Robiiiiiiin!!! Oltiin eilen katsomassa Robinin Stadion-keikkaa. Ja voi pojat meillä oli hauskaa. Mulla oli kerrankin keikkaseurana sellainen tyyppi, joka jaksoi tanssia ja hassutella koko keikan ajan. Tosin sitä täytyi aika paljon pitää reppuselässä ja sylissä, jotta se näki edes jotain, koska pituutta tuolla kahdeksanvuotiaalla tietysti oli jonkin verran vähemmän kuin aikuisella. Ihanan kummiperheemme tytön kanssa siis keikalla oltiin <3 "Luuleekohan joku, et sä oot mun äiti?" tyttö kysyi kun käveltiin käsi kädessä stadionille. Ihana kysymys :) Mutta joo, siis vastaushan on, että varmaankin luulee. Samaan aikaan, kun minusta olisi ihan käsittämätöntä, että minulla olisi 8v. lapsi, niin sehän olisi ihan "normaalia" - olisin ollut 24 hänet saadessani, eli en tosiaankaan mikään teiniäiti. Voih, välillä sitä miettii, että olisipa hankkinut lapset aikaisemmin, mutta toisaalta, en mihinkään hintaan vaihtaisi pois kaikkea sitä, mitä ehdin kokea ennen tuon oikean miehen löytymistä ja perheen perustamista.
Tänään Juhis on kotona koko päivän ja minä otan ilon irti rauhassa ystävien tapaamisesta. Lähden puolilta päivin katsomaan pariviikkoista vauvaa ja hänen äitiään. Vien sinne myös tavaroita, joita heille annamme/myymme. Illalla lähdemme kaveriporukalla yhden ystävämme vetämään puistojoogaan. Tämä ystävä oli kollegani entisessä työpaikassani ja teki sitten totaalisen suunnanmuutoksen muuttaessaan Kaliforniaan ja opiskellessaan joogaohjaajaksi. On aina ihanaa, kun joku seuraa sydämensä ääntä!
Viimeinen Nooaankin liittyvä havainto: on paljon helpompaa pitää sylissään yhteistyöhaluista kahdeksanvuotiasta kuin rimpuilevaa, nipistelevää ja hiuksista kiskovaa yhdeksänkuukautista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti