Blogi on muuttanut uuteen osoitteeseen:
torstai 12. maaliskuuta 2015
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Blogi muuttaa
Laitoin aurinkoisia aamuja -blogin pystyyn keväällä 2013 kun odotin Nooaa. Ensin tarkoitus oli olla vain odotusajan blogi, mutta olihan tämän mukavan harrastuksen pariin palattava takaisin kun pahin rytäkkä (vauva tulee taloon) oli laantunut. Tällä blogilla on muutamia lukijoita, suurin osa kavereita ja kiva ollut bongata joku "tuntematonkin" kommenteista.
Jokainen on varmaan törmännyt jossain muodossa pohdintaan siitä, että "äiti laittoi mut nettiin". Eli dilemma siitä, kun lapsen elämä avataan blogin myötä kaikille tarjolle. Itse olen ihmisenä tosi avoin ja minua ei haittaa, että kaikki tietää mun elämästä kaiken. Ei se nyt oikeasti edes niin kovin kiinnostava elämä ole :) Ihan sopivan tavallinen ja värikäs. Kuitenkaan en voi tehdä valintaa Nooan puolesta ja pikkujäbän yksityisyyttä suojellakseni haluan kääntää blogin kulmaa hieman. Kun tämä blogi on ollut odotus-, vauva- ja sitten taaperoblogi, tulee uusi blogi olemaan minun päiväkirjani. Tottakai Nooa on siinä suuressa roolissa, koska onhan tuon pikkuihmisen kasvu ja toilailu maailman hauskinta seurattavaa, mutta kuitenkin annan isomman tilan myös omille höpötyksille, enkä aio enää potea huonoa omaatuntoa siitä, kun kerron liikaa "omia asioita" Nooan blogissa :)
Listasin eilen vielä kertaalleen ajatuspohjaksi syitä, miksi ihmiset yleensä bloggaavat. Valitsin listasta ne, jotka osuvat itseen parhaiten ja aion ne myös tulevaisuudessa muistaa, etten liikaa sortuisi vertailemaan muihin tai tavoittelemaan jotain, mikä oikeasti ei ole sen arvoista.
- Bloggaaminen on itsensä toteuttamista siinä missä runojen kirjoittaminen, piirtäminen ja valokuvaus. Tää on mulle sopivin juttu, joka kivasti yhdistää visuaalisuuden ja tekstin.
- Tykkään pitää päiväkirjaa. Nuorena mulla oli jopa semmoinen ajatus, että jos en jotain kirjoittanut päiväkirjaan, sitä ei oikeasti ollut vielä tapahtunut. Hehe, taisin olla aikaani edellä tällaisessa "vasta some:ssa julkaistuna se on virallista" -ajattelussani :)
- Nooan kuulumisia ja kuvia on hauska välittää Joensuun läheisille. Toki tämä aspekti nyt vähän "kärsii" tässä muutoksessa, joten SAATTE LUVAN ALKAA SOITELLA USEAMMIN :P
- Olen kaukana mistään ohjelmointimimmistä, mutta tykkään väkertää blogialustan kanssa ja tuunata ja puunata erilaisia elementtejä. Tämä on mun mininörtteilyä.
- Valokuvien käsittely on kivaa. Siihen voisi panostaa enemmänkin. Köh, ensin voisi panostaa kyllä siihen, että ottaisi kuvat kameralla, eikä kännykällä.. :) Tässä voisikin olla kehityshaastetta itselle.
Tosi moni alkaa bloggaamaan tai tavoittelee bloggaamisellaan myös seuraavia asioita:
- lukijoiden määrä
- kommentit
- mainostulot
- ilmaislahjat
- pääsy jonnekin portaaliin
- yhteisöllisyys
Nämä eivät itselle kuitenkaan ole niin tärkeitä. On kiva, jos joku tuttu tai tuntematon tykkää, mutta panostaminen isosti lukijamäärän kasvattamiseen toisi väistämättä mukanaan asian kääntöpuolen, eli ne kakkakommentit. Olen vähän herkkä ihminen ja asetan (ihan) liikaa painoarvoa muiden mielipiteille (köh, kehityshaaste nr.2), joten mielenterveydelleni on parempi pitää tää touhu pienenä.
Raha ja lahjat toki kelpaa aina :D Joo, niitä tänne vaan!!
Yhteisöllisyydestä tykkään tietenkin ja onkin kiva, että mulla on samanhenkinen blogikaveri omassa mammaporukassa. Voitteko uskoa, että eilen samalla kellonlyömällä molemmat istuttiin kodeissamme suunnittelemassa ihan samanlaista blogiuudistusta, vaikka ei siitä sanallakaan oltu keskusteltu! Jään innolla odottamaan mitä uutta Minna keksii ;)
This too shall pass -tyyppisesti pakko myös todeta, että tämä on vain tämän hetken ajattelua ja tuntemuksia. Mistä minä tiedän, mitä on tulevaisuudessa. Maailma muuttuu, minä muutun. Onneksi on vapaus tehdä tästä blogiharrastuksesta aina juuri sen näköistä, joka itselle parhaiten sopii.
Näillä puheilla on tullut aika sanoa hyvästit rakkaalle aurinkoisia aamuja -blogille. Siirryn kirjoittamaan tätä hassunhöppänää live journalia osoitteeseen: www.thesearethedaysblogi.blogspot.com
Olen iloinen, jos siirryt mukaan tuonne uuteen. Otan myös vastaan kaikkea palautetta, jos joku vimpstaakkeli ei toimi tai muuten tulee ideoita mieleen. Blogin nimi muuten viittaa siihen biisiin, josta taannoin postasin ;)
Tervetuloa mukaan uuteen <3
Jokainen on varmaan törmännyt jossain muodossa pohdintaan siitä, että "äiti laittoi mut nettiin". Eli dilemma siitä, kun lapsen elämä avataan blogin myötä kaikille tarjolle. Itse olen ihmisenä tosi avoin ja minua ei haittaa, että kaikki tietää mun elämästä kaiken. Ei se nyt oikeasti edes niin kovin kiinnostava elämä ole :) Ihan sopivan tavallinen ja värikäs. Kuitenkaan en voi tehdä valintaa Nooan puolesta ja pikkujäbän yksityisyyttä suojellakseni haluan kääntää blogin kulmaa hieman. Kun tämä blogi on ollut odotus-, vauva- ja sitten taaperoblogi, tulee uusi blogi olemaan minun päiväkirjani. Tottakai Nooa on siinä suuressa roolissa, koska onhan tuon pikkuihmisen kasvu ja toilailu maailman hauskinta seurattavaa, mutta kuitenkin annan isomman tilan myös omille höpötyksille, enkä aio enää potea huonoa omaatuntoa siitä, kun kerron liikaa "omia asioita" Nooan blogissa :)
Listasin eilen vielä kertaalleen ajatuspohjaksi syitä, miksi ihmiset yleensä bloggaavat. Valitsin listasta ne, jotka osuvat itseen parhaiten ja aion ne myös tulevaisuudessa muistaa, etten liikaa sortuisi vertailemaan muihin tai tavoittelemaan jotain, mikä oikeasti ei ole sen arvoista.
- Bloggaaminen on itsensä toteuttamista siinä missä runojen kirjoittaminen, piirtäminen ja valokuvaus. Tää on mulle sopivin juttu, joka kivasti yhdistää visuaalisuuden ja tekstin.
- Tykkään pitää päiväkirjaa. Nuorena mulla oli jopa semmoinen ajatus, että jos en jotain kirjoittanut päiväkirjaan, sitä ei oikeasti ollut vielä tapahtunut. Hehe, taisin olla aikaani edellä tällaisessa "vasta some:ssa julkaistuna se on virallista" -ajattelussani :)
- Nooan kuulumisia ja kuvia on hauska välittää Joensuun läheisille. Toki tämä aspekti nyt vähän "kärsii" tässä muutoksessa, joten SAATTE LUVAN ALKAA SOITELLA USEAMMIN :P
- Olen kaukana mistään ohjelmointimimmistä, mutta tykkään väkertää blogialustan kanssa ja tuunata ja puunata erilaisia elementtejä. Tämä on mun mininörtteilyä.
- Valokuvien käsittely on kivaa. Siihen voisi panostaa enemmänkin. Köh, ensin voisi panostaa kyllä siihen, että ottaisi kuvat kameralla, eikä kännykällä.. :) Tässä voisikin olla kehityshaastetta itselle.
Tosi moni alkaa bloggaamaan tai tavoittelee bloggaamisellaan myös seuraavia asioita:
- lukijoiden määrä
- kommentit
- mainostulot
- ilmaislahjat
- pääsy jonnekin portaaliin
- yhteisöllisyys
Nämä eivät itselle kuitenkaan ole niin tärkeitä. On kiva, jos joku tuttu tai tuntematon tykkää, mutta panostaminen isosti lukijamäärän kasvattamiseen toisi väistämättä mukanaan asian kääntöpuolen, eli ne kakkakommentit. Olen vähän herkkä ihminen ja asetan (ihan) liikaa painoarvoa muiden mielipiteille (köh, kehityshaaste nr.2), joten mielenterveydelleni on parempi pitää tää touhu pienenä.
Raha ja lahjat toki kelpaa aina :D Joo, niitä tänne vaan!!
Yhteisöllisyydestä tykkään tietenkin ja onkin kiva, että mulla on samanhenkinen blogikaveri omassa mammaporukassa. Voitteko uskoa, että eilen samalla kellonlyömällä molemmat istuttiin kodeissamme suunnittelemassa ihan samanlaista blogiuudistusta, vaikka ei siitä sanallakaan oltu keskusteltu! Jään innolla odottamaan mitä uutta Minna keksii ;)
This too shall pass -tyyppisesti pakko myös todeta, että tämä on vain tämän hetken ajattelua ja tuntemuksia. Mistä minä tiedän, mitä on tulevaisuudessa. Maailma muuttuu, minä muutun. Onneksi on vapaus tehdä tästä blogiharrastuksesta aina juuri sen näköistä, joka itselle parhaiten sopii.
Näillä puheilla on tullut aika sanoa hyvästit rakkaalle aurinkoisia aamuja -blogille. Siirryn kirjoittamaan tätä hassunhöppänää live journalia osoitteeseen: www.thesearethedaysblogi.blogspot.com
Olen iloinen, jos siirryt mukaan tuonne uuteen. Otan myös vastaan kaikkea palautetta, jos joku vimpstaakkeli ei toimi tai muuten tulee ideoita mieleen. Blogin nimi muuten viittaa siihen biisiin, josta taannoin postasin ;)
Tervetuloa mukaan uuteen <3
lauantai 7. maaliskuuta 2015
"Stockholm Stockholm stad i världen.."
Kuka vielä muistaa tuon biisin? No siitä on kuulkaa ihan tehty uusi versiokin, jota soitetaan muunmuassa bodypump-tunnillani :)
Kukkaruukusta aiheeseen, palasin juuri minireissulta Tukholmaan ja jösses tämä olohuone keinuu! Yöllä heräsin (no, sen mitä käytävän teinimeteliltä nukuttua sai) siihen, kun valun vuorotellen sängyssä jalkopäähän ja päätyyn. Okei, en nyt IHAN, mutta melkein. Välillä tähän yhdistyi kevyet humpsautukset, kun keulan hyttini kohosi yyyylöööös ja aaaalaaaas. Tutisevin sormin koetin pätkivästä netistä katsoa tietoa ja sen verran minulle selveni, että illalla on annettu varoitus kovasta tuulesta. Jaiks. Ensi kerran nousen laivaan vaan, jos kapteeni vannoo, ettei lainekaan liplata.
No niin, siihen alkuun kun tuli listattua reissun hermot-menee-osio, niin voidaankin keskittyä mukaviin asioihin!
Oli tosi kiva päästä puhumaan ruotsia. Jostain syystä vaan olen aina hirveästi tykännyt ruotsinkielestä. Mukava oli myös viettää omaa aikaa ja huomata, että kyllähän niitä poikia tuli aikamoinen ikävä. Ihan eri tavalla, kuin ennen parin päivän erossa olon aikana.
Tupsuja!! Toffsar! Maria Montazami <3 <3 <3
Hei terve tuolle salaatin koolle! Katsokaa nyt, kuinka pieneltä mun silmälasit näyttää :D Olenkohan muuten maailman ainoa ihminen, joka lähes aina syödessään riisuu silmälasit?
Juuri ennen bussiin hyppäämistä pari todistusaineistofotoa siitä, että ihan oikeesti olin Tukholmassa, enkä Jumbossa.
Huvittaako ja kiinnostaako ketään muuta nämä brändit, jotka hassusti vaihtavat nimeään, kun matkustaa eri maahan? Siis esimerkiksi tuttu hiustuote Elvital on lähes kaikissa muissa maissa Elseve. No mut hei, olihan tää Panodil nyt sit kans vähän hauska :D Ja myös hauska huomio, että Ruotsissa näköjään perus apteekkikama on kassalla tarjolla entiseen tupakkahylly-tyyliin ja K18.
Lähes kuuden tunnin kävelyn jälkeen laivalla ei olisi voinut olla mitään parempaa, kuin visiitti sinne kylpyläosastolle. Aijai! Kyllä oli yhdeksän euron väärti! Lillua siellä lämpimissä porekylvyissä ja käydä höyrysaunassa hikoilemassa. Sen jälkeen vähän eväitä hytissä ja pakkohan oli vielä vääntäytyä katsomaan illan tanssishow. Ei, en jaksanut tuonakaan iltana sinne midnight-showhun asti, mutta sentään näin tämän ysin version.
Scandinavian Dancers veti oikein mainiosti ja voi että mitä muistoja tulvikaan mieleen. Viimeksi olen näitä esityksiä katsonut noin 15 vuoden ikäisenä ja ihaillut ja haaveillut, että itsekin joskus pääsisin tekemään tanssikeikkoja. Niin sitä vaan toiveet toteutuu :) Itseasiassa, meidän Jyväskylän ryhmälle joskus tarjottiinkin jotain laivakeikkaa, mutta en muista miksi se silloin jäi. Tosin, ei me kyllä (kaikella rakkaudella) ihan näin hyviä edes oltu :D
Viimeisenä muotikatsaus. Tukholman kevätmuoti masensi. Missä kaikki värit? Missä kaikki kevään ilo ja auringonpaiste?! Kaupat oli täynnä nuhjuisia ei-minkään-värisiä vaatteita ja tummaa ja ihan kuin syksyä! En löytänyt yhtään mitään ostettavaa. Sen sijaan, Snöllä oli siellä myynnissä aivan ihania punakultaisia sormuksia ja sieltä ostin kaverin tälle vihkisormukselle. Kiva välillä pitää kahta sormusta :) Lisäksi löysin River Islandilta täydelliset aurinkolasit. Siinäpä olivat ostokset!
Sellainen oli minun pieni reissu. Nyt takaisin kotona ja pohdin täällä kovasti pientä uudistusta blogin pitämisen suhteen. Tuntuu, että suht selvät sävelet on jo muotoutuneet, mutta annan vielä hetken hautua ja kerron sitten enemmän.
Pus å kram!
