Kurvattiin päiväkodille ja mielessä vaan vilkkui kuvat huutavasta ja kärsivästä pikkuisesta rakkaasta. Perille päästyä tilanne onneksi oli paljon vähemmän traaginen. Nopsu oli suht hyvällä tuulella sitten kun näki meidät ja pääsi äidin syliin. Matka Itäkeskukseen meni rauhallisesti kuin unelma. Aloin jo hieman epäillä päiväkotidiagnoosia, mutta toisaalta mietin, että HA, se korvatulehdushan selittäisi täydellisesti viime päivien kiukkuilut, ärtyisyydet ja huonon nukkumisen.
"Joo, ihan terve korva. Ja.. niin on tämä toinenkin". Samoin kurkku ja keuhkot. Näin totesi lääkäri ja katseli meidän poikaa, joka (vannon!!) ei ole koskaan käyttäytynyt niin enkelimäisesti kuin tuolla lääkärin vastaanotolla.
1,5 tuntia puhelusta olimme ulos lääkäristä, suhteellisen pöllämystyneinä. Okei, siis tosi tosi hyvä juttu, että jos nyt oikeasti tulehdusta ei ole. En todella halua startata mitään korvatulehduskierrettä tai joutua syöttämään antibioottikuuria mielelläni. Saa nyt nähdä, illan ajan kotona poika on ollut ihan normaali. Katsellaan miten yö menee ja jos vaikuttaa terveeltä, niin huomenna sitten hoitoon. Huh, miten jännittääkään ihan simona tuo huominen hoitopäivä!! Mitä se itku sitten oli? Tuleeko se uudelleen? Nukkuukohan se? Tuleeko taas puhelu? LE PANIQUE.
Pistäkäähän peukut pystyyn, että tässä selvittiin vaan säikähdyksellä!!
* kuvan lähde
APUA! Voin kuvitella sun paniikin! Mutta onneksi poika olikin terve! :) Ehkä kyseessä oli sitten vaan normaalia väsykitinää. Liliankin joskus aikoinaan hiero korvia aina väsyneenä.
VastaaPoistaTaidettiin selvitä säikähdyksellä. Nyt kotona tyyppi ollut ihan oma itsensä: hassu tunteellinen känkkäränkkä :) Ihan huikee toi, että Lilian jääny hoitoon ilman itkua!
Poista