Se kuuluisa koulu, ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö unikoulua takana. Meikämamma tarttui härkää siivistä ja päätti sisulla vetää ekan yön läpi. Lisäjännitystä hommaan toi se, että tähän asti Juhis on ollut A-I-N-A Nooan "yöhoitaja" (ja vastaavasti minä oon herännyt sitten pojan kanssa aikaisin ylös isijäbän jatkaessa uniaan). Oltiin siis ekaa kertaa minä+Nooa, ekaa kertaa Nooa omassa huoneessaan ja ennenkaikkea - ekaa kertaa maitohuikka ei ollut kitinään se itsestäänselvä ratkaisu.


(Tähän kuva väsyneestä äidistä tummine silmänaluksineen ja silmäpusseineen. Ei oo nätti.)


20:40

Unille laittaminen. Maitoa ennen sänkyyn menoa. EI ENÄÄ PINNIKSESSÄ. Sängyssä itku. Jaaha, työkalupakki käyttöön. Työkalupakissa on jämptissä järjestyksessä seuraavat työkalut: käden pitäminen rintakehän (tai selän) päällä, napakka silittely, syliin nostaminen, sylissä hytkyttäminen ja kaikista viimeisimpänä; maitohuikka. Työkalupakki EI sisällä juttelua, valoja tai katsekontaktia. Koko ajan käytetään minimimäärä rauhoittelukeinoja ja seuraavaan siirrytään vasta kun itku jatkuu.

Seilattiin hetken aikaa pakkia edes takaisin, yksi maitohuikka lisää tuli hörpättyä, mutta sen jälkeen tulikin uni.

21:00

Ja sitten se uni loppui itkuun. Käsi, silittely, syli, hytkytys. Pelkkä syli. Hytkytys. Pelkkä syli, pelkkä syli. Sänkyyn nosto, käsi päälle ja tui tui, uni tuli.

02:00

Narinaa ja kitinää, joka vaimeni itsestään noin viidessä minuutissa.

02:30

Narinaa ja kitinää, joka muuttui itkuksi. Menen sängylle ja lasken käteni rintakehän päälle. Joka onkin selkä. Mitä ihmettä? Lapsemme on nukkunut mahallaan! Kääntö selälleen, käsi päälle, silittelyä - uni.

04:40

Itkuksi. Napero taas mahallaan. Käsi ja silittely mahallaan - ei onnistu. Kääntö selälleen ja käsi päälle. Tui tui, uni.

05:00

Itku. Tässä vaiheessa olen jo sitä mieltä, että maitohuikka lienee paikallaan. Menen silti orjallisen täsmällisesti työkalupakin päästä päähän, kunnes päästään maitoon. Hörps hörps. Ei siis pinniksessä, vaan mun patjalla. Ja sitten tulikin pullolle nukahdus. Nosto sänkyyn. Uni meni pois. Tästä sitten seuraavat 45 minuuttia selattiin jälleen työkaluja ees sun taas, lopputuloksena kello 05:45 päätelmä siitä, että lapsi on unensa nukkunut.

Tässäpä se ensimmäinen yö. Mielestäni aika onnistunut. Suurimmat oivallukset se, että nukahtaa VOI myös ilman maitoa ja ilman sitä maitoa pärjää ainakin viiteen asti, ellei jopa koko yötä. Tai no, tällä kertaa se viiteen asti OLI koko yö.

Aamupäivällä jouduttiin lähtemään yllättäen käymään lääkärissä. Nooan hengitys alkoi kuulostaa "ahtaalta" ja hengityksen kanssa ei tietenkään ole leikkimistä. Välillä tosin hengitys oli ihan normaalia ja rauhallista. Onneksi. Lääkäri tsekkasi keuhkot ja kurkun, jotka olivat kunnossa. Arveli, että joko poika on tulossa kipeäksi ja sairastumassa kurkunpään tulehdukseen. Tai sitten kyseessä on joku allerginen reaktio.

Juhis on itse kurkusta vähän kipeä, joten valitettavasti veikkaamme ensimmäistä.

Eikä tässä vielä kaikki, kotona odotti vielä yksi yllätys..