Akkujen latausta aurinkovoimalla

Tänään on ollut oikein hyvä voimienkeräämispäivä. Aamulla aurinko nousi jo kovin korkealle ja lämmittikin mukavasti. Käytiin Nooan kanssa MLL:n perhekahvilassa ja nähtiin siellä myös ystävää ja hänen poikaansa. Söin laskiaispullaa ja Nooakin söi pienen purkin ruokaa <3 Eilen illalla väsyneenä kirjoitin facebookiin näin:

Nonni, tuon alempana mainitsemani viikon päälle pari päivää tosi epäterveellistä syömistä, vajaan kuuden tunnin yöunet sekä 10 tunnin työpäivä. APUA! Olen ihmisraunio. Voiko joku viedä mut jonnekin tropiikkiin pariksi päiväksi joogaretriitille, jossa saisi tuoreita hedelmiä ja hierontaa??? 

Hoksasin myöhemmin, että okei, en ehkä pysty saamaan itseäni tropiikkiin lomalle, mutta voin tehdä tästä tiistaista mahdollisimman tuollaisen! Varasin ex tempore itselleni ajan hierojalle. Aamulla käytiin Nooan kanssa kaupassa ja universumi oli mun idean puolella, sillä siellä oli papajat sekä mangot alennuksessa. Siispä tein Nooan käytyä unille tämän näköisen lautasen itselleni. Voin sanoa, että maistui. Ja tuntui oikein, miten vitamiinit huitelivat kehoon. Okei, eihän näiden hedelmien makua VOI verrata siihen, mitä nämä tuolla Kaakkois-Aasiassa ovat, mutta tarpeeksi lähelle.

Iltapäivällä parvekkeella oli niin lämmin, että voitiin siellä imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Tuli niin kesäinen fiilis. Sen jälkeen lähdettiin tunnin mittaiselle ulkoilulle aurinkoon. Käytiin myös moikkaamassa päiväkotia, josta kuultiinkin ikäviä aikataulu-/ sairastumiskuulumisia ja jouduttiin vääntämään vielä kerran tämä loppuviikon aikataulu uusiksi. Siispä minä lähden huomenna tekemään sellaisen 10h työpäivän ja Juhis pätkii oman päivänsä pariin erään.

Nooan vointi on ollut jo hyvä. Hieman on onnistunut syömäänkin. Sunnuntaina lääkäri siis totesi vielä nielutulehduksen, joka vaikutti sen hetken syömättömyyteen. Kuitenkin, paino rakkaalla oli pudonnut sen verran, että minun (jo puoli vuotta kestänyt) huoli yleisesti Nooan huonosta syömisestä otettiin vihdoin tosissaan. Huokasinkin siellä vastaanotolla, että omat ideat, voimat ja konstit alkaa olla aika loppu :/ Saatiin lähetteet ravitsemusterapeutille sekä syömishäiriölasten klinikalle. Eikö kuulostakin hassulta, että "syömishäiriö"... No, fakta on se, että joillain lapsilla vaan tuo syöminen ei lähde normaaliin tapaan liikkeelle ja siihen tarvitaan apuja. Tässä nyt odotellaan kutsua, johon saattaa mennä useampi kuukausikin. Ravitsemusterapeutille sen sijaan pääsee nopeammin ja pitääkin muistaa huomenna varata sinne aika! Tottakai samalla kokoajan toivotaan, että asia alkaisi mennä parempaan päin ihan itsestään, ajan myötä.

Päivän kruunasi tänään loistava hieronta ja nyt taidankin hipsiä pikimmiten peiton alle, sillä kello soi taas 06:00 ja bussiin on hypättävä jo puoli seitsemän!

Se Puhelu

Kello 14:45 tänään töissä puhelin soi. Päiväkoti. "Päiväkodista tässä täti moikka, Nooasta tässä nyt soittelen..."

Nooa olis siis herännyt päiväunilta tosi aikaisin ja itkuisena. Sen jälkeen saanut paljon semmoisia kipuitkukohtauksia ja repinyt/haronut/tökkinyt korviaan. Täti sanoi, että vaikuttaa aikalailla korvatulehdukselta, että kannattaa varata lääkäriin jo aikaa. Pelastuspartio Vanhemmat pudotti molemmat samalla sekunnilla työnsä (toinen vähän vähemmän, toinen vähän enemmän dramaattisella hetkellä). Juhis hyppäsi autoon ja koska oli kuvaamassa semmoisessa sijainnissa, että minä olin matkan varrella, niin lupasi napata mut matkalta kyytiin. Siinä hetkessä, mitä odottelin kyytiä, soitin Pikkujättiin ja varasin ensimmäisen ajan, minne arvelin, että ehditään.

Kurvattiin päiväkodille ja mielessä vaan vilkkui kuvat huutavasta ja kärsivästä pikkuisesta rakkaasta. Perille päästyä tilanne onneksi oli paljon vähemmän traaginen. Nopsu oli suht hyvällä tuulella sitten kun näki meidät ja pääsi äidin syliin. Matka Itäkeskukseen meni rauhallisesti kuin unelma. Aloin jo hieman epäillä päiväkotidiagnoosia, mutta toisaalta mietin, että HA, se korvatulehdushan selittäisi täydellisesti viime päivien kiukkuilut, ärtyisyydet ja huonon nukkumisen.

"Joo, ihan terve korva. Ja.. niin on tämä toinenkin". Samoin kurkku ja keuhkot. Näin totesi lääkäri ja katseli meidän poikaa, joka (vannon!!) ei ole koskaan käyttäytynyt niin enkelimäisesti kuin tuolla lääkärin vastaanotolla.

1,5 tuntia puhelusta olimme ulos lääkäristä, suhteellisen pöllämystyneinä. Okei, siis tosi tosi hyvä juttu, että jos nyt oikeasti tulehdusta ei ole. En todella halua startata mitään korvatulehduskierrettä tai joutua syöttämään antibioottikuuria mielelläni. Saa nyt nähdä, illan ajan kotona poika on ollut ihan normaali. Katsellaan miten yö menee ja jos vaikuttaa terveeltä, niin huomenna sitten hoitoon. Huh, miten jännittääkään ihan simona tuo huominen hoitopäivä!! Mitä se itku sitten oli? Tuleeko se uudelleen? Nukkuukohan se? Tuleeko taas puhelu? LE PANIQUE.

Pistäkäähän peukut pystyyn, että tässä selvittiin vaan säikähdyksellä!!

* kuvan lähde

Lääkäri määräsi lettuja

Tänään käytiin moikkaamassa Nooan allergialääkäriä. Kyllä joillain ihmisillä vaan on sosiaalista silmää! Niin ihana, miten hän aina huomioi lapsen ja vaikuttaa ainakin siltä, kuin hän olisi oikeasti tosi iloinen jälleennäkemisestä. Lisäksi hän melkein aina huomaa kehaista ohimennen jotain pientä asiaa. Kerran vaatteitani ja tänään kynsilakan sävyä. Voi että, tulee niin hyvä mieli kun ihmiset on ystävällisiä ja sydämellisiä!

Itse asiatkin hoituivat mukavasti. Kyseessä oli lähinnä tilannekatsaus. Ja hyvältähän kaikki nyt vaikuttaa. Tässä pääpointit:

• soijamaidolla jatketaan ainakin vuoden loppuun, sitten nähdään uudelleen ja mietitään, josko kokeiltaisiin varovasti jotain maitoa - laktoosittomana ja kuumennettuna. 
• Soijajugurttia ja kaurajugurttia voidaan maistaa. Niin ja soijajätskiä :)
• seuraavaksi voisi koettaa kalaa, ohraa, kananmunaa ja lampaan lihaa. 
• "lettuja voisitte kokeilla" Anteeksi mitä? Niin, no siis siinä tulisi kuumennettuna vehnää ja kananmunaa. Okei :) Ehkä siis meillä on pian Nooan ekat lettukestit! Tosin, taidan tehdä ekat letut kaurajauhoon tai tattarijauhoon, ettei tule kahta uutta yhtäaikaa. Tai hei! Mähän tein itselle tänään aamupalaksi banaanilettuja - niitähän me tehdäänkin joku kerta molemmille!!! 

Itäkeskuksen Pikkujätti on kyllä ihan paras paikka käydä lääkärin luona. Tottapuhuen, ei tuota reissua kyllä mitenkään edes ajatellut lääkärikäyntinä :) Tutut ihmiset respassa, iloinen palvelu, maailman hauskimmat leikkipaikat ja.. okei.. olihan se tietysti aika kallis "kyläily".

