Paapapaapaa

Mielestäni on tosi ihanaa huomata, että lapsella on jo jotain suosikkeja. Joku juttu, mikä hänet aina saa innostumaan ja ilahtumaan. Nooalle se on muumit. Mikään ei viihdytä niinkuin muumien alkutunnari - itse ohjelman alkaessa tulee itku, kun se musiikki loppui. Muumilaulua laulamalla saa kohtuullisenkin kokoiset murheet kaikkoamaan.

Kun keittiöön ostettiin muumimatto, Nooa istui ekan illan leikkimässä vain sen maton päällä. Jos ruoka ei millään kikalla tunnu uppoavan poikaan, niin Spotifysta vaan repeatilla muumibiisiä. Nooa myös tunnistaa muumit, tosin hän ei kutsu niitä muumeiksi, vaan "paapapapaapaa", niin, sen muumimusiikin mukaan.

Tänään kun Nooa tyhjensi kanssani astianpesukonetta, huomasin hänen jäävän tuijottamaan yhtä lusikkaa ihan paikalleen. Hetken tuijotuksen jälkeen kuului ilahtunut "a paa paa paa!!" ja muru osoitti lusikan vartta :)