Tukan evoluutio

Tuli raskaustestiin plussa. Normaali hiustenlähtö loppui. Jokainen karva pysyi nahassa kiinni kuin pikaliimattuna. Lopputulos se, että synnyttämään lähtiessä minulla oli jopa melkein paksumpi tukka kuin siskollani (joka on kuitenkin kuuluisa paksusta tukastaan).

Tuli äitiysloma ja elämänmuutosshokki. Reagoin siihen kuten kuka tahansa teini hädässä. Vaihdoin tukkatyyliä kerran kuussa. Ensin tuli vaaleat raidat. Sitten tuli otsatukka. Sitten lähti tukka lyhyeksi. Sitten tuli punainen väri.

Sitten loppui imetys. Rääkin läpikäyneet haituvani alkoivat yksi kerrallaan - ei, SATA kerrallaan tippua päästä. Kyyneltä vääntäen keräsin suihkun jälkeen lattialta kourallisen hiuksia. Ja sitten vielä harjasta toisen kourallisen. Jumppatunnilla meinasin humauttaa 10kg painon varpaalleni, kun yhtäkkiä peilistä tajusin, että molemmilta ohimoiltani on paennut karvoitus jäljettömiin.

Mutta onneksi luontoäiti on lempeä ja koettaa edes parhaansa mukaan korjata ne tuhot, mitä lapsen saanti saa aikaan. Tällä hetkellä ohimoita peittää Nooan tukkaa muistuttava untuvakerros. Ja eilen huvikseni huomasin, että pään päällä sojottaa tuommoinen parin sentin nippu uusia hiuksia :)

Voi kyllä, ehkä tästä vielä joskus tukka tulee!

ps. Nooa on oppinut vilkuttamaan. Aivan liikkistä (eka kerta kun käytän tätä sanaa) kun toinen heiluttaa kättään sanoakseen "heippa äiti/isi!" <3

pps. muistatte, kun mainitsin siitä Nooan (hermoja raastavasta) kirkumisesta..? Allekirjoittanut ei ole vuorokauteen kuullut oikealla korvallaan mitään.. Mistä lie johtuu..

Nooan ekat tatuoinnit

No ei nyt ihan oikeat. Mutta ihan tarpeeksi pysäyttävän näköistä settiä :)

Tänään siis käytiin aamulla meidän allergialääkärillä, kun erilaisten oireiden kirjo alkoi olla niin sekava, että omassa päässä jo vaan surrasi ja humisi. Lääkäri vahvisti omaksi helpotuksekseni sen, että ei, en ole hullu. Tällä tavalla epämäärisesti allergisesti oireilevan lapsen tulkitseminen on vaikeampaa kuin perus rakettitiede. Ihottumat, kitinät, itkut, vatsavaivat ja huonot unet kun VOI toki johtua siitä uudesta ruoka-aineesta X, mutta kun ne voi myös johtua vaikkapa hampaidentulon ja atooppisen ihon yhdistelmästä. Tai ehkä maidosta. Tai jostain muusta herkkyydestä.

Kuten kuvasta näkyy, pojalle tehtiin 14 ruoka-aineen prick-testi, jossa kaikki rastit olivat negatiiviset. Mitä ihmettä!??! Sanoi sisäinen ääneni ja alkoi jälleen kirjoittamaan minulle niitä hullun papereita, mutta lääkäri kuitenkin tyynenä totesi, että niin hän vähän arvelikin. Pääasiassa suolisto-oireisella vauvalla yleensä käy näin. Jos näkyy prickissä, niin sitten allergia on tosi vahva. Tästä positiivinen tulkinta nyt sitten se, että tämänhetkiset yliherkkyydet eivät ole pahoja ja mitä todennäköisimmin häipyvät iän myötä. Se on hyvä uutinen se!

Lääkäri myös epäili, että voi olla, että tämäkään maito, mitä nyt Nooa juo (Althéra), ei hänelle ihan täysin sovi. Saimme reseptin soijamaitoon, jota pojat ovat juuri nyt hakemassa apteekista. Soijamaitoa!! No olisipa hauskaa, jos tämä Nopsulle sopisi, sillä äitinsä on vauvaiän (ja aina kouluikään asti) kasvanut soijamaidolla. Ja nykyisinkään en juo lehmänmaitoa, vaan soijamaitoa tai muita kasvimaitoja.

