Sisustuskärpänen tässä moi

Muistatte sen minun hingun saada koko talo siivottua putipuhtaaksi ennen Nooan synttäreitä? No, se melkein toteutui. Sain normaalin siivouksen lisäksi pestyä suunnilleen kaikki seinät sekä jynssättyä kylppäristä kaikki laattojen saumat. Uskomatonta, miten paljon likaa voi kodissa olla, vaikka se näyttää ihan siistiltä! Samoin muutamat sisustuspalaset ovat löytäneet paikalleen.

En keksinyt mistään edullisesti kivoja sisustustauluja, joten päädyin näihin tarroihin. Tykkään näistä kovasti. Erityisesti tästä eteisessä kasvavasta puusta :) Synttäripäivänä puuhun "ripustettiin" synttäritähtiä ja mietin just, että tottakai tähän pitää joulukuuksi laittaa jotain hauskoja joulupallotarroja!

Makuuhuoneessa on koko yhteisen elämämme ajan ollut yksi ja sama ongelma - sängyn petaaminen. Kunnia Juhikselle siitä, että se jaksaa sitä paljon useammin tehdä, mutta sanotaanko että kuusi päivää viikossa (vähintään) sänky on petaamatta. Yksi vaihtoehto olisi alkaa nipottamaan itselleen ja raivolla kiskoa (ruma) päiväpeitto joka aamu sängyn päälle. Toinen, paljon hauskempi, vaihtoehto oli tilata helmalakana! Oh, HELMALAKANA! Jotain, josta olen koko ikäni haaveillut, mutten ikinä raaskinut ostaa. Niin, sekä sen lisäksi niin kivat pussilakanat, että sänky näyttää ihan kivalta vain sillä, kun suoristaa peitot. Aika kiva, eikö?

Kröhm, tuon helmalakanan olisi varmaankin voinut silittää. Ja koska näissä kuvissa värit on vähän.. öö.. tunnelmalliset, koska napsin ne eilen illalla, niin pussilakanat ovat siis tumman harmaat, eivät mustat. Jos jaksaisin, niin käsitelisin noi kuvat uusiksi, mutta kun en :)

Vaan tiedättekö mikä on hankalaa pohdintaa? Se, että miten varovainen noiden pikkulasten tarttuvien tautien kanssa pitäisi olla? Mikä on sopivaa järkevyyttää ja mikä ylivarovaisuutta? Tänään meillä piti olla neljän äidin ja yhteensä viiden lapsen treffit. 3kk-vauvan äiti jättäytyi porukasta pois vatsavaivaisen vauvan takia. Jäljelle jäi kaksi lasta, joilla molemmilla nuhaa ja yksi lapsi, joka juuri oli parantunut vesirokosta, mutta jonka päiväkodissa on enterorokkoa. Pohdimme Juhiksen kanssa aamulla hyvän tovin sitä, lähdetäänkö Nooan kanssa tapaamiseen, vai pitäisikö jäädä kotiin.

Päätöksen tein oikeastaan sillä, kun mietin, että jos emme menisi, niin menisimme lähiseudun kerhoon (jossa on parikymmentä lasta, jotka kaikki syö samoja leluja), eli ihan sen pöpön nyt voi saada täysin mistä vaan! Ystäväni kertoikin juuri tutkijasta, joka oli selvittänyt, että vesirokko leviää pikkulapsilla eniten kaupan ostoskärryistä (joita pikkulapset nuolee) :)

Näinpä siis hyppäsimme aamulla Juhiksen kyytiin ja päästiin Ruskeasuolle. Aivan ihana oli tavata näitä tyttöjä (naisia, äitejä) ja lapsia. Aika meni ihan liian nopeasti, kun oli jo lähdettävä bussille ja päiväunille. Paluumatkalla bussissa tulikin aika pian uni ja nyt nostin Nooan omaan sänkyynsä jatkamaan päikkäreitä.

Itse mussutan suklaata. Kestän kotona vielä avaamattomissa paketeissa olevat herkut, mutta kun yksi pirhanan isi-tyyppi meni pari päivää sitten avaamaan yhden suklaalevyn, niin tämä hiirihän sinne on jo useamman kerran löytänyt tiensä.. No, hyvät uutiset on se, että nyt sitä levyä ei ole enää :)