tiistai 27. tammikuuta 2015

Se Puhelu

Kello 14:45 tänään töissä puhelin soi. Päiväkoti. "Päiväkodista tässä täti moikka, Nooasta tässä nyt soittelen..."


Nooa olis siis herännyt päiväunilta tosi aikaisin ja itkuisena. Sen jälkeen saanut paljon semmoisia kipuitkukohtauksia ja repinyt/haronut/tökkinyt korviaan. Täti sanoi, että vaikuttaa aikalailla korvatulehdukselta, että kannattaa varata lääkäriin jo aikaa. Pelastuspartio Vanhemmat pudotti molemmat samalla sekunnilla työnsä (toinen vähän vähemmän, toinen vähän enemmän dramaattisella hetkellä). Juhis hyppäsi autoon ja koska oli kuvaamassa semmoisessa sijainnissa, että minä olin matkan varrella, niin lupasi napata mut matkalta kyytiin. Siinä hetkessä, mitä odottelin kyytiä, soitin Pikkujättiin ja varasin ensimmäisen ajan, minne arvelin, että ehditään.

Kurvattiin päiväkodille ja mielessä vaan vilkkui kuvat huutavasta ja kärsivästä pikkuisesta rakkaasta. Perille päästyä tilanne onneksi oli paljon vähemmän traaginen. Nopsu oli suht hyvällä tuulella sitten kun näki meidät ja pääsi äidin syliin. Matka Itäkeskukseen meni rauhallisesti kuin unelma. Aloin jo hieman epäillä päiväkotidiagnoosia, mutta toisaalta mietin, että HA, se korvatulehdushan selittäisi täydellisesti viime päivien kiukkuilut, ärtyisyydet ja huonon nukkumisen.

"Joo, ihan terve korva. Ja.. niin on tämä toinenkin". Samoin kurkku ja keuhkot. Näin totesi lääkäri ja katseli meidän poikaa, joka (vannon!!) ei ole koskaan käyttäytynyt niin enkelimäisesti kuin tuolla lääkärin vastaanotolla.

1,5 tuntia puhelusta olimme ulos lääkäristä, suhteellisen pöllämystyneinä. Okei, siis tosi tosi hyvä juttu, että jos nyt oikeasti tulehdusta ei ole. En todella halua startata mitään korvatulehduskierrettä tai joutua syöttämään antibioottikuuria mielelläni. Saa nyt nähdä, illan ajan kotona poika on ollut ihan normaali. Katsellaan miten yö menee ja jos vaikuttaa terveeltä, niin huomenna sitten hoitoon. Huh, miten jännittääkään ihan simona tuo huominen hoitopäivä!! Mitä se itku sitten oli? Tuleeko se uudelleen? Nukkuukohan se? Tuleeko taas puhelu? LE PANIQUE.

Pistäkäähän peukut pystyyn, että tässä selvittiin vaan säikähdyksellä!!

* kuvan lähde



2 kommenttia:

  1. APUA! Voin kuvitella sun paniikin! Mutta onneksi poika olikin terve! :) Ehkä kyseessä oli sitten vaan normaalia väsykitinää. Liliankin joskus aikoinaan hiero korvia aina väsyneenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidettiin selvitä säikähdyksellä. Nyt kotona tyyppi ollut ihan oma itsensä: hassu tunteellinen känkkäränkkä :) Ihan huikee toi, että Lilian jääny hoitoon ilman itkua!

      Poista