Tööttöö

Nooa, missä on tööttöö?

(katse hakee Brion kärryn)

Hyvä! (Juhis sanonut pari päivää, että tööt tööt, kun Nooa tätä työntää)

Nooa, mikä tämä on?

"ppa" "ppa"

Hyvä!!

Lisäksi eilen kylässä ollessa Nooa osoitti lamppua, ja sanoi "ppu", "ppu".
Ja tänään kun minä osoitin roska-autoa ja selitin, että "onpa iso auto, auto, iso auto", niin Nooa toisti perässä "to, to".

Ilmeisesti tämä sanojen ja käsitteiden opettelu vie reippaammanlaisesti energiaa, sillä Nooa on viimepäivinä ollut tosi kiukkuinen aina vähän väliä ja vasta tänään kunnolla tajusin, että sillä on aina silloin ollut nälkä. Tänäänkin oli syönyt kunnon aamupalan ja juonut aamumaidon, kun lähdettiin pihalle. Kitikiti, itku itku, mikään ei kelvannut. Mentiin ruokakauppaan ja hirveää valituskitinähuutomökellystä koko reissu (jaksoin tehdä vaan puolet ostoksista kun alkoi itselläkin hermo kiristymään). Kotiin tultua tein 1,5 desiä maitoa, ajattelin, että jos nyt haluaa ottaa huikan ja loput voi ottaa sitten lounaalla. Hörppäsi koko pullollisen yhdeltä makuulta.

Ehkä myös yömaidon poisjättäminen sekoittaa pienen ajatuksia. Varmaan huoli siitä, että onkohan se maito nyt ihan kokonaan loppumassa maailmasta?! Tässä takana tosiaan siis nyt jo viisi yötä ilman yömaitoa. Aika hienoa!

Buenas tardes amigos

Täällä mennään maman näkökulmasta vähän hassussa välitilassa; reissunjälkeinen haikeus ja samalla kovasti päälle puskeva synttäreiden valmistelu. En voi uskoa, että tasan viikon päästä katetaan jo pöytää, koska silloin sunnuntaina juhlitaan yksivuotiasta Nooaa. YKSIVUOTIASTA! Voi miettikää nyt tätä elämän ihmettä. Tasan vuosi sitten Nooa köllötteli vielä tyytyväisenä masussa. Olo kyllä alkoi olla jo aika tukala ja kutakuinkin näinä päivinä ensimmäiset synnytyksen merkit alkoivat tuntua. Niin, tiistainahan se synnytys tuntemusten mukaan alkoi ja poika tuli maailmaan vasta perjantain vaihduttua lauantaiksi. Elämäni kamalin koettelemus näin vuoden perspektiivillä tuntuu nyt vain häilyvän hirveältä ja ennemminkin suurelta onnistumiselta, kuten Mount Everestille kiipeäminen tai joku vastaava suoritus.

Tänään tehtiin ekaa kertaa ruokaa koko perheelle; uunilohta ja perunoita. Ylpeänä kasasin tätä suolatonta ja vain vienosti tillillä maustettua lohta sekä perunaa Nooan lautaselle, jossa tilsasin ne veden kanssa ihan löllömuusiksi. Ja arvatkaa kelpasiko? No ei :D Ihan kamalaa kakomista. Sen oksennustaudin jälkeen Nopsu on ollut kyllä niin valikoiva ruuan koostumuksen suhteen!

Palatakseni vielä näihin reissuaiheisiin... ihan järkyttävä reissukuume jäi! Jos rahaa olisi, niin varmasti lähtisin vielä ennen töihin paluuta tekemään jonkun oman pikkureissun. Sitten keväällä meidän on tarkoitus napata mummi Joensuusta mukaan ja lähteä neljän hengen porukalla Wieniin pariksi päiväksi. Sitten kesällä varmaankin suunnataan oman perheen kera Etelä-Ranskaan lomailemaan. Tällaisia suunnitelmia ja haaveita siis tällä erää :)

Ainiin, sellainen projekti tässä on meneillään, kun Nooan Yömaidosta Vieroitus. Nuo yöt meinaa nykyisin on aika levottomia ja oon ihan varma, että se johtuu siitä, että Nooa vielä aamuyöstä yleensä herää ottamaan maitoa. Sitähän se ei millään mittarilla enää Tarvitse, vaan se on vaan tapa. Ja varmasti tämän maitotankkauksen odottelu häiritsee myös alkuyön unta, kun mielessä pyörii sen ihana yön maitohetki. Viimeyönä valvottiin tunti, Juhis sitkeästi tarjosi vaan vettä juomaksi. Toivottavasti ensiyönä päästään jo vähemmällä protestoinnilla ja pian nukuttaisiin levollisemmin koko perhe!

Ei nukuta, ei nukuta, ei nukuta, ei nukuta ei nukuta ei ei ei ei ei ei ei

Varovainen "jihaa" - soijamaito tuntuisi sopivan Nooalle. Viikko on nyt sillä menty. Ehkä päivänä kolme nousi kasvoille isot punotukset, mutta ne menivät ohi. Tällä hetkellä on pientä vaippa-alueen punotusta, mutta ei muita iho- eikä mahaoireita. Poika on muutenkin tyytyväisemmän oloinen ja ne mahanvääntö-örinät on jääneet kokonaan pois. Tuntuisi siis, että mahassa on parempi olo.

Minä kävin eilen katsomassa Kätilöopistolla pikkuruista vauvaa. Kävin viemässä sinne turvakaukalon, joka tällä pikkuperheellä jäi vielä hakematta ennen vauvan syntymää. Voi miten kamalan pieni tuommoinen muutaman päivän ikäinen on!! Tuntuu, että ei Nooa ikinä ole ollut niin pieni! Vaikka ihan samoilla syntymämitoilla sielläkin oli maailmaan tultu.

Eiliseen liittyi myös muuta suhaamista, kun kävin hakemassa ystäväperheen lentokentältä ja heitin heidät Espooseen pitkän reissun päätteeksi. Illalla vielä käytiin Nopsun kanssa metsästämässä tiettyjä tuttipulloja, joiden (PANIIKKI) valmistus on lopetettu!! No, onneksi tarpeeksi samanlainen korvaava löytyi ja se tuntuu kelpaavan.

Nooan nukkumiset on olleet ihan ok tässä viimeaikoina, mutta nukahtamisesta on tullut ihan kamala show. Poika saattaa vaikka tunnin ajan haukotella makeasti, hieroa silmiään, kitistä ja nykiä korvaansa. KAIKKI väsymyksen merkit siis. Maitoa pullosta pimeässä huoneessa ja silmät painuvat kiinni. Ennen tässä kohdassa toimi vain nosto pinnikseen ja kas, poika tuhisee uniaan. Mutta ei. Nyt tuo pinnasänkyyn nosto saa jo aikaan sätkynukke-reaktion, joka vaan pahenee kaikkien aikojen EI VÄSYTÄ -bileiksi siellä sängyssä. Kerta toisensa jälkeen. Tänä aamuna päiväunille laittaminen kesti 1h 45min. Toinen vaihtoehto tietysti olisi vaan todeta, että kas, tänään ei nukutakaan sitten päikkäreitä, mutta se on testattu ja siitä ei tule kenellekään hyvä mieli.

Saattaa siis olla, että joudumme pistämään pystyyn unikoulun osa 2 - nukahtamistreeni. Ja kyllä, kädet pystyyn, olemme molemmat vanhemmat syyllistyneet täällä siihen, että silitellään ja tapsutellaan poika UNILLE asti. Tämähän ei siis millään, millään, MILLÄÄN tavalla edesauta sitä, että hän osaisi itse nukahtaa.

Kunhan toi näyttelijälahjakkuus tuolta nyt sitten herää, niin heitetään lounaat naamoihimme (toisella se yleensä kirjaimellisesti meneekin noin) ja hypätään bussiin kohti keskustaa. Yksi rakas ystäväni palasi juuri kolmen viikon surffireissulta Portugalista ja on Suomessa kaksi päivää ennenkuin lähtee kuukaudeksi jenkkeihin reissaamaan. Opettajat ja niiden lomat (!!!!!!).


ps. kuvat lisätty iltapäivällä :)

Aika mukavaa arkea

Varovaisia kuulumisia unikoulusta:
Yhdeksän ja puolen tunnin yö. Yhdeksän tunnin yö. Kymmenen tunnin yö. Heräämättä. Tassuttelematta.

Ja sitten vimmattua puun koputtamista!

Muutenkin täällä on viimepäivät asunut paljon tyytyväisempi vauva. Tosi ihanaa, kun ei ole sitä pientä kitinää jatkuvasti. Vaikuttaa nyt siltä, että kauran pois jättäminen ja maidon vaihtaminen toimii. Kokeillaan jossain kohtaa varovasti molempien vaihtamista takaisin, mutta nyt ainakin mennään hetken aikaa näillä. Huomenna koetetaan vähän maissia lisätä ruokavalioon.

Nopsun kummitäti tuli eilen kylään ja on huomiseen asti. Tänään käytiin Jumbossa kahvittelemassa. Tosin minulta kahvi on nyt pannassa näiden sydänjuttujen takia. Onneksi en ollut siihen ehtinyt mitenkään koukuttautua.. ENPÄ! Koko eilisen koski päähän ja tänäänkin olisi niin tehnyt mieli. Onneksi kofeiiniton kahvi on olemassa, niin sillä saa vähän edes psykologista vaikutusta. Ja kun mä rakastan kahvin makua!

Päivän rytmissäkin on tullut vähän muutosta, kun yhdet päiväunet on jääneet pois. Tässäpä siis vaihteeksi tämän hetken vuorokausirytmi rakkauspalleron kanssa:

05:30-06:30 välillä herääminen ja heti herättyä maitoa
07 riisipuuroa ja mustikkaa
09-11 välillä ekat unet
11 bataatti-kesäkurpitsa-possu
14 päärynää
15-17 välillä toiset unet
17 bataatti-kesäkurpitsa
19:30 riisipuuro ja päärynä
tässä välissä kylpy
20:00 maito ja unille

Yksi iso asia on nyt se, että viimeinenkin iltamaito pitäisi siirtää pois nukahtamisrutiinista, koska pitäisi alkaa pestä hammas <3 Tuo maito on vaan ollut semmoinen niin ihana rauhoittuminen ennen omaan sänkyyn laittamista.. Ja ei tarvitse kysyä, montako kertaa täällä on jo kuultu lause "no jos vielä tänä iltana.." :)

Hei me syödään

Voi jösses sen puuron ja soseen saaminen suusta alas voi joskus olla shown takana! Tässä kaunis alkutilanne. Mulla kaurapuuro, mustikat ja raejuusto. Nopsulla kaura-riisipuuro ja mustikkasose.

Lopputilanteesta ei ole kuvaa, sillä kun mössöä on vauvan käsissä, naamassa, korvassa, mun käsissä, paidalla, housuilla, syöttötuolin selkänojassa sekä lattialla, meinaa jo loppua kädet siinä, kun miettii, että miten vähimmillä lisävahingoilla aloittaisi siivouksen :)

Syöttämisen ongelmakohtia:

1. Vauva ei osoita minkäänlaista kiinnostusta syömistä kohtaan
2. Pää (ja koko vauva) vääntyilee ja kääntyilee kaikkii muihin suuntiin paitsi eteenpäin
3. Kun suu on täynnä mustikkapuuroa, tulee aivastus
4. Ja toinen
5. Kun suun ympärys on tarpeeksi mustikassa, vauva pystyy kääntymään 180 asteen mutkalle osuakseen naamallaan siihen ainoaan kohtaan syöttötuolin vaaleista pehmusteista, mitä äiti ei ole peittänyt harsolla
6. Ruokalapun, harsojen, pöydän reunan ja syöttötuolin järsiminen on paaaaaaaaaljon hauskempaa kuin puuron syöminen
7. Jos äiti on salamannopea, niin vauva pystyy olemaan vielä nopeampi, kun kyseessä on loputtoman määrän jatko-osia sisältävä komediapätkä "lusikan kaappaus"

Odotan "innolla" sitä kun taapero alkaa syödä itse.


ps. unikoulussa levoton yö. Kolme tassutteluheräämistä ja muuten kitinää. Yön kesto kuitenkin 20:40 - 06:20.

Touhukas kesäinen päivä

Viime yö unikoulussa ihan ok. Nukahtaminen yhtä maagisesti kuin edellisenä iltana (nimesin jo itseni nukuttamisguruksi), yöllä herätys 01:40, johon auttoi tassuttelu. Toinen herätys heti perään 02:10, johon auttoi tassuttelu ja kääntäminen mahaltaan selälleen. Viideltä tuli herätys, jolloin hörpittiin myös maitoa. Ja sen jälkeen ei uni enää tullutkaan. Voi kiitollisuus, että on olemassa toinen vanhempi - ja minä sain jatkaa unia vielä puoli yhdeksään asti.