Nooa oli ennen reissua aamun tosi kärttyinen ja väsyneen oloinen. Mietittiin kitiseekö kulmahampaita vai mitä. Ne kun siellä ikenessä jo pullottaa.. Takaisin tullessa syötin pojalle bussipysäkillä soseen ja bussissa maidon. Sitten jaksettiin vähän aikaa kunnes alkoi kitinä, johon ei auttanut enää mikään lelu. Otin Nopsun syliin ja mentiin istumaan silleen, että poika sai katsella maisemia.

Aloin ihmettelemään, kun se niin tosi rauhassa istuu paikallaan. Tosi rauhassa. Ja tosi rentona. Se nukkui. Mun sylissä pieni rakas. Nostin vähän ennen omaa pysäkkiä rattaisiin ja kotona nostin omaan sänkyyn. Siellä nukkuu. Pikku rakas.

Nooan ekat tatuoinnit

No ei nyt ihan oikeat. Mutta ihan tarpeeksi pysäyttävän näköistä settiä :)

Tänään siis käytiin aamulla meidän allergialääkärillä, kun erilaisten oireiden kirjo alkoi olla niin sekava, että omassa päässä jo vaan surrasi ja humisi. Lääkäri vahvisti omaksi helpotuksekseni sen, että ei, en ole hullu. Tällä tavalla epämäärisesti allergisesti oireilevan lapsen tulkitseminen on vaikeampaa kuin perus rakettitiede. Ihottumat, kitinät, itkut, vatsavaivat ja huonot unet kun VOI toki johtua siitä uudesta ruoka-aineesta X, mutta kun ne voi myös johtua vaikkapa hampaidentulon ja atooppisen ihon yhdistelmästä. Tai ehkä maidosta. Tai jostain muusta herkkyydestä.

Kuten kuvasta näkyy, pojalle tehtiin 14 ruoka-aineen prick-testi, jossa kaikki rastit olivat negatiiviset. Mitä ihmettä!??! Sanoi sisäinen ääneni ja alkoi jälleen kirjoittamaan minulle niitä hullun papereita, mutta lääkäri kuitenkin tyynenä totesi, että niin hän vähän arvelikin. Pääasiassa suolisto-oireisella vauvalla yleensä käy näin. Jos näkyy prickissä, niin sitten allergia on tosi vahva. Tästä positiivinen tulkinta nyt sitten se, että tämänhetkiset yliherkkyydet eivät ole pahoja ja mitä todennäköisimmin häipyvät iän myötä. Se on hyvä uutinen se!

Lääkäri myös epäili, että voi olla, että tämäkään maito, mitä nyt Nooa juo (Althéra), ei hänelle ihan täysin sovi. Saimme reseptin soijamaitoon, jota pojat ovat juuri nyt hakemassa apteekista. Soijamaitoa!! No olisipa hauskaa, jos tämä Nopsulle sopisi, sillä äitinsä on vauvaiän (ja aina kouluikään asti) kasvanut soijamaidolla. Ja nykyisinkään en juo lehmänmaitoa, vaan soijamaitoa tai muita kasvimaitoja.

Lääkärikäynti taisi viedä pojalta aika hyvin kaikki voimat. Ja aamun päiväunetkin meinasivat jäädä ihan oudosti väliin. Siispä kun lääkäristä päästiin, tuli rattaissa uni ja Nooa nukkui KOLME tuntia!! :D Aika mahtavat unet! Päästiin hyvin bussilla kotiin, kun Juhis lähti salamana jo myöhässä palaveriinsa ja senkin jälkeen sain rauhassa syödä lounasta, herkutella muffinssilla ja lukea Me Naisia. Aikamoista yllättävää arjen luksusta!

Kiikkuu kaakkuu

Vähän väsyyneenä täällä kuulumisia. Kaipailen kovasti selvännäkijän taitoja, jotta voisi helpommin määritellä, mikä pienellä on vaivana - vai onko vaivaa, onko kyse vain jostain epämääräisestä ajan kanssa ohi menevästä.

Valitettavasti suht saman lauseen lausui tänään allergialääkärimme. Korvat olivat kunnossa, joten siinä syy itkuihin ja kitinään ei ollut. Saimme nyt ohjeeksi jättää viimeksi ruokavalioon tulleen kauran jäähylle. Samoin kuin selkeitä iho-oireita aiheuttaneen perunan (jonka olimmekin jo jättäneet pois). Saimme myös reseptin kahteen uuteen maitovalmisteeseen, joita voimme koettaa, jos niistä jompi kumpi sopisi Nooalle tuota Peptiä paremmin. Toivottavasti pian meillä olisi semmoinen perustyytyväinen vauva. Sitä kaipaan kovasti..

Bussimatkan ja lounaan jälkeen lähdettiin käymään H&M:ssä ostamassa naperolle pari pipoa. Kun se viime viikolla ostettu nyt sitten osottautui isoksi, niin meillä on tasan yksi pipo, joka on sopivan kokoinen. Ja tarvitseeko sanoa, montako kertaa viikossa päivässä se on hukassa!! No nyt on pari just sopivaa kevyttä kevät pipoa. Ja mitä ihmettä käytiinkään koettamassa kotiinpaluumatkalla!! Nooa tykkäsi niin paljon. Ihana oli nähdä pojan nauttivan jostain tekemisestä. Kun sitä yrmynaamaa ja kitinäkurttua on nähty viimeaikoina ihan riittämiin. Tässä muuten päällä itsetehty neuletakki <3

Se kuuluisa koulu, ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö unikoulua takana. Meikämamma tarttui härkää siivistä ja päätti sisulla vetää ekan yön läpi. Lisäjännitystä hommaan toi se, että tähän asti Juhis on ollut A-I-N-A Nooan "yöhoitaja" (ja vastaavasti minä oon herännyt sitten pojan kanssa aikaisin ylös isijäbän jatkaessa uniaan). Oltiin siis ekaa kertaa minä+Nooa, ekaa kertaa Nooa omassa huoneessaan ja ennenkaikkea - ekaa kertaa maitohuikka ei ollut kitinään se itsestäänselvä ratkaisu.


(Tähän kuva väsyneestä äidistä tummine silmänaluksineen ja silmäpusseineen. Ei oo nätti.)


20:40

Unille laittaminen. Maitoa ennen sänkyyn menoa. EI ENÄÄ PINNIKSESSÄ. Sängyssä itku. Jaaha, työkalupakki käyttöön. Työkalupakissa on jämptissä järjestyksessä seuraavat työkalut: käden pitäminen rintakehän (tai selän) päällä, napakka silittely, syliin nostaminen, sylissä hytkyttäminen ja kaikista viimeisimpänä; maitohuikka. Työkalupakki EI sisällä juttelua, valoja tai katsekontaktia. Koko ajan käytetään minimimäärä rauhoittelukeinoja ja seuraavaan siirrytään vasta kun itku jatkuu.

Seilattiin hetken aikaa pakkia edes takaisin, yksi maitohuikka lisää tuli hörpättyä, mutta sen jälkeen tulikin uni.

21:00

Ja sitten se uni loppui itkuun. Käsi, silittely, syli, hytkytys. Pelkkä syli. Hytkytys. Pelkkä syli, pelkkä syli. Sänkyyn nosto, käsi päälle ja tui tui, uni tuli.

02:00

Narinaa ja kitinää, joka vaimeni itsestään noin viidessä minuutissa.

02:30

Narinaa ja kitinää, joka muuttui itkuksi. Menen sängylle ja lasken käteni rintakehän päälle. Joka onkin selkä. Mitä ihmettä? Lapsemme on nukkunut mahallaan! Kääntö selälleen, käsi päälle, silittelyä - uni.

04:40

Itkuksi. Napero taas mahallaan. Käsi ja silittely mahallaan - ei onnistu. Kääntö selälleen ja käsi päälle. Tui tui, uni.

05:00

Itku. Tässä vaiheessa olen jo sitä mieltä, että maitohuikka lienee paikallaan. Menen silti orjallisen täsmällisesti työkalupakin päästä päähän, kunnes päästään maitoon. Hörps hörps. Ei siis pinniksessä, vaan mun patjalla. Ja sitten tulikin pullolle nukahdus. Nosto sänkyyn. Uni meni pois. Tästä sitten seuraavat 45 minuuttia selattiin jälleen työkaluja ees sun taas, lopputuloksena kello 05:45 päätelmä siitä, että lapsi on unensa nukkunut.

Tässäpä se ensimmäinen yö. Mielestäni aika onnistunut. Suurimmat oivallukset se, että nukahtaa VOI myös ilman maitoa ja ilman sitä maitoa pärjää ainakin viiteen asti, ellei jopa koko yötä. Tai no, tällä kertaa se viiteen asti OLI koko yö.

Aamupäivällä jouduttiin lähtemään yllättäen käymään lääkärissä. Nooan hengitys alkoi kuulostaa "ahtaalta" ja hengityksen kanssa ei tietenkään ole leikkimistä. Välillä tosin hengitys oli ihan normaalia ja rauhallista. Onneksi. Lääkäri tsekkasi keuhkot ja kurkun, jotka olivat kunnossa. Arveli, että joko poika on tulossa kipeäksi ja sairastumassa kurkunpään tulehdukseen. Tai sitten kyseessä on joku allerginen reaktio.

Juhis on itse kurkusta vähän kipeä, joten valitettavasti veikkaamme ensimmäistä.

Eikä tässä vielä kaikki, kotona odotti vielä yksi yllätys..

Maitoallergia

Pitkällisten pohdintojen, arvailujen, testausten ja pään seinään naputtamisen jälkeen lääkäri sen kertoi: maitoallergia.

Olo on tällä hetkellä hieman pöllämystynyt. Toisaalta riemuitsen, että "Mitä mä sanoin!! Kaikki EI OO hyvin, joku tässä ei täsmää!!", mutta samaan aikaan tietää, että ei tää tietysti varsinaisesti riemun asia ole. Helpottunut nyt ainakin olen. Vihdoin meillä on joku "määritelmä" ja selkeät toimintaohjeet. Ihanaa!! Ja myös saadaan korvaus tuosta kalliista korvikkeesta. Ja ei kai tarvitse sanoa, että tietenkin kaikista tärkeintä on se, että pojalla olisi aiempaa parempi olla!

Samalla Nopsulla todettiin myös atooppinen ihottuma ja siihenkin saadaan nyt kunnon hoitoaineet. Vihdoin päästään myös laajentamaan ruokavaliota. Ensin päärynää, riisiä ja possua. Sitten perunaa, kauraa ja ruusunmarjaa. Sitten kanaa, parsakaalia, maissia, aprikoosia ja marjoja. Nam!

Maitoaltistusta, osa 2

Tänään mentiin aamulla taas Itäkeskuksen Pikkujättiin ja toiveissa oli saada jo vähän selvyyttä Nooan oireiluun. Viimeviikkohan meni niin, että tiistai oli lähes oireeton ja sitten loppuviikon iho-oireet pahenivat asteittain. Perjantaina testauksen loputtua saatiin antaa allergialääke sekä aloittaa parin päivän hoitokuuri ihottumiin.

Tänään sitten lääkäri kuitenkin oli tylsä (okei okei, siis ihan tietenkin just asianmukainen) ja päätti, että testataan vielä B-maito, jotta saadaan luotettava tutkimustulos. Tällä kertaa me vietettiin vain kolme ja puoli tuntia lääkärikeskuksessa. Onneksi tilat siellä on tosi mukavat, valoisat ja rauhalliset, niin eipä tuo kovin paljon kotioloista kurjempaa ollut.

Päivä on mennyt aikalailla oireettomasti. Nyt jatketaan vielä tätä B-maitoa loppuviikko (viikonloppua lukuunottamatta). Pidetään edelleen tarkkaa kirjaa oireista (hurraa excel) ja ensiviikon maanantaina viimein päästään lääkärille purkuun. Sitä odotan kyllä tosi kamalan paljon. Vihdoin saadaan tietää, mistä tässä nyt on kysymys. Siis toivottavasti :) Ja mikäli maitoallergiadiagnoosi tulee, niin sitten päästään hoitamaan Kela-asiat ja saadaan toivottavasti nopeasti sieltä päätös erikoismaidon korvattavuudesta. Aika kallista tököttiä nimittäin omalla rahalla tuo spessumaito - varsinkin kun pikkujäbä sitä hyvällä ruokahalulla vetää :)

Ja sitten päästään myös laajentamaan ruokavaliota ja ottamaan puurot yms. kehiin. Ai että! Nyt vaan kärsivällisyyttä. Hmm.. pitää vissiin googlata mitä se on.

Maitoaltistusta

Tänään siis käytiin viettämässä viisi tuntia Pikkujätissä maitoaltistuksen merkeissä. Nooa sai tosi selvät reaktiot, mutta lääkärin päätös oli, että altistusta jatketaan vielä kotona. Itse olin päätöksestä vähän ihmeissäni, koska oireet olivat niin selvät. Toisaalta ymmärrän, että maitoallergiadiagnoosi on ihan vakavasti otettava juttu, eikä niitä jaeta kuin karkkeja penkkaripäivänä. Toivotaan, että pian saadaan selvyyttä asioihin!

Olen tosi onnekkaassa asemassa, kun Juhis pystyy olemaan töidensä puolesta niin paljon kotona. Esimerkiksi tänään lääkärireissulla oltiin molemmat. Se tarkoitti myös, että maitoannosten välissa molemmat sai vuorotellen vähän vapaa-aikaa. Itse maksimoin puolen tunnin ilottelun hakemalla jäälattea ja tekemällä pieniä shoppailuja. Pirteä t-paita kevääseen ja taas yhdet college-housut. Päivässä kun niitä kuluu aika monet.. puklu puklu puk ja pisu pisu pis..

Hyvää yötä, jäämme jännityksellä odottamaan huomista!

Vauvaelämää

Eilen oli niin mukava päivä ja sen lisäksi totesin, että vaikka kuinka yritän kirjoittaa päiväkirjaan Nooan tekemisiä ja oppimisia, niin en vaan saa sitä aikaan. Siispä paluu takaisin blogin pariin :) Tämä sähköinen päiväkirja kerätköön nyt muistoja vauvavuodelta. Tai siltä 6,5 kuukaudelta, mitä sitä on enää jäljellä :)

Tosiaan, eilen aamulla otettiin lentävä lähtö lentokentälle. Meidän ihanat ystävät, Nooan kummiperhe, muuttivat Kaliforniasta takaisin Suomeen ja oltiin luvattu mennä heitä kentälle vastaan. Lento New Yorkista oli aikataulutettu laskeutumaan 8:50, joten mietittiin, että riittää kun lähdetään tästä 8:40. Kello 8:10 Nooa nukkuu (ensimmäisiä päiväuniaan), Juhis nukkuu, minä kurkkaan finavian sivuilta, että onkohan lento ajallaan vai kovastikin myöhässä. WTF, se on just laskeutunut!!! Melkein tunnin etuajassa!!

Juhis hereille, Nooalle kamppeet valmiiks. Nooa hereille. Juhis putsaamaan autoa lumesta. Nooa turvakaukaloon, kassi olalle, kipikipi alas, hyps autoon ja kuinka ollakaan, olimme ihan ajoissa banderollin kanssa portilla ystäviä vastassa!

Maailman toiselta puolelta palanneet ja kaksi riemuidioottia

Puolen päivän aikaan kävin ystävien luona brunssilla ja siellä kuulinkin pari mehevää uutispommia; kyseiset ystävät muuttavat Nummelaan ja heidän hyvä ystävänsä odottaa vauvaa. Wohou!

Iltapäivällä suuntasin vielä Espooseen (kyllä vain, meitsistä on tullut ihan peloton, urhea, reipas ja iloinen autoilija!) hyvän ystävän pojan kaksivuotissynttäreille. Sinne meidän oli tarkoitus mennä koko perhe, mutta kun saimme tietää, että siellä 4kk ikäinen pikkusisko on flunssassa, teimme päätöksen, että pojat jäävät kotiin, sillä tänään meillä on tärkeä lääkärikäynti edessä.

Lähdemmekin tästä pikkuhiljaa kohti Itäkeskusta ja sinne Pikkujättiin "viettämään päivää". Pääsemme vihdoin testaamaan Nooalta mahdollista maitoallergiaa. Olemme nyt olleet 2,5vk maidottomalla (eli Nutrilon Peptiä) ja pojan vointi on kyllä tässä ajassa paljon rauhoittunut. Itse siis kyllä veikkaan tuota allergiadiagnoosia. Tosin, testi tehdään kaksoissokkona, eli tänään saamme maitoa A ja viikon päästä maitoa B. Vasta sitten pystymme näkemään varmuudella tuloksia.

Hiphei, näinhän tämä muistojen kirjoittaminen taas käy paljon luontevammin, kuin kynällä ja paperilla! Ja saavatpahan kauempana asuvat Nooan mummi, kummi ja tätikin seurata tätä(kin) kautta Nooan elämää :)