Fit mama

Tässä se taas viikonloppu hujahti. Onneksi vähän rennommissa fiiliksissä kuin viimeksi. Nooa on ollut tosi hyvällä tuulella ja se tarttuu tietenkin koko perheeseen. Nukkuminen nyt tosin on vähän kiikun kaakun, mutta ei kai sitä liian täydelliseksi voi rueta ;) Sitäpaitsi, Nooalla ilmeisesti tulee nyt kulmahampaat. Se nimittäin pitää lähes koko ajan sormia suussa ja just niissä kulmahampaiden (paikkojen) koloissa. Tuttikin (silloin kun sitä syö), on vaan noissa koloissa järsittävänä.

Tässä on viikonlopun aikana taas todettu monta kertaa, että hitsit toi poika alkaa jo olla fiksu. Katseltiin ikkunasta ulos ja todella kaukana näkyi menevän rattaat. Sanoin, että "katopa, tuolla menee rattaat, mitäs rattaissa on?" Johon Nooa vastaa, että "a vauva". (joo, edelleen lisää tuota aata sanojen eteen). Tänään kun Nopsu oli halunnut sisällä olla lenkkareissa ja sitten kun ei enää huvittanut, niin se tuli mun luokse, osoitti kenkiä ja sanoi "a poi", eli "pois" (uusi sana!). Ja, kun me illalla Juhiksen kanssa juteltiin, että katsottaisko jonkin aikaa Risto Räppääjää, niin Nooa oli jo kaivamassa dvd:tä esiin. Se siis nappasi tuon sanan ihan meidän keskustelusta. Ai että, on se, fiksu!

Minä kävin tänään jännittävässä kehonkoostumusmittauksessa. Oon pitkään jo halunnut käydä a) tsekkaamassa miten kroppa voi ja b) saada samalla siitä ylös yhdet lukemat, joiden perusteella voi myöhemmin verrata, ettei ihan pääse rupsahtamaan kun ensiviikollahan sitä ikääkin tulee taas vuosi lisää ;) 

Tulokset yllättivät minut: olen oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Ja juhlistinkin sitä teellä ja tummalla suklaalla :) Ehkä tärkein mittari on viskeraalinen rasva, jonka tulosta minäkin odotin eniten. Tuo tarkoittaa sitä rasvaa, mikä kertyy kehossa sisäelinten ympärille kuormittaen niitä ja pahimmassa tapauksessa, noista rasvakertymistä irtoaa pieniä rasvahippusia, jotka verenkierron mukana voivat aiheuttaa erilaisia tukoksia. Tuo rasva on tuhat kertaa vaarallisempaa, kuin se jenkkakahvoihin kertyvä. Luvun tulee olla alle 100, hyvä lukema on noin 50-70. Minulla oli 64,4, joten ihan hyvältä näyttää. 

Lihasmassaa minulla on oikein hyvin painoon nähden, 27,9kg (viitearvo 24,4 - 29,8). Rasvaprosentti oli 21,3 (viitearvo 18,0 - 28,0). Nestetasapaino kropassa oli hyvä ja samoin luumassa. 

APUA, tajusin juuri, että taisin vähän valehdella pituuttani. Siis sanon aina olevani 172 pitkä, vaikka tosi asiassa olen vain nipinnapin yli 171 :D No, ei kerrota kenellekään, jooko??

Hyvissä fiiliksissä siis kohti uutta viikkoa. Toivottavasti Nooalla menisi hoidossa paremmin kuin viimeviikolla ja sittenpä loppuviikosta tosiaan päästään juhlimaan maman synttäreitä :) Whoop whoop! :) 

Kuiva juttu

Paljon on asioita, joita "toisen kanssa tekisin toisin", mutta jotain on ihan tuurilla mennyt oikeinkin. Nopsu on nyt pari päivää taasen ollut päiväkuivana. Ihan huippua ja hassua, kun samalla vaipalla voi mennä lähes aamusta iltaan. Toki, päiväunien jälkeen joskus täytyy vaihtaa, mutta muuten poika on kyllä ymmärtänyt ihan vallattoman aikaisin tuon pottahomman.

Asiaa varmaankin auttoi aikalailla se, että kun vauveliini oli noin 5kk, niin vitsillä lähdin naaman punertuessa roudaamaan tyypin vauhdilla pöntölle. Onnistuneesti. Siitä lähtien isompaa vahinkoa vaippaan on tullut harvemmin. Nyt Nooa osaa jo tulla kertomaan, että POTTA, silloin kun täytyy päästä. Pienemmästä hädästä ei vielä osata viestiä varmuudella.

Lainattu

Olen ymmärtänyt, että vasta kolmen vuoden iässä lapset alkaisivat osata pidättää pissihätää. En siis ihan tiedä mistä on kysymys, mutta ainakin täällä toimii se, että tyypin kiikuttaa parin tunnin välein potalle, niin sinne se nätisti tekee. Kysymys onkin lähinnä tällä hetkellä vaan siitä, miten usein sitä muistaa ja pystyy viemään vessaan. Pidempi tauko tietenkin tietää märkää vaippaa.

Iloitsen tästä, koska olen kuullut kaikenlaisia tarinoita, kuinka lapsi pelkää pottaa ja sinne pitää kaikin karkein ja tarroin lasta houkutella menemään. Tai että joku haluaa vielä kolmen, neljän vanhanakin tehdä isomman hädän ehdottomasti vaippaan. Tämä ilmeisesti on ihan tavallista ja jotenkin voin sen kuvitellakin. Varmasti pelottavaa saattaa olla tehdä pottaan tai pyttyyn, jos siihen ei ole tottunut. Ehkä meillekin vielä tulee joskus takapakkia, mutta nyt näyttää hyvältä - kuivalta.





(tähän pitkä väli, koska vessajuttuja ja ruokajuttuja samassa postauksessa? Noooooooooouuuu!!!)




No mutta, se siitä aiheesta. Eilen oli historiallinen päivä muutenkin. Nooa söi illalla kokonaisen lautasellisen minun tekemään kaalipataa ja hyvällä ruokahalulla. Vielä napsi lisäksi parhaita paloja (eli kikherneitä) minun lautaselta. Ja kaksin käsin viinirypäleitä jälkiruuaksi. Illalla poika söi omalla lusikalla itse lähes lautasellisen banaanipuuroa. Riemulla ei ollut rajoja. Kun lapsi on lähes aina ennen pitänyt syömistä ihan kammottavana asiana, oli sydän sulaa, kun toinen hyvällä mielellä söi.

Tänään käytiin aamupäivällä leikkitreffeillä Tikkurilassa. Aamulla keli oli lievästi sanottuna haastava. Yöllä oli satanut joku 15cm lunta, ulkona oli nollakeli eli lumi oli märkää ja raskasta, TIET AURAAMATTA, räntää satoi vaakasuoraan. Tarkoitus oli pyörähtää nopeasti Jumbossa kaupassa ja ehtiä vielä bussiin. Hitsi vie, että sai hiki hatussa vuoroin työntää ja vuoroin vetää rattaita, jotka eivät mitenkään meinanneet suostua liikkumaan mihinkään suuntaan. Bussissa vielä oli jo kahdet rattaat, mutta kuski varmaankin aisti mun päähän kasvavat sarvet, koska huikkasi, että "pari pysäkinväliä??", johon onneksi toinen kyydissä jo olleista vastasi, että he jäävät seuraavalla pois. THANK GOD.

