Yksivuotisneuvola

Tänään kävimme viimein Nooan 1v-neuvolassa. Vähän myöhässä synttäripäivään nähden, kun aikaa piti kertaalleen siirtää. Käynti meni hyvin. Onhan tuo poika vaan niin hitsin energinen ja utelias tapaus, että hetkeäkään ei malttanut istua sylissä vaan kokoajan piti ravata ympäri Evan huonetta tutkimassa kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

"Reipas, touhukas poika. Pinsettiote + kävelee tukien, muutamia askeleita ottanut myös ilman tukea. Ymmärtää puhetta, sanoja tapailee. Pituus ja paino tasaista." Näin lukee neuvolakortissa.

Paino: 10 550 g
Pituus: 76 cm
Pään ympärys: 47 cm

Rokotuksia saatiin kolme piikkiä. Auts. En tiedä kummalle teki enemmän pahaa.. Nooa kuitenkin otti tosi reippaasti rokotukset vastaan eikä jaksanut kauaa niistä itkeskellä. Sitäpaitsi, tottakai sitä nyt pitääkin protestoida kovaan ääneen, jos joku tökkää piikillä reiteen! Pistoja tuli siis molempiin reisiin ja yksi käsivarteen. Nyt vaan toivotaan, ettei tästä piikkisatsista tulisi pahoja oireita.

Eilen käytiin Ikeasta hakemassa Nooan leluille oma hyllykkö. Idean sain mammakaveriltani, joka oli samanlaisen toteuttanut. Pojat kokosivat tämän eilen ja ai että, on tämä nyt tuhat kertaa siistimpi kuin ne susirumat ja rikkinäiset ruskeat korit, jotka ylitsepursusivat leluja. Toistaiseksi tämä asukoon olohuoneessa, koska täällähän ne leikit kuitenkin on. Jossain vaiheessa sitten voidaan siirtää Nooan omaan huoneeseen.

Tänään tarkoitus oli iltapäivällä mennä syömään yhden mammaporukan yksivuotiaan juhlien jämiä, mutta siellä kun nukutaan vieläkin kaksia päiväunia, niin voi olla, että unet menee sitten ristiin meidän "yksipäikkäriläisten" kanssa. Muskariin sitten kuitenkin alkuillasta ja sitten vielä mamma jumppaan päivän päätteeksi! Näin se taas starttasi vauhdikkaasti uusi viikko!

10kk neuvola

Neuvolakäynneillä aina tajuaa, miten aika vierii eteenpäin. Siellä kun on niitä tuoreita äitejä pikkuruisten nyyttiensä kanssa odottelemassa ja itse voi pukata vaan Nopsun leikkimään siksi aikaa, kun riisuu kengät tai kaivaa laukusta jotain. Ja ihastella melkein tippa linssissä kantokopissaan nukkuvia pariviikkoisia... Ja niin, tietenkin tuntuu siltä, että juuri eilenhän me oltiin oman pienen nyytin kanssa. Ihan hädissämme, pihalla, urpona, jännittyneinä, ahdistuneina.. oh, taisin nyt kuvailla vain omia tunnetilojani :)

Pitkä matka todellakin on noista päivistä tultu. Kuluneiden kuukausien tunteita tuli käytyä läpi myös tällä viikolla, kun olemme Juhiksen kanssa järjestelleet valokuvia. Haluan vielä tässä kiittää koko sydämestäni teitä kaikista läheisimpiä, jotka autoitte erityisesti vuodenvaihteessa, kun sain kurkistaa äitiyden tummempaa kääntöpuolta. Kiitos rakas Juhis, kiitos äiti, kiitos Kata, kiitos Johanna-sisko. Ja kiitos myös Katja, jostain syystä ne talven kahvihetket siellä teillä on jäänyt mun mieleen tosi voimaannuttavina.

Nyt siis meillä on täällä poikanen, joka tänään 8. elokuuta:

- on 10kk ja 3pv vanha
- painaa 9820 grammaa
- on 73 cm pitkä
- ja piponsa ympärys on 46,2 cm

"Touhukas hyväntuulinen poika. Konttaa, nousee seisomaan tukea vasten ja työntää kärryä. Kasvut tasaiset. Soijamaito käytössä."

