Tukan evoluutio

Tuli raskaustestiin plussa. Normaali hiustenlähtö loppui. Jokainen karva pysyi nahassa kiinni kuin pikaliimattuna. Lopputulos se, että synnyttämään lähtiessä minulla oli jopa melkein paksumpi tukka kuin siskollani (joka on kuitenkin kuuluisa paksusta tukastaan).

Tuli äitiysloma ja elämänmuutosshokki. Reagoin siihen kuten kuka tahansa teini hädässä. Vaihdoin tukkatyyliä kerran kuussa. Ensin tuli vaaleat raidat. Sitten tuli otsatukka. Sitten lähti tukka lyhyeksi. Sitten tuli punainen väri.

Sitten loppui imetys. Rääkin läpikäyneet haituvani alkoivat yksi kerrallaan - ei, SATA kerrallaan tippua päästä. Kyyneltä vääntäen keräsin suihkun jälkeen lattialta kourallisen hiuksia. Ja sitten vielä harjasta toisen kourallisen. Jumppatunnilla meinasin humauttaa 10kg painon varpaalleni, kun yhtäkkiä peilistä tajusin, että molemmilta ohimoiltani on paennut karvoitus jäljettömiin.

Mutta onneksi luontoäiti on lempeä ja koettaa edes parhaansa mukaan korjata ne tuhot, mitä lapsen saanti saa aikaan. Tällä hetkellä ohimoita peittää Nooan tukkaa muistuttava untuvakerros. Ja eilen huvikseni huomasin, että pään päällä sojottaa tuommoinen parin sentin nippu uusia hiuksia :)

Voi kyllä, ehkä tästä vielä joskus tukka tulee!

ps. Nooa on oppinut vilkuttamaan. Aivan liikkistä (eka kerta kun käytän tätä sanaa) kun toinen heiluttaa kättään sanoakseen "heippa äiti/isi!" <3

pps. muistatte, kun mainitsin siitä Nooan (hermoja raastavasta) kirkumisesta..? Allekirjoittanut ei ole vuorokauteen kuullut oikealla korvallaan mitään.. Mistä lie johtuu..