Noniin, nyt on samassa postauksessa pottahommat, ruuat ja taivaanisä. Tähän lienee hyvä lopettaa :) Mukavaa viikonloppua itse kullekin! Täällä se on VIIMEINEN viikonloppu ennen töihin paluuta :)

Äpy, äy, öy, wa, tak, uk, e..

Nooa on viime päivinä kehittänyt ihan oman puhelimeenpuhumisimitaation. Tässä videossa näkyy alussa pieni pätkä sitä mitä tarkoitan :) Tyyppi nappaa milloin minkäkin esineen (tässä unirätti) korvalleen ja alkaa tärkeänä kulkea huoneesta toiseen puhuen tätä omaa puhelin-kieltään, joka siis täysin poikkeaa siitä, mitä poika muuten "juttelee". Kuinka symppis :)

Tänä viikonloppuna on otettu isoja askeleita syömisen suhteen. Nooa on suostunut syömään kotiruokaa. Makaroonilaatikkoa. Omin käsin. Ilman sitä jatkuvaa rimpuilua, tuolista nousemista, lusikkaa vastaan huitomista ja muutenkin kiukuttelua. Poika oikein mumisi "nam nam" syödessään. Samoin kelpasivat pinaattiletut. Voi miten äidin ja isin sydän suli, kun näki, että ainakin hetkellisesti Nopsu sai kiinni siitä, että syöminen itseasiassa on ihan KIVAA!

Vielä yksi hauska irtohuomio Nooan sanavarastosta. Muru varmaankin on saanut geeneissä ja äidin ystäviltä (Nopsun täti enkun opettaja, kummitäti enkun opettaja sekä äidin hyvä ystävä englanninkielisen koulun opettaja + äipällä itsellään aina ollut vahva englanti, pääsin enkun tunneillekin jo ekaluokalla). Nimittäin, tyyppi lisää melkein jokaiseen sanaan eteen "a". Siis että a vauva, a tutto (tutti), a maa (maito). Toki lausuu sen ihan a:na, mutta hauska, mistä tuommoinen tulee :) Tässä viikon aikana lisää sanoja on tullut "pullo", "pallo" ja "heippa". Myös hauska, miten Nooa kutsuu kaikkia pieniä lapsia vauvaksi. Päiväkodissakin sujuvasti osoitteli herättyään viereiseen sänkyyn, että "vauva!!", vaikka kyseinen poika oli tuplaten Nopsun iän :)

Viikonloppu on nyt takana. Tämä perhe on ainakin nukkunut. Nooa nukkui viime yönä 13 tuntia ja itse nukuin molempina öinä yli 10 tuntia. Aika mieletöntä! Onkin outoa laittaa huomenna aamulla kello soimaan, kun se meidän päiväkodin keskustelu on jo 7:45. Onneksi matkaan menee vain viisi minuuttia.

Ja nyt sitten ne peukaloiset pystyyn, kun huomenna Nopsu jää pariksi tunniksi ilman äitiä ja isiä hoitoon!

Hei kuka puhuu

Olen vähän pihalla siitä, missä vaiheessa lapset oppii puhumaan. Mutta sen tiedän, että tuo sanojen tapailu on ai-van ihana juttu. Luulen, että lapsessa yksi paras juttu on todistaa se, kun tyyppi oppii puhumaan. Haluankin tähän listata nyt sanoja, joita Nooa "osaa" nyt kun ikää on hippusen vaille 1v3kk.

Nämä sanat Nooa osaa jo sanoa ihan ilman "ärsykettä":

1. Auto. AUTO. AUTO!! (noin tuhat kertaa päivässä)
2. Amaa / maa, kertaalleen kuultu myös "maito"
3. Appa (vaippa)
4. Potta 
5. ÄITÄÄÄ!! Kuullaan vain tomerasti ja käskevästi huudettuna kun äiti poistuu näkyvistä. Voi tarkoittaa satunnaisesti myös isiä.

Nämä sanat Nooa toistaa perässä usein: 

1. Eipä/epä (leipä) Hehe, myös tänään kun sanoin Juhikselle, että "nyt syöt ja sitten lepää!!", niin Nooa toisti perässä silmät kirkastuen "eipää??" :)
2. Ba (banaani)

Nämäkin ollaan kuultu: 

1. Pra (pora)
2. Auna (sauna)
3. Pala (välipala)
4. Pulu (kirjasta osaa sanoa pulun kuvasta että pulu)
5. Tutti/Tutto

Lisäksi Nooa osaa vastata kysymyksiin: 

- Mitä sanoo lehmä? "Ammuu"

- Mitä sanoo hevonen? "Iiiiiiiiiihahaa"

- Mitä sanoo koira? "Wuh, wuh"

Olen myös koettanut opettaa, että "mitä sanoo ranskalainen?" BONJOUR!! :) 

Siitä voitaisiin laajentaa sitten muihin kieliin :) Mama tykkäis! Ja taatusti hyödyllisempää kuin osata hirnua ja ammua! 

Joulu 2014 - tunnelmia ja kuvia

Heipparallaa! Tekipä hyvää pitää taukoa tietokoneesta melkein viikon verran. Okei, no, neljä päivää nyt ainakin :) Vietimme joulun ajan Joensuussa äitini luona, jossa ihanaksi onneksi siskonikin hengaili koko ajan. Matkat teimme junalla ja huh hei on siinä reippaassa neljässä tunnissa matkustamista tuommoisen elohopean kanssa! Onneksi sentään molempiin suuntiin saatiin poika unille tunnin ajaksi.

Joulu meni mukavasti, mitä nyt Nooa vierasti harmillisen paljon. Ei antanut mummin edes ottaa syliin aluksi. Siispä tuli vähän takapakkia meidän grandiöösiin suunnitelmaan viettää joka päivä tunti tai pari Juhiksen kanssa kahdestaan jossain. No, päästiin me kolmeen otteeseen puoleksi tunniksi karkuun. Saipahan Nooa vähän totutella hoidossa oloa, vaikka TIEDÄN, onhan tämä ihan surkean vähän verrattuna kamuihin, jotka yökyläilee ja ties mitä. No mutta, parasta oli huomata, että parin päivän aikana mummista tuli ihan Nooan suosikki. Sitä piti seurata uunin lämmitykseen ja saunan laittoon ja minne nyt vaan.

