Tämä päivä on ollut niin täynnä pieniä pettymyksiä, ilmassa leijuvia uhkakuvia ja naamaan mäiskähteleviä vastoinkäymisiä, että jos kaiken jakaisin, niin tästä postauksesta tulisi metrin mittainen, eikä kukaan teistä sen jälkeen jaksaisi enää palata tähän osoitteeseen. Myöskin pelkään "valivali" tunnisteen kasvamista kämmenen kokoiseksi :)
Sen sijaan, tyydyn tekemään vaan yhden huomion Nooan uudesta "kehitysaskeleesta", josta kylläkään en täysin vain iloinen pysty olemaan. Lähdettiin tänään käymään (mikä päivä ei lähdettäisi) Jumbossa. Tähän väliin upea piirtämäni havainnekuva:
Kun aloitimme kuvan mukaisen reitin, Nooan jalat alkoivat pomppimaan ja innostunutta hihkumista kuului. Jaaha, no jopas sillä on kivaa, mietin. Mentiin Anttilaan hakemaan siellä tarjouksessa olleita kosteusvoidejuttuja. Kiukku ja itku. Okei, no niinpä niin. Palattiin kuvan mukaiselle reitille, jolloin jalkojen pomputtelu ja hihkuminen palasi. Ahaa, nyt taidan tietää mistä on kyse, voi hitto. Mentiin Clas Ohlsonille hakemaan muffinssivuokaa. Itku ja kitinä. Jep. Tultiin sieltä pois ja taas palasi into kasvoille.
Kyllä. Nooa on oppinut, missä Jumbossa on leikkipaikka ja osaa vaatia päästä sinne. Hiphei. Siinä sitten sekin vähäinen shoppailurauha.
Nyt sitten vaan peukut ja varpaat pystyyn, että Nooa herää aamulla terveenä. Pikkuinen kun on illan vähän yskinyt ja niiskuttanut. Tarkoitus on nimittäin huomenna aamulla hypätä junaan ja mennä päiväksi Lempäälään kummeille. Juhis tulee sinne sitten yöksi kans kun pääsee töistä. Lauantaina aamulla pojat jatkaa matkaa Alavudelle ja.. JA.. minä palaan yksin junalla kotiin ja saan niin suuresti odottamani Oman Viikonlopun. Oikeasti, sanat ei riitä kuvaamaan, miten paljon rakastan olla rauhassa yksin kotona.
JOTTA NE SORMET JA VARPAAT NYT RISTIIN! :)
Nooa kehittyy taas kovaa vauhtia, pienessä päässä liikkuu paljon uusia asioita eikä vielä voi ymmärtää aikuisten tekemää järjestystä ja aikatauluja. Nuo tasapainoharjoituksetkin on hienoja. Mummilla peukut ja varpaat pystyssä, että ei saisi flunssa otetta - vaikka väistämättä niitäkin tulee.
VastaaPoistaJälleen kerran toistan itsenäni eli voi elämä mikä ihana ilme! <3
VastaaPoistaKummitus-Kata
Joo, tuohon ilmeeseen kuului kiljumis-vinkumis-huutaminen TODELLA korkealta ja kovaa. Niin paha ääni, että oli pakko lähteä sit leikkipaikalta pois, kun alkoi tulla sen verran pahaa öögaa muilta ihmisiltä. Hemmetin sumutorvi. Rakas. Lapseni.
Poista