Sain tänään pitkään ja hartaasti odotetun tiedon; Nooa saa päiväkotipaikan! Asiahan ei ollut lainkaan niin päivänselvä, kuin kuvitella saattaa. Meidän alueella päiväkotipaikat on ihan kiven takana ja välillä näytti jo siltä, että me yksinkertaisesti ei saada paikkaa. Tai siis käytännössä, saadaan paikka jostain niin kaukaa, että sinne kuljettaminen on yksinkertaisesti mahdottomuus.
Nyt kuitenkin soitteluiden jälkeen sain ilouutisen, että Nooa pääsee päiväkotiin, joka on vielä tosi lähellä meitä. Tämä päiväkoti oli kolmantena meidän toivelistalla, joten ihan mieletöntä, että saatiin joku toivomistamme paikoista.
Kyseisen päiväkodin plussat:
- Sijainti, sijainti ja sijainti. Matkaa kotoa päikkyyn on alle puoli kilometriä! Tämä ei siis tee isoa mutkaa kummankaan työmatkaan (ja näin ollen pidennä pienen hoitopäivää).
- Päiväkodissa on pihalla eri alueet isoille ja pienille. Tämä on iso juttu turvallisuuden kannalta.
- Vielä kirsikka hyvienuutistenkakun päälle olisi ollut se, että ystäväni olisi palannut jo tammikuussa töihin, koska silloin hän olisi ollut Nooaa hoitamassa :) Siellä kuitenkin odotetaan jo pikkusisarusta ja kotonaolo jatkuu. Kuitenkin; parin vuoden päästä siellä on yhtenä hoitotätinä tuttu "täti".
- Luin tänään, että kyseinen päiväkoti tekee "yhteistyötä" lähellä olevan vanhainkodin kanssa. Lapset käyvät siellä siis laulamassa ja pitämässä jotain muita esityksiä. Aika ihanaa, eikö?
Jätän nyt kuitenkin päiväkodin nimen yksityisten asioiden (kapeaan) kansioon, samoin kuin osoitteemme. Vaikka tätä blogia nyt lukee lähinnä äiti ja sisko, niin ei silti tunnu oikealta kirjoittaa interwebbiin näitä tietoja.
Nyt siis vaan odotan vielä soittoa kyseisen päiväkodin johtajalta ja päästään suunnittelemaan harjoittelujaksoa. Uskomatonta, tammikuussa Nooasta tulee ihan oikea pieni päiväkotipoika ja tämä mamma palaa työelämään! Pieni haikeus tietysti värittää kotonaolon päättymistä, mutta olen niin täysin valmis tähän muutokseen ja uskon, että tämä on meidän perheelle kokonaisuutena aivan nappiratkaisu! Kuitenkin Nooa on edelleen sen neljä päivää viikosta kotona isin ja/tai äidin kanssa.
Jee! Huippua, että tekin saitte paikan ja vielä läheltä! :) Oli kyllä niin mahtava fiilis saada se puhelu. Vaikka sen jälkeen se todellisuudessa osu tajuntaan, että oikeasti kohta mun pieni on päiväkotilainen. Aika hurjaa! Mutta odotan kyllä itekin, että pääsee jo aikuisten ilmoille. On ollut niin rasittava syksy, vaikka nyt on taas alkanu helpottaa :)
VastaaPoistaVähän sama täällä - ensin vaan hirvee ilosamba, että saatiin paikka ja noin läheltä! Sitten että IIK, miten Nooa pärjää? Miten hoitajat pärjää sen kanssa? Miten MÄ pärjään? :D Mut vastaus kaikkeen on, että ennenpitkää ihan hyvin. Kannattanee varautua jonkinlaiseen kipuiluun ja stressiin ensimmäisten viikkojen (kuukausien?) ajan, mutta eiköhän se siitä sitten lähde. Meidän pitää sit joskus viikonloppuna nähdä ja voidaan vaihtaa päikkykuulumisia!!
PoistaNooan ilme kysyy, että mitä sinä äiti puhut, mikä on päiväkoti??? Mutta tosiaan hyvä ratkaisu ja kun alkuun pääsee niin siitä se lähtee sujumaan (äidiltä ja pojalta). Paula-mummi
VastaaPoistaKuva on viime viikonlopulta ja siinä on iloisin ilme, mitä tässä on pitkään aikaa pojalta nähty :/ Mutta joo, ihan loistava juttu - varmasti alun opettelun jälkeen tästä alkaa oikein hyvä ajanjakso, kun on sopivassa suhteessa minulle työtä/kotia ja Nooalle tarhaa/kotia.
Poista