Synttärijuttuja

Tänään aamulla Nopsu päätti herätä jo 6:20 ja oli sen jälkeen ihan uninen. Se tekee nyt tosi paljon tätä, että herää selvästi kesken unien, kun on ihan töttöröö ja kiukkuinen - mutta ei kuitenkaan saada sitä mitenkään jatkamaan uniaan.

No, puoli yhdeksän sitten heitin pojan ja tavarat autoon, koska meillä oli suunnitelma lähteä hyvän ystävän synttäreiden kunniaksi sinne kylään ja kakkuakin oli luvattu :) Menomatkalla kävi niinkuin toivoinkin, eli Nooa nukahti. Tosi kitinöiden jälkeen ja vasta kun oltiin jo lähes perillä, joten ajelin siinä 15 minuuttia sitten lähistöllä ja parkkeerasin sen jälkeen odottelemaan, että pätkä herää. Sehän nimittäin herää, kun auto pysähtyy/sammuu :)

Perillä lähdettiinkin heti pihalle. Se on kyllä ihan totta, mitä Katja aina sanoo - heillä vaikuttaa olevan aivan mahtava naapurijengi! Niin ihanaa, kun lapset voi leikkiä yhdessä ja kaikki äidit katsovat lasten perään riippumatta nyt niin siitä, onko oma vai toisen :) Iso hiekkalaatikko, paljon leluja ja kiikku. Niin ja isommille trampoliini. Lapsille ja äideille seuraa. Voiko enempää toivoa!

Katja oli taikonut pöytään upean raakasuklaakakun ja keitellyt kaikille paikalla oleville kahvit. Lapsille oli keksejä ja mansikanmakuisia maissinaksuja :) Nam!!

Takaisin tullessa Nooa nukahti autoon ilman mitään kitinää, mutta unet ei sitten kotona enää jatkuneetkaan. Ehkä napakka kaatosade ulkona oli myös omiaan virkistämään jätkän.. Unet meni jotenkin ihan sekaisin, koska viimeisen tunnin, pari poika on ollut tosi väsynyt ja itkuinen, mutta ei silti halua nukahtaa. Äsken sitten vanhanaikaisen kamalan itkukonsertin kautta pakotin mussukan vetämään sikeitä ja siellä se nyt onneksi nukkuu. Piti oikein käydä välillä hakemassa korvatulpat, kun teki niin pahaa :( En ymmärrä - siis onko semmoisia lapsia, joita ei tarvitse työn (ja välillä tuskan) kautta nukuttaa? Meillä nimittäin jos jäädään odottelemaan sitä, että poika vaan "väsähtää" ja "nukahtaa", niin sitä saadaan ihan vapaasti odotella vaikka koko päivä. Ja päivä ilman unia.. no, sitä meistä kukaan ei halua :)

No mutta, ihana aamupäivä oli - kiitos!