37+0 <3 |
Kun viimein viime yönä viiden aikaan sain rauhan sekä oman olon että vauvan menon puolesta, niin mihin mä herään.. mulla on NÄLKÄ. Olin vaan, että "ei voi olla totta?!" ja koetin jatkaa nukkumista. Mutta ei, heräsin uudelleen hetken päästä siihen, että nälkä se on. No, ylös, jääkaapille, pari voileipää ja varmuudeksi Juhiksen herättäminen kertoakseni, että "ei kulta kannata ehkä aamulla (eli reilun tunnin päästä) herättää mua sanoakseen huomenta ja heippa" :) Onnistuin sitten yhdeksään asti nukkumaan.
Tässä äitiyslomalla olen ehtinyt näkemään kavereita ja ystäviä varmasti enemmän kuin koko kesän aikana. Se on ollut vallan mukavaa! Eilen näin ihanaa kahden lapsen äitiä, jonka olen tuntenut opiskeluajalta lähtien. Tänään kävin lounaalla opiskelijavaihdosta tutun kanssa, joka hänkin jo kahden lapsen äiti. Iltapäiväkahvittelut meni hurjana höpöttäessä suunnilleen samoilla viikoilla raskaana olevan ystävän kanssa. Huomenna aamulla tulee kylään myös opiskeluajalta tuttu vuoden ikäisen pojan äiti, joka hänkin odottaa pojalle pikkusiskoa syntyväksi tässä.. öö.. tuota noin.. parin kuukauden sisällä (?).
Ainiin, ja vielä huomenna nähdään iltapäivällä neuvolan "valmennusryhmän" tyttöjä. Naisia. Äitejä. Miksi meitä nyt kutsuisi :) Palloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti