Back to work!

Tammikuussa se loppuu. Äitiysloma ja hoitovapaa. Ilmoitin tänään töihin, että palaan vuoden alusta takaisin hommiin. Oon ihan innoissani! Ihana työnantajani antoi mahdollisuuden tehdä 60% työaikaa, eli olen kolme päivää viikossa töissä ja kaksi Nooan kanssa kotona. Tein pitkän (kuusi vuotta) työuran media-alalla ja vajaa vuosi ennen äitiyslomalle jääntiä vaihdoin töihin UNICEFille. Vaikka olenkin koulutukseni hankkinut kaupalliselta alalta ja markkinoinnin parista, haluan ehdottomasti työhönki muutakin merkitystä, kuin vain rahan tekemisen omistajille. Ja mikä nyt olisi sen tärkeämpää, kuin tavoite siitä, että jokaisella lapsella tässä maailmassa olisi yhtäläiset mahdollisuudet turvaan, koulutukseen ja terveyteen.

No, syvällisistä pinnallisempiin, sillä onhan nyt äärimmäisen tärkeää tehdä töitä viihtyisässä ympäristössä. Kaunis ympäristö piristää mieltä ja auttaa jaksamaan hyvällä tuulella. Tosin, minusta tuntuu, että ensimmäiset viikot vaan hihkun töissä pelkästään sitä iloa, kun saan kahdeksan (kahdeksan!!) tuntia putkeen olla ihan rauhassa. Käydä rauhassa vessassa. Syödä (!!) jonkun muun tekemää ruokaa rauhassa (!!) :D Käydä kupillisen teetä ja kävellä takaisin ilman, että kukaan itkee ja roikkuu lahkeessa. Tottakai sydämessä samalla on koko ajan huoli siitä, että miten muksu pärjää hoidossa, mutta jotenkin mä vaan optimistisesti uskon, että Nooa kyllä pärjää.

No niin, takaisin niihin ihaniin sisustusasioihin. Ajattelin panostaa työympäristön viihtyisyyteen tekemällä muutamia hankintoja. Nämä kaikki ovat joko Ikeasta tai Indiskasta. Paitsi tuo Lifefactoryn pullo. Yksi sellainen minulla jo on jumppapullona ja tuo on paras, paras, paras vesipullo ikinä! Tosin myös kallein, kallein, kallein ikinä :D Mutta nämä ovatkin nyt kaikki vain haaveita! Katsotaan mitä pystyy toteuttamaan.

Kotirintamalla tällä hetkellä taistellaan syömisen kanssa. Nooa on aina ollut huono syömään ja vaatinut koko ajan leikitystä, lauluja, milloin mitäkin leluja ja loruja. Eilen allekirjoittaneella alkoi mennä hermot, koska viimeisten päivien aikana koko syöminen on mennyt siihen, että kädellä huidotaan lähestyvä lusikka mahdollisimman tehokkaasti kauas ja mahdollisesti suuhun eksynyt ruoka tulee helposti takaisin. Myös itse syömisestä ei päädy mitään suuhun asti. Kun sanotaan, että aikuinen päättää mitä syödään ja milloin, lapsi päättää minkä verran, niin tämä lapsi ei varmaan söisi ikinä murustakaan! Tänään on koettu ihan isoimmat ruokaraivarit. Tässä kyllä kysytään sinnikkyyttä, kun toinen tekee kaikkensa, ettei söisi ja kuitenkin joku murunen pitäisi saada menemään alas.

No, toivottavasti pian helpottaa. Olen kuullut, että hankalaa syömistä on muillakin ja joskus taaperot pistää ihan syömälakkoja pystyyn. Pitäkää peukkuja, että pian täälläkin syödään kuten eräs F:llä alkava Nooan ystävätär :P

PS. Jotain hyvääkin, Nooa on ihan itsenäisesti nyt kävellyt pieniä matkoja, muutaman askeleen pätkiä. Jee.