Koira!

Tänään me lähdettiin aamulla yhden ystävän luokse, joka asuu Niemenmäessä. Sinne piti matkustaa erikoisella (erikoinen reitti) bussilla, mutta se oli tosi näppärää, koska puolessa tunnissa pääsi perille ja sen jälkeen oli vain noin kilometrin kävely aivan idyllisen ihanassa puistossa. Nooan päiväunet on nyt ihan mitä sattuu. Taas tänään poika nukahti jo aamupäivällä, bussiin. Otti siis semmoiset 20min unet siinä kymmenen aikaan.

Perillä meitä odotti jotain, mikä Nooan mielestä hyvin saattoi olla sen tähän astisen elämän siistein juttu. Koira. Nooa ensin suhtautui koiruliin hauskan varauksella ja kiinnostuksella. Jopa vähän ensin pelotti. Mutta sitten karvaturrista tuli ihan paras kaveri ja mussukka hihkui innoissaan jahdatessaan koirulia :)

Niin joo, olihan siellä semmoinen 3kk vauvakin, mutta se jäin Noon näkökulmasta ihan sivuseikaksi. Onhan niitä vauvoja jo nähty! Ihana pieni poikanen oli tämä vauva. Ja niin rauhallinen. Ihailinkin, että voiko tosiaan olla totta, että äiti saa jopa laitettua ruokaa kun vauva suostuu olemaan puolikin tuntia sitterissä! Huikeaa!!

Takaisin tullessa bussissa saatiin juttuseuraa tuplarattailla liikenteessä olleesta äidistä. Hauska sattuma, sillä hänen nuorin lapsensa oli syntynyt tismalleen samana päivänä kuin Nooa! Tällä äidillä oli neljä lasta; 16v. yläasteen kesken jättänyt teini, 5v. pahasti uhmaikäinen, 3v. kehitysvammainen sekä sitten tämä 10kk vauva. Ja jos oikein ymmärsin, niin ainakin suuren osan aikaa tämä äiti on lasten kanssa yksin. Oli siis kova puhumaan, kun ehti avoimesti kaiken kertomaan. Ja "ihana" oli kuunnella. Toivotin hänelle niin paljon jaksamista ja mietin itse samalla, että vitsit miten onnekas olenkaan, että Nooa on perusterve. On se terveys vaan niin suuri onni elämässä!