Niin, Nooa on ihan huippu nykyisin nappaamaan sanoja. Joulun aikana hän toisti perässä sanat: "pra" ranskalaisella ärrällä lausuttuna ja tarkoittaen tietenkin poraa; "auna" eli sauna, "oi pyjjy" eli äidin perässä toistettu "voi pylly!" :D Ja viimeisenä eilen illalla napattu "bonjour", jonka tyyppi lausui useasti ihan suvereenisti oikein! Tänään junassa Nopsu mutisi suustaan sanan "tutti", kun otin tutin pois enkä heti antanut sitä takaisin - pojalla alkoi pinna kiristyä, mutisi jotain ensin ja sitten kulmat kurtussa lausuttu "tutti!!"

Tässä ollaan vielä omassa kotona. Päiväunien aikaan tontut 

olivat tuoneet aika monta pakettia kuusen alle! 

Mummin luona olikin ihan oikea kuusi. Siitä oli 

hyvä kerätä kaikki sinne eksyneet "lelut" alas.  

Perhe <3 

Ihmeellinen säkki lahjoja täynnä. 

Joulun ehdoton suosikkilahja: oma tietokone!

Karaoke!

Ulos päästiin kun pakkanen vähän lauhtui. Lunta oli satanut 

niin paljon, että kaatuessa kontalleen, siinä vaiheessa kun 

kädet ottivat maahan, oli naama jo ottanut lumeen. Oi pyjjy.

Sellainen meidän joulu <3

AUTO

Kuka tunnistaa tämän paikan?

No, voisi olla ehkä mikä tahansa, mutta Kätilöopiston sairaalan aulahan se. Olin siellä tänään käymässä, kun ystävälläni oli aika rakenneultraan. Sinne kun ei voi lasta ottaa mukaan ja heillä on kuukauden verran Nooaa nuorempi poika, niin minä tarjouduin lapsenvahtihommiin. Vielä kun sattui niin sopivasti, että Juhiksellä oli aamupäivä vapaa. Meillä meni odottelu NIIN hienosti. Poika oli kuin pieni enkeli ja tutki minun tuomaani isoa lelukassia ihan tyynenä koko ultrauksen ajan. Minua oli vähän varoiteltu mahdollisella eroahdistusitkulla ja olinkin varautunut henkisillä korvatulpilla ja mietin jo kävelyreittejä aulassa tai pihalla, ettei huuto kuuluisi huoneeseen asti ja vanhemmat saisivat siellä keskittyä rauhassa tärkeään hetkeen.

Ja oi mikä onni, kaikki oli hyvin ja pieni pikkuveli sieltä on tulossa. Miten sitä onnistui itsekin jännittämään niin paljon! Oikein mahaa nipisteli kun odottelin yksin siinä aulassa aamulla, että tapaan tämän ystäväperheen. Lienee tuossa paikassa vain jotain niin kutkuttavaa/jännittävää/kammottavaa :D

Postauksen otsikko on kuitenkin "auto". Ajattelin, että on pakko jättää itselle muistilappu siitä, miten käsittämättömän upeita juttuja Nooan mielestä autot on. Auto on sana, joka kuullaan meillä noin miljoona kertaa päivässä. Heti herättyäkin pitäisi päästä ikkunaan katsomaan autoja. Ulkona käsi viuhuu ja pää kääntyy sitä hanakammin, mitä suurempi auto on näköpiirissä. Erilaiset traktorit ja rekka-autot saavat lähes haukkomaan henkeä. Ja kokoajan pitää hokea; "auto, auto, auto.."

Onkohan kaikilla lapsilla tämmöinen vaihe? Mietin vaan, että kun ei me Juhiksen kanssa olla mitenkään ihmeellisen "autoihmisiä". Eikä Nooalla oikein leluissakaan ole yhtään autoa, jos ei tuollaista taaperon potkuautoa lasketa..

No mutta, ihanahan se on nähdä pienen intoa! Hyvänä kakkosena tulee sitten joulukuuset. Jumbon iso joulukuusi sai kahdesti tänään ääneen naurut ilosta, kun näki sen :)

ps. Nooa on myös onnistunut kertaalleen sanomaan tällä viikolla "aippa" (vaippa) ja "maito"!!

Nooa 1v2kk

Ajattelin vielä kerran kirjoitella tämmöisen osaamispostauksen, jossa kootusti uusia taitoja ja tämän hetken suosikkeja sekä inhokkeja. Se on ihme, miten päivästä päivään arki tuntuu aika samanlaiselta, mutta kun pysähtyy miettimään, niin ihan valtavasti uusia taitoja on tullut vähälle aikaa!

Nooa tunnistaa sanoja:
Koira, pöytä, sänky, telkkari, ikkuna, tutti, korva, nenä, varvas, äiti, isi, kirja, nalle, rattaat, auto, uuni.. lista on jo aika pitkä! Ainiin, hauskaa on se, että kun kysyy "Missä on korva?", Nooa koskettaa omaa korvaa, mutta kun kysyt "Missä on nenä?", niin Nooa POIKKEUKSETTA vääntää kysyjän nenää täydellä voimalla :D

Nooa puhuu:
Täydellisin sana, joka tarkoittaa oikeaa esinettä, on "auto". Omia sanoja on "appa" - vaippa, "ppu" - lamppu sekä "maa/amaa" - maito. Nooa haukkuu tarmokkaasti erityisesti koirille, mutta myös kaikille muille eläimille, kuten sorsille. Kerran tavattu myös haukkumasta oikein edessä seisovan tytön oikein muhkeaa karvahuppua.

Nooa osaa:
Jo aika paljon asioita. Osaa avata vetoketjun (taito, josta tässä vaiheessa on pelkkää haittaa, ei hyötyä), laittaa palikoita päällekäin jopa viisi tai kuusi kappaletta torniksi. Kävellä tosi vakaasti ja ottaa väliin jopa muutaman juoksuaskeleen. Välillä viedä lusikan suuhun. Juoda nokkamukista. Tunnistaa lauluja ja leikkiä niissä mukana. SYÖDÄ TUTTIA. Nooa ymmärtää hirveästi puhetta ja osaa välillä jopa toimia selkeiden ohjeistusten mukaan. Lauseet "tyhjennetäänkö astianpesukone, mennäänkö vaihtamaan vaippa, mennään laittamaan pyykit koneeseen" saavat Nooan kävelemään oikeaan suuntaan. Illalla toimii jopa "Nooa, mennäänkö nukkumaan?" - ja pikku tepastelee omaan huoneeseensa <3

Nooa tykkää:
Kylvystä, edelleen. Katsella busseja, rekkoja ja ratikoita. Mitä isompi ja äänekkäämpi auto, sen huikeampi juttu. Nooa tykkää paljon musiikista. Ja muumeista. Ja maidosta. Aivan kamalasti äidin käsilaukusta ja isin laukusta. Pohdimme päivittäin strategioita kyseisten kohteiden liikutteluun talossa niin, että Nooa ei huomaisi, sillä kiukku repeää, jos/kun niitä ei saa tutkia. Nooa tykkää, kun ympärillä on tohinaa ja touhua.

Nooa ei tykkää:
Siitä kun äiti tai isi lähtee kotoa jonnekin. Siis oikeastaan myös vessa ja suihku saa aikaan pienen stressireaktion. Nooa ei vieläkään tykkää kovinkaan paljon syödä. Ei tykkää olla paikallaan. Kokoajan pitää tehdä ja touhuta jotain. Nooa ei myöskään tykkää ulkovaatteissa ulkona olemisesta. Meillä olisi jo kiire treenata vähän päiväkotia varten, että viihtyisi edes vähän aikaa kengät jalassa ja hanskat kädessä...

Nooa syö:
Tällä hetkellä vältettävien listalla on vain maito, naudanliha ja maissi. Ihanaa, että niitä on vain kolme! Nauta on helppo korvata possulla ja maidolle on korvikkeita soija- ja kauratuotteina. Eilen ja tänään Nooa on maistellut ekaa kertaa myös kauramaitoa ja tykkää siitä.

Nooa nukkuu:
Onneksi tällä hetkellä tosi hyvin! Nopsu käy unille kahdeksalta ja nukkuu yleensä putkeen koko yön, heräten 7-8 välillä. Tietysti on aina poikkeuksia, kuten (tiheät) sairastelut ja juuri tällä hetkellä poskihampaiden puhkeamisen tuska. Viime yönä valvottiin tunti ja nyt päikkäreiltäkin herättiin kesken unien itkemään :/ Päiväunille Nooa käy yleensä 12 aikaan ja nukkuu vähän vaihtelevasti.. joskus vain reilun tunnin, joskus lähemmäs kolme tuntia.

Tämmöinen 1v2kk poika meillä asuu! Aikamoinen ero vuodentakaiseen :)

Kvaak

Tiedättekö, millä saa takuulla mun hermot poksahtamaan? Tai no, tästä vinkistä on oikeastaan hyötyä vain jos olet bussikuski. JÄTÄ VUORO AJAMATTA. Voi kirveli sentään! Muutenkin tähän vuorokauden sisään on mahtunut jos jonkinnäköistä vastoinkäymistä ja ikäviä muutoksia. Tänään meidän piti siis lähteä 14:45 bussilla Katjan luokse. Näitä busseja tällä meidän välillä kulkee siis pari kertaa aamupäivällä ja pari kertaa iltapäivällä. Oltiin tosi hyvissä ajoin pysäkillä ja odotettiin.. ja odotettiin.. hermot kiristyy.. Nooa kitisee.. äiti kitisee.. odotetaan, odotetaan, kylmä on.. tuulee.. vähän kolmen jälkeen luovutetaan - ei lentokentältä tähän meidän risteykseen nyt mitenkään päin aja yli puolta tuntia. Ei sitä bussia tule.

Häntä koipien välissä palattiin takaisin kotiin. Oma olo on tänään ollut tosi väsynyt ja taas kerran flunssaisempi. Yleensä sairastan ehkä joka toinen vuosi pienen flunssan, joten en voi käsittää, miten nyt olen ollut jo kohta 1,5kk kipeänä!!

Jotain mukavaakin, käytiin eilen hakemassa joulukuusi. Meillä ei ole ikinä ollut yhtään joulukoristeita, mutta nyt kun on tuo muksu ja vielä kun se niin rakastaa kaikkia näkemiään joulukuusia, niin pitihän meidän saada oma. Tosi söpö tuo on, vaikkakin se piti turvallisuussyistä ahdistaa tuonne nurkkaan, ettei Nooa kaada sitä päälleen.

 Tähän olisi siis kyllä odottamassa ihanat pallot myös, mutta.. eilen yksi meni rikki kun Nooa heitti sen lattialle ja se särkyi pieniksi sirpaleiksi. Vaihtoehto on siis ripustaa boolssit vain tuonne latvaan (ööh..) tai ei ollenkaan. Veikkaan, että säästetään palleroiset ensijouluun!

Nooa muuten on oppinut muutamia leikkilauluja. Oh-he's-so-smart! Kun sille laulaa "kolme pientä ankkaa lähti leeeeeikkimään..", niin kun tulee kohta "kvaak, kvaak, kvaak", niin Nooa tekee kädellä oikean liikkeen ja sanoo "vaa, vaa" <3 Samoin joka kerta kun soi tai lauletaan "if you're happy and you know it clap your hands", niin Nooa taputtaa oikeassa kohdassa käsillään. Tosin masuaan. Ja tämä on ihan mysteeri mistä on oppinut, sillä me ei olla tätä leikitetty. Ehkä se vaan ymmärtää englantia :)

Rasti seinään

Tiedättekö mitä tänään tapahtui? Minä kävin shoppailemassa Nopsun kanssa!! Siis ei sillä tavalla, että a) juostaan Clas Ohlsonilta rättejä/lukkoja/paperia b) juostaan rattaat pysähtymättä H&M:ltä joku pipo/body/sukat ja c) ravataan tuttuun tahtiin Citymarket läpi. Ei.

Vaan ajattelin, että nyt vaan rohkeasti koetetaan käydä jossain yhdessä kaupassa katsomassa mulle jotain uutta neulepaitaa. Mä oikeasti tarvitsin sellaista! Nooa viihtyi niin hyvin, että päädyin kiertämään neljä eri liikettä! Ja jopa sovitin useaa paitaa. Aivan mahtavaa, toinen söi hanskaansa ja välissä flirttaili naismyyjille (siis ei mitään rajaa, se saa nyt jo itteään 20 vuotta vanhemmat naiset ihan hattaraksi :D ). Tästä mielettömästä illasta muistoksi ostin sitten ihan kaksi paitaa :) Toinen on ihana fuksian punainen neule ja toinen vaalean ruskea neuletakki. Ne on ihanat. Ja tulen aina varmasti muistamaan niiden ostosreissun.

Toki yksi asia, mikä sai minut kokeilemaan tätä ennen mahdotonta tehtävää oli..

Tutti. Nooahan on nyt sitten oppinut syömään tuttia. Kyllä, luit oikein. Pojalla on ikää kohta 1v2kk. Lelulaatikossa on aina pyörinyt pari tuttia ja yhtäkkiä vaan havahdutaan siihen, että Nooahan kantaa epäilyttävän usein nykyisin tuttia suussaan. Viimeistään sen pois nappaaminen (ja sitä seuraava itku) kertoivat, että koukussa ollaan! Aiemmin se ei pahastunut yhtään jos tutin nappasi pois.

No, ei me nyt varsinaisesti aiota Nooaa opettaa tutille, mutta ajattelin, että ei siitä nyt kovin suurta haittaakaan voi olla, jos sitä pitää hätävarana niihin hetkiin, kun Nooan mielestä häntä kohtaa tylsyyskuolema, eli ruokakaupan viimeiset metrit, automatka tai se, kun kotona täytyy vaikka saada rauhassa puhua joku tärkeä puhelu ilman vieressä kirkuvaa taaperoa.

(En kestä tuota kuvaa, se on niin outo! Kuka tuo tuttisuinen lapsi on?? Ei oo meidän! :D )

Että semmoista. Nooa on myös oppinut viimepäivinä nousemaan seisomaan ilman tukea, joten kävelyyn lähtöön ei enää tarvita aina jotain tueksi. Ja tänään iltaruuan Nooa söi itse. Käsin. Makaroonilaatikkoa. Ja iltapuuroa kauhoi itse pari lusikallista ihan onnistuneesti suuhun.

Semmoinen tyyppi meillä siis tällä hetkellä asuu. Tuttivauva ja itsenäinen nuori mies.

Piipahdus joulumaassa

Tänään aamulla lähdettiin Nooan kanssa esittelemään uusia rattaita pienelle shoppailureissulle Itikseen. Lähinnä halusin päästä käymään Indiskassa ja arvoin hetken aikaa Itäkeskuksen ja keskustan välillä. Molempiin kun on puolen tunnin bussimatka. Valitsin kuitenkin Itiksen, koska siellä Nooa pääsee välillä vähän tepastelemaankin ympäriinsä.

No niin, olihan se bussiin nousu tuhat kertaa helpompaa, kun sai vaan työntää näin rattaat paikalleen. Ja en tiedä onko se tämä korkeammalla istuminen, mutta Nooa jaksoi koko puoli tuntia istua paikallaan! Vähän toki välillä lauleltiin ajankuluksi. Hauska tilanne kävikin sitten kun päästiin Itikseen ja minä laskin Nooan hetkeksi maahan rattaita vasten seisomaan, että käännän tuon istuinosan shoppailua varten kasvot menosuuntaan. No, ekaa kertaa kun kääntelee, niin eihän se heti meinannut luonnistua ja sitten jarrujakaan meinannut saada pois päältä. Samalla silmäkulmasta huomaan, että eihän tuo poika enää pysy seisaallaan siinä paikassa mihin sen laskee :D Tap tap tap.. "Nooa, odota!!" tap tap tap.. "Nooaaaaa.. älä mene kauas!!". No, ei siinä varmaan mennyt kuin parikymmentä sekuntia, mutta hyvin pienet jalat jo siinä ajassa kantoivat Nooan..

.. tämän ihmetyksen luokse!! Voi hyvät hyssykät! Miten - iso - joulu - KUUSI!! Tätä olisi jaksanut tuijottaa vaikka kuinka kauan ja hirveä kurkottelu, että jos saisi vähän koskeakin.. Nuo valot siis vilkkuivat koko kuusessa ja musiikki soi :)

Ostoskori on aivan mieletön. Siis vanhoihin mahtui juuri ja juuri tuo hoitolaukku, mutta nythän siellä on lisäksi sadesuoja pussissa, kaksi ostoskassia ja molempien pipot ja hanskat. Niin ja vesipullo ja mitä nyt vielä.. (roikkuva asia on meitsin kaulahuivi :)

Busseja kotiin kulkee vain puolen tunnin välein, joten meidän piti vähän odotella seuraavaa. Olin kirjoittanut tarkasti lapulle joka ikisen bussin. Ja perskules sentään! Mennään pysäkille odottelemaan eikä dösäkkää ala kuulua.. huomaan pysäkin aikataulusta, että reittiopas on antanut väärät kellonajat. Bussi oli siis just mennyt. Iik. Ruoka-aikakin alkaa lähestyä ja Nopsu kitisee. Läheisestä Alepasta purkki sosetta ja pysäkille sitä syömään ja odottamaan joku 20min.

Bussi saapuu. Kuski viittilöi; "kahdet rattaat jo kyydissä". Mä en voi uskoa meidän huonoa tuuria. Kuski avaa ovet kuitenkin ja mitä mä nään - yhdet rattaat (joissa ei istu lasta) ja yhdet matkarattaat (joissa ei niissäkään istu lasta). Sadasosasekunnin harkinnalla hyökkään sisään ja pyydän sitä noin viisivuotiaan (!) lapsen äitiä sulkemaan sateenvarjo-tyyppiset (eli sekunnissa suljettavat) matkarattaat, jotta me mahdutaan kyytiin. Kuski, ihana kuski, onneksi otti mut kyytiin <3

// Mitä tästä voit oppia? Jos lapsesi ei istu rattaissa, vaan istua pojottaa penkillä JA sinulla on sekunnissa suljettavat matkarattaat, niin kun näet pysäkiltä kyytiin pyrkivän rattaat-vauva-äiti -combon, niin huikkaa nyt ihmeessä kuskille, että "Ota vaan kyytiin, mä pistän mun rattaat kasaan!" Mom code!

Ihan sama juttu kuin se, jos kyytiin on pyrkimässä kolmannet vaunut/rattaat ja itse olet jäämässä seuraavalla pysäkillä pois. Jos sulla nyt ei ole ihan jalka paketissa (ja ollaan alueella jossa tiheästi pysäkkejä), sinä jäät pois jo sillä pysäkillä ja annat seuraavalle paikan! Mom code!

Iltapäivällä yksi ystävä tulee ostamaan pomppukeinun sekä lämpöpussin. Sitten pitäisi käydä kaupassa ja vielä illalla muskariin. Touhukas viikon aloitus siis!

Ranskalaiset kuulumiset

Saako yhden postauksen toteuttaa ranskalaisilla viivoilla? Kiitos!
(EDIT: haha, hahahahaha.. nyt vasta silmiini osui tuo EDELLINEN postaus :D )

- Tiistaina meillä oli ihana Katja ja muksut kylässä. Suloisia ystäviä ja oli tosi piristävää viettää ilta isolla porukalla, mutta.. heti kun he olivat lähteneet, Juhis palasi (autoa siirtämästä) suurin silmin ja totesi vaan hiljaa, että "me ei hankita yhtään lisää lapsia". Ja mä olin kyllä ihan samaa mieltä :D Vaikka nuo lapset on kyllä maailman suloisimmat, varsinkin nuorempi ansaitsisi jonkun Nobelin rauhanpalkinnon <3

- Oon koettanut olla pari päivää syömättä yhtään sokeria (tavoittena jatkaa vielä 12 päivää yhdellä pienellä synttärijuhlapoikkeuksella..) Nämä torstait kun olen illan yksin kotona on ihan kidutusta. Meillä on keittiössä NELJÄ suklaalevyä ja kuulen miten ne kaikki huutaa mun nimee..

- Tänään satoi lunta. Joka muuttui pian rännäksi. Räntäsateessa ratasmatka kauppaan oli Nooan mielestä so far elämän ehkä kauhein kokemus. Raukka huusi sekä meno että paluumatkan, kun pimeässä jotain läiskii päin naamaa.

- Nooan kävely on kehittynyt ihan huimasti! Vielä pari päivää sitten maton reuna tai kynnys riitti pylläyttämään pojan pepulleen, vaan ei enää! Nyt kävellään jo lelukasojenkin yli ja välillä käsissä raahataan mitä suurempia esineitä. Näinpä tänään Nooan myös juovan pillipullosta vettä SAMALLA kun kävelee! Oh, my child's a genius.

- Ja kuinka nero onkaan! Tänään kun sanoin olohuoneessa, että "Nooa, laita pallo uuniin", niin Nooa valitsi leluistaan pallon ja laittoi sen omaan leikkiuuniinsa! Whouuaaa!! Pojallani on aivot :D

- Nooalla lehahti tänään posket ihan punaiseksi. Ilmeisesti naudanliha :/ Jatketaan vielä tutkimuksia ja testailua.

Semmoista tänään. Käyn sohvalle järsimään.. peukaloa.. ja juomaan teetä. Ja jos motivaatioksi jatkaisi hienon Forks over Knives -dokkarin katsomista. Eilen katsoin loppuun Fat, Sick and Nearly Dead ja se oli kyllä HYVÄ. Vaikkakin kaikkien ruoka-etiikka-terveys-dokkareiden kivijalka on mun mielestä Food INC. Jos sulla on pari, kolme, kuusi tuntia ylimääräistä aikaa, niin tsekkaile pois.

Kiukku ja kävely

Jos kertoisin tämän päivän kuulumisista, en ehkä pystyisi välttämään kirosanoja. Juhis on onneksi hoitanut pääasiassa syömisenedistämisyrityksiä tuon lusikkaa ja ruokaa vihaavan taaperon kanssa. Muutenkin täällä on eilen ja tänään kuultu itkua ja huutoa enemmän kuin varmaan sitten vauva-aikojen. Nooalla palaa hermot ihan kaikkeen ja viiden minuutin välein huudetaan pää punaisena.

No, semmoista se välillä on. Toivotaan, että känkkäränkkä lähtee yön aikana lätkimään. Sen sijaan!! Jottei ihan mene myrkynvihreäksi tämä postaus. Onnistuttiin saamaan videolle Nooan kävelyä :) Tässäpä siis pieni hyväntuulen videopätkä lauantai-iltaan, por favor!

KLIKKAA TÄSTÄ VIDEOON >>

Back to work!

Tammikuussa se loppuu. Äitiysloma ja hoitovapaa. Ilmoitin tänään töihin, että palaan vuoden alusta takaisin hommiin. Oon ihan innoissani! Ihana työnantajani antoi mahdollisuuden tehdä 60% työaikaa, eli olen kolme päivää viikossa töissä ja kaksi Nooan kanssa kotona. Tein pitkän (kuusi vuotta) työuran media-alalla ja vajaa vuosi ennen äitiyslomalle jääntiä vaihdoin töihin UNICEFille. Vaikka olenkin koulutukseni hankkinut kaupalliselta alalta ja markkinoinnin parista, haluan ehdottomasti työhönki muutakin merkitystä, kuin vain rahan tekemisen omistajille. Ja mikä nyt olisi sen tärkeämpää, kuin tavoite siitä, että jokaisella lapsella tässä maailmassa olisi yhtäläiset mahdollisuudet turvaan, koulutukseen ja terveyteen.

No, syvällisistä pinnallisempiin, sillä onhan nyt äärimmäisen tärkeää tehdä töitä viihtyisässä ympäristössä. Kaunis ympäristö piristää mieltä ja auttaa jaksamaan hyvällä tuulella. Tosin, minusta tuntuu, että ensimmäiset viikot vaan hihkun töissä pelkästään sitä iloa, kun saan kahdeksan (kahdeksan!!) tuntia putkeen olla ihan rauhassa. Käydä rauhassa vessassa. Syödä (!!) jonkun muun tekemää ruokaa rauhassa (!!) :D Käydä kupillisen teetä ja kävellä takaisin ilman, että kukaan itkee ja roikkuu lahkeessa. Tottakai sydämessä samalla on koko ajan huoli siitä, että miten muksu pärjää hoidossa, mutta jotenkin mä vaan optimistisesti uskon, että Nooa kyllä pärjää.

No niin, takaisin niihin ihaniin sisustusasioihin. Ajattelin panostaa työympäristön viihtyisyyteen tekemällä muutamia hankintoja. Nämä kaikki ovat joko Ikeasta tai Indiskasta. Paitsi tuo Lifefactoryn pullo. Yksi sellainen minulla jo on jumppapullona ja tuo on paras, paras, paras vesipullo ikinä! Tosin myös kallein, kallein, kallein ikinä :D Mutta nämä ovatkin nyt kaikki vain haaveita! Katsotaan mitä pystyy toteuttamaan.

Kotirintamalla tällä hetkellä taistellaan syömisen kanssa. Nooa on aina ollut huono syömään ja vaatinut koko ajan leikitystä, lauluja, milloin mitäkin leluja ja loruja. Eilen allekirjoittaneella alkoi mennä hermot, koska viimeisten päivien aikana koko syöminen on mennyt siihen, että kädellä huidotaan lähestyvä lusikka mahdollisimman tehokkaasti kauas ja mahdollisesti suuhun eksynyt ruoka tulee helposti takaisin. Myös itse syömisestä ei päädy mitään suuhun asti. Kun sanotaan, että aikuinen päättää mitä syödään ja milloin, lapsi päättää minkä verran, niin tämä lapsi ei varmaan söisi ikinä murustakaan! Tänään on koettu ihan isoimmat ruokaraivarit. Tässä kyllä kysytään sinnikkyyttä, kun toinen tekee kaikkensa, ettei söisi ja kuitenkin joku murunen pitäisi saada menemään alas.

No, toivottavasti pian helpottaa. Olen kuullut, että hankalaa syömistä on muillakin ja joskus taaperot pistää ihan syömälakkoja pystyyn. Pitäkää peukkuja, että pian täälläkin syödään kuten eräs F:llä alkava Nooan ystävätär :P

PS. Jotain hyvääkin, Nooa on ihan itsenäisesti nyt kävellyt pieniä matkoja, muutaman askeleen pätkiä. Jee.

Ensilunta ja ensiaskeleita

Niin monesti sitä äiti-ihminen huokaa, että voi kun voisi ottaa itselleen lapsen sairastumiset tai kivut. No kuulkaas - mä onnistuin siinä! ;)

Rokotuksistahan monesti tulee erilaista jälkioiretta - tällä kertaa ne vaan tuli äidille. Nooa tosiaan selvisi yhdellä levottomalla yöllä, mutta minulle pamahti toissailtana rytinällä päälle flunssa. Onneksi onneksi ONNEKSI kävi niin, että Juhis pystyi pitämään eilisen päivän vapaana ja hoitamaan Nooaa. Minä sain levätä ja tänään olo on jo ollut suhteellisen hyvä. Tosin, kurkkutabletit ja flunssajuomat on aika hyviä kavereita :) Tässä fiiliksiä tämän päivän miniulkoilulta, mukana nenäliinoja ja termarissa Panadol Hottia. Maa on siis tosiaan tänään ollut valkoinen, niinkuin kuvastakin vähän näkyy!

Nooa on viimepäivinä ottanut isoja askelia kävelyn suhteen. Pun intended, hehe :) Siis nyt se jo aika rohkeasti ottaa itse pari askelta siinä välissä kun pitää päästä joltain tuelta toiselle. Tänään jopa lähti yhdeltä tuelta vaan kävelemään ilman mitään erityistä suuntaa. Huteriahan nuo askeleet on, mutta niin kai kuuluukin <3 Voitte vaan kuvitella, miten mahdotonta noista tilanteista on ehtiä nappaamaan kuvaa. Tässä paras yritys.

Nyt Nooa nukkuu jo yöuniaan ja minä teen valmisteluja huomista aamun lähtöä varten. Jännittää tosi paljon tälläkertaa lento.. Yksi syy on oma tukkoisuus, yksi syy on talvi ja se, miten paljon pitää topata vaatetta päälle. Kun olisikin kentällä vaan tuubia pitkin koneeseen kävely, mutta kun on bussikuljetus koneelle. Talking about haalari päälle, haalari pois, haalari päälle, haalari pois. Ja haalarilla tarkoitan haalaria, kenkiä, rukkasia, kypärämyssyä, pipoa.. puuh.. tulee jo hikikiukku pelkästä ajatuksesta!

Lisäksi tänään check inniä tehdessä tuli ilmoitus, että halutaanko jäädä varalle jäämään koneesta pois, kone kun on "erittäin täynnä", eli suomeksi ylibuukattu. No ei kiitos. Jos yksin olisin liikkeellä (ja ei olisi kampaajaa heti toisessa päässä odottamassa), niin to-del-la-kin haluaisin (siitä kun saa ihan hyvät korvaukset). Niin, pahoittelut vaan siis jo etukäteen sille raasulle, joka nyt vissiin joutuu istumaan meidän viereen. Aiemmin on aina ollut tyhjä paikka ja sen todellakin oon tarvinnut leluille, maidolle, syöttämiselle, repulle, Nooan touhulle...

Peukut siis pystyyn, että päästään suht sujuvasti perille ja mahdollisimman vähillä itkuilla! Huomenna nähdään äiti/mummi ja sisko/täti sekä kaikki muut!

Tap tap tap

Wuhuu, ensiaskelia otettu! :) Tosin, en ihan tiedä voiko näitä laskea, mutta nyt pari kertaa on tehty niin, että kun minä tulen jostain kotiin, niin Juhis kävelyttää Nooaa käsistä kiinni pitäen vastaan ja sitten päästää varoen irti joku metri ennen minua. Minä ojennan kädet valmiiksi ottamaan Nopsusta kopin ja samalla kun Nooa ottaa muutamia askelia, niin peruutan hieman taaksepäin ja.. tadaa! Näin saimme pojalta neljä, viisi, jopa kuusi askelta :) Muutenhan askelia ei todella vielä näy. Hyvä kun jaksaa edes pienen ajan per päivä seisoa ilman tukea.

Meillä on ollut Nooan Kata-kummitus täällä kylässä tiistaista asti. Aina mukavaa kun on seuraa! Eilen illalla me tytöt pyörähdettiin Itiksessä. Siellä Ruohonjuuressa oli synttäripäivä ja sieltä sai yhden tuotteen -32%. Minä ostin Laveran itseruskettavan voiteen (ainut, joka iholleni sopii) ja Kata osti aaaaina niin ihanan Lifefactoryn juomapullon. Itsellänihän tämä on pinkkinä pillikorkillisena ja vaikka siitä maksoinkin hurjat yli 30 euroa, niin yhtään en ole katunut ostosta. Paras pullo ikinä ja päivittäin käytössä.

Tänään aamulla kävin töissä juttelemassa hieman sinne paluusta. Sekin kun ennemmin tai myöhemmin koittaa! Ja nyt illalla kävimme tekemässä pienen Ikean reissun. Nooan nuha on edelleen jatkunut räkäisenä nenänä, mutta muuten poika nyt ei ole tullut yhtään kipeämmäksi. Tänään aamulla testattiin uutena ruokana kananmuna. Tein banaanipannukakkuja (muussattua banaania ja kananmunaa sekaisin ja pannulla paistaen - Nooalle rypsiöljyssä ja meille muille kookosöljyssä). Nooa tykkäsi siitä ihan hirmuisesti, mutta tietenkään paljon ei uskaltanut antaa. Mitään oireita ei ainakaan tänään ole ilmaantunut, että hyvältä vaikuttaa.

Huomenna onkin taas se päivä, kun Juhis on iltapainotteisesti töissä. Siispä me tytöt suuntaamme päivällä elokuviin, kun se päiväsaikaan on puolet halvempaa. Sitten Kata lähtee junalla poikaystävänsä luokse ja me jäädään Nopsun kanssa viettämään äitipoikailtaa.

Tööttöö

Nooa, missä on tööttöö?

(katse hakee Brion kärryn)

Hyvä! (Juhis sanonut pari päivää, että tööt tööt, kun Nooa tätä työntää)

Nooa, mikä tämä on?

"ppa" "ppa"

Hyvä!!

Lisäksi eilen kylässä ollessa Nooa osoitti lamppua, ja sanoi "ppu", "ppu".
Ja tänään kun minä osoitin roska-autoa ja selitin, että "onpa iso auto, auto, iso auto", niin Nooa toisti perässä "to, to".

Ilmeisesti tämä sanojen ja käsitteiden opettelu vie reippaammanlaisesti energiaa, sillä Nooa on viimepäivinä ollut tosi kiukkuinen aina vähän väliä ja vasta tänään kunnolla tajusin, että sillä on aina silloin ollut nälkä. Tänäänkin oli syönyt kunnon aamupalan ja juonut aamumaidon, kun lähdettiin pihalle. Kitikiti, itku itku, mikään ei kelvannut. Mentiin ruokakauppaan ja hirveää valituskitinähuutomökellystä koko reissu (jaksoin tehdä vaan puolet ostoksista kun alkoi itselläkin hermo kiristymään). Kotiin tultua tein 1,5 desiä maitoa, ajattelin, että jos nyt haluaa ottaa huikan ja loput voi ottaa sitten lounaalla. Hörppäsi koko pullollisen yhdeltä makuulta.

Ehkä myös yömaidon poisjättäminen sekoittaa pienen ajatuksia. Varmaan huoli siitä, että onkohan se maito nyt ihan kokonaan loppumassa maailmasta?! Tässä takana tosiaan siis nyt jo viisi yötä ilman yömaitoa. Aika hienoa!

Moro noro

Voi jumbe, täällä on perhe Valtonen sairastanut nyt ihan urakalla. Ensin se Nooan nuha ja siitä seuraava vatsatauti. Vasta eilen oli eka päivä, ettei poika oksentanut. Siinä välissä Juhis piti vatsataudin ja minä nuhan. Sitten minuun iski vatsatauti kuin salama. Ehkä noro-virus. Yksityiskohtiin menemättä, enpä koskaan ole ollut niin heikkona. Eilen luojan kiitos Juhis pystyi järjestämään asiat niin, että oli kotona pitämässä huolta Nooasta. Minä kun en aamulla päässyt heikotukseltani edes jaloilleni.