Iltapäivällä meillä tuli käymään ystävä 7-viikkoisen vauvansa kanssa. Kovin suloinen oli tuo pieni poikanen. Pääsi ekaa kertaa kiikkumaankin. Oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia, koska vähän saman tyyppisten, hieman haastavien vauvojen kanssa tässä on tahkottu eteenpäin.

Nytpä lähden pyörähtämään Hobbyhallissa, kaupassa ja sitten ajattelin istahtaa ison jäätelökulhon kanssa katsomaan illan Sinkkuelämää-tuplajaksoa. Huomenna onkin erityisen erityinen ja varmasti hauska päivä edessä; päiväreissu Tallinnaan!! Meitä lähtee neljä naista (ILMAN VAUVOJA) siitä meidän rakkaasta mammaporukasta. Perillä näämme yhden Tallinnaan muuttaneen etämamman :) Todella kiva päästä aikuisten kesken reissuun. Saadaan syödä rauhassa ja ehkä käydä pari keskusteluakin ilman jatkuvia keskeytyksiä. Tosin, veikkaan, että aiheet pyörivät aikalailla noissa meidän termiiteissä :)

Häh?

Miten voi olla, että ensimmäinen ihan kokonainen Nooan kanssa ilman Juhista vietetty päivä on mennyt näin hyvin?! Olen vähän ihmeissäni. Kuvittelin tässä kohdassa olevani totaalisen sippi ja kiroavani äitiyden jonnekin kuusen latvaan. Mutta ei. Meidän päivä on mennyt kivasti ja mulla on hyvä fiilis. Ihana poika!!! <3

Okei, oli päivä kyllä hyvin "ohjelmoitukin". Aamulla ei tarvinnut touhuta aamutouhuja yksin, kun Kata-kummitus oli vielä kylässä. Puoli yhdeksän toi (viideltä herännyt) tirppana laitettiin unille. Omaan sänkyyn, ihan tuosta vaan. Puolentoista tunnin unien jälkeen kylään tulivat pari mammakaveria ihanien pikkuistensa kanssa. Syötiin vähän raakaherkkuja ja juotiin kahvia ja juoruttiin vauvajuttuja - sitä tavallista :)

Siitä sitten neuvolaan, jossa ei kyllä ollut mitään erityistä. Nooan 8kk mitat ovat 9070g ja 71cm. Poika on neuvolatädin sanojen mukaan "hieman hoikistunut", mutta ei mitenkään liiaksi, koska painoa on aina ollut hyvin (lue: vähän reippaasti) pituuteen nähden. Ja kun on noin touhukas tyyppi, niin ei mikään ihmekään.

Neuvolan jälkeen toiset unet omassa sängyssä ja sen jälkeen apteekkiin hakemaan lisää maitoa (note to self: tarkista AINA, että on reseptissä maitoa, sillä muuten voit käyttää kolme päivää reseptin paniikkipikaiseen uusimiseen) ja käytiin nopeasti myös ruokakaupassa.

Iltakylvyt, pesut, pisut, puurot ja pusut. Unimaito nassuun ja tiikerin nosto sänkyyn nukkumaan. Tadaa! Ja nyt meinasin rennosti hetken maata sohvalla (okei, ehkä venytellä) ja katsoa Eat, Pray, Lovea pätkän!

Päivältä ei tullut napattua yhtään kuvaa, mutta tässä kummitustädiltä lainattu kuva viikonlopulta:

EDIT (seuraavana aamuna): Noin tunnin nukkumisen jälkeen alkoi itkut ja vääntelehtimiset. Epäilin ylähampaan kipuja, joten annoin särkylääkettä. Uni tuli, mutta vain hetkeksi ja loppu yö menikin erilaisten itkujen ja mahavaivojen kanssa. Että mitens se oli - ei nuolaista ennenkuin..

6kk neuvola ja touhukasta arkea

Eilen käytiin 6kk neuvolassa, joka tosiaan oli nyt lähempänä seitsemää, kuin kuutta kuukautta. Mitään kovin ihmeellistä siellä ei tullut esille. Hirmuisen kiva on meidän neuvolan täti, joten vähän harmi, että jokakuukautiset käynnit on nyt käyty. Tässä tilastotietoja:

Pituus: 68,5cm
Paino: 8650g
Päänympärys: 44,7cm

Kaikki menee nätisti omalla kasvukäyrällä.

Iltapäivällä lähdettiin tekemään pieni Hakaniemi-reissu, jotta mama pääsi Aasia-kauppaan täydentämään varastojaan (misokeittoa, sobanuudeleita, mochipalloja, merilevä"sipsejä", halpaa ja parasta vihreää teetä). Takaisin tullessa autossa saatiin kunnon parkukonsertti á la Noah. Paloi itselläkin pitkästä aikaa hihat ja olikin hyvä, että kotiin tultua isijäbä otti harteilleen pojan syöttämisen ja unilenkillä käyttämisen.

Nyt kunhan Nopsu herää ekoilta päikkäreiltään, niin lähdetään käymään Vauvapisteessä. Mielessä siintelee yksi isohko ostos, mutta siitä sitten lisää jos se toteutuu ;) Sen jälkeen yritän uudelleen käydä tuossa lähelle avatussa, aika isosti hehkutetussa urheilukaupassa. Kävin eilen siellä ja.. tuota noin.. 10min etsin ensin parkkipaikkaa. Koko kauppa on kuin Ikea. Iso ja täynnä jengiä. Kun saan tehtyä omat löytöni ja suuntaan kassalle, kävelen jonkun hassun noin 200m pitkän jonon ohi. Kun lähestyn kassoja, pääni alkaa raksuttaa ja kysyn jonossa olevilta ihmisiltä silmät pyöreinä, että "onko tämä KASSAjono!??!?!?!?!". Kyllä. Joo kiitti moi. Tuun joskus toisen kerran uudelleen. Ehkä tällainen arkipäivän aamupäivä on vähän parempi idea. Toivottavasti.

Iltapäivällä Juhis lähtee palaveriin ja siitä sitten erään projektin karonkkaan. Minä ja Nopsu mennään mun työpaikalle moikkaamaan työkamuja. Kivaa! Tällä viikolla shoppailin Nooalle pienet uudet vaatteet, mitä tulee tehtyä aika harvoin. Söpöset lapaset ja ihana pipo. Molemmat nyt itseasiassa onkin vähän isot, että ehkä alkusyksy onkin näiden parempi käyttöaika.

5kk neuvola

Joka sitten oli kyllä lähempänä 6kk kuin viisi. Jouduimme venkslaamaan aikaa noiden maitotestausten takia. Tänään sinne kuitenkin päästiin. Ja olipa vielä ensimmäinen neuvolakäynti ilman iskää. Ja oikein hienostihan se meni noinkin! Ainoastaan kalenterin unohdin kotiin, josta sainkin isimieheltä jälkeenpäin ihmetteleviä katseita (mitä, SINÄ? KALENTERI? unohdit??) :)

Koska olimme käyneet ne 5kk rokotukset hakemassa jo pari viikkoa sitten, tällä kertaa vuorossa oli lähinnä mukavaa jutustelua. Tässä kuitenkin vielä faktat:

Paino: 8196g
Pituus: 67cm
Päänympärys: 43,8cm

Neuvolakorttiin kirjoitettiin: "Reipas ja touhukas poika". Reipas ja touhukas tämä jäbä tosiaan on. Täti sanoi, ettei muista milloin viimeksi on nähnyt näin vauhdikkaasti liikkuvaa puolivuotiasta. Kun sitten sivulauseessa kysyin, että milloinkahan sen pinnasängyn pohja kannattaa laskea alemmalle tasolle, sainkin vastaukseksi pitkän katseen ja painokkaan "NYT" :D

Tänään testattiin myös pitkästä aikaa kantoreppua, eli tuota meidän Manducaa. Nooa kun ei ole viihtynyt sylissä, saati sitten missään kantoliinassa tai -repussa hetkeäkään niin, että kasvot on kantajaan päin. Nyt kuitenkin olen määrätietoisesti aina välillä poikaa niin kantanut ja sylissä räpiköinnin määrä on kokoajan vähentynyt. Siispä uskaltauduttiin kokeilemaan myös Manducaa ja ihan ulkona asti! Ja mitä vielä - se meni hienosti! Ainoastaan vaan tuo auringonpaiste teki sen, että jouduin kävelemään koko ajan niin, että aurinko paistaa Nooaan takaapäin. Siinä sitten olin varmaan hauska näky, kun kiersin taloa nenän osoittaessa koko ajan samaan suuntaan :)

Kaupunkilomalla

Tulin juuri kotiin ja tuntuu, kuin olisin ollut viikonloppulomalla Pariisissa. Kun viettää lähes koko viikon neljän seinän sisässä, niin aika pienet asiat saa mielen huippuiloiseksi :)

Mun nukkuminen on edelleen ihan kamalan huonoa ja aamulla raahauduin väsyneenä neuvolaan. Väsymys ilmeni myös siinä, että onnistuin sössimään pissanäytteen ihan totaalisesti :) Sain niitä tikkuja sitten mukaan kotiin, että voi tsekkailla proteiinipitoisuudet tässä viikonlopun aikana. Muuten kaikki kuulema etenee niin hyvin kuin vain voi. Harjoiteltiin neuvolantädin kanssa (joka on myös kätilö) vähän ponnistusasentoja ja alkoi kyllä tosissaan jännittää, koska se Hetki voi olla jo ihan hurjan lähellä. Pieniä supistuksiakin nyt kun on ollut parina yönä/päivänä aina makuulla ollessa.

Neuvolan jälkeen uhmasin väsymystä ja pientä nuhaisuutta lähtemällä Juhiksen kyydillä keskustaan. Ajattelin näet hoitaa välillä myös mielenterveyttäni, jolle tämä viikko on ollut ehkä tylsyydessään hieman rankka.. (olen muunmuassa kikattanut ääneen puoli tuntia, kun leffakanavan valikossa näkyi, että siellä tulee peräkkäin leffat: "I'm not there" ja "I'm still here" :D Siis ihan oikeesti tuli!)

Löysin kaupungilta juuri täydelliset syyskengät. Huomasin nimittin harmikseni, että mulla on kaapissa kolmet (!) syyskengät ja kaikissa noin 10cm kiilakorko. Kannapa niissä nyt sitten toisessa kädessä vauvaa turvakaukalossa ja toisessa roskia/ruokaostoksia/tiesmitä... hmm.. ehkä ei. Vaihdoin kengät samantien jalkaan ja annoin myyjäpojalle vastalahjaksi roskiinheitettäväksi loppuunkuluneet tennarit :) Olipa aika hyvä kävellä noilla!

Kenkien lisäksi ostin kovasti kehutut imetysliivit Kampin Bebesistä. Voi hyvät hyssykät. Tuntui kuin halaukselta, kun testasi niitä. Love at first touch. Olivat tietysti aika hinnakkaat, mutta epäilemättä hintansa arvoiset!

Vielä istahdin keräämään voimia teelle ja korvapuustille ennen bussimatkaa kotiin. Hihii, ihan voittajaolo, kun selvisin reissun ja löysin vielä juuri mitä kaipasinkin!

Elämä lapselle

En kyllä voisi olla ylpeämpi aviomiehestäni. Joka kerta kun pääsen katselemaan livenä ohjaamistyötä, niin kasvan kyllä aina pari senttiä pituutta pelkästä ylpeydestä toisen ammattitaitoa kohtaan.

Yksi kivoimpia töitä hänellä on jo vuosia ollut Lastenklinikoiden Kummien Elämä Lapselle -konsertit. Siellä on ammattitaitoinen porukka tekemässä konserttia ja tunnelma myös paikanpäällä aivan mahtava - olipa sitten konserttisalissa tai autossa. Myös ohjelmassa nähdyt insertit ovat Juhiksen käsialaa alusta loppuun asti (ja vielä venyi pari senttiä lisää ryhti).

Kuva Kummien facebook-sivulta

Eilen oli vähän stressipäivä, kun pienokainen liikkui taas ihan äärimmäisen vähän. Verrattuna siihen pari viikkoa kestäneeseen riehumiseen, että "päästäkää mut ulos täältä, en mahdu enää tänne!!". Illalla onneksi liikkeitä tuntui taas paremmin ja nyt aamulla ihan ok. Aamuinen neuvolakäyntikin osoitti kaiken olevan kunnossa. Hemoglobiini 120 (mutta täytynee silti käydä pieni paketti rautaa hakemassa, että jaksaa sitten synnytyshommelit ja palautumiset), paino noussut siihen malliin, että alan kohta olla miestäni raskaampi (voi apua), sydänäänet kunnossa ja ainut luku, mikä sai silmäni kunnolla pyöristymään, oli verenpaine. Viimekertainen 107/72 oli yhtäkkiä 126/75. Neuvolan täti kommentoi tätä vaan sillä, että jos on stressaantunut olo ja nukkunut huonosti, niin se vaikuttaa. No aivan, KYLLÄ ja KYLLÄ. Myös ihan viimemetreillä verenpaine normaalistikin vähän nousee.

Nyt koetan tämän päivän ottaa ihan rennosti. Katselen tässä eilistä Svenska Hollywood Fruar -jaksoa (siis paras hömppä ikinä) ja join puoliterveellistä herkkupirtelöä (maitorahkaa, maitoa, banaania, pari palaa suklaata, vaniljaa ja steviaa). Nam.

Kahdentoista aikaan menen yhden ystävän kanssa tutustumaan paikalliseen MLL-vauvatoimintaan ja illalla nähdään kuudelta neuvolan mammojen kanssa. Siihen väliin kunnon päiväunet.

Tai ehkä unet jo nyt.. *haukotus*

Kolme kiloa rakkautta ja iloa

Uusi viikko, edelleen lomalla (outoa) ja yhtenä kappaleena (kauanko vielä?). Käytiin juuri neuvolassa perustarkistuksessa. Kaikki arvot oli ihan kohdallaan, itseasiassa tajusin kyllä vasta nyt, että hemoglobiinia ei taaskaan mitattu.. Painosta ei puhuta, okei?

Kiva oli myös, että sf-mitta oli nyt kasvanut kahdella sentillä. Se kun tosiaan pysytteli siinä 30:ssä viisi viikkoa. 32cm:ssä mennään siis ja neuvolan täti sanoi, että poika on jo hyvinkin kolmekiloinen. Gulps. Kolme kiloa. Miten se kuulostaa ihan järkyttävän paljolta. Ja paljonko sitä painoa tulee vielä lisää.. iik.. tule jo pois sieltä pian, jooko?

Illalla äiti tulee käväisemään kylässä, kun on työmatkalla tällä suunnalla. Tosi kiva, että on saanut nähdä rakkaita äitiä ja siskoa suhteellisen usein tässä odotusaikana, vaikka he kaukana asuvatkin. Toivottavasti nähdään tosi tosi usein myös sitten kun baby on pieni, koska, kuten kaikki tietävät, vauvat kasvaa ihan valtavaa vauhtia eli mikään parin kuukauden välein näkeminen ei ole vaihtoehto :)

Sunnuntainen masu, 36+3 <3

Eilen bongasin Facebookista/Hesarista ihan loistavasti kirjoitetun pienen jutun. Jätänpä sen tänne nyt muistuttamaan itseäni äitiyden alkumatkasta :)

Millaisia ohjeita annamme ystäville nyt, kun tiedämme vanhemmuudesta vähän itsekin, noin kahdenkymmenen vauvan verran?

1. Tulet tarvitsemaan vertaistukea, rataskävelyseuraa, muita samassa tilanteessa olevia. Etsi heidät. Ei tarvitse ystävystyä, voi olla kuin työkaveri.

2. Kaikilla on neuvoja. Valitse, ketä uskot. Kuuntele miehenkin äitiä, mutta älä välitä siitä, mitä hän sanoo. Te päätätte imetykset, perhepedit, soseet ja sen, onko vauvalla tarpeeksi päällä.

3. Iltapäivät ovat tylsimpiä ja väsyttävimpiä. Pyydä joku kylään kello neljäksi.

4. Hanki lastenhoitajia. Vanhemmat, naapurit, opiskelijat, MLL. Paljon ennen sitä, kun et enää jaksa. Tai tuo vauva meille, ei haittaa, jos se huutaa.

5. Vauvanhoito on helppoa. Oman pään kanssa on vaikeampaa. Puhu siitä, miltä tuntuu.

6. Vauva on vapaudenriisto. Siihen tottuu.

7. Väsymys. Se menee ohi.

8. Muistakaa parisuhde. Jakakaa vanhemmuus, älkää ihmetelkö, jos seksi ei heti huvita. Miten edes voi saada kaksi lasta vuoden sisään? Muumimukilla? Vai unissaanko ne panivat?

8. Älä osta imetyspuseroa, rattaiden osaa, kantoreppua tai bodya ennen kuin olet kysynyt, onko meillä ylimääräisiä. Meillä on.

9. Isyysvapaa on oikeus mutta myös velvollisuus.

10. Älä säikähdä hormonimyrskyjä ja itkukohtauksia. Normaali tilanne vauvan äidille: et seuraa urheilua, mutta soitat itkuisena siskollesi, koska Jari Mantilaehkä lopettaa uransa.

11. Käy ulkona. Päästä irti vauvasta. Totutte olemaan erossa, molemmat.

12. Rintapumpuista parempi on se käsikäyttöinen, motorisoitu on liian meijerimäinen.

13. On varmaa, että rakastut lapseesi.

14. On normaalia puhua vauvan käsi suussa. Ainakaan se käsi ei katkaise äidin kaulakorua.

15. Raskaus ei pääty synnytykseen. Siitä kaikki vasta alkaa.

Lähde: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1378530901844?jako=73a90754fdaedda85af73f8d02ce1d97&ref=fb-share

Kuka imuroi mun kalenterin?

Normaali viikko

Tämä viikko

Jep. On tässä vähän totuttelemista :) Tänään "onneksi" päivä oli ihan kivasti täynnä tekemistä. Aamulla käytiin neuvolalääkärillä ja oli tosi mukava käynti. Vauveli on jo tosi alhaalla, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että se vielä tällä viikolla olisi tulossa maailmaan, mutta voi siis hyvin olla, että ihan kuutta viikkoa ei enää tarvitse odotella. Masun sf-mitta on nyt aika pitkään pysynyt samana (johtuen ainakin osaksi vauvan laskeutumisesta), mutta sitä nyt vähän seurataan ja seuraava tsekkaus ensi maanantain neuvolakäynnillä.

Lääkärin jälkeen kävin pyörähtämässä vanhalla työpaikalla ja sen jälkeen suuntasin päiväleffaan. Iltapäivällä leffassa. Yksin. Tunsin NIIN lintsaavani töistä tai koulusta :) Illalla vielä käväisy MLL:n syyskauden avajaisissa. Teen siellä siis vapaaehtoistyötä, josta pidän tosi tosi paljon.

Huomiselle kalenteri onkin tyhjä. Iik. Jospa vaikka koettaisi kunnolla levätä, kun yöunet on nyt käyneet ainakin hetkellisesti vähän huonoiksi. Ja imetystyynyn tekeminen on vielä kesken. Joo, enköhän mä pärjäile :)

Viimeinen työpäivä ja epätodellinen olo

Tänään oli viimeinen työpäivä ennen äitiyslomaa. TÄNÄÄN OLI VIIMEINEN TYÖPÄIVÄ ENNEN ÄITIYSLOMAA. Ei, ei oikein auta vaikka sen kirjoittaa isoilla... ei se vaan meinaa upota päähän :) Tuntuu, että juurihan aloitin uudessa työpaikassa, miten voin nyt olla jäämässä pois.. tai siis enhän mä jää pois, vaan lomalle. Vapaalle. Ja miten yhtäkkiä hypättiin siitä päivästä, kun töissä vapisevin sanoin sain kerrottua, että odotan vauvaa siihen, että vauva on jo melkein täysin kasvanut masussa ja jään nyt kotiin odottelemaan sen saapumista maailmaan..

Mieltä on myös samaan aikaan vetänyt vähän alaspäin pikkuisen yhtäkkinen rauhallisuus. Poikahan on ollut menneet viikot hurjan menevää sorttia. Ja nyt sitten pari päivää oltu niin hissun kissun, että äitistä on kyllä tehty ihan hermoraunio. Kävin tänään neuvolassakin tsekkaamassa asiaa, sydänäänet vaikutti hyviltä ja vauva oli hyvässä asennossa. Ainut ohje vähäliikkeisyyteen on useamman kerran päivässä maata tunti pitkällään ja laskea, että liikkeitä tulee 10 kappaletta. Jos ei, niin sitten lähdettävä käymään sairaalassa.

Kuva lainattu täältä

Suurin pelko odotukseen liittyen on minulla ollut menettämisen pelko, joka on tullut kuvoihin ehkä tuossa puolenvälin jälkeen. Että entä, jos tämä kaikki upea, ihana, ihmeellinen odotus ei päättyisikään onnellisesti. Jokainen varmaankin odotusaikana käy läpi joko tämmöisiä tunteita tai jotain muita pelkoja. Ja kai se on ihan luonnollistakin - onhan kyseessä niin valtava elämänmuutos ja niin suuri odotus ja rakkaus tuota pientä elämää kohtaan.

No, viimekädessähän nämä näin suuret asiat ei ole meidän itsemme päätettävissä, joten ainut mitä voi tehdä, on koettaa luottaa ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Välillä se on tosi helppoa ja välillä ihan kamalan vaikeaa! Eikä asiaa yhtään auta hormoonit, jotka saa itkut ja ahdistukset aikaan milloin mistäkin.

Näin pohdiskelevissa tunnelmissa siis tätä iltaa... Huomiselle on onneksi buukattuna kivoja tekemisiä ja varmasti äidin olon pieni koheneminen tekee hyvää myös pikkuiselle.

Sain töistä lahjaksi tänään aivan ihanat pari juttua. Siis en todellakaan odottanut mitään lahjoja! Pelkkä kahvittelu mun "kunniaksi" tuntui ihan tarpeeksi hassulta sekin :) Meillä on kyllä aivan ihania ihmisiä töissä <3

Japaniaiheinen kirja ja lahjakortti kauneushoitoon!

ps. arvaa kuka on syönyt sieltä "synnytyskassista" jo kaikki lakut ja yhden suklaapatukoista.. :) Pitää vissiin hankkia lukko siihen! :)

Neuvolapäivä ja 35. viikko alkuun!

Viime päivinä olen repinyt hiuksiani tämän meidän asuinpaikan ja siihen liittyvien infernaalisten ruuhkien (täältä Helsinkiin) kanssa, mutta yksi ehdoton hyvä puoli on se, että neuvolaan on kävellen noin 3min matka. Siis vaikka vauhti olisi tällaista etana kävelykepeillä -luokkaa. 

Pikkupyyhe Hemtexiltä, joka vaan jotenkin kolahti.. :)

Aamun neuvolassa myös selvisi syytä sille, miksi lantio on kipuillut viimepäivinä, lirahtamisriski tuntuu olevan jokaisella askeleella ja aivastuksella, sekä muutenkin tuntuu kovin painavalta tuolla.. no.. siellä. Vauva nimittäin on jo laskeutunut ja on ainakin osittain kiinnittynyt lantioon! Jee, hyvä meidän pikkukinyo!! Siellä se siis alkaa jo ottaa ensimmäisiä pieniä millimetrin mittaisia askelia kohti syntymää <3 

Iltapäivällä suuntasimme taas neuvolaan, tällä kertaa synnytysvalmennukseen (joka alkoikin tuntua ihan ajankohtaiselta tuon aamun käynnin jälkeen!) Eipä siellä paljon mitään uutta tietoa tullut. Taisin silloin joskus raskauden alkupuolella ahtaa itseni niin täyteen kaikkea synnytysinfoa, että hankala enää keksiä mitään uutta :) Itse odotan pääosin vain innolla tuota ihmeellistä tapahtumaa. Tottakai jännittää myös ihan kamalasti, että miten kovat ne kivut on ja miten itse jaksaa, mutta kun "palkintona" on saada oma pieni vauva syliin, niin eiköhän siitä revitä aika paljon motivaatiota irti. 

Huomenna onkin meidän 1/2 vuotishääpäivä ja mennään illalla vähän juhlistamaan sitä <3 

Neuvola ystävän kanssa ja viimeiset vaunuhankinnat

Eilen aamulla sainkin erilaista seuraa neuvolaan, kun Juhis ei päässyt mukaan ja samaan aikaan rakas ystäväni sattui olemaan kylässä ja hän kun vähän tuommoinen vauva-intoinen on, niin ei tarvinnut monta kertaa houkutella mukaan neuvolaan :) Käynti meni hyvin ja kaikki arvot oli hienosti kohdallaan. Painoa on nyt tullut 10kg lisää, mikä tietenkin tuntuu ihan kamalalta määrältä kiloja (ja tavallaan, sitähän se onkin), mutta totta kai tärkeintä on se, miten tärkeästä syystä nuo kilot ovat tulleet <3 Ja samalla se myös selittää sitä, miksi oma ketteryys on tällä hetkellä kaivinkoneen luokkaa :)

Käytiin myös eilen illalla hakemassa puuttuvat osat meidän Brio-vaunu-settiin. Turvakaukalo sekä vaunukoppa. Kaikki isot hankinnat on nyt tehty. Enää muutamia pienempiä juttuja, kuten tuttipulloja ja vaippoja - sitten ollaankin jo valmiina pikkuisen tänne saapumiseen <3 Voidaan sitten vaihtaa tuo norsukin ihan oikeaan vauvaan :)

Äitiyslomaan jäljellä 14 työpäivää.
Laskettuun aikaan jäljellä 56 päivää. Viisikymmentäkuusi. *huokaus*

Joensuu ja paluu arkeen

Muutaman päivän kesäloma vierähti aivan liian nopeasti. Torstaina kylässä kävi pari ihanaa äiti/äiti-to-be -ihmistä ja tein heille lupaukseni mukaisesti vähän raakaherkkuja. Molemmat kakut onnistui tosi hyvin! Limekakun ohje löytyy täältä.

Limekakkusia

Suklaa-nektariinikakku (ja takana limekakkua)

Perjantaina aamulla ajeltiin Joensuuhun, jossa iltapäivällä meille tuli kylään aivan hurmaava autolastillinen lapsia. Lapsuudenystäväni jälkikasvuun kun kuuluu suloinen 2kk-vauva, hurmaava 4v nuorimies sekä ihana 6v tyttönen. Tyttö oli oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaan (!) JA seuraava kiinnostuksen kohde oli japaninkieli! No, minuahan ei tarvitse kahdesti pyytää opettamaan jotain pientä japaniksi! Tyttö oppi ihan valtavan hienosti kopioimaan sekä hiraganoja että katakanoja (toisin kuin allekirjoittanut) sekä lausui kaikki sanat ihan moitteettomasti! Voi ihmettä *^^*

Lauantaina meillä oli triplajuhlat: siskon valmistujaiset, hänen poikaystävän valmistujaiset sekä heidän tupaantuliaiset. Oli tosi ihanat juhlat ja sain häärätä mielin määrin keittiössä pyörittämässä tarjoiluja. Se oli oikeasti mukavaa!

Eilen aamulla käytiin pitkästä aikaa taas neuvolassa. Ihana kun kaikki oli siellä niin hyvin. Jopa hemoglobiini oli noussut, vaikka myönsin neuvolatädille muistaneeni ottaa rautaa ehkä joka toinen päivä (totuus: ehkä kaksi kertaa viikossa), vauva voi hyvin ja oli jo kääntynyt pää alaspäin :) Toki se voi siitä vielä pyöriä vaikka mihin suuntaan, mutta ainakin kokeilee jo siellä sitä asentoa, missä sitten tehdään tuloa tähän maailmaan <3

Töitä on jäljellä vielä 25 päivää ja se tuntuu nyt hieman paljolta. Vaikka onkin vähän. Ihan sillä, kun yöt menee jo aika huonoilla unilla, niin tuntuu tosi pitkältä päivät ja ärsyttää, kun oma jaksaminen/keskittyminen/energia on ehkä puolet normaalista :/

Järjetön raskaus

Hehe, hupaisa viittaus siihen biisiin tuo otsikko, eikö? :)

Sopii vaan niin hyvin tähän olotilaan omassa päässä. Tänään aamulla oli neuvolalääkäri ja siellä kaikki vaikutti olevan hyvin. Verenpaineessa hienoista nousua, mutta koska lääkärikään ei maininnut siitä mitään, niin ilmeisesti ihan ok. Painoa on tullut nyt alusta alkaen lisää +8kg, mikä tietysti itsestä tuntuu kamalan paljolta, mutta on vissiinkin ihan jees. Proteiinit ja glukoosit ok. Vatsa kasvaa juuri käyrän keskiviivan mukaan. Ja mitä mä sitten teen loppupäivän - mietin, että onkohan kaikki hyvin?

Pientä vihlomista taas ollut masun oikealla puolella koko päivän ja väsynyt olo painaa. Lääkärin mukaan kivut ovat kohdun kiinnikkeiden kipuja. Pikkuisen mielestä noihin kipukohtiin on erinomaisen hauska potkia. Ehkä se koettaa omalla tavallaan vähän hieroa ja saada mun oloa paremmaksi <3 Ihan varmasti yrittää <3

Ehkäpä siis mamankin olisi parasta vaan ottaa iisisti. Tässä ollaan jo päästy hyvin vaiheeseen 25+4, joten eiköhän ne loputkin viikot ja kuukaudet mene ihan hyvin.

Kai. 

(kuva lainattu täältä)