torstai 22. tammikuuta 2015

Muutoksen tuulissa

Eka työviikko on paketissa ja tässä oltu nyt päivä taas kotosalla. Mitä töihin tulee, niin olen yhtä hymynaamaa. Riippuu varmasti persoonasta sekä siitä, millaista lapsen kanssa on olla (lue: kuinka kuluttavaa) ja yleensäkin elämäntilanteesta, mutta riippui mistä roikkui, tää töihin paluu on ollut paras juttu! Ei minusta vaan olisi sellaiseksi äidiksi, joka viettää kotona kaikki päivät siihen asti, kuin lapsi täyttää kolme. Peukut niille, joista on! Ja hei, esim. yksi ystäväni luki pitkien hoitovapaiden aikana itselleen toisen maisterin tutkinnon ja vaihtaa kokoaan alaa, että kaikki vaihtoehdot on hyviä - pitää vaan tietää se itselle sopivin.

Nooalla päivät hoidossa on menneet melko hyvin. Itkua on aamupäivisin, kun ovat sen tunnin ulkona. Sisälle mentyä yleensä muuttuu tyytyväisemmäksi ja on välillä touhunnut ihan ilman tuttiakin. Yleensä suostuu vähän syömään (joskus paljonkin!) ja nukkuu hyvin päiväunet. Kahden tunnin päiväunet on ihan mahtava juttu, kun ne jo "lyhentää" hoitopäivääkin kivasti.


Kotona sitten on vähän reagoitu, mikä on ollut odotettavissa. Kitinä ja tyytymättömyys on eilen illalla ja tänään aamulla ollut korkealla. Tänään kuitenkin Nopsu selvästi tykkäsi, kun saatiin ihana Katja sekä Ben ja Ella kylään. Ruokaakin meni valtava lautasellinen ja leipäpala päälle sekä varmaan pari desiä maitoa. Nooa nukahti helposti ja minä koetin päiväunien aikaan opiskella vähän työhön liittyviä asoita, mutta pääsin työsuhdelainsäädäntöä sivulle 32, kun ajatus pienistä torkuista alkoi tuntua hitsin houkuttelevalta.

Iltapäivällä saatiin yksi mun ystävä kylään, jota en ollut nähnyt yli vuoteen! Viimeksi kun hän kävi meillä, Nooa oli ihan parin kuukauden ikäinen vauva. Olihan siinä vähän ihmettelemistä. Nooa oli unien jälkeen paljon paremmalla tuulella. Ehkä aamulla oli myös väsy, koska poika pomppasi aamulla (taas) jo kuudelta ylös. Nopsu kun on nukkunut niitä 12 tunnin unia, niin tuo 9-10 tuntia on varmaan vähän liian vähän.

Näköjään itseltäkin vie voimia tämä muutos elämänrytmissä sekä aikaiset herätykset, olisin nyt seitsemän aikaan jo ihan valmis unille.. voi kun joku siivoaisi keittiön, raivaisi lelut, hoitaisi pojan iltapesut, puurot ja nukuttamiset.. voisin itse hyvin jo tässä vaiheessa vilkutella hyvää yötä ja kadota peiton alle!


4 kommenttia:

  1. Voii ei mustakaan ois montaa vuotta kotona olemaan. Kaipaan jotain sellasta, missä joutuu oikeesti ajattelemaankin :D Ja onhan se ihan kivaa välillä oikeesti päästä pois täältä hullujen huoneelta :D Mutta nuita aikasia aamuja en kyllä odota, mutta eiköhän niihinkin totu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottuu tottuu... sit vaan illalla simahtaa kuin saunalyhty :) Ja hehee, ihana että joku uskaltaa kutsua kotielämää 1veen kanssa hullujenhuoneeksi :D Se kun sitä usein parhaiten kyllä kuvastaa :P

      Poista
  2. Nooa on tuossa kuvassa niin suloinen, että sydän sulaa noiden silmien edessä täysin. Eikä ole ollut mitenkään huono aloitus päivähoito/työelämälle, varsinkin kun vertaa siihen, mitkä odotukset oli.
    Paula-mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ja tästä se vaan alkaa vielä helpottamaan. Nuo silmät tuossa kuvassa on kyllä aikamoiset suloisuudet <3

      Poista