Tänään onneksi ollut jo parempi. Oma kuume on pysynyt poissa ja Nooalla on enää yskä. Toki vähän hutera mamma on pojan perässä tänään käpsytellut, kun ei tietenkään ole pariin päivään ruokaa saanut juurikaan alas. No niin, siispä luulisi, että on vitsi, kun sanon, että Juhis sanoo juuri, että hänellä on kurkku kipeänä ja palelee. TOIVOISI että olisi vitsi.

Tällaista se siis taitaa tämä lapsiperheen arki pahimmillaan olla. Suurin huoli itseasiassa omassa päässäni on tällä hetkellä se, että mitä hittoa me tehdään, jos joskus käy niin, että toinen on vaikka työmatkalla ja sitten toinen sairastuu rajusti ja yhtäkkiä? Voi mummit, kummit ja täti pieni - voisitteko muuttaa tänne lähemmäksi, jooko?

No, ettei menisi ihan vaan surkeiden asioiden listaukseksi, niin Nooa on kovasti täällä opetellut puhumisen ihmeellistä taitoa. Uusimmat jutut on ne, että kun sille toistelee "lamppu, lamppu, lamppu", niin Nooa sanoo "ppu, ppu". Ja kun saman tekee vaippa-sanan kanssa, niin Nooa vastaa "ppa, ppa". Ja tänään kun Juhis illalla hoki sille että vauva, niin Nooa sanoi ihan selvästi, että "vauva". Okei, ehkä vähän sattumaa, mutta näistä pienistä se lähtee. Ihanaa, toivottavasti Nopsusta tulisi kunnon papupata kuten karjalainen äitinsä :)

ps. pojat kävivät eilen ulkona leikkimässä. Mitä löytyikään rattaista tuon "hiekkalaatikkoreissun" jälkeen..

Leikkipaikalle!!!

Tämä päivä on ollut niin täynnä pieniä pettymyksiä, ilmassa leijuvia uhkakuvia ja naamaan mäiskähteleviä vastoinkäymisiä, että jos kaiken jakaisin, niin tästä postauksesta tulisi metrin mittainen, eikä kukaan teistä sen jälkeen jaksaisi enää palata tähän osoitteeseen. Myöskin pelkään "valivali" tunnisteen kasvamista kämmenen kokoiseksi :)

Sen sijaan, tyydyn tekemään vaan yhden huomion Nooan uudesta "kehitysaskeleesta", josta kylläkään en täysin vain iloinen pysty olemaan. Lähdettiin tänään käymään (mikä päivä ei lähdettäisi) Jumbossa. Tähän väliin upea piirtämäni havainnekuva:

Kun aloitimme kuvan mukaisen reitin, Nooan jalat alkoivat pomppimaan ja innostunutta hihkumista kuului. Jaaha, no jopas sillä on kivaa, mietin. Mentiin Anttilaan hakemaan siellä tarjouksessa olleita kosteusvoidejuttuja. Kiukku ja itku. Okei, no niinpä niin. Palattiin kuvan mukaiselle reitille, jolloin jalkojen pomputtelu ja hihkuminen palasi. Ahaa, nyt taidan tietää mistä on kyse, voi hitto. Mentiin Clas Ohlsonille hakemaan muffinssivuokaa. Itku ja kitinä. Jep. Tultiin sieltä pois ja taas palasi into kasvoille.

Kyllä. Nooa on oppinut, missä Jumbossa on leikkipaikka ja osaa vaatia päästä sinne. Hiphei. Siinä sitten sekin vähäinen shoppailurauha.

Nyt sitten vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Nooa herää aamulla terveenä. Pikkuinen kun on illan vähän yskinyt ja niiskuttanut. Tarkoitus on nimittäin huomenna aamulla hypätä junaan ja mennä päiväksi Lempäälään kummeille. Juhis tulee sinne sitten yöksi kans kun pääsee töistä. Lauantaina aamulla pojat jatkaa matkaa Alavudelle ja.. JA.. minä palaan yksin junalla kotiin ja saan niin suuresti odottamani Oman Viikonlopun. Oikeasti, sanat ei riitä kuvaamaan, miten paljon rakastan olla rauhassa yksin kotona.

JOTTA NE SORMET JA VARPAAT NYT RISTIIN! :)

Pikkuihmisten muurahaiskeko

Oi ihanaa, tänään käytiin MLL:n perhekahvilassa tuossa meidän lähellä. Oli tosi mukavaa! Tilat ja lelut on samat kuin siellä avoimessa päiväkodissa, mutta nyt oli tosi kiva, kun oli enemmän Nooan ikäistä porukkaa. Tai siis ikähaitari taisi olla 3kk - 3v, kun siellä avoimessa ainakin viimeviikolla Nooa oli porukan pienin.

Tupa oli tupaten täynnä ja tohinaa riitti. Nooa on nyt alkanut tosissaan harjoittelemaan erästä hirmuisen isoa ja tärkeää taitoa. Seisomista ilman tukea. Jatkuvasti käsiä irrotetaan yhtäaikaa tuesta ja istualtaankin koetetaan pomppia polvilleen ja tasapainotella siinä. Muksahduksiakin on tullut totuttua enemmän, kun ei se tasapaino aina pidä. Jännittävää, onkohan meillä yksivuotissynttäreillä jo ilman tukea seisova taapero? Tai jopa ensimmäisiä askelia ottava?

Päiväunien jälkeen nähdään mammaporukan kanssa ja Juhiksenkin pitäisi tulla sen verran ajoissa kotiin, että mä ehdin salille. Noin. Nyt kun olen sen tähän kirjoittanut, niin on pakko mennä. Eikö niin? :)

Haloo!

Uusia taitoja on ilmaantunut tuohon meidän mukeloon. Milloin mitäkin esinettä Nooa nostaa aina välillä korvalleen aivan kuin mallatakseen puhelinta. Tässä kuvassa menossa sukka. Nähty myös kaukosäädin ja parsakaali. Demostraation saa jos hoilottaa Nooalle, että "haloooooo!!" :)

Hieno kehitysjuttu on se, että Nooa osaa nyt katseellaan osoittaa kotoa lampun, kellon ja nallen. Aika huikeaa, se alkaa oikeasti tajuta, että esineillä on nimet.

Tänään oli ihan mukava kotipäivä. Aamullä käytiin vauvajumpassa, sen jälkeen 1,5 tuntia päiväunia. Iltapäivällä ruokakauppaan ja sen jälkeen hakemaan se tilaamani vaatepaketti. No, siinähän kävi vähän kuten uumoilinkin. Colleget oli ihan sopivat (jopa vähän piukat vyötäröltä), kun taas samalla mitoituksella tilatut farkut olivat isot. Ja se tuubihuivi oli yksinkertaisesti kamala. Eli farkut vaihtoon ja huivi palautukseen.

Illalla oli sitten muskari, jossa oli rauhallisen mukava meno. Juhis tuli myös ajoissa kotiin, joten pääsin tänne Coffee Houseen tekemään vähän työjuttuja. Ei liity mitenkään omaan päivätyöhön, mutta vähän semmoisia puolikkaita sivutöitä. Nyt kello nakuttaa jo yhdeksää, joten pitää pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata kotiin. Väsyyttääkin jo aikalailla.