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Siivouspäivä
Matosta se lähti. Olin totaalisen tympääntynyt tuohon meidän vanhaan, ah-niin-mukavaan mutta AARRGGHH-niin-epäkäytännölliseen pitkäkarvaiseen mattoon. Siinä ei pysty ajamaan leikkiautoilla, siinä ei voi rakentaa legoja, sen yli ei voi ajaa työntökärryillä.. sitä on mah-do-ton saada imurilla puhtaaksi ja ulos sitä ei jaksa kantaa kahdeksan muuttomiestäkään. Aamulla nopea tsekkaus netistä ja pikainen kurvaaminen pariin huonekaluliikkeeseen. Kotiin palattiin mukanamme tämä 30% alennuksella hankittu ihana raitakaveri.
Eihän uutta mattoa voi laittaa lattialle ellei ole kunnolla siivottu, joten ilta mummin/äitin ja Nooan kanssa käytettiinkin hiki hatussa siivoamiseen. No, mitä tykkäätte, näkyykö puurtamisen jälki? :)
Älä kiinnitä huomiota ryppyiseen pöytäliinaan.. ei Nooan kanssa vaan voi silittää mitään. Niin, äläkä noihin ruuan muruihin pöydän alla. Huomaa sen sijaan vaikka vihdoin ja viimein maalattu syöttötuoli sekä mummin tuomat ihanat tulppaanit <3
Käytiin tänään tuohon viereen avatussa Lanttilan kirpputorilla, mutta eipä sieltä oikein löytynyt mitään. Aika nuhjuista oli tarjonta ja väsynyt Nooa sekä niin ahdasta, ettei rattaiden kanssa oikein mahtunut olemaan. Pikalöytönä kuitenkin kahdella eurolla tuo Brion vedettävä kirahvi. meillä alkaa olla pian koko sarja kasassa :)
Nyt Nooa nukkuu uniaan. Väsynyt höpsö kun herää jo kuudelta!! Iltapäivällä lähdetään sitten saattelemaan mummi takaisin lentokentälle. On ollut mahtavaa, kun Nooa on ollut niin mummin poika ja selvästi tykkää ihan kamalasti olla yhdessä. Onneksi jo parin viikon päästä nähdään uudelleen ja sitten pitääkin suunnitella tähän keväälle joku Joensuun pyörähdys, että päästään näkemään ne minun mummi ja ukkikin.
Huomenna pääsee töihin!! Aijai kyllä maistuu, kun tässä on keskiviikosta asti ahertanut vaan tässä äitiroolissa :)
Eihän uutta mattoa voi laittaa lattialle ellei ole kunnolla siivottu, joten ilta mummin/äitin ja Nooan kanssa käytettiinkin hiki hatussa siivoamiseen. No, mitä tykkäätte, näkyykö puurtamisen jälki? :)
Älä kiinnitä huomiota ryppyiseen pöytäliinaan.. ei Nooan kanssa vaan voi silittää mitään. Niin, äläkä noihin ruuan muruihin pöydän alla. Huomaa sen sijaan vaikka vihdoin ja viimein maalattu syöttötuoli sekä mummin tuomat ihanat tulppaanit <3
Käytiin tänään tuohon viereen avatussa Lanttilan kirpputorilla, mutta eipä sieltä oikein löytynyt mitään. Aika nuhjuista oli tarjonta ja väsynyt Nooa sekä niin ahdasta, ettei rattaiden kanssa oikein mahtunut olemaan. Pikalöytönä kuitenkin kahdella eurolla tuo Brion vedettävä kirahvi. meillä alkaa olla pian koko sarja kasassa :)
Nyt Nooa nukkuu uniaan. Väsynyt höpsö kun herää jo kuudelta!! Iltapäivällä lähdetään sitten saattelemaan mummi takaisin lentokentälle. On ollut mahtavaa, kun Nooa on ollut niin mummin poika ja selvästi tykkää ihan kamalasti olla yhdessä. Onneksi jo parin viikon päästä nähdään uudelleen ja sitten pitääkin suunnitella tähän keväälle joku Joensuun pyörähdys, että päästään näkemään ne minun mummi ja ukkikin.
Huomenna pääsee töihin!! Aijai kyllä maistuu, kun tässä on keskiviikosta asti ahertanut vaan tässä äitiroolissa :)
perjantai 27. helmikuuta 2015
Vauvakutsuja ja vatsapöpöjä
Eilen oli hyvin kaksijakoinen päivä. Aamupäivällä meillä oli maailman mukavinta aikaa, kun saatiin pidettyä yllätys vauvakutsut yhdelle meidän mammaporukan äideistä. On se vaan hurjaa, että sieltä on ihan lähiviikkoina jo tulossa toinen vauva! Lisänä saatiin kylään vielä Katja lastensa kanssa, ja hän teki upeita kampauksia meidän mammoille. (tsekkaa Katjan instagram @365goodhairdays) Talossa oli paikalla seitsemän alle kolmivuotiasta plus kaksi masuvauvaa :) Niin oli mukavaa että!
No, mitäs sitten kävikään.. Ihan aamulla mulla oli jo hetken aikaa outo olo mahassa, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, kun stressasin niin paljon Nooan neuvolan painokontrollia enkä saanut aamupalaakaan ennen sitä syötyä. Siinä sitten aamupäivä meni vilskeessä ja vasta kun sain Nooan unille, alkoi oma olo tuntua ihan hetkessä tosi oudolta. Yököttävä olo, maha kipeä, päänsärky.. hetkisessä oli kippurassa sängyssä kahden peiton alla, koska paleli niin paljon. Tässä kohdassa kun tiesin, että Juhiksella ei ole mitään mahdollisuuksia tulla kesken päivän kotiin, niin ei paljon naurattanut. Luojan kiitos Nooa päätti nukkua lähes kolme tuntia päiväunia!
En kyllä toivo toista tuommoista iltapäivää/iltaa. Tosi huono olo oli itsellä ja Nooan kanssa jaksaminen ihan minimissä. Illalla täällä odottikin Juhista sitten kaksi hermoromahduksen partaalla taiteilevaa perheenjäsentä. 10 tunnin yöunet onneksi pelasti paljon ja tämä päivä on jo mennyt paremmin. Vähän heikolla ololla tosin. Aamulla saatiin onneksi mummi tänne pitkästä aikaa kylään. Nooan vierastaminenkin on jouluun nähden paljon vähäisempää ja mummi onkin taikonut Nooasta esiin niin unelmien pikku hurmurin, että olen tänään monta kertaa miettinyt, että kuka tuo poika oikein on?! :)
Nyt taidan vetäytyä itse lepäilemään vielä tätä oloa paremmaksi. Huomenna taas odottaa tuhannet touhut! Kuvassa mummilta lahjaksi saatu lego-ambulanssi, joka on ollut tänään aivan megasuosikki :)
No, mitäs sitten kävikään.. Ihan aamulla mulla oli jo hetken aikaa outo olo mahassa, mutta ajattelin sen johtuvan vain siitä, kun stressasin niin paljon Nooan neuvolan painokontrollia enkä saanut aamupalaakaan ennen sitä syötyä. Siinä sitten aamupäivä meni vilskeessä ja vasta kun sain Nooan unille, alkoi oma olo tuntua ihan hetkessä tosi oudolta. Yököttävä olo, maha kipeä, päänsärky.. hetkisessä oli kippurassa sängyssä kahden peiton alla, koska paleli niin paljon. Tässä kohdassa kun tiesin, että Juhiksella ei ole mitään mahdollisuuksia tulla kesken päivän kotiin, niin ei paljon naurattanut. Luojan kiitos Nooa päätti nukkua lähes kolme tuntia päiväunia!
En kyllä toivo toista tuommoista iltapäivää/iltaa. Tosi huono olo oli itsellä ja Nooan kanssa jaksaminen ihan minimissä. Illalla täällä odottikin Juhista sitten kaksi hermoromahduksen partaalla taiteilevaa perheenjäsentä. 10 tunnin yöunet onneksi pelasti paljon ja tämä päivä on jo mennyt paremmin. Vähän heikolla ololla tosin. Aamulla saatiin onneksi mummi tänne pitkästä aikaa kylään. Nooan vierastaminenkin on jouluun nähden paljon vähäisempää ja mummi onkin taikonut Nooasta esiin niin unelmien pikku hurmurin, että olen tänään monta kertaa miettinyt, että kuka tuo poika oikein on?! :)
Nyt taidan vetäytyä itse lepäilemään vielä tätä oloa paremmaksi. Huomenna taas odottaa tuhannet touhut! Kuvassa mummilta lahjaksi saatu lego-ambulanssi, joka on ollut tänään aivan megasuosikki :)
maanantai 23. helmikuuta 2015
Suloinen sunnuntai
Selasin puhelimesta viimepäivien kuvia ja sen mukaan mä oon ainakin syönyt :) Eilen vietin super mukavan minäminäminä-päivän. Aamulla säntäsin heti yhdeksän jälkeen jäähalliin kirpparille ja pojat miten hyviä löytöjä taaskin tein! Neuletakki ja kesämekko; 5 euroa. Kaksi paitaa, toinen euron ja toinen kaksi. Lisäksi mustavalkoraidallinen tuubitoppi (oi tule jo kesä tule) 50 senttiä.
Kirppaririemuttelun jälkeen suuntasin JÄÄTÄVÄSSÄ kelissä Tin Tin Tangoon brunssille Elinan kanssa. Siis sää oli kamala (aste lämmintä, maailmanlopun tuuli sekä piiskaava vesisade), MUTTA se mikä oli kamalinta, oli mun pukeutuminen. En tiedä mitä aamulla ajattelin (varmaankin vain autokyytiä sinne suuntaan), kun lähdin liikkelle ohuessa kevättakissa, converseissa ja ilman mitään säärystimiä tai ulkohousuja. Jösses olin JÄÄSSÄ.
Pari tuntia ihanaa rauhaisaa höpöttelyä ja sata santsikuppia teetä sekä kahvia lämmitti kuitenkin mukavasti. Tarkoitukseni oli lähteä vielä käymään toisella kirpparilla, mutta koska sinne olisi ollut jonkinverran matkaa ja olin pukeutunut kuin pissis pakkaseen, totesin parhaaksi suunnistaa suorinta tietä kotiin.
Sunnuntailystithän eivät tähän loppuneet, vaan illalla lähdimme Katjan kanssa leffaan! On niin harvoin, kun pääsemme näkemään ilman lapsia, että aika meni kuin siivillä ja höpötyksestä ei jäänyt missään välissä vajaaksi. Käytiin kaffella siinä leffan alkua odotellessa ja voin lämpimästi suositella tuota Coffee Housen hunaja-kaneli-cappucinoa. Nam!
Tänään onkin semmoinen päivä, että tasan kaksi vuotta sitten oli aika jännä päivä :) Mentiin silloin nimittäin naimisiin. Nooa oli mukana masussa noin kahden kuukauden ikäisenä masuvauvana. Tänään käytiin yhdessä lounaalla sekä jälkkärikahveilla - siinä oli meidän päivän juhlistaminen. Ja kerrankin MINÄ olin hommannut pienen lahjan ja mies ei! Se on kuulkaa harvinaisuus, kun meidän perheessä käy näin päin, joten hykertelin tyytyväisenä. Käytiin syömässä Töölöntorille avatussa Limetreessa, joka oli tosi hyvä thai-malesia-buffa. Monesti jos tarjolla on sekä sushia, että pad thaita että sitä sun tätä sun tätä, laatu kärsii, mutta nyt kyllä tämä paikka sai todella hyvät pisteet. Nam!
Tänään kun kävin Nooan päiväkodista, kuulin jotain mitä en halunnut kuulla. Ryhmässä kuulema jyllää vatsatauti. Voi yök. Kirjaimellisesti. Ja kuten sanottu, tämä viikko on semmoinen, kun ihan oikeasti kaikki saisi säilyä terveinä! Sormet ja varpaat ristiin siis, että meillä käy tuuri ja Nooa väistää tän pöpön. Lisäksi siellä on molemmat Nooan tykkäämät hoitajat tällä hetkellä sairaina (taas!! miks?? ei päiväkodin tädit saa sairastaa!!), joten varmaankin sitä protestoi meidän pieni mies, koska semmoista kiukkua ja syömättömyyttä oli alkuilta :(
Nyt taitaa tämäkin täti pian simahtaa.. öitä jokaiselle ja ne peukut ja varpaat kohti kattoa!
Kirppaririemuttelun jälkeen suuntasin JÄÄTÄVÄSSÄ kelissä Tin Tin Tangoon brunssille Elinan kanssa. Siis sää oli kamala (aste lämmintä, maailmanlopun tuuli sekä piiskaava vesisade), MUTTA se mikä oli kamalinta, oli mun pukeutuminen. En tiedä mitä aamulla ajattelin (varmaankin vain autokyytiä sinne suuntaan), kun lähdin liikkelle ohuessa kevättakissa, converseissa ja ilman mitään säärystimiä tai ulkohousuja. Jösses olin JÄÄSSÄ.
Pari tuntia ihanaa rauhaisaa höpöttelyä ja sata santsikuppia teetä sekä kahvia lämmitti kuitenkin mukavasti. Tarkoitukseni oli lähteä vielä käymään toisella kirpparilla, mutta koska sinne olisi ollut jonkinverran matkaa ja olin pukeutunut kuin pissis pakkaseen, totesin parhaaksi suunnistaa suorinta tietä kotiin.
Sunnuntailystithän eivät tähän loppuneet, vaan illalla lähdimme Katjan kanssa leffaan! On niin harvoin, kun pääsemme näkemään ilman lapsia, että aika meni kuin siivillä ja höpötyksestä ei jäänyt missään välissä vajaaksi. Käytiin kaffella siinä leffan alkua odotellessa ja voin lämpimästi suositella tuota Coffee Housen hunaja-kaneli-cappucinoa. Nam!
Tänään onkin semmoinen päivä, että tasan kaksi vuotta sitten oli aika jännä päivä :) Mentiin silloin nimittäin naimisiin. Nooa oli mukana masussa noin kahden kuukauden ikäisenä masuvauvana. Tänään käytiin yhdessä lounaalla sekä jälkkärikahveilla - siinä oli meidän päivän juhlistaminen. Ja kerrankin MINÄ olin hommannut pienen lahjan ja mies ei! Se on kuulkaa harvinaisuus, kun meidän perheessä käy näin päin, joten hykertelin tyytyväisenä. Käytiin syömässä Töölöntorille avatussa Limetreessa, joka oli tosi hyvä thai-malesia-buffa. Monesti jos tarjolla on sekä sushia, että pad thaita että sitä sun tätä sun tätä, laatu kärsii, mutta nyt kyllä tämä paikka sai todella hyvät pisteet. Nam!
Tänään kun kävin Nooan päiväkodista, kuulin jotain mitä en halunnut kuulla. Ryhmässä kuulema jyllää vatsatauti. Voi yök. Kirjaimellisesti. Ja kuten sanottu, tämä viikko on semmoinen, kun ihan oikeasti kaikki saisi säilyä terveinä! Sormet ja varpaat ristiin siis, että meillä käy tuuri ja Nooa väistää tän pöpön. Lisäksi siellä on molemmat Nooan tykkäämät hoitajat tällä hetkellä sairaina (taas!! miks?? ei päiväkodin tädit saa sairastaa!!), joten varmaankin sitä protestoi meidän pieni mies, koska semmoista kiukkua ja syömättömyyttä oli alkuilta :(
Nyt taitaa tämäkin täti pian simahtaa.. öitä jokaiselle ja ne peukut ja varpaat kohti kattoa!
lauantai 21. helmikuuta 2015
SoMe-pohdintaa ja ihan perinteistä sosiaalisuutta
Käytiin eilen hyvä keskