Päivä täynnä Elämää

Joskus sitä miettii, miten yhteen päivään voikin mahtua niin paljon tekemistä, elämää ja tunteita. Laidasta laitaan. Tänään aamulla Nooa selvästikin pahastui siitä, kun Juhis lähti töihin, koska heti oven mentyä kiinni minulla oli käsissäni ihan mahdoton kiukkupylly. Pahinta, mitä KP:n kanssa voi tehdä, on jäädä kotiin kasvattamaan molemminpuolista ärsytystä, joten matkaan hoi.

Bussilla Käpylään Hippulaan moikkaamaan ystävää ja hänen pian 3kk täyttävää poikavauvaa. Olen aina aivan ihmeissäni, kun näen vauvan, joka hereillä ollessaan suostuu olemaan paikallaan. Sylissä, sitterissä tai vaunuissa - yhtä ihmettä minulle. Wau. Toki, tälle ystävälle "suotakoon" helppo vauva, koska elämässä muuten riittää haastetta. Toivon kaikkea hyvää hänelle tulevaan ja uusiin kuvioihin <3

Päiväunien aikana minä taas jatkoin siivousprojektia ja pesin makuuhuoneesta kaappien ovet, jalkalistat, lattian ja seinät. Ja ikkunanvälit. Päikkäreiden jälkeen syötiin herkkuvälipalaa ja vasta sen jälkeen avasin vakuutusyhtiöstä tulleen kirjeen, joka olikin kuin sementtiä mukavaan iltapäivään. Inhottava, selviteltävä asia, joka vaatii paljon tiukkaa vääntöä siitä, kenen "syy" tietty isohko virhe on. Hermostuin ja harmistuin ihan totaalisesti. Toivotaan, että kaikki vielä järjestyy jotenkin!

Pikainen kaupassakäynti ja samalla huomaaminen, että ollaan armottomasti myöhässä. Vauhdilla kotiin, ruokaa molemmille nassuun&massuun, tavarat kyytiin ja bussilla taas kohti Helsinkiä. Tällä kertaa suuntana Hartwall Areena, jossa Juhis oli tekemässä Elämä Lapselle -konserttia. Oli aivan mahtavan kivaa nähdä siellä tuttuja, ihania artisteja, kummiperhettä (he saapuivat konserttiin, mutta ei ehditty tällä kertaa enempää viettämään aikaa yhdessä) ja tietenkin papamussukkaa.

Takaisin tullessa taas kiristettiin hermoja. Miten voi olla, että bussit ajaa jopa 5min aikataulua edellä?!??!?! Minä juoksin lähes koko kilometrin matkan, että ehditään bussiin (väsynyt lapsi, nukkumaanmenoaika..) ja mitä käy? Ollaan liikennevaloissa, kun nään bussin ajavan pysäkille, NELJÄ MINUUTTIA ETUAJASSA. Huidon bussille, että "odota, me tullaan kyytiin" ja rynnin rattaiden kanssa täyttä juoksua pysäkille.. vain nähdäkseni kuskin kaasuttavan tiehensä. Voi uskotteko, että ketutti!!! Siinä sitten odoteltiin seuraavaa bussia koko ajan kitisevämmäksi käyvän taaperon kanssa :/

Nyt pötkö nukkuu, minä otin lasin viiniä ja ison annoksen suklaata. Sekä telkkarista tyttöhömppää; Toisenlaiset äidit ja Svenska Hollywood fruar :) Pian Juhiskin saapuu kotiin ja voi miten ihanaa, nyt hänen iso, kolmen viikon työrutistus tältä viikolta on ohi ja meidän arki vähän rauhoittuu.