The Masu

Anteeksi pöljä otsikko, mutta sitähän se oli - the masu. Viimevuoden KOHOKOHTA. Hehheh. Ennen raskaaksi tuloa ajattelin, että tottakai otan semmoiset ihanat "viikkokuvat", joista sitten näkee mukavasti masun kasvun. No, jostain syystä en oikein aluksi pitänyt mahastani. Se tuntui ja näytti lähinnä vaan siltä, kuin olisi syönyt perhepitsan. Tai kaksi. En osannut alkuun olla siitä kovin ylpeä tai iloinen noin niinkuin ulkonäöllisessä mielessä. Siksipä varmaan se kuvienkin ottaminen jäi.

Olen nyt pitkään kuitenkin halunnut kaivella arkistoista edes muutamia masukuvia, joista näkee, miten esim. keväällä "valtava masu" ei ollut oikeasti vielä yhtään mitään! Harmittavasti, noista alkuvuoden puhelinkuvista puuttuu kokonaan merkinnät päivämäärästä (??!), joten ihan arvailuksi menee. Tässäpä nyt kuitenkin kuvakavalkaadi pikkupömpöstä muumiksi ja siitä aina sinivalaaksi. Viimeisin masukuva on siis otettu sairaalassa noin 10 tuntia ennen kuin Nooa syntyi. Ja alimmassa kuvassa ihka ensimmäinen kuva pikku rakkaasta <3 Nooa kun syntyi 00:56 lauantain vastaisena yönä.

Oi ja voi. Miettikää nyt miten valtava matka tässä vuoden aikana on kuljettu! Ja uskomatonta, mihin naisen kroppa pystyy - ja siitä vielä ehjin nahoin (hehe, no, suunnilleen) selviää :) Raskaana olo ei mielestäni näin jälkeenpäin ollut mitään huisin siistiä. Enemmänkin outoa ja epämukavaa. Synnyttäminen sen sijaan, vaikka se oikeasti oli kohdallani aika pitkä ja kivulias projekti, niin se on jäänyt kuitenkin mieleen aavikkomaratooniin tai maailmanympäripurjehdukseen verrattavissa olevana urotekona, josta tulen aina olemaan tosi ylpeä. 

ps. hehe, huomaa kolmessa viimeisessä masukuvassa samat housut. H&M:n miestenosaston colleget kokoa XL. Ei varmasti tarvitse sanoa, että muita en saanut jalkaani :)

Kaupunkilomalla

Tulin juuri kotiin ja tuntuu, kuin olisin ollut viikonloppulomalla Pariisissa. Kun viettää lähes koko viikon neljän seinän sisässä, niin aika pienet asiat saa mielen huippuiloiseksi :)

Mun nukkuminen on edelleen ihan kamalan huonoa ja aamulla raahauduin väsyneenä neuvolaan. Väsymys ilmeni myös siinä, että onnistuin sössimään pissanäytteen ihan totaalisesti :) Sain niitä tikkuja sitten mukaan kotiin, että voi tsekkailla proteiinipitoisuudet tässä viikonlopun aikana. Muuten kaikki kuulema etenee niin hyvin kuin vain voi. Harjoiteltiin neuvolantädin kanssa (joka on myös kätilö) vähän ponnistusasentoja ja alkoi kyllä tosissaan jännittää, koska se Hetki voi olla jo ihan hurjan lähellä. Pieniä supistuksiakin nyt kun on ollut parina yönä/päivänä aina makuulla ollessa.

Neuvolan jälkeen uhmasin väsymystä ja pientä nuhaisuutta lähtemällä Juhiksen kyydillä keskustaan. Ajattelin näet hoitaa välillä myös mielenterveyttäni, jolle tämä viikko on ollut ehkä tylsyydessään hieman rankka.. (olen muunmuassa kikattanut ääneen puoli tuntia, kun leffakanavan valikossa näkyi, että siellä tulee peräkkäin leffat: "I'm not there" ja "I'm still here" :D Siis ihan oikeesti tuli!)

Löysin kaupungilta juuri täydelliset syyskengät. Huomasin nimittin harmikseni, että mulla on kaapissa kolmet (!) syyskengät ja kaikissa noin 10cm kiilakorko. Kannapa niissä nyt sitten toisessa kädessä vauvaa turvakaukalossa ja toisessa roskia/ruokaostoksia/tiesmitä... hmm.. ehkä ei. Vaihdoin kengät samantien jalkaan ja annoin myyjäpojalle vastalahjaksi roskiinheitettäväksi loppuunkuluneet tennarit :) Olipa aika hyvä kävellä noilla!

Kenkien lisäksi ostin kovasti kehutut imetysliivit Kampin Bebesistä. Voi hyvät hyssykät. Tuntui kuin halaukselta, kun testasi niitä. Love at first touch. Olivat tietysti aika hinnakkaat, mutta epäilemättä hintansa arvoiset!

Vielä istahdin keräämään voimia teelle ja korvapuustille ennen bussimatkaa kotiin. Hihii, ihan voittajaolo, kun selvisin reissun ja löysin vielä juuri mitä kaipasinkin!

40. viikko

Huomenna se alkaa. Raskauden 40. viikko. Odotusta jäljellä maksimissaan kolme viikkoa, toivottavasti vähän vähemmän. Ens sunnuntai olis hyvä.

Jokainen tyttö lienee joskus leikkinyt tyynyllä, että olisi raskaana. Muistaakseni se näytti suunnilleen tältä :)

Masu 38+6

ps. äitillä on tänään synttärit <3 onnea <3 Hauska ajatus, että mummi on muutama vuosikymmen sitten näihin aikoihin ollut ihan samanlaisissa oloissa ja odottavissa tunnelmissa :)

Odottavan aika

Olen tässä viikon tunnustellut oloani ja selannut netin keskustelupalstoja sekä jopa kysäissyt asiaa neuvolan tädiltä - lopputulema on se, että ainut asia, mikä varmuudella ennakoi sitä, että vauva syntyy pian, on se, että pää jo näkyy :)

Heh, en itse ollut tajunnut, että alkukirjainten väliin kun laittaa a:t, niin siitä tulee JAPAN :)

Osalla kanssaodottajista tuntuu olevan tosi paljon supistuksia (harjoitus-sellaisia tai ennakoivia), mulla ei semmoista ole ollut yhden yhtä. No, moni vauvan saanut sanoo taas, että synnytys alkoi kertaheitolla lapsivesien menolla tai kipakoilla supistuksilla, ihan ilman mitään varoituksia. Toisaalla sanotaan, että vauva rauhoittuu ennen synnytystä ja toisaalla, että se liikkuu enemmän. Toisaalla todetaan äidin olevan unelias ja toisaalla taas kovin aktiivinen. 

Omat ennakoivat oireet voisivat tällä hetkellä olla esim. lisääntynyt lantion kipuilu ja painon tunne, viikon kestänyt elohiiri oikeassa kulmakarvassa, kipeytynty peukalon jänne (??) ja yleinen laiskuus kaiken suhteen :) Vähän kuin päivänkakkarasta ennustaisi. 

Rakas masu 38+1 

Tänään kasassa siis 38+2, tarkoittaa, että 39. viikko on menossa ja laskettuun aikaan noin 1,5 viikkoa. On sekin käsite. Jos kaikista lapsista noin 5% syntyy laskettuna päivänä, niin miksi sellaisesta edes puhutaan? Eikö laskettu kuukausi olisi parempi ilmaisu? Tai joku aikaikkuna. Vaikka aikaikkuna kuulostaa kyllä jotenkin samalta kuin musta-aukko ja teleportti... 

Päivät kuluu tällä hetkellä pieniä asioita puuhaillessa, rakastan neulomista, käyn kerran viikossa päivystämässä MLL:llä (lasten ja nuorten puhelin / netti) ja kerran viikossa laulaa luritan lähikoululla olevassa kuorossa. Välillä siivoilen tai leivon. Välillä toivon innoissani, että tulisipa pian lähtö synnyttämään ja välillä mietin, onko MITÄÄN mahdollisuutta, että joku muu hoitaisi sen homman, mä en aio! 

Odottavan aika. Semmoista se on. 

Valmis vauva - 37+0!

Hihii, nyt jos pikkuinen päättäisi tulla maailmaan, niin se olisi jo ihan valmis vauva. Ei enää mikään keskonen. 37 täyttä viikkoa on kasassa ja painoa varmuudella yli keskosrajan (2500g). Ja jos rehellisiä ollaan, niin mun puolesta saisi tullakin maailmaan jo ihan koska vaan! Tuntuu, että olen ollut raskaana jo suunnilleen kolme vuotta, en malta odottaa päästä näkemään pikkuisen ja kolmannekseen.. olemme vauvan kanssa varmasti molemmat samaa mieltä siitä, että tila alkaa kerta kaikkiaan käydä ahtaaksi!

37+0 <3

Nukkumisessa alkaa nyt vissiinkin olla meneillään totuttelukausi vauvan kanssa valvomiseen.. Parina viimeyönä pikkuinen on lopettanut potkuin ja mutkutteluin tapahtuvat kämpänlaajennusyritykset (jotka lähes meinaa pudottaa mut sängystä) joskus kahdentoista tai yhden aikaan. Vessa kutsuu minua tunnin tai parin välein. Kädet puutuu nukkuessa puolen tunnin välein ja aina asennon vaihtaminen tarkoittaa tyynyjen ja peittojen huolella uudelleen asettelua, ettei lantio ala sattumaan liikaa. Niinpä.

Kun viimein viime yönä viiden aikaan sain rauhan sekä oman olon että vauvan menon puolesta, niin mihin mä herään.. mulla on NÄLKÄ. Olin vaan, että "ei voi olla totta?!" ja koetin jatkaa nukkumista. Mutta ei, heräsin uudelleen hetken päästä siihen, että nälkä se on. No, ylös, jääkaapille, pari voileipää ja varmuudeksi Juhiksen herättäminen kertoakseni, että "ei kulta kannata ehkä aamulla (eli reilun tunnin päästä) herättää mua sanoakseen huomenta ja heippa" :) Onnistuin sitten yhdeksään asti nukkumaan.

Tässä äitiyslomalla olen ehtinyt näkemään kavereita ja ystäviä varmasti enemmän kuin koko kesän aikana. Se on ollut vallan mukavaa! Eilen näin ihanaa kahden lapsen äitiä, jonka olen tuntenut opiskeluajalta lähtien. Tänään kävin lounaalla opiskelijavaihdosta tutun kanssa, joka hänkin jo kahden lapsen äiti. Iltapäiväkahvittelut meni hurjana höpöttäessä suunnilleen samoilla viikoilla raskaana olevan ystävän kanssa. Huomenna aamulla tulee kylään myös opiskeluajalta tuttu vuoden ikäisen pojan äiti, joka hänkin odottaa pojalle pikkusiskoa syntyväksi tässä.. öö.. tuota noin.. parin kuukauden sisällä (?).

Ainiin, ja vielä huomenna nähdään iltapäivällä neuvolan "valmennusryhmän" tyttöjä. Naisia. Äitejä. Miksi meitä nyt kutsuisi :) Palloja.

Kolme kiloa rakkautta ja iloa

Uusi viikko, edelleen lomalla (outoa) ja yhtenä kappaleena (kauanko vielä?). Käytiin juuri neuvolassa perustarkistuksessa. Kaikki arvot oli ihan kohdallaan, itseasiassa tajusin kyllä vasta nyt, että hemoglobiinia ei taaskaan mitattu.. Painosta ei puhuta, okei?

Kiva oli myös, että sf-mitta oli nyt kasvanut kahdella sentillä. Se kun tosiaan pysytteli siinä 30:ssä viisi viikkoa. 32cm:ssä mennään siis ja neuvolan täti sanoi, että poika on jo hyvinkin kolmekiloinen. Gulps. Kolme kiloa. Miten se kuulostaa ihan järkyttävän paljolta. Ja paljonko sitä painoa tulee vielä lisää.. iik.. tule jo pois sieltä pian, jooko?

Illalla äiti tulee käväisemään kylässä, kun on työmatkalla tällä suunnalla. Tosi kiva, että on saanut nähdä rakkaita äitiä ja siskoa suhteellisen usein tässä odotusaikana, vaikka he kaukana asuvatkin. Toivottavasti nähdään tosi tosi usein myös sitten kun baby on pieni, koska, kuten kaikki tietävät, vauvat kasvaa ihan valtavaa vauhtia eli mikään parin kuukauden välein näkeminen ei ole vaihtoehto :)

Sunnuntainen masu, 36+3 <3

Eilen bongasin Facebookista/Hesarista ihan loistavasti kirjoitetun pienen jutun. Jätänpä sen tänne nyt muistuttamaan itseäni äitiyden alkumatkasta :)

Millaisia ohjeita annamme ystäville nyt, kun tiedämme vanhemmuudesta vähän itsekin, noin kahdenkymmenen vauvan verran?

1. Tulet tarvitsemaan vertaistukea, rataskävelyseuraa, muita samassa tilanteessa olevia. Etsi heidät. Ei tarvitse ystävystyä, voi olla kuin työkaveri.

2. Kaikilla on neuvoja. Valitse, ketä uskot. Kuuntele miehenkin äitiä, mutta älä välitä siitä, mitä hän sanoo. Te päätätte imetykset, perhepedit, soseet ja sen, onko vauvalla tarpeeksi päällä.

3. Iltapäivät ovat tylsimpiä ja väsyttävimpiä. Pyydä joku kylään kello neljäksi.

4. Hanki lastenhoitajia. Vanhemmat, naapurit, opiskelijat, MLL. Paljon ennen sitä, kun et enää jaksa. Tai tuo vauva meille, ei haittaa, jos se huutaa.

5. Vauvanhoito on helppoa. Oman pään kanssa on vaikeampaa. Puhu siitä, miltä tuntuu.

6. Vauva on vapaudenriisto. Siihen tottuu.

7. Väsymys. Se menee ohi.

8. Muistakaa parisuhde. Jakakaa vanhemmuus, älkää ihmetelkö, jos seksi ei heti huvita. Miten edes voi saada kaksi lasta vuoden sisään? Muumimukilla? Vai unissaanko ne panivat?

8. Älä osta imetyspuseroa, rattaiden osaa, kantoreppua tai bodya ennen kuin olet kysynyt, onko meillä ylimääräisiä. Meillä on.

9. Isyysvapaa on oikeus mutta myös velvollisuus.

10. Älä säikähdä hormonimyrskyjä ja itkukohtauksia. Normaali tilanne vauvan äidille: et seuraa urheilua, mutta soitat itkuisena siskollesi, koska Jari Mantilaehkä lopettaa uransa.

11. Käy ulkona. Päästä irti vauvasta. Totutte olemaan erossa, molemmat.

12. Rintapumpuista parempi on se käsikäyttöinen, motorisoitu on liian meijerimäinen.

13. On varmaa, että rakastut lapseesi.

14. On normaalia puhua vauvan käsi suussa. Ainakaan se käsi ei katkaise äidin kaulakorua.

15. Raskaus ei pääty synnytykseen. Siitä kaikki vasta alkaa.

Lähde: http://www.hs.fi/sunnuntai/a1378530901844?jako=73a90754fdaedda85af73f8d02ce1d97&ref=fb-share

Älä mulle käy

Jumbe ettei Elisan "asiakaspalvelija" tiennyt miten hengellään leikki. Olin hoitanut oman puhelinliittymän asiat just säntillisesti viikko sitten (koska he eivät voineet sitä ensimmäisellä käynnillä jo pari viikkoa sitten tehdä) ja kaiken piti olla ok. Kunnes saan tänään kirjeen, että he eivät voi tehdä mitään liittymän siirron eteen ennenkuin valtakirja on toimitettu. No, a) liittymän piti muuttua HUOMENNA ja b) mitä muuta mä sitten viikko sitten tein, kuin jonotin tunnin ja toimitin sinne sen valtakirjan?! 

Puhelimessa "asiakaspalvelu" ei voinut tehdä asialle mitään vaan mun piti lähteä taapertamaan uudelleen jonottamaan sinne Elisan palvelupisteeseen. Tyyppi siellä oli tosi palveluhenkinen. Ei katsonut muhun päin kertaakaan, puhumattakaan hymystä tai pahoittelusta siitä, että he ovat kadottaneet sen valtakirjan. Naputti vaan konettaan maanisesti varmaan tunnin ja välillä tuhahti mulle jotain. Näin jälkeenpäin, olisi voinut ehkä avautua liitoskivuista ja jokaisella askeleella piinaavasta pissihädästä ihan runsain sanoin sille äijälle, jota ei vähempää näyttänyt kiinnostavan mun näkemä ylimääräinen vaiva asian eteen - saati edes keksinyt tarjota mulla jostain tuolia, kun palvelupisteenä oli vaan seisomapöytä. 

No, homma on edelleen jumissa nyt siinä, että saisin työpaikaltani oikean ihmisen soittamaan mulle takaisin ja toimittamaan Elisalle mahd. pian uuden valtakirjan. Jipii. Oli lähellä ettei tullut lommoa joko siihen helkutin tiskiin tai äijän otsaan. 

Tänään aamulla ei ollut kivuista ja vaivoista (tai kiukusta) tietoakaan ja sain käytyä tosi kivalla kävelyllä ystävän ja hänen vauvansa kanssa. Tarkoitus oli saada 7kk neiti nukahtamaan vaunuihin, mutta tyttöä kiinnosti enemmän kyllä lähteä vaunuista kävelylle, kuin pistää silmiä kiinni :) 

Mitä tänään siis opimme? 

Liiku silloin kun pystyt, illasta ei tiedä. 

Kannattais miettiä kahdesti, miten kohtelee 9kk raskaana olevaa naista. 

Masu ja mama 35+6

Valokuvia

Viime sunnuntaina käytiin hyvän ystävän luona brunssilla ja samalla reissulla ottamassa vähän valokuvia Lammassaaressa nyt kun masu alkaa olla muhkeimmillaan ja mamma vielä liikuntakykyinen :) Tässä muutama - aika ihania :)

34 - 9 - 2

Tänään alkaa 34. viikko. Sitä myöten myös pyörähtää käyntiin yhdeksäs kuukausi. Ja pienellä on painoa jo yli kaksi kiloa. Kaksi kiloa puhdasta rakkautta, jota en malta odottaa päästä rutistamaan sydäntäni vasten <3

33+0 <3

Saunan uusi elämä

Kävin alkukesästä ystäväni luona, jolla on pieni tyttövauva. Silloin neidillä oli ikää neljä kuukautta. Ystävän asunto oli kaikin puolin tosi ihana, valoisa ja kaunis, mutta eräs ominaisuus siellä teki suuren vaikutuksen ja ideasta inspiroituneena oma saunamme näyttää nyt tältä :)

Rauhallinen tunnelma, lämmin vaihtaa vaippoja ja vaatteita, pesupiste lähellä ja tavarat saa reilusti olla hieman hujan hajan esillä tuossa lauteella. Myös vaunujen turvakaukalo tai vaunuosa mahtuvat hyvin lauteiden alle silloin kun ne eivät ole käytössä.

Vielä puuttuu ratkaisu valaistukseen, sillä tuo saunan oma valo ei välttämättä pimeänä talvipäivänä oikein riitä. Pistoketta kun saunasta tietenkään ei löydy. Toisaalta, hämäryys saattaa olla vauvasta mukavan rauhoittavaa, joten vaipanvaihdot ja pukemiset meinisi ehkä vähemmillä itkuilla..

Toimii myös vielä toistaiseksi osittain varastona vauvatavaroille..

Saunan "remontointi" vei ehkä 20 minuuttia, joten isosta projektista ei ollut kyse ja saunan siis saa lähes yhtä nopeasti takaisin saunaksi, sitten kun siltä tuntuu. Ei olla mitenkään kovia saunojia (helposti menee kuukausi, ettei olla käyty), joten ikävä tuota kuumakoppia ei varmastikaan tule.

Tässä vaatteet ensimmäisille kuukausille - samanverran lisää vielä kaapissa odottamassa 

Ja sitten tässä on vielä yksi aspekti. Juhis on jo reilun vuoden (aina Japanin matkastamme asti) kaavaillut saunan tilalle furo-huonetta. Eli siis japanilaista kylpyammetta. Minäkin ottaisin anyday furon saunan sijaan, mutta huolestunut mieleni myös näkee jo sen skenaarion, kun kylpyamme täynnä vettä painaa niin paljon, että tupsahdan ammeen kanssa joku kaunis ilta lattian läpi alakerran naapurin ruokapöytään :/ Asia siis vielä pohdintapöydällä :)

Loppubonuksena vielä viikon masukuva, napattuna kesken siivouksen.

Masu 32+3 <3

Taikamasu

Missä se on? No siinähän se on! :)

30+5 <3

Masu 28+5

Koska en yleensä ihan hirveesti postaile itsestäni vähäpukeisia kuvia internettiin (oh, really!?), niin jouduin vähän taiteellisesti käsittelemään tätä nopsasti aamulla peilin kautta napattua kuvaa. Siinä kuitenkin ihanasti piirtyy tämä jo hienon kokoinen masu <3

Mulla alkoi tänään kesäloma!! KOLME PÄIVÄÄ. Uuujea.
Ja samaan hengenvetoon voin huomauttaa työpäiviä ennen mammalomaa olevan enää 28. UUJEA!