Olen nyt pitkään kuitenkin halunnut kaivella arkistoista edes muutamia masukuvia, joista näkee, miten esim. keväällä "valtava masu" ei ollut oikeasti vielä yhtään mitään! Harmittavasti, noista alkuvuoden puhelinkuvista puuttuu kokonaan merkinnät päivämäärästä (??!), joten ihan arvailuksi menee. Tässäpä nyt kuitenkin kuvakavalkaadi pikkupömpöstä muumiksi ja siitä aina sinivalaaksi. Viimeisin masukuva on siis otettu sairaalassa noin 10 tuntia ennen kuin Nooa syntyi. Ja alimmassa kuvassa ihka ensimmäinen kuva pikku rakkaasta <3 Nooa kun syntyi 00:56 lauantain vastaisena yönä.
Oi ja voi. Miettikää nyt miten valtava matka tässä vuoden aikana on kuljettu! Ja uskomatonta, mihin naisen kroppa pystyy - ja siitä vielä ehjin nahoin (hehe, no, suunnilleen) selviää :) Raskaana olo ei mielestäni näin jälkeenpäin ollut mitään huisin siistiä. Enemmänkin outoa ja epämukavaa. Synnyttäminen sen sijaan, vaikka se oikeasti oli kohdallani aika pitkä ja kivulias projekti, niin se on jäänyt kuitenkin mieleen aavikkomaratooniin tai maailmanympäripurjehdukseen verrattavissa olevana urotekona, josta tulen aina olemaan tosi ylpeä.
ps. hehe, huomaa kolmessa viimeisessä masukuvassa samat housut. H&M:n miestenosaston colleget kokoa XL. Ei varmasti tarvitse sanoa, että muita en saanut jalkaani :)
Ihania masukuvia! :) Sullahan on tosi paljon noita. Harmittaa, kun ite tuli otettua vaan muutama. Ja ihana mini-Nooa <3
VastaaPoistaMiten siitä tuntuukin olevan jo niin kauan aikaa, kun oltiin raskaina.. "raskaina"? :D Mut siis vuosi sittenhän me vaaputtiin mahojen kanssa näkemään toisiamme <3
PoistaVoi että, ihania kuvia! Oli tuo maha kyllä valtava! Ja oot kyllä syystäkin ylpeä synnytyksestä selviämisetä. Ja siihen päälle voit olla ylpeä mahtavasta palautumisesta, ei nykyään arvaisi mahaa katsomalla, että oot synnyttänyt. Supermama! <3
VastaaPoistaOoh, ihanin kommentti ikinä <3 Kiitos siskoseni! Kiitos <3
PoistaHienoja kuvia. Aika jännä, musta sä olet nykyään aika erinäköinen kun näissä kuvissa (ja juu, maha puuttuu nyt, huomasin kyllä). Olet jotenkin kypsemmän näköinen. Ja en tarkoita vanhemman näköistä vaan jotenkin sen näköinen, et tiedät kuka olet ja mitä teet, jotenkin tyytyväisen ja aikuisen oloinen.
VastaaPoistaVoi että, wau, olipa hienosti sanottu! Niin hienosti, että jäin miettimään tätä koko illaksi :) Kiitos!! Erittäin tarkkasilmäisesti ja hienosti ajateltu. On tuossa varmaan jotain totuuden perääkin - ehkä tämä äitiys kaikessa epävarmuudessaan ja tuulisuudessaan on tuonut omaan olemiseen jotain varmuutta ja rauhaa. Tai siis että samanlainen hössöhän minä oon kun aikaisemminkin, mutta ehkä paremmin perillä siitä, että this is me <3
PoistaHalauksia ihana ja nähdään pian!