Lääkärikäynti taisi viedä pojalta aika hyvin kaikki voimat. Ja aamun päiväunetkin meinasivat jäädä ihan oudosti väliin. Siispä kun lääkäristä päästiin, tuli rattaissa uni ja Nooa nukkui KOLME tuntia!! :D Aika mahtavat unet! Päästiin hyvin bussilla kotiin, kun Juhis lähti salamana jo myöhässä palaveriinsa ja senkin jälkeen sain rauhassa syödä lounasta, herkutella muffinssilla ja lukea Me Naisia. Aikamoista yllättävää arjen luksusta!

Sy(nnyt)ysflunssa

Atshuu! Eilen illalla alkoi kurkku tuntumaan vähän kipeältä ja yön aikana siitä kehkeytyi ihan perus syysflunssa. Hurjasta väsymyksestä huolimatta nukuin yöllä vaan pieniä pätkiä ja aamulla olo tuntui traktorin yliajamalta. Yleensä aamuisin oon aina sitä mieltä, että "jee, tänään synnyttämään!", mutta tänään vaan pienessä mielessäni hiljaa toivoin, että nyt jos pikkuinen pysyisi pesässään vielä pari päivää. Tässä olossa suureen koitokseen lähteminen ei tunnu kovin hyvältä idealta.

Ihana viesti odotti minua aamulla keittiön kellossa! :)

Toisaalta, kuulin ystävällisen facebook-kommentin myötä, että Kätilöopistolla on sanottu, että pari päivää ennen h-hetkeä alkava "synnytysflunssa" on tosi yleinen. Iik. No, saa nähdä syntyykö tästä niiskutuksesta vain iso pino käytettyjä nenäliinoja - vaiko vauva :)

Lämmin suosittelu kyseiselle suklaalle ;)

Tänään luvassa on siis makoilua vuorotellen sohvalla ja sängyssä. Nukkumista. Telkkaria. Vitamiineja, hunajaa, suklaata ja litroittain kuumaa juomista. Ehkä myös muki sipulimaitoa! Juhiksella alkavaan flunssaan toi sipulimaito ainakin toimii valtavan tehokkaasti. Joka ikinen kerta kun ehdotan sitä, niin kaikki oireet katoavat! <3

Valmis vauva - 37+0!

Hihii, nyt jos pikkuinen päättäisi tulla maailmaan, niin se olisi jo ihan valmis vauva. Ei enää mikään keskonen. 37 täyttä viikkoa on kasassa ja painoa varmuudella yli keskosrajan (2500g). Ja jos rehellisiä ollaan, niin mun puolesta saisi tullakin maailmaan jo ihan koska vaan! Tuntuu, että olen ollut raskaana jo suunnilleen kolme vuotta, en malta odottaa päästä näkemään pikkuisen ja kolmannekseen.. olemme vauvan kanssa varmasti molemmat samaa mieltä siitä, että tila alkaa kerta kaikkiaan käydä ahtaaksi!

37+0 <3

Nukkumisessa alkaa nyt vissiinkin olla meneillään totuttelukausi vauvan kanssa valvomiseen.. Parina viimeyönä pikkuinen on lopettanut potkuin ja mutkutteluin tapahtuvat kämpänlaajennusyritykset (jotka lähes meinaa pudottaa mut sängystä) joskus kahdentoista tai yhden aikaan. Vessa kutsuu minua tunnin tai parin välein. Kädet puutuu nukkuessa puolen tunnin välein ja aina asennon vaihtaminen tarkoittaa tyynyjen ja peittojen huolella uudelleen asettelua, ettei lantio ala sattumaan liikaa. Niinpä.

Kun viimein viime yönä viiden aikaan sain rauhan sekä oman olon että vauvan menon puolesta, niin mihin mä herään.. mulla on NÄLKÄ. Olin vaan, että "ei voi olla totta?!" ja koetin jatkaa nukkumista. Mutta ei, heräsin uudelleen hetken päästä siihen, että nälkä se on. No, ylös, jääkaapille, pari voileipää ja varmuudeksi Juhiksen herättäminen kertoakseni, että "ei kulta kannata ehkä aamulla (eli reilun tunnin päästä) herättää mua sanoakseen huomenta ja heippa" :) Onnistuin sitten yhdeksään asti nukkumaan.

Tässä äitiyslomalla olen ehtinyt näkemään kavereita ja ystäviä varmasti enemmän kuin koko kesän aikana. Se on ollut vallan mukavaa! Eilen näin ihanaa kahden lapsen äitiä, jonka olen tuntenut opiskeluajalta lähtien. Tänään kävin lounaalla opiskelijavaihdosta tutun kanssa, joka hänkin jo kahden lapsen äiti. Iltapäiväkahvittelut meni hurjana höpöttäessä suunnilleen samoilla viikoilla raskaana olevan ystävän kanssa. Huomenna aamulla tulee kylään myös opiskeluajalta tuttu vuoden ikäisen pojan äiti, joka hänkin odottaa pojalle pikkusiskoa syntyväksi tässä.. öö.. tuota noin.. parin kuukauden sisällä (?).

Ainiin, ja vielä huomenna nähdään iltapäivällä neuvolan "valmennusryhmän" tyttöjä. Naisia. Äitejä. Miksi meitä nyt kutsuisi :) Palloja.

Älä mulle käy

Jumbe ettei Elisan "asiakaspalvelija" tiennyt miten hengellään leikki. Olin hoitanut oman puhelinliittymän asiat just säntillisesti viikko sitten (koska he eivät voineet sitä ensimmäisellä käynnillä jo pari viikkoa sitten tehdä) ja kaiken piti olla ok. Kunnes saan tänään kirjeen, että he eivät voi tehdä mitään liittymän siirron eteen ennenkuin valtakirja on toimitettu. No, a) liittymän piti muuttua HUOMENNA ja b) mitä muuta mä sitten viikko sitten tein, kuin jonotin tunnin ja toimitin sinne sen valtakirjan?! 

Puhelimessa "asiakaspalvelu" ei voinut tehdä asialle mitään vaan mun piti lähteä taapertamaan uudelleen jonottamaan sinne Elisan palvelupisteeseen. Tyyppi siellä oli tosi palveluhenkinen. Ei katsonut muhun päin kertaakaan, puhumattakaan hymystä tai pahoittelusta siitä, että he ovat kadottaneet sen valtakirjan. Naputti vaan konettaan maanisesti varmaan tunnin ja välillä tuhahti mulle jotain. Näin jälkeenpäin, olisi voinut ehkä avautua liitoskivuista ja jokaisella askeleella piinaavasta pissihädästä ihan runsain sanoin sille äijälle, jota ei vähempää näyttänyt kiinnostavan mun näkemä ylimääräinen vaiva asian eteen - saati edes keksinyt tarjota mulla jostain tuolia, kun palvelupisteenä oli vaan seisomapöytä. 

No, homma on edelleen jumissa nyt siinä, että saisin työpaikaltani oikean ihmisen soittamaan mulle takaisin ja toimittamaan Elisalle mahd. pian uuden valtakirjan. Jipii. Oli lähellä ettei tullut lommoa joko siihen helkutin tiskiin tai äijän otsaan. 

Tänään aamulla ei ollut kivuista ja vaivoista (tai kiukusta) tietoakaan ja sain käytyä tosi kivalla kävelyllä ystävän ja hänen vauvansa kanssa. Tarkoitus oli saada 7kk neiti nukahtamaan vaunuihin, mutta tyttöä kiinnosti enemmän kyllä lähteä vaunuista kävelylle, kuin pistää silmiä kiinni :) 

Mitä tänään siis opimme? 

Liiku silloin kun pystyt, illasta ei tiedä. 

Kannattais miettiä kahdesti, miten kohtelee 9kk raskaana olevaa naista. 

Masu ja mama 35+6

Pieni pyörähdys Kätilöopistolla

Eilen illalla mahakipu palasi kipristelemään sekä masua että mieltä. Soitto Kätilöopiston päivystykseen ja he suosittelivat tulla varmuudeksi käymään siellä, että tarkistavat tilanteen. Kysyivät vaan, että halutaanko tulla aamulla vai nyt "yötä vasten". Tämä sai minut jo varautumaan useamman tunnin jonotukseen, mikä (taas kerran) vaihtui pieneen ihmetykseen, kun oltiin ainoat ihmiset koko päivystyksessä. Siis lukuunottamatta noin kymmentä kätilöä/sairaanhoitajaa. No, kuulema ruuhka-ajat vaihtelee ihan arvaamattomasti ja joskus joutuu odottamaan toooooosi kauan.

Vauvalla oli maailman isoimmat megarokkibileet eilen jo kotona (mikä ei yhtään auttanut mun kipuun!), ja sama meno vaan jatkui entistä vauhdikkaampana sairaalalla. Liekö sitten pikkuinen ollut jo innoissaan, että "joko NYT päästään maailmaan!??!?!" <3

Vajaa tunti vauvan voinnin seurantaa (sekä monitorilta että tuijottamalla villisti pomppivaa masua), parit näytteet ja vielä käynti lääkärin vastaanotolla, jossa päästin näkemään pikkuinen myös ultran kautta. En kyllä ehtinyt saada juuri mitään selvää, kun samaan aikaan lääkäri ultraa ja selittää jotain, ja hoitaja ottaa verinäytettä ja mun asento pöydällä oli sellainen, että tipahdan ihan juuri ottakaa koppi.

No, lopputulos on se, että mistään huolestuttavasta ei pitäisi olla kyse. Kahden kätilön ja yhden lääkärin sanojen mukaan vauva on terve ja raskauteen liittyen kaikki on kunnossa.  Kuulema raskauteen liittyy paljon kaikkea selittämätöntä vaivaa ja lääkäreiden tehtävä on vain sulkea sieltä pois ne vaihtoehdot, jotka vaatisi jotain toimenpiteitä. Sain varalle vähän eri tyyppisiä lääkkeitä kuin Panadol, joita voi kivun tullessa ottaa. Vielä fiksuna tyttönä kysyin lähtiessä kätilöltä, että "onhan nää turvallisia vauvalle" :) Onneksi iäkkäämpi, herttainen kätilö oli varmasti uransa aika kuullut aika monta tyhmää kysymystä ja vastasi vain hymyillen, että "juu kyllä, kaikki lääkkeet mitä meiltä löytyy, on turvallisia vauvalle" :)

Pikkukinyolla on nyt painoa 2150 grammaa (wau) ja lisäksi Juhis huomasi kätilön mittailusta ruudulle ilmestyneet kolme arvioitua laskettua aikaa; 29.9, 6.10 ja 9.10. Saa nähdä osuuko joku noista oikeaan.

Väsymys painaa, mutta hipsin tästä silti varovasti töihin, nyt kun masu tuntuu taas paremmalta. Viimeinen kokonainen työviikko :)

日本

こんいちわ、わたしわピリタです。これわわたしたちのちいさいあかちゃん <3

Täytyy tosiaan alkaa kertailemaan japania, olen onnistunut unohtamaan jo yksinkertaiset verbintaivutuksetkin. Japanikaipuuseen sopii ruuaksi vihreäteenuudeleita, papuja tonkatsu-kastikkeella ja kalapuikkoja wasabilla :)

Toivottavasti jonain päivänä päästään pikkukinyon kanssa käymään Japanissa <3

Tänään tuli sitten ensimmäinen sairaslomapäivä odotuksen takia. Illalla alkoi kivut vatsan oikealla puolella ja jatkuivat lievinä läpi yön. Nyt olo on parempi, mutta vähän varovainen saa olla liikkeissään ja Kätilöopiston puhelinpäivystyksestä suositeltiin vaan päiväksi lepoa. Kyseessä pitäisi edelleen olla kiinnikkeiden venymisestä johtuvat kivut, joten siinä mielessä ei tarvitse olla huolissaan. Vähän tylsää tämä makoilu tietysti on - eikä kello ole vielä edes kahtatoista! :)

ps. ylhäällä lukee: konnichiwa, watachi wa Pirita desu. Kore wa watashitachi no chiisai akachan. Eli: Hei, mun nimi on Pirita. Tämä on meidän pieni vauva. Hehe, ei tällä vielä kovin pitkälle pötkitä, mutta ehkä saataisiin keskustelu avattua :)

Pregnancy dilemmas...

Kengännauhojen sitominen alkaa käydä hankalammaksi, et mahdu enää kumminkaan päin kapeista väleistä, lattialta selältään ylösnousu kestää pienen ikuisuuden ja..

iPadilta "telkkarin" katsominen sohvalla löhöillen on mahdotonta :)

Loistava päiväreissu Tampereelle

Jee, miten kiva reissu oli tänään Tampereelle! Lähdettiin aamulla hyvissä ajoin ja käytiin hakemassa rattaat, joita tässä ollaan ihasteltu.

Sen jälkeen suunnattiin keskustassa Vohveli Kahvilaan, joka oli a-i-v-a-n ihana! Suosittelen. Syötiin molemmat suolaiset vohvelit ja jäi kovasti kaihertamaan kyllä sellainen mansikkahillo-jäätelö-kermavaahto-suklaahippu-versio :)

Iltapäivä vierähtikin sitten Ideaparkissa. Kuvassa päivän ostokset, koska jotenkin mulla on aina ollut tapana levittää ostokset sohvalle vähäksi aika ja ihailla niitä :) (siis ei nyt mitään ruokaostoksia, en nyt ihan niin friikki ole). Matkan varrella olleesta kirjakaupasta: intialaisen ruuan kirja (eihän meillä noita ruokakirjoja vielä monta olekaan..), kehuttu kirja poikien kasvatuksesta sekä erinomaisen hupaisa ja silti kovin informatiivisen oloinen "vauva - omistajan opas".

Syksyn ja kevään ulkoiluihin ihana keltainen huppari superalennuksesta sekä jumppapallo (kuulema comes handy tuossa raskauden loppupuolella). Synnytyssukat (joo, oon jo vuosia sitten saanut jostain päähäni, että haluan synnyttää raidallisissa polvisukissa!), lisää pikkuhousuja koossa XXXXXXXXXXXXL (miten enää ikinä palaan takaisin normaaliin kokoon..), muutamia sormuksia korvaamaan vihkisormuksen puuttumista (jep, tervetuloa turvotus).

Lisänä söpöjä laastareita, vihreä tee makuisia soba nuudeleita (kyllä vain), mango chutneytä ja mun lemppari vihreää teetä. Nämä siis Tullitorin loistavasta aasialaisesta kaupasta. Suosittelen.

Hih, meillä alkaa jo aika hyvin olla systeemit kasassa pikkukinyon saapumista varten. Eihän tässä toki ole enää kuin ALLE KOLME KUUKAUTTA. Voi apua tätä ajoissa olemisen kirousta :D No, ainakaan ei jää viimetippaan!

Järjetön raskaus

Hehe, hupaisa viittaus siihen biisiin tuo otsikko, eikö? :)

Sopii vaan niin hyvin tähän olotilaan omassa päässä. Tänään aamulla oli neuvolalääkäri ja siellä kaikki vaikutti olevan hyvin. Verenpaineessa hienoista nousua, mutta koska lääkärikään ei maininnut siitä mitään, niin ilmeisesti ihan ok. Painoa on tullut nyt alusta alkaen lisää +8kg, mikä tietysti itsestä tuntuu kamalan paljolta, mutta on vissiinkin ihan jees. Proteiinit ja glukoosit ok. Vatsa kasvaa juuri käyrän keskiviivan mukaan. Ja mitä mä sitten teen loppupäivän - mietin, että onkohan kaikki hyvin?

Pientä vihlomista taas ollut masun oikealla puolella koko päivän ja väsynyt olo painaa. Lääkärin mukaan kivut ovat kohdun kiinnikkeiden kipuja. Pikkuisen mielestä noihin kipukohtiin on erinomaisen hauska potkia. Ehkä se koettaa omalla tavallaan vähän hieroa ja saada mun oloa paremmaksi <3 Ihan varmasti yrittää <3

Ehkäpä siis mamankin olisi parasta vaan ottaa iisisti. Tässä ollaan jo päästy hyvin vaiheeseen 25+4, joten eiköhän ne loputkin viikot ja kuukaudet mene ihan hyvin.

Kai. 

(kuva lainattu täältä)