Kuiva juttu

Paljon on asioita, joita "toisen kanssa tekisin toisin", mutta jotain on ihan tuurilla mennyt oikeinkin. Nopsu on nyt pari päivää taasen ollut päiväkuivana. Ihan huippua ja hassua, kun samalla vaipalla voi mennä lähes aamusta iltaan. Toki, päiväunien jälkeen joskus täytyy vaihtaa, mutta muuten poika on kyllä ymmärtänyt ihan vallattoman aikaisin tuon pottahomman.

Asiaa varmaankin auttoi aikalailla se, että kun vauveliini oli noin 5kk, niin vitsillä lähdin naaman punertuessa roudaamaan tyypin vauhdilla pöntölle. Onnistuneesti. Siitä lähtien isompaa vahinkoa vaippaan on tullut harvemmin. Nyt Nooa osaa jo tulla kertomaan, että POTTA, silloin kun täytyy päästä. Pienemmästä hädästä ei vielä osata viestiä varmuudella.

Lainattu

Olen ymmärtänyt, että vasta kolmen vuoden iässä lapset alkaisivat osata pidättää pissihätää. En siis ihan tiedä mistä on kysymys, mutta ainakin täällä toimii se, että tyypin kiikuttaa parin tunnin välein potalle, niin sinne se nätisti tekee. Kysymys onkin lähinnä tällä hetkellä vaan siitä, miten usein sitä muistaa ja pystyy viemään vessaan. Pidempi tauko tietenkin tietää märkää vaippaa.

Iloitsen tästä, koska olen kuullut kaikenlaisia tarinoita, kuinka lapsi pelkää pottaa ja sinne pitää kaikin karkein ja tarroin lasta houkutella menemään. Tai että joku haluaa vielä kolmen, neljän vanhanakin tehdä isomman hädän ehdottomasti vaippaan. Tämä ilmeisesti on ihan tavallista ja jotenkin voin sen kuvitellakin. Varmasti pelottavaa saattaa olla tehdä pottaan tai pyttyyn, jos siihen ei ole tottunut. Ehkä meillekin vielä tulee joskus takapakkia, mutta nyt näyttää hyvältä - kuivalta.





(tähän pitkä väli, koska vessajuttuja ja ruokajuttuja samassa postauksessa? Noooooooooouuuu!!!)




No mutta, se siitä aiheesta. Eilen oli historiallinen päivä muutenkin. Nooa söi illalla kokonaisen lautasellisen minun tekemään kaalipataa ja hyvällä ruokahalulla. Vielä napsi lisäksi parhaita paloja (eli kikherneitä) minun lautaselta. Ja kaksin käsin viinirypäleitä jälkiruuaksi. Illalla poika söi omalla lusikalla itse lähes lautasellisen banaanipuuroa. Riemulla ei ollut rajoja. Kun lapsi on lähes aina ennen pitänyt syömistä ihan kammottavana asiana, oli sydän sulaa, kun toinen hyvällä mielellä söi.

Tänään käytiin aamupäivällä leikkitreffeillä Tikkurilassa. Aamulla keli oli lievästi sanottuna haastava. Yöllä oli satanut joku 15cm lunta, ulkona oli nollakeli eli lumi oli märkää ja raskasta, TIET AURAAMATTA, räntää satoi vaakasuoraan. Tarkoitus oli pyörähtää nopeasti Jumbossa kaupassa ja ehtiä vielä bussiin. Hitsi vie, että sai hiki hatussa vuoroin työntää ja vuoroin vetää rattaita, jotka eivät mitenkään meinanneet suostua liikkumaan mihinkään suuntaan. Bussissa vielä oli jo kahdet rattaat, mutta kuski varmaankin aisti mun päähän kasvavat sarvet, koska huikkasi, että "pari pysäkinväliä??", johon onneksi toinen kyydissä jo olleista vastasi, että he jäävät seuraavalla pois. THANK GOD.

Noniin, nyt on samassa postauksessa pottahommat, ruuat ja taivaanisä. Tähän lienee hyvä lopettaa :) Mukavaa viikonloppua itse kullekin! Täällä se on VIIMEINEN viikonloppu ennen töihin paluuta :)