Aamutouhujen (jotka näin porrastettuina kestää about yhteentoista asti) lähdettiin käymään kolmistaan kaupassa. Voitteko kuvitella, tämä oli TOINEN kerta Nooan syntymän jälkeen, että me kaikki kolme oltiin ruokakaupassa. Aika hauskaa :) Lämmintä tänään on ollut yli 20 astetta, joten aikamoista mammaluksusta oli syödä lounasta parvekkeella ja ottaa samalla aurinkoa. Sainkin jo tänään kunnon rusketusrajat! Otan nyt takaisin sitä viimekesää, kun raahustin vaan varjosta ilmastointiin ja ilmastoinnista varjoon :D

Iltapäivällä Juhis lähti hakemaan Ikeasta meille uuden tv-tason, joka on a) taaperoystävällisempi ja b) sinne mahtuu enemmän tavaraa säilytykseen. Minä ja Nooa lähdettiin mammaystävän luokse minikokoontumiseen. Paikalla oli Nooa ja kaksi erittäin söpöä samanikäistä tyttöä. Menomatka sujui mukavasti makuuvaunussa.

Tapaamisen jälkeen mama kävi jumpassa, papa kokosi edelleen (kolmatta tuntia..) tv-tasoa ja nyt kun kello näyttää 20:45, on pikkuinen laitettu nukkumaan ja rauha laskeutunut taloon. Papa katselee telkkaria, mama naputtaa tämän kirjoituksen ja suuntaa sen jälkeen koko yön mittaisille unille. Siis sinne viiteen asti :)

Retki Haltialaan

Tänään tehtiin ihana pääsiäisretki läheiselle Haltialan tilalle, joka on niin ihana maaseutupaikka tuossa joen toisella puolella, Helsingin puolella. Siellä oli näin pääsiäismaanantaina väkeä kuin pipoa ja vitsailtiinkin, että tää on vissiin nyt sitten se Helsingin keskusta :)

Nooa näki ensimmäistä kertaa eläimiä ja kyllä niissä lampaissa riittikin tuijoteltavaa. Sää oli aivan mielettömän ihana. Varmaan +20 ja täysi auringonpaiste. Takaisin tullessa pojalle tuli rattaissa uni, joka jatkui sitten kotona päiväunina. Kas, näin täydellistä meillä aina :D

Unikoulu viimeyönä oli mitä oli. Nukkumaan meno meni kuin leffoissa. Syötin maidon, röyhtäytin, nostin pinnasänkyyn. Poika jäi samaan asentoon, mihin laskinkin. Tuijotteli hetken minua, pisti silmät kiinni ja nukahti :D Sitten yöllä olikin aika paljon kaikkea pientä kitinää. Maitoa syötiin 03:30 ja viiden aikaan tarvittiin tassuttelua. Unet kuitenkin (pieniä katkoksia lukuunottamatta) kestivät 20:30 - 06:20, eli aika hyvin. Ehkä eniten itsellä painoi se, kun en saanut oikein missään välissä itse kunnolla nukuttua. Onneksi aamulla taas sai ottaa omat lisäunet.

Meidän koti ja koulun kahdeksas yö

Viikko unikoulua takana ja kyllä tämä aika hienolta vaikuttaa. Viimeyönä nukahtaminen hyvin vähäisillä itkuilla, paljolla höpöttelyllä 20:30. Puoli yhden aikaan herääminen, josta kuitenkin sai itse unen päästä kiinni. 4:40 herääminen, jolloin kaivattiinkin jo maitoa. Maidon jälkeen riitti jonkin aikaa virtaa ja hötkyämistä, mutta sitten uni tuli vielä uudelleen ja ylös on noustu 6:20.

Ensi yönä taas äidin vuoro ottaa patjapaikka Nopsun huoneessa. Katsotaan mitä se yö tuo tullessaan. Mutta on tässä nyt pari tosi hyvää yötä takana taas!

Nappasin aamulla muutamat kuvat meidän kodista. Oon huomannut, että vanhoista valokuvista on ihana katsella, että miltä kotona on milloinkin näyttänyt. Toivon, että olisin ottanut ihan vaan perus "kotikuvia" enemmänkin vuosien (ja kotien) varrella. Tämä on muuten VIIDESTOISTA koti minulle!

En ole koskaan erityisesti pitänyt jääkaapin päällystämisestä kaikella sälällä, mutta kun tuo nyt vaan on niin keskeinen paikka pitää asioita esillä. (lue: käydään usein jääkaapilla, hehe)
Sieltä löytyy Nooan ruokataulukkoa ja meidän viikon ruokasuunnitelmaa. Nooan allergialääkäriltä saatu uusien ruokien lista, ostoslista ja muuta hauskaa/hyödyllistä.

Tällaisessa kodissa Nooa elää ainakin elämänsä ensimmäiset vuodet. Jotenkin tosi hassua ajatella, että tämä meidän omilla (ja pankin) pennosilla ostettu asunto on Nooalle SE lapsuuden koti. Tämä on kyllä ihana koti, mutta hieman me haaveillaan yhdestä lisähuoneesta, nyt kun työhuoneesta on kovaa vauhtia muotoutumassa Nooan oma huone. Huom. tästä EI voi lukea rivien välistä, että haaveillaan toisesta lapsesta - haaveillaan ihan puhtaasti vaan HUONEESTA :)

Mummit, mammat ja koulun seitsemäs yö

Eilen riitti tohinaa talossa. Kävin spinningin jälkeen hakemassa Nooan mummin juna-asemalta. Oli ihana saada Paula-mummi tänne melkein-yllätys-visiitille näin pääsiäisenä! Heti sen jälkeen taloon pamahtikin olohuoneen täydeltä mammoja ja vauvoja, kun meidän ihana mammajengi kokoontui meille pääsiäiskahveille. Siis ensimmäisille semmoisille - tiistaina jatketaan. Ai että noi tyypit (sekä isot että pienet) on vaan niin huippuja! O poika viihtyi hienosti Nopsun pomppukeinussa ja Fanni yritti parhaansa mukaan kontata (tyyppi konttaa jo!!) karkuun kun Nooa koetti puraista tyttöä pakarasta :D Ihania mussukoita!

Viime yö unikoulussa oli sitten taas isimiehen heiniä ja, mulla herää jo epäilykset, että MITÄ ne pojat oikein puuhaa.. Nooa varmaan nukkuu koko yön iskän kainalossa tai jotain.. 20:30 - 05:00 unta. Ilman väliheräämisiä. Nukahtaminen aika vähäisillä itkuilla.

Tänään on ollut vähän normaalia enemmän kitinää ilmassa ja muutenkin merkit viittaavat siihen, että ekalle hampaalle ollaan saamassa näinä päivinä kaveri. Viilennetyt purulelut ja Panadol on olleet kamuja.

Mutta sitten seuraa varsinainen jymy-yllätys...

Me käytiin kahdestaan jossain!!! Nopsu jäi mummin kanssa, kun me lähdettiin jätskitreffeille. Meillä oli NIIN kivaa <3 Käveltiin Jumboon, ostettiin jädet (Juhikselle pistaasia ja mulle tofu-toffeeta suklaakastikkeella), tultiin puistoon penkille syömään ne. Juhis kävi hakemassa mulle leskenlehden ja  ojensi sen polviltaan. Käveltiin rauhassa kotiin, haaveiltiin isommasta kodista ja tuntui kun oltaisiin oltu monta tuntia poissa kotoa.

Oltiin 20 minuuttia.

Yritetään ens kerralla päästä edes puoleen tuntiin.

Se typerä, kuuluisa koulu, kuudes yö

Apua, miksi minulla otsikon kirjoitettuani alkoi soida päässä se, "viidestoista yö taas saapuu painajaisineen.." :D

No, viime yö oli taas sitten vähän.. eläväisempi kuin edelliset kaksi. Tässä yöltä muistiinpanot:

20:30 - 20:45 nukuttamista (kääntö, silitys, höpötys)

23:00 tassuttelua (kahdesti sylissä)

00:50 tassuttelua

03:00 puoli tuntia tassuttelua (kahdesti sylissä)

04:45 tassuttelua ja MAITO

06:00 herätys

Miinukset:

- aika monta heräämistä ja pitkiä "valittamisia" sekä pitkiä tassutteluja

Plussat:

- suhteellisen helppo nukahtaminen ja jopa oikein hellyttävä höpöttelysessio Nooan taholta ennen nukahtamista

- aamuyöllä uni tuli vielä uudelleen maidon jälkeen

- ens yönä on isin yö  :P


Jotenkin noista yötohinoista tuli semmoinen olo, että ehkä Nopsulla oli jotenkin epämukava olla. Liekö sitten kaveri tulossa sille yhdelle alahampaalle vai olisiko niin, että perunasta tulee nyt myös mahavaivaa... Nyt me kyllä jätetään peruna hyllylle (aka pakastimeen) vähäksi aikaa ja pistän tänään uuden, bataatti-kesäkurpitsa-RIISI sosetehtaan pystyyn. Pitääpä myös taas syynätä sitä alaientä, että näkyisikö siellä jo jotain..

Tässä yllä tämän hetkinen tilanne. Pojat on vedelleet sikeitä kahdeksasta asti. Koska kello on jo puoli yksitoista (ja ettei koko päivän rytmit menisi ihan päin honkia), oon käynyt jo sulkemassa ikkunan, riisumassa Nooalta pipon, avaamassa oven, verhot.. vaunujen kuomun.. siivonnut.. ja uni vaan molemmilla jatkuu :) Oijoi.. no, kai se on pääasia, että JOSKUS nukkuu...

Se kuuluisa koulu, viides yö

Ja sitten koitti taas ilta, kun mama pisti koulun pystyyn. Nukkumaan mentiin noin 20:30, josta puoli tuntia eteenpäin tassuteltiin ja syliteltiin. Itku kertoi lähinnä ehkä, että "äiti, mua vääääsyyyyyyttääääää ja mikä tää uus tapa nyt on että ei voi sängyssä juoda maitoa, kun mä haluisin nukkua kun mua väääääsyyyyyyttäääääää..."

Sieltä se uni sitten tuli ja arvatkaa. Yhteen putkeen aina 04:50 asti! Välissä Nopsu kyllä heräili hieman, mutta sai aina itse unenpäästä kiinni. Mahtavaa!

Tuolloin viiden aikoihin maito maistui, mutta sitten ei enää maistunutkaan uni. Vaihtelin pojalle sängyssä asentoa ja silittelin. Nopsu varmaan mietti vaan silmät kirkkaina auki, että "Wau, mahtava tapa herätä, äiti silittelee ja pyörittelee!" :)

Kyllä kai tämmöiset melkein kahdeksan tunnin yhtenäiset yöunet nyt voi jo aikamoiseksi menestykseksi laskea, eikö?

Ruoka-aineista vaikuttaa, että peruna aiheuttaa Nopsulle vähän näppyjä ja punotusta. En ensin osannut sitä epäillä, koska "kenelle nyt peruna ei sovi?!" - no, ilmeisesti vauvoista aika monelle! Etelä-Euroopassa sitä ei edes anneta alle vuoden ikäisille, koska se aiheuttaa näppyjä ja vatsavaivoja niin usein pikkuisille. Noooo.. onneksi en just eilen tehnyt sataa pussia bataatti-kesäkurpitsa-PERUNA -sosetta pakastimeen... (mutinaa)

Tässä pari kuvaa ihanasta kesäparvekkeesta <3 Meikä hoiti sisustuksen ja Juhis hoiti/hoitaa yrtit.
Tuo parvekkeelta näkyvä rakennus on päiväkoti. Jos laitetaan Nopsu suomenkieliseen päiväkotiin, niin toivottavasti saadaan tuosta paikka - olis aika lähellä!

Se kuuluisa koulu, neljäs yö

Tadaa, poika nukkui 21 - 04 yhtä kyytiä! Isäntä oli taas unikoulun rehtorina. Päätettiin, että koulutetaan poikasta aina kaksi yötä kumpikin peräkkäin. Nukahtaminen oli vähän hakusessa ja siihen liittyi paljon hyssyttelyä ja pieniä itkuja vajaan tunnin ajan. Seuraava herätys oli sitten vasta 04:15. Siitä viiteen asti tassuttelua ja pieniä torkahteluja. Viideltä maitoa ja sen jälkeen uni ei enää tullutkaan. Suuren osan yöstä Nopsu nukkui mahallaan. Loistavaa!! Isimies on kyllä sen verran hyvä rehtori tässä koulussa, että mä jään ihan kouluavustajan rooliin :)

Tässä Nopsu lähdössä päiväunille parvekkeelle. Kiitos kummitäti Sinille noista jenkeistä lähetetyistä vauvan sukista. Ne valitettavasti oli heti saapuessaan jo liian pienet, mutta palvelevat nyt aivan loistavasti maailman söpöimpinä lapasina :) Ja hei, mikä pipo päässä? <3

Hups, luulin, että olin tämän pipon tekemisen blogannut odottaessani, mutta olinkin laittanut kuvan vain facebookiin. Tässäpä se kuitenkin on :)

Pidin täällä juuri pystyssä sosetehdasta. Nyt on pussi poikineen peruna-bataatti-kesäkurpitsaa! Seuraavaksi lähden ajelemaan meidän ihanalla autolla aurinkoisessa säässä hyvän ystävän luokse Espooseen. Siellä on odottamassa yksi 2v. poika, yksi melkein 5kk tyttö sekä lupauksen mukaan; pino vohveleita :) Sluprs.

EDIT: TÄNÄÄN 5kk täyttävä tyttönen :) Onnea pikkuinen E!

Se kuuluisa koulu, kolmas yö

Se olikin sitten isimiehen vuoro astua puikkoihin. Ei sillä, ettäkö en olisi jaksanut. Fysiikkani ei kestänyt. Eilen alkanut niska-hartia-jumi vaan paheni iltaa kohti ja kykenin hädintuskin nostelemaan Pikkua illalla.

Yö meni aika kivasti! Ainakin selvästi paremmin kuin edellinen. Nukahtaminen 20:40 pienillä tassutteluilla. 00:20 kääntö mahaltaan selälleen ja vähän silitystä. Sitten 01:20 eteenpäin noin tunnin verran oli menty about kymmenen minuutin pätkissä ja seilattu käsi-sili-syli -väliä. Sitten kuitenkin uni tuli ja sitä riitti aina 05:20 asti. Maitoa kaivattiin vasta tässä kohtaa.

Aika hienoa, nyt kun sen tähän kirjoittaa! Toivoa on :) Ehkä meikämammakin pitkin hampain jättää tänään treenit väliin ja koettaa hoitaa tiikeribalsamilla ja pyörittelyillä hartioita kuntoon.

Se kuuluisa koulu, toinen yö

Hmm.. eikös tän koulun pitäis toimia, eli niinkun helpottaa yö yöltä? Ilmeisesti ei.

Viime yönä nukkumaan meno oli ihan maaginen ja antoi jo toivoa siitä, että "oppi on mennyt perille". Viimeisenä iltatoimena annoin maidon omalla patjallani köllötellen. Siitä sitten hetken pitäminen sylissä. Röyhtäystä ei kuulunut, joten nostin sänkyyn. Ja noin sekunnissa poika oli unilla. Ensimmäinen unipätkä kesti 20:40 - 00:50.

Ja siihen loppuvatkin hyvät uutiset :) Tuosta eteenpäin pisin unipätkä oli puoli tuntia ja yleisin 15min.  Käsi, silitys, syli -väliä tuli hiihdettyä aika paljon. Puoli neljän aikaan annoin maitoa. Joskus neljän jälkeen Nopsu nukahti ja otti unta 05:45 asti.

Tadaa, siinä toinen yö koulussa. Aivan loistavaa, että Juhis on kotona, joten mä pystyin alkuyön kolmen tunnin unia jatkamaan sitten 06:30 - 10:30. Mahtavaa. Nyt tuntuu, että on taas elävien kirjoissa. Asiaa auttaa myös "pari" vaniljajäälattea :) Asiaa EI auta se, että sain hartioihin aivan hirmuisen jumituksen yöllä, kun roikuin tuntikaupalla pinnasängyn laidan yli. Aamulla päivällä aamupalalla mukia kurkottaessani säikähdin jo, kun tunsin krampin hiipivän koko yläselkään. Onneksi se ei tullut, mutta jumissa olen kuin.. öö.. jumi.. öö.. jummijammi.

Näin unikoulupostauksiin on vähän hankala liittää kuvia. Eiku joo. Tässä.

Se kuuluisa koulu, ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö unikoulua takana. Meikämamma tarttui härkää siivistä ja päätti sisulla vetää ekan yön läpi. Lisäjännitystä hommaan toi se, että tähän asti Juhis on ollut A-I-N-A Nooan "yöhoitaja" (ja vastaavasti minä oon herännyt sitten pojan kanssa aikaisin ylös isijäbän jatkaessa uniaan). Oltiin siis ekaa kertaa minä+Nooa, ekaa kertaa Nooa omassa huoneessaan ja ennenkaikkea - ekaa kertaa maitohuikka ei ollut kitinään se itsestäänselvä ratkaisu.


(Tähän kuva väsyneestä äidistä tummine silmänaluksineen ja silmäpusseineen. Ei oo nätti.)


20:40

Unille laittaminen. Maitoa ennen sänkyyn menoa. EI ENÄÄ PINNIKSESSÄ. Sängyssä itku. Jaaha, työkalupakki käyttöön. Työkalupakissa on jämptissä järjestyksessä seuraavat työkalut: käden pitäminen rintakehän (tai selän) päällä, napakka silittely, syliin nostaminen, sylissä hytkyttäminen ja kaikista viimeisimpänä; maitohuikka. Työkalupakki EI sisällä juttelua, valoja tai katsekontaktia. Koko ajan käytetään minimimäärä rauhoittelukeinoja ja seuraavaan siirrytään vasta kun itku jatkuu.

Seilattiin hetken aikaa pakkia edes takaisin, yksi maitohuikka lisää tuli hörpättyä, mutta sen jälkeen tulikin uni.

21:00

Ja sitten se uni loppui itkuun. Käsi, silittely, syli, hytkytys. Pelkkä syli. Hytkytys. Pelkkä syli, pelkkä syli. Sänkyyn nosto, käsi päälle ja tui tui, uni tuli.

02:00

Narinaa ja kitinää, joka vaimeni itsestään noin viidessä minuutissa.

02:30

Narinaa ja kitinää, joka muuttui itkuksi. Menen sängylle ja lasken käteni rintakehän päälle. Joka onkin selkä. Mitä ihmettä? Lapsemme on nukkunut mahallaan! Kääntö selälleen, käsi päälle, silittelyä - uni.

04:40

Itkuksi. Napero taas mahallaan. Käsi ja silittely mahallaan - ei onnistu. Kääntö selälleen ja käsi päälle. Tui tui, uni.

05:00

Itku. Tässä vaiheessa olen jo sitä mieltä, että maitohuikka lienee paikallaan. Menen silti orjallisen täsmällisesti työkalupakin päästä päähän, kunnes päästään maitoon. Hörps hörps. Ei siis pinniksessä, vaan mun patjalla. Ja sitten tulikin pullolle nukahdus. Nosto sänkyyn. Uni meni pois. Tästä sitten seuraavat 45 minuuttia selattiin jälleen työkaluja ees sun taas, lopputuloksena kello 05:45 päätelmä siitä, että lapsi on unensa nukkunut.

Tässäpä se ensimmäinen yö. Mielestäni aika onnistunut. Suurimmat oivallukset se, että nukahtaa VOI myös ilman maitoa ja ilman sitä maitoa pärjää ainakin viiteen asti, ellei jopa koko yötä. Tai no, tällä kertaa se viiteen asti OLI koko yö.

Aamupäivällä jouduttiin lähtemään yllättäen käymään lääkärissä. Nooan hengitys alkoi kuulostaa "ahtaalta" ja hengityksen kanssa ei tietenkään ole leikkimistä. Välillä tosin hengitys oli ihan normaalia ja rauhallista. Onneksi. Lääkäri tsekkasi keuhkot ja kurkun, jotka olivat kunnossa. Arveli, että joko poika on tulossa kipeäksi ja sairastumassa kurkunpään tulehdukseen. Tai sitten kyseessä on joku allerginen reaktio.

Juhis on itse kurkusta vähän kipeä, joten valitettavasti veikkaamme ensimmäistä.

Eikä tässä vielä kaikki, kotona odotti vielä yksi yllätys..

Se kuuluisa koulu

Isot asiat kannattaa tehdä ex tempore. Tai sitten ei. Kerron huomenna kannattiko.