reagoi ihan uudella tavalla. Mummi ei saa ottaa syliin ja auta armias, jos äiti edes ajattelisi poistua kotoa. Vessaan poistuminen saa jo paniikin aikaan, että nytkö hänet jätettiin ikuisesti vaan mummin kanssa. EDIT: kuvassa siis poikkeustilanne, kun ulkona jylläsi roska-auto!

Varasin juuri äsken maanantaille ajan meidän allergialääkärille, joka on myös lastentautien erikoislääkäri. Vähän tyhmälle tämmöisen asian kanssa tietysti tuntuu lääkäriin mennä, mutta jos nyt saataisiin edes varmistettua, että kyseessä ei ole mikään fyysinen vaiva tai joku allergia (joka voisi näin oudosti vaikuttaa olemiseen).

Itse olen suoraan sanottuna tosi väsynyt tällä hetkellä tähän.. öö.. elämään. Loman tarpeessa. Itkua vastaan joutuu taistelemaan monta kertaa päivässä ja puremaan hammasta. Stressikerroin on koholla aamulla jo valmiiksi, ja pelkää vaan, mitä päivä tuo tullessaan. Poikien on tarkoitus lähteä nyt viikonlopuksi mumman luokse Pohjanmaalle, Nooa vaan eilen oli nuhainen, että katsotaan miten reissun käy. Toivon kovasti, että pääsevät lähtemään, sillä selvästi tarvitsen nyt vähän akkujenlataamista itselle, että jaksaa taas vetää tätä maailman vaativinta (ja palkitsevinta?) roolia nimeltä Äiti.

ps. taaskin, tiedän että pitää olla kiitollinen siitä että ollaan saatu lapsi (olen) ja ymmärtää, että asiat voisi olla vielä NIIN paljon huonommin moneltakin kantilta (ymmärrän), mutta valitettavasti nämä järkiperäiset faktat eivät nyt poista tätä väsy-vitu-epäreiluus-murhe-oloa.

Hyviä uutisia!!

Sain tänään pitkään ja hartaasti odotetun tiedon; Nooa saa päiväkotipaikan! Asiahan ei ollut lainkaan niin päivänselvä, kuin kuvitella saattaa. Meidän alueella päiväkotipaikat on ihan kiven takana ja välillä näytti jo siltä, että me yksinkertaisesti ei saada paikkaa. Tai siis käytännössä, saadaan paikka jostain niin kaukaa, että sinne kuljettaminen on yksinkertaisesti mahdottomuus.

Nyt kuitenkin soitteluiden jälkeen sain ilouutisen, että Nooa pääsee päiväkotiin, joka on vielä tosi lähellä meitä. Tämä päiväkoti oli kolmantena meidän toivelistalla, joten ihan mieletöntä, että saatiin joku toivomistamme paikoista.

Kyseisen päiväkodin plussat:

- Sijainti, sijainti ja sijainti. Matkaa kotoa päikkyyn on alle puoli kilometriä! Tämä ei siis tee isoa mutkaa kummankaan työmatkaan (ja näin ollen pidennä pienen hoitopäivää).
- Päiväkodissa on pihalla eri alueet isoille ja pienille. Tämä on iso juttu turvallisuuden kannalta.
- Vielä kirsikka hyvienuutistenkakun päälle olisi ollut se, että ystäväni olisi palannut jo tammikuussa töihin, koska silloin hän olisi ollut Nooaa hoitamassa :) Siellä kuitenkin odotetaan jo pikkusisarusta ja kotonaolo jatkuu. Kuitenkin; parin vuoden päästä siellä on yhtenä hoitotätinä tuttu "täti".
- Luin tänään, että kyseinen päiväkoti tekee "yhteistyötä" lähellä olevan vanhainkodin kanssa. Lapset käyvät siellä siis laulamassa ja pitämässä jotain muita esityksiä. Aika ihanaa, eikö?

Jätän nyt kuitenkin päiväkodin nimen yksityisten asioiden (kapeaan) kansioon, samoin kuin osoitteemme. Vaikka tätä blogia nyt lukee lähinnä äiti ja sisko, niin ei silti tunnu oikealta kirjoittaa interwebbiin näitä tietoja. 

Nyt siis vaan odotan vielä soittoa kyseisen päiväkodin johtajalta ja päästään suunnittelemaan harjoittelujaksoa. Uskomatonta, tammikuussa Nooasta tulee ihan oikea pieni päiväkotipoika ja tämä mamma palaa työelämään! Pieni haikeus tietysti värittää kotonaolon päättymistä, mutta olen niin täysin valmis tähän muutokseen ja uskon, että tämä on meidän perheelle kokonaisuutena aivan nappiratkaisu! Kuitenkin Nooa on edelleen sen neljä päivää viikosta kotona isin ja/tai äidin kanssa.

Kyläilemässä

Tässä muutamia kuvatunnelmia viikonlopun reissulta kummiperheen luokse. Lempäälässä meitä odotti siis Kaitsu, joka on Juhiksen lapsuudenystävä ja oli myös bestman sekä Sini, joka on ihana kätilötyyppinen superenerginen söpöyspakkaus. Sekä lapset, tyttö 8v ja poika 10v. Ihan hassua, ottaen huomioon, että pariskunta kuitenkin on samanikäiset kuin me!

Sini oli tehnyt pienen piparkakkutalon. Tässä siis heidän koti piparkakkutalona! Aika mieletön! Ja niin, heillä myös on suloinen Taika-niminen kissa, joka on pääasiassa ulkona. Nytkin yritti pari kertaa tulla sisälle, mutta kun Nooa innolla juoksi vastaan haukkuen (!), niin kissa raasu livahti äkkiä takaisin ulos.

Nooalle nousi illalla kuume. Muutenkin pieni oli koko reissun melkoisen ärtyisä ja vaativa. Suoraan sanottuna, harmitti tosi paljon, kun tuntui että poika vie kaiken huomion ja energian, ja teki itsestäkin vähän väsyneen. Olisi ollut kiva jaksaa olla pirteämpi ja valvoa pidempään ja iloisammin osallistua kaikkeen tekemiseen.

Nooan hellyydenosoitus (?). Usein kun Nopsun nostaa syliin, niin kiitoksena on sormien survaisu sieraimiin ja napakka kääntö. Tässä ikuistettuna. Kyllä, päässäni on tiara. Pidetiin perheen tytön kanssa balettitreenit ja tuo kuului siihen.

Aamupalalla Nooa viihtyi jonkin aikaa kanssamme pöydässä, mikä oli ihan mukavaa. Sillä oli leipäpalasia ja viinirypäleen palasia siinä edessä leikittävänä ja jopa ehkä vähän meni suuhunkin asti.

Herttaisuuden huippu oli perheen yhteinen Putous-katsomo aamupalan jälkeen. Isolle sohvalle untuvapeittoja, kahvia/teetä ja suklaata. Ja sitten isolta seinältä edellisillan erittäin hauska jakso Putousta. Voi miten odotan sitä, että joku päivä vielä Nooakin on niin iso, että sen kanssa voi tehdä tuommoisia juttuja! Kyllä se päivä vielä koittaa - koittaahan?

Aamulla Nooa oli vielä kuumeinen, mutta ei päivällä enää. Ja kun muita sairauden oireita ei ole, niin epäilemme taas.. hampaita. The usual suspects. Siellä nyt kuitenkin näkyy, että eilen on puskenut ekat  kulmat läpi yläpuolelta molemmista nelosista (ekat poskihampaat), että sen piikkiin jos nyt laitetaan ärtyisyys ja kuumeilu. Onneks niitä hampaita on enää 10 tulossa :D Hahaha - AARRRGGHH!!

Tuiskua ja tunnelmointia

Eilen alkoi alkuillasta sataa lunta - ja sitä sitten tulikin! Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, on maisema ihan talvinen. Ihanan talvinen! Eilen aamulla meillä oli Katja ja Ella leikkimässä ja eipä koskaan aamupäivä ole mennyt niin nopeasti, kun oli kivaa! Eilen oli myös työpaikan pikkujoulut ja minusta on ihanaa, että meidät kotona olevatkin kutsutaan mukaan. Myönnän, että minua ihan jännitti etukäteen. Ehdin ennen äitiyslomaani olla suhteellisen vähän aikaa uudessa työpaikassa ja raskaana ollessa kaikki energia meni vaan töiden tekoon ja sosialisoituminen jäi vähän sivuun. Jännitin, että löytyykö sieltä juttuseuraa ja muistaako kukana edes minua.. 

No, pelko oli turha. Ilta oli hurjan mukava. Varsinkin oli kiva huomata, miten paljon uusia ihmisiä sinne on tässä vuoden sisällä tullut töihin ja ihan tosi hauskoja tyyppejä. Mukava yhdessä vietetty ilta sai oikein odottamaan töihin paluuta! Vaikka vissiin nuo sangriakannut ei kuulu sinne toimiston tarjontaan.. hmm.. :) Kotiin lähdin siinä puoli yksitoista, koska aamulla piti ehtiä tekemään paljon asioita. No, mitä kävi? En saanut unta! Valvoin melkein kahteen!! Vähänkö ärsytti.. olisin sitten voinut jäädä vaikka vielä tanssimaan pidemmäksi aikaa! 

Tänään aamulla meille piti siis tulla Juhiksen äiti ja siskon perhe kylään, mutta se olikin siirtynyt maanantaille. Ihania uutisia sieltä suunnalta kuitenkin kuului: Nooa saa uuden serkun keväällä! Ihana juttu!

Nyt pojat lähti käymään kaupassa. Minä leivoin nopsaan kasan keksejä ja kohta kun Nooan päiväuniaika koittaa, niin hypätään autoon ja ajellaan Lempäälään kummiperheen luokse. Tosi kivaa mennä sinne viikonloppukylään :) Vähän myös elätellään Juhiksen kanssa toivoa siitä, että voidaan tänään jättää Nooa hetkeksi hoitoon ja lähdetään käymään ihan vaikka vaan kahvilla siinä lähellä Ideaparkissa. 

Olen tässä aamun kuunnellut vanhaa Paula Koivuniemeä; Hei buenanotte, Sata kesää tuhat yötä.. Nämä oli minun oman äidin suosikkeja silloin kun me siskon kanssa oltiin pieniä. Jotenkin lämmin elämän jatkumisen ja kiertokulun tunne, kun nyt ihan oikeasti olen itse jollekin äiti <3 

ps. Kapteeni Aikaa ei pysty nyt kuuntelemaan, kun siitä tulee aina itku.. 

Rasti seinään

Tiedättekö mitä tänään tapahtui? Minä kävin shoppailemassa Nopsun kanssa!! Siis ei sillä tavalla, että a) juostaan Clas Ohlsonilta rättejä/lukkoja/paperia b) juostaan rattaat pysähtymättä H&M:ltä joku pipo/body/sukat ja c) ravataan tuttuun tahtiin Citymarket läpi. Ei.

Vaan ajattelin, että nyt vaan rohkeasti koetetaan käydä jossain yhdessä kaupassa katsomassa mulle jotain uutta neulepaitaa. Mä oikeasti tarvitsin sellaista! Nooa viihtyi niin hyvin, että päädyin kiertämään neljä eri liikettä! Ja jopa sovitin useaa paitaa. Aivan mahtavaa, toinen söi hanskaansa ja välissä flirttaili naismyyjille (siis ei mitään rajaa, se saa nyt jo itteään 20 vuotta vanhemmat naiset ihan hattaraksi :D ). Tästä mielettömästä illasta muistoksi ostin sitten ihan kaksi paitaa :) Toinen on ihana fuksian punainen neule ja toinen vaalean ruskea neuletakki. Ne on ihanat. Ja tulen aina varmasti muistamaan niiden ostosreissun.

Toki yksi asia, mikä sai minut kokeilemaan tätä ennen mahdotonta tehtävää oli..

Tutti. Nooahan on nyt sitten oppinut syömään tuttia. Kyllä, luit oikein. Pojalla on ikää kohta 1v2kk. Lelulaatikossa on aina pyörinyt pari tuttia ja yhtäkkiä vaan havahdutaan siihen, että Nooahan kantaa epäilyttävän usein nykyisin tuttia suussaan. Viimeistään sen pois nappaaminen (ja sitä seuraava itku) kertoivat, että koukussa ollaan! Aiemmin se ei pahastunut yhtään jos tutin nappasi pois.

No, ei me nyt varsinaisesti aiota Nooaa opettaa tutille, mutta ajattelin, että ei siitä nyt kovin suurta haittaakaan voi olla, jos sitä pitää hätävarana niihin hetkiin, kun Nooan mielestä häntä kohtaa tylsyyskuolema, eli ruokakaupan viimeiset metrit, automatka tai se, kun kotona täytyy vaikka saada rauhassa puhua joku tärkeä puhelu ilman vieressä kirkuvaa taaperoa.

(En kestä tuota kuvaa, se on niin outo! Kuka tuo tuttisuinen lapsi on?? Ei oo meidän! :D )

Että semmoista. Nooa on myös oppinut viimepäivinä nousemaan seisomaan ilman tukea, joten kävelyyn lähtöön ei enää tarvita aina jotain tueksi. Ja tänään iltaruuan Nooa söi itse. Käsin. Makaroonilaatikkoa. Ja iltapuuroa kauhoi itse pari lusikallista ihan onnistuneesti suuhun.

Semmoinen tyyppi meillä siis tällä hetkellä asuu. Tuttivauva ja itsenäinen nuori mies.

Paapapaapaa

Mielestäni on tosi ihanaa huomata, että lapsella on jo jotain suosikkeja. Joku juttu, mikä hänet aina saa innostumaan ja ilahtumaan. Nooalle se on muumit. Mikään ei viihdytä niinkuin muumien alkutunnari - itse ohjelman alkaessa tulee itku, kun se musiikki loppui. Muumilaulua laulamalla saa kohtuullisenkin kokoiset murheet kaikkoamaan.

Kun keittiöön ostettiin muumimatto, Nooa istui ekan illan leikkimässä vain sen maton päällä. Jos ruoka ei millään kikalla tunnu uppoavan poikaan, niin Spotifysta vaan repeatilla muumibiisiä. Nooa myös tunnistaa muumit, tosin hän ei kutsu niitä muumeiksi, vaan "paapapapaapaa", niin, sen muumimusiikin mukaan.

Tänään kun Nooa tyhjensi kanssani astianpesukonetta, huomasin hänen jäävän tuijottamaan yhtä lusikkaa ihan paikalleen. Hetken tuijotuksen jälkeen kuului ilahtunut "a paa paa paa!!" ja muru osoitti lusikan vartta :)

Ruokaa

Ajattelin tänne vähän päivittää, mitä Nooan ruokalistalle kuuluu. Jätetään nyt sikseen se, suostuuko poika syömään vai ei :) Allergisen lapsen kanssa ruokien totuttelu on aivan järkyttävän hidasta. Nooa on nyt 1v1kk ja aina tähän asti on jouduttu tuomaan uusia ruoka-aineita ruokavalioon yksi kerrallaan. Ja jokaista pitää tarkkailla se pari, kolme päivää, ennenkuin voi sanoa sopiiko aine vai ei. Epämääräisten oireiden ilmettyä pitää pitää pari välipäivää ja sitten testata uudelleen.

Toki, silloin kun on nuhaa, kuumetta, rokotuksia, hampaita tulossa, reissua tai muuta mitä nyt ko-ko-a-ja-n on (!), niin testaamiset kannattaa skipata. Tällä tapaa me ollaan siis takuttu eteenpäin ja nyt tilanne on se, että varmasti Nooalle sopivia ruokia on:

• bataatti, riisi, quinoa, peruna, kaura
• kana, possu, kalkkuna, lohi
• kananmuna, soijajugurtti
• kesäkurpitsa, parsakaali, porkkana, sipuli, tomaatti, kurkku
• omena, banaani, päärynä, mango
• kaikki marjat

Hieman kysymysmerkillä on tällähetkellä maissi, jota toistaiseksi vältämme. Nauta ei sopinut. Nyt juuri testissä on vehnä. Vielä olisi jäljellä näitä yksittäin testattavia ruis ja ohra. Maitona Nooa juo edelleen jauheesta tehtävää soijamaitoa. Sain juuri tänään lääkäriltä luvan, että voidaan alkaa kokeilemaan myös kaupasta saatavia "tavallisia" soijamaitoja ja kauramaitoja. Näiden myötä voisi sitten alkaa myös opetella tuttipullosta pois. Tuttipullo kun on aika hyvä ystävä sekä Nooalle että äidille (koska siinä on mittataulukko, jonka mukaan maidon aina tekee).

Lähde: Suomalaiset ravitsemusuositukset 2014

Pidän itse tämän viikon vegaaniviikkoa. Katsoin kaksi erittäin inspiroivaa dokumenttia ja lisäksi tiedän hyvin, että lihan syönnille on aika vähän mitään hyviä perusteita. Olinkin ennen raskausaikaa yli viisi vuotta kasvissyöjä! Myöskin nyt kärsin kuukaudeksi pitkittyneestä räkätukkoisuudesta, joten maitotuotteiden hetkellinen paussi tekee siihen hyvää. Huomasin eilen ilokseni, että vegaaniruuathan ovat semmoisia, mitä Nooalle pystyy helposti antamaan! Ne kun eivät sisällä maitotuotteita eikä nautaa, niin niistähän me saadaan kivoja koko perheen ruokia sitten jatkossa.

Toki, Nooalla ei lihan suhteen ole muita rajoitteita ja tietenkin hän sitä saa syödä. Täytyykin vähän kurkkia sitten päiväkodissa ruokalistoja.. jos siellä on paljon lihaa ja kanaa, niin ehkä me voidaankin kotona tehdä pääasiassa kasvisruokia. Pääasia, että Nooa:
1) saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet
2) oppii ennakkoluulottomaksi, monipuoliseksi ja terveelliseksi ruuan suhteen
3) oppii sitten reilusti vanhempana tiedostamaan tiettyjä esim. lihan tehotuotannon totuuksia

Semmoista kuuluu ruokarintamalle. Taidanpa hipsiä nyt jääkaapille nappaamaan palan raakasuklaata, kun vielä on hetki omaa rauhaa...

Synttärisunnuntai

Ah viikonloput! Ihana kun on mahdollisuus tehdä asioita itsekseen ja myös yhdessä koko perhe. Tänään aamulla kävin hot joogassa toiveena, että lämpimässä ja kosteassa vietetty 1,5h tekisi jotain tälle minun kohta kuukauden kestäneelle räkätukkoisuudelle. Ei merkittävää parannusta. Eikä pahennusta. Varmaan pakko kohta mennä lääkäriin hakemaan joku resepti, koska poskiontelontulehdukselta tämä kyllä haiskahtaa.. Harmi vaan, kun vakuutusyhtiö ystävällisesti irtisanoi sairaskuluvakuutukseni (pitkä tarina, edelleen kismittää), niin en edes uskalla kuvitella miten pitkään saa odottaa aikaa terveyskeskukseen..

No mutta, viikonlopun iloisin juttu oli ehdottomasti ystäväni Katjan pienen Ella tytön yksivuotissynttärit! Juhlat olivat ihanat, paikalla oli myös ulkomailla asuvat isovanhemmat. Nuo lapsethan ovat siis kaksikielisiä ja -kulttuurisia. Tarjoilut olivat ihanan prinsessahenkisiä - pienestä prinsessasta nyt puhumattakaan :) Voiko olla suloisempaa tyllihameilmestystä <3

Nooa oli juhlissa NIIN tyytyväinen ja onnellinen. Pari tuntia me siellä vietettiin ja ei kitinän kitinää, kun oli koko ajan uusia leluja, valtavia ilmapalloja sekä leikkiseuraa. Vielä kotonakin Nooa oli aivan uskomattoman hyväntuulinen. Katseltiin Putousta ja leikittiin olohuoneessa koko perhe. Olipa ihanan rentoa, olisipa illat aina tällaisia!

Huomenna saadaan aamulla taas mammakavereita kylään leikkiseuraksi. Aina mukavaa, kun on maanantaille jotain hauskaa tekemistä, niin ei tunnu hauskan viikonlopun jälkeen niin tylsältä. Tosi hauskan näköistä, kun kaikki meidän porukan taaperot nyt kävelee. Tuntuu, että vasta me nähtiin aina jossain Coffee Housessa ja naperot oli ihan nyyttejä. Minä en Nooan kanssa edes kyennyt lähtemään, vaan olin alun tapaamiset aina yksin. Nyt nuo muksut taapertaa ympäriinsä ja kiskoo toisiaan ja syö kenkiä ja kiipeää portaille ja.. :) Iloisia uutisiakin meidän mammajengiin kuuluu, sillä yksi meidän taaperoista ottaa maaliskuussa ison harppauksen, kun hänestä tulee isosisko pienelle tyttövauvalle. Ihana päästä näkemään ja pitämään ehkä sylissäkin pientä vauvaa sitten <3

Dear Santa

Mama on ollut tänä vuonna tosi kiltti. Se on pitänyt huolta pienestä ihmisestä ja saanut sen kasvamaan pikkukääröstä innokkaaksi taaperoksi. On se vähän välillä kiukutellutkin, mutta pääasiassa ollut kyllä tosi kiltti. Yrittänyt ainakin. Se tulisi tosi iloiseksi, jos saisi joululahjaksi jonkun näistä toiveista. Ja hei ei hätää, jos näistä jonkun jutun saa jouluna, niin loput voi säästää synttärilahjatoiveiksi, vaikka, rakas joulupukki, en ole varma kuuluuko ne synttärit sinun työsopimukseesi...

1. Lifefactoryn pullo flip top korkilla, värissä turkoosi, tämä menisi töihin vesipulloksi <3
2. Nilkkasukkia, Lindexin. Lindexin on parhaita.
3. Valkoiset, nilkkakorkuiset Converset, katse kohti kevättä :)
4. Valkoinen laadukas perus T-paita
5. Marjajauhetta ihan missä tahansa "maussa"
6. Priorin-kapseleita
7. Talvikengät (joulupukki, nämä saattaa olla jo hoidossa ;)
8. Essie kynsilakka, sävy 17 (muchi muchi) tai 18 (pink diamond)


Pikkuinen Nooa se vasta kiltti on ollutkin! Tai no on se välillä vähän kiukutellutkin, mutta pääasiassa ollut tosi kiltti. Yrittänyt ainakin. Ja hei se on oppinut yhden vuoden aikana syömään ruokaa ja kävelemään ja nukkumaan itse! Se varmasti ilahtuisi tosi paljon jostain näistä lahjoista. Muumeista se tykkää tosi paljon.

1. Pieni leikkiauto
2. Muumi pehmolelu
3. Leikkitietokone
4. Nimikointitarroja tai muita sellaisia, päivähoito lähestyy!
5. My Little Pony -poni, jos käytettynä löytyy (emme tosin ole ihan varmoja kumpi tämän haluaa..)
6. Sormivärejä
7. Muumi DVD
8. Pulkka

Emme missään nimessä pyydä kaikkia näitä, jos näistä jonkun joulupukki osaisi tonttuineen valmistaa, niin olisimme kovin iloisia. Ennenkaikkea odotamme ensimmäistä joulua yhdessä koko perheenä ja sukulaisten kanssa.

Jouluterveisin,
Mama ja Pikku

Ilon kautta?

Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että Nooa ei ole ollut helpoin vauva. No, olisi kai yllätys, jos meillä nyt asuisi yksi päivänsädetaapero. Nooahan osaa olla tosi ihana; se hymyilee vieraille (naisille etenkin) ja osaa välillä antaa halauksen tai pusun. Kuitenkin, arki tämän taaperon kanssa on aika voimia vievää. Kun itse on ensimmäistä kertaa äitinä, eikä millään kiikareilla voi seurata kenenkään muun perheen 24/7 arkea, niin on kovin hankala sanoa, mikä on tavallista ja mikä ei. Siksipä yhtälailla välillä tuntee valittavansa turhasta ja välillä tajuaa, että hitto miten paljon helpommalla jotkut pääsee!

Onhan tuo lapsi kova kitisemään. Ja jos kitinää ei rauhoita leikittämällä, viihdyttämällä tai laulamalla, niin se muuttuu itkuksi. Tätä kitinää tavataan:

• jos rattailla liikkeellä ollessa rattaat pysähtyy enemmän kuin 5 sekuntia > ajatus kauppojen kiertelystä, rauhassa bussin odottamisesta tai edes normaalitahtisesta ruokaostosten teosta on mahdottomuus.
• jos lapsen yrittää jättää leikkimään itsekseen. Ajattelin, että 1v1kk osaisi jo leikkiä hetken aikaa itsekseen, mutta meillä maksimi on varmaankin 5 minuuttia ja tätä ei todellakaan tapahdu edes päivittäin > mahdottomuus tehdä mitään omaa kun Nooan hereillä ollessa.
• syödessä, koko ajan. Nooa ei pidä syömisestä, ellei ole ihan herkkuruokaa, silkinsileänä soseena ja silloinkin tosi nälkä. Muuten ruoka torjutaan käsillä, lusikalla syömisessä vaan leikitään ja jos yrittää ohjata lusikkaa kohti suuta, torjunta. Myös itse käsillä syöminen ei opastuksesta ja esimerkistä huolimatta onnistu, vaan ruoka vaan levitellään ja heitellään ympäriinsä > jokainen ruokahetki on jo etukäteen stressillä varustettu - molemmilla.
• autossa, jos matka kestää yli 10min > mahdottomuus lähteä autolla juuri minnekään. Hyvällä tuurilla on jaksettu semmoisia 20-30min matkoja, kun laulatetaan.

Kotona olo on pääasiassa sitä, että kun itse menet keittiöön, niin taapero seuraa ja roikkuu jalassa. Kun koetat vaikka pestä astian tai avaat jääkaapin, taapero alkaa kurkottelun ja kitinän. Kitinän, joka muuttuu itkuksi, jos jääkaappi menee kiinni tai hän ei saa jotain pöydällä olevaa tavaraa. Sama toistuu kylppärissä, makuuhuoneessa - minne ikinä meneekin. 

Toki välillä perässä saattaa hiihtää ihan neutraalin oloinen taapero, joka suostuu leikkimään sillä tavaralla, minkä hänelle heittää, mutta kyllä meillä tuo kitisevä versio hallitsee. 

Tästä seuraa tietenkin kaksi tunnetta: a) suunnaton ärsytys ja epäreiluuden tunne, sekä b) syyllisyys, ah tuo jokaisen äidin perustunne, syyllisyys siitä, että mitä olen tehnyt väärin? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Mitä pitäisi tehdä toisin? Mitä muut tekevät toisin? Miksi ärsyynnyn enkä jaksa pysyä positiivisena ja iloisena? 

Tällä hetkellä mielessä risteilee tietenkin paljon tuo päivähoidon aloittaminen. Olen alkanut pelätä sitä, mitä siitä tulee, kun Nooa on noin "vaativa". Optimistisesti tietenkin päiväkoti opettaisi kärsivällisyyttä ja tekisi pojasta jotenkin iloisemman ja tyytyväisemmän. Pessimisti pelkää, että päivähoito tulee hänelle olemaan hankalaa, koska siinä ei jatkuvasti ole joku viihdyttämässä. Ja sitten illalla kaikki päivän patoutuma puretaan äitiin, joka samalla huolehtii jo tulevasta hoitopäivästä.

Tämä postaus on nyt aika uskalias ja avoin. Toivon siis kohteliasta suhtautumista. Jos tämän sattuu lukemaan joku, joka kokee samoja tunteita, niin toivon, että tämä vähän lohduttaa - ei me olla yksin. Tämä postaus on myös pieni kannanotto siihen, kuinka monet mammablogit rakentavat kiiltokuvamaista kuvaa täydellisestä elämästä (mikä taas aiheuttaa valitettavan helposti lukijoille riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta). Toivon myös, että myöhemmin kun palaan tämän tekstin pariin, voin huokaista ja todeta, että hitsit, tuostakin ajasta selvittiin ja siitä tuntuu jo olevan ikuisuus.

Loppukevennykseksi vielä yksi kuva: (and go ahead sue me, en ottanut talteen minkään näiden kuvien lähdettä)

Piipahdus joulumaassa

Tänään aamulla lähdettiin Nooan kanssa esittelemään uusia rattaita pienelle shoppailureissulle Itikseen. Lähinnä halusin päästä käymään Indiskassa ja arvoin hetken aikaa Itäkeskuksen ja keskustan välillä. Molempiin kun on puolen tunnin bussimatka. Valitsin kuitenkin Itiksen, koska siellä Nooa pääsee välillä vähän tepastelemaankin ympäriinsä.

No niin, olihan se bussiin nousu tuhat kertaa helpompaa, kun sai vaan työntää näin rattaat paikalleen. Ja en tiedä onko se tämä korkeammalla istuminen, mutta Nooa jaksoi koko puoli tuntia istua paikallaan! Vähän toki välillä lauleltiin ajankuluksi. Hauska tilanne kävikin sitten kun päästiin Itikseen ja minä laskin Nooan hetkeksi maahan rattaita vasten seisomaan, että käännän tuon istuinosan shoppailua varten kasvot menosuuntaan. No, ekaa kertaa kun kääntelee, niin eihän se heti meinannut luonnistua ja sitten jarrujakaan meinannut saada pois päältä. Samalla silmäkulmasta huomaan, että eihän tuo poika enää pysy seisaallaan siinä paikassa mihin sen laskee :D Tap tap tap.. "Nooa, odota!!" tap tap tap.. "Nooaaaaa.. älä mene kauas!!". No, ei siinä varmaan mennyt kuin parikymmentä sekuntia, mutta hyvin pienet jalat jo siinä ajassa kantoivat Nooan..

.. tämän ihmetyksen luokse!! Voi hyvät hyssykät! Miten - iso - joulu - KUUSI!! Tätä olisi jaksanut tuijottaa vaikka kuinka kauan ja hirveä kurkottelu, että jos saisi vähän koskeakin.. Nuo valot siis vilkkuivat koko kuusessa ja musiikki soi :)

Ostoskori on aivan mieletön. Siis vanhoihin mahtui juuri ja juuri tuo hoitolaukku, mutta nythän siellä on lisäksi sadesuoja pussissa, kaksi ostoskassia ja molempien pipot ja hanskat. Niin ja vesipullo ja mitä nyt vielä.. (roikkuva asia on meitsin kaulahuivi :)

Busseja kotiin kulkee vain puolen tunnin välein, joten meidän piti vähän odotella seuraavaa. Olin kirjoittanut tarkasti lapulle joka ikisen bussin. Ja perskules sentään! Mennään pysäkille odottelemaan eikä dösäkkää ala kuulua.. huomaan pysäkin aikataulusta, että reittiopas on antanut väärät kellonajat. Bussi oli siis just mennyt. Iik. Ruoka-aikakin alkaa lähestyä ja Nopsu kitisee. Läheisestä Alepasta purkki sosetta ja pysäkille sitä syömään ja odottamaan joku 20min.

Bussi saapuu. Kuski viittilöi; "kahdet rattaat jo kyydissä". Mä en voi uskoa meidän huonoa tuuria. Kuski avaa ovet kuitenkin ja mitä mä nään - yhdet rattaat (joissa ei istu lasta) ja yhdet matkarattaat (joissa ei niissäkään istu lasta). Sadasosasekunnin harkinnalla hyökkään sisään ja pyydän sitä noin viisivuotiaan (!) lapsen äitiä sulkemaan sateenvarjo-tyyppiset (eli sekunnissa suljettavat) matkarattaat, jotta me mahdutaan kyytiin. Kuski, ihana kuski, onneksi otti mut kyytiin <3

// Mitä tästä voit oppia? Jos lapsesi ei istu rattaissa, vaan istua pojottaa penkillä JA sinulla on sekunnissa suljettavat matkarattaat, niin kun näet pysäkiltä kyytiin pyrkivän rattaat-vauva-äiti -combon, niin huikkaa nyt ihmeessä kuskille, että "Ota vaan kyytiin, mä pistän mun rattaat kasaan!" Mom code!

Ihan sama juttu kuin se, jos kyytiin on pyrkimässä kolmannet vaunut/rattaat ja itse olet jäämässä seuraavalla pysäkillä pois. Jos sulla nyt ei ole ihan jalka paketissa (ja ollaan alueella jossa tiheästi pysäkkejä), sinä jäät pois jo sillä pysäkillä ja annat seuraavalle paikan! Mom code!

Iltapäivällä yksi ystävä tulee ostamaan pomppukeinun sekä lämpöpussin. Sitten pitäisi käydä kaupassa ja vielä illalla muskariin. Touhukas viikon aloitus siis!

Unelmarattaat

Ennen äitiyttä ajattelin, että rattaat nyt on vaan väline, jolla lasta saa kuskattua ympäriinsä. No ei. Rattaat on nii-iin tärkeä osa joka ikistä päivää lapsen kanssa, että jos palattaisiin niihin aikoihin, kun Nooan ikää kuvattiin vielä lyhenteellä rv, niin en epäröisi yhtään laittaa jopa sen 1000 euroa HYVÄÄN vaunu-rattaat-settiin.

Ongelma oikeastaan tuleekin siinä, että mistä sen sitten tietää, mitkä on hyvät? Mallia ja merkkiä kun on miljoona erilaista. Ja kuitenkin vasta kokemuksen kautta oppii sen, mikä on juuri itselle hyvä. Onnekkailla valinta sattuu nappiin kerralla, kun toiset joutuvat vähän kantapään kautta oppimaan. 

Puoliksi "jouduimme" keväällä myymään meillä olleen setin ja hankimme tilalle rattaat, jotka ovat olleet ihan ok. Ei erityisen hyvät, mutta ihan ok. Nyt kun kesä alkaa olla jäänyt taakse, niin ymmärrykseen iskeytyy taas ne (jonkun muistinmenetyksen pyyhkimät) talven rattailuhaasteet. Epätasainen maasto, lumi, räntä, sohjo, sekä taivaalta vihmova lumi, räntä ja sohjo. 

Jos saisin valita hintalappua kurkistamatta (tiedän siis hyvin sen olevan yli 500 euroa), niin valinta olisi päivänselvä: Brio Smile. Aivan huikea menopeli. Tässä ruotsalaisessa blogissa on loistava, kattava arvostelu, mutta listaan itse tähän pääkohdat. Kuvat lainattu kyseisestä blogista. 

• Istuimen selkäosassa kolme eri säätöä ihan pystystä (löytyy harvoista malleista) ihan makuuasentoon. Säätö tapahtuu kopan ulkopuolelta, joka on paljon paljon kätevämpää kuin nykyisissä rattaissamme.
• Istuimen viisipistevyöt ovat paremmin asemoidut, kuin nykyisissä, eivätkä ole jatkuvasti tuhannen mutkalla ja liukuneet pois säädöistään. 
• Jalkatukea saa säädettyä useaan eri asentoon ihan ylhäältä (jopa vaakatason yli nousevasta) ihan alas. 
• Istuimen tukikaaren saa helposti "avattua". Tämä helpottaa kovasti kurakenkäisen ja toppapuetun lapsen survomista rattaisiin. 

• Istuinosa on 3cm leveämpi kuin nykyisissä. Tällä hetkellä ongelma on jo 1v:n kanssa, kun lämpöpussi+toppahaalari -yhdistelmäistä pakettia koettaa saada mahtumaan kyytiin.
• Nämä on ainoat tapaamani rattaat (ja trust me, olen tutkinut asiaa kuin mikäkin professori!), joissa lapsi istuu polvenkorkeutta ylempänä. Ja ylempänä istuminen korreloi suoraan lapsen viihtymisen kanssa, joten peukut tälle. Myös verrattain pitkänä äitinä lapsen "huoltaminen" on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse kumartua lattiaan asti. 
• Ainut miinus koko Smilessä liittyy selkäosan pituuteen. Se on muihin malleihin verrattuna matala. Siispä jos Nooa ottaisi kovan kasvuspurtin, voisi ennen pitkää pää osua kuomuun, silloin kun kuomua käyttää. 

• Tuo upea kuomu! Kun aurinko porottaa tai vielä enemmän silloin kun räntää tulee tuulen kanssa vaakatasossa, se, että lapsen saa helposti suojaan pitää sekä lapsen kuivana että säästää parkumiselta. Myös unen tullessa kuomun laskeminen tekee lapselle ihanan unipesän, jossa on hyvä nukkua.
• Kuomussa on kurkistusluukku, mitä ainakin vauva-aikana kaipasin monesti. 
• Istuimen voi laittaa sekä kasvot menosuuntaan että toisinpäin. Vaikka 90% ajasta käyttö on järkevämpää kasvot menosuuntaan, niin bussimatkustamiseen toisin päin istuminen on tuhat kertaa kätevämpää! 
• Iso tavarakori alhaalla! Tämä on niin hyödyllinen, kun käy kaupassa ja tai kuljettaa hoitolaukkua, sadesuojaa, omaa sadetakkia...
• Työntöaisan muotoilu voittaa omat rattaamme 10-0. 

• Renkaat ovat ilmatäytteiset ja ne ovat isommat sekä leveämmällä kuin nykyisissä rattaissamme. Tämä tarkoittaa, että Smilet kyydittävät lasta smoothisti ja äiti välttää kiroilun sekä hikoilun myös silloin, kun maasto on epätasainen tai on kiviä, reunuksia, mitä sitä nyt yleensä ulkona on!
• Työntötuntuma on niin erilainen verrattuna nykyisiin, että se on vähän kuin vertaisi ladalla ja mersulla ajamista. 
• Kääntyvät etupyörät tekevät rattaista näppärät käyttää. Ne saa halutessaan lukittua. 
• Smilet kääntyvät helposti kasaan ja vaikkakin painavat 13 kiloa, niin paketin muodon takia ovat helpot nostella ja kantaa. 

Ja sitten seuraa tämän postauksen jymy-yllätys... 

Oletko valmis..?

Tadaa!!! Siis bongasin eilen tori.fi:stä Brio Smilet käytettyinä erittäin kohtuulliseen hintaan. Ja kävin juuri, siis aivan juuri, hakemassa tuosta 10km päästä nämä suklaiset mussukat kotiin :)

Nooa oikein hihkui kyydissä ollessaan, että ilmeisesti se, että saa pitää "ohjaustangosta" kiinni ja että näkee paremmin, on pojan mieleen :) Oon niin fiiliksissä, että saatiin vihdoin semmoiset rattaat, jotka on just täydelliset <3 

Näihin kuului vielä semmoinen jalkapeite, joten poika on kuomun ja peitteen alla tosi hyvin suojassa viimalta ja tuiskuilta. Ja nämähän on niin uudet, että näissä on vielä vuosi takuutakin jäljellä. Todella siististi pidetyt. Kyseisessä perheessä vaan oli neljä (huh) lasta, joten heidän oli pakko vaihtaa vielä pienempään kokoon meneviin rattaisiin. Perheen äiti luopui näistä rattaista melkein kyynel silmäkulmassa. Lupasin pitää hyvää huolta <3

Täydellistä!

Ranskalaiset kuulumiset

Saako yhden postauksen toteuttaa ranskalaisilla viivoilla? Kiitos!
(EDIT: haha, hahahahaha.. nyt vasta silmiini osui tuo EDELLINEN postaus :D )

- Tiistaina meillä oli ihana Katja ja muksut kylässä. Suloisia ystäviä ja oli tosi piristävää viettää ilta isolla porukalla, mutta.. heti kun he olivat lähteneet, Juhis palasi (autoa siirtämästä) suurin silmin ja totesi vaan hiljaa, että "me ei hankita yhtään lisää lapsia". Ja mä olin kyllä ihan samaa mieltä :D Vaikka nuo lapset on kyllä maailman suloisimmat, varsinkin nuorempi ansaitsisi jonkun Nobelin rauhanpalkinnon <3

- Oon koettanut olla pari päivää syömättä yhtään sokeria (tavoittena jatkaa vielä 12 päivää yhdellä pienellä synttärijuhlapoikkeuksella..) Nämä torstait kun olen illan yksin kotona on ihan kidutusta. Meillä on keittiössä NELJÄ suklaalevyä ja kuulen miten ne kaikki huutaa mun nimee..

- Tänään satoi lunta. Joka muuttui pian rännäksi. Räntäsateessa ratasmatka kauppaan oli Nooan mielestä so far elämän ehkä kauhein kokemus. Raukka huusi sekä meno että paluumatkan, kun pimeässä jotain läiskii päin naamaa.

- Nooan kävely on kehittynyt ihan huimasti! Vielä pari päivää sitten maton reuna tai kynnys riitti pylläyttämään pojan pepulleen, vaan ei enää! Nyt kävellään jo lelukasojenkin yli ja välillä käsissä raahataan mitä suurempia esineitä. Näinpä tänään Nooan myös juovan pillipullosta vettä SAMALLA kun kävelee! Oh, my child's a genius.

- Ja kuinka nero onkaan! Tänään kun sanoin olohuoneessa, että "Nooa, laita pallo uuniin", niin Nooa valitsi leluistaan pallon ja laittoi sen omaan leikkiuuniinsa! Whouuaaa!! Pojallani on aivot :D

- Nooalla lehahti tänään posket ihan punaiseksi. Ilmeisesti naudanliha :/ Jatketaan vielä tutkimuksia ja testailua.

Semmoista tänään. Käyn sohvalle järsimään.. peukaloa.. ja juomaan teetä. Ja jos motivaatioksi jatkaisi hienon Forks over Knives -dokkarin katsomista. Eilen katsoin loppuun Fat, Sick and Nearly Dead ja se oli kyllä HYVÄ. Vaikkakin kaikkien ruoka-etiikka-terveys-dokkareiden kivijalka on mun mielestä Food INC. Jos sulla on pari, kolme, kuusi tuntia ylimääräistä aikaa, niin tsekkaile pois.

Odotan sitä päivää, kun..

- on mahdollista syödä rauhassa
- on mahdollista käydä vessassa niin, että ovi on kiinni
- ei tarvitse pyytää puolisolta "lupaa" käydä suihkussa (eli siis että ehditkö katsoa Nooaa)

- olohuoneemme ei jatkuvasti näytä tältä, vaikka olisi juuri siivonnut

- kodistamme voi ottaa teipit ja lukot pois kaikista laatikoista ja ovista
- astianpesukoneen voi laittaa kiinni ilman että jollain repeää pelihousut

- eteisessä ei möllötä tilaa viemässä (ja rapaa tuomassa) tämä menopeli

- koko perhe syö samaa ruokaa
- pöytätasoilla voi oikeasti pitääkin jotain tavaraa (muillakin kuin ihan ylimmillä)

- makuuhuoneen uuden yöpöydän päällä tai laatikoissa voi jopa pitää jotain tavaraa! :) Nythän laatikot on teipattuna kiinni, koska hylly kippaa, jos Nooa vetää laatikot auki ja roikkuu niissä...

- Nooa kykenee leikkimään edes puoli tuntia itsekseen, jolloin itse voi vaikkapa tehdä ruokaa tai selata lehteä
- Nooa oppii puhumaan ja voi kertoa, mitä päässä liikkuu

Niin sitä vaan odottaa yhtäkkiä ajan kulumista, ihan kuin lapsena itse toivoi, että olisi jo vähän vanhempi. Usealta ystävältä olen kuullut, että ehkä vasta kolmannen lapsen kohdalla alkaa toivomaan, ettei aika kuluisi niin nopeasti.

Samalla kun nappasin nuo kuvat, niin mielen syövereistä kylläkin puski pieni haikeus. Se hailakka haikeus sanoi, että "kuule, mietipä sitten kun kukaan ei enää leiki olohuoneessa.. ja ei siihen mene kauaa, kun eteisessä ei enää ole rattaita ja pieniä kenkiä.." Niin.. voi niin.. snif..

On se niin ihmeellistä tämä arki taaperon kanssa. Täynnä ärsyttäviä asioita ja sitä, että odottaa ajan kuluvan. Kun taas samalla tietää elävänsä niin ainutlaatuista, erityista ja itseasiassa aika nopeasti katoavaa ajanjaksoa.

Sweet Sunday

Nooa tuntuu näinä päivinä vievän aika paljon energiaa, joten olipa ihanaa päästä viikonloppuna näkemään kavereita ja vähän tuulettumaan. Lauantaina kävin Elinan kanssa keskustassa kahvittelemassa ja eilen suuntasin Katjan luokse viettämään kunnon girly timea. Oh how fun it was!! Katjahan on super taitava hiusten laittaja ja pitää sekä blogia että instagram tiliä. Käy ihmeessä kurkkaamassa @365goodhairdays. Mun hiukset ei vielä koskaan ole päässeet työstettäväksi, joten oli jo korkea aikakin! Lapset unille, mammoille kahvia ja suklaata - ja pinnit ilmaan, muotoilurauta tulille sekä hiuslakkaa pilvien lailla ilmaan! Juttua ja kampaajalla intoa olisi riittänyt vaikka koko loppupäiväksi, mutta siinä ajassa, mitä meillä oli käytettävänä, taitava Katja sai nämä neljä kampausta aikaan.

Juhis osti viimeviikolla uuden auton ja olin sillä liikenteessä. Olen suht kauhuissani tuon auton koosta  ja tajusin myös, että eläessäni olen ajanut vain Volkswagenia/Skodaa (käytännössä sama), joten uusi auto tuntui tosi pelottavalta. Sen lisäksi autossa oli yksi pieni vika, joka sitten ajaessa yllättäen haittasikin paljon enemmän, kuin oltiin kuviteltu. Kieli keskellä suuta sai ajaa ja toivoa vaan pääsevänsä turvallisesti perille ja takaisin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja nyt Mörökölli (nimeän aina autot) pääsi aamulla huoltoon, jossa se katsotaan ihan superhyvään kuntoon.

Tänään aamulla meillä kävi ihanat Minna ja Emmi leikkimässä. Siinä on kyllä kaksi sellaista kaunotarta, että oksat pois. Itse huomaisin raahustavani likaisissa collegeissa ja ilman meikin hiventä. Nooallakin oli vähän sinnepäin bodyä päällä ja kotona vähän sinnepäin siistiä :) No, onneksi pääasia oli, että muksut saivat vähäksi aikaa leikkiseuraa ja äidit sitä myöten pientä piristystä maanantaiaamuun. Illalla sitten muskariin ja katsotaan jaksanko itse jumppaan. On ihan ärsyttävän vetämätön olo.. Voi kun yltäisi itseään niskasta kiinni pienen terveys/terveellisyys buustin kanssa!

Kiukku ja kävely

Jos kertoisin tämän päivän kuulumisista, en ehkä pystyisi välttämään kirosanoja. Juhis on onneksi hoitanut pääasiassa syömisenedistämisyrityksiä tuon lusikkaa ja ruokaa vihaavan taaperon kanssa. Muutenkin täällä on eilen ja tänään kuultu itkua ja huutoa enemmän kuin varmaan sitten vauva-aikojen. Nooalla palaa hermot ihan kaikkeen ja viiden minuutin välein huudetaan pää punaisena.

No, semmoista se välillä on. Toivotaan, että känkkäränkkä lähtee yön aikana lätkimään. Sen sijaan!! Jottei ihan mene myrkynvihreäksi tämä postaus. Onnistuttiin saamaan videolle Nooan kävelyä :) Tässäpä siis pieni hyväntuulen videopätkä lauantai-iltaan, por favor!

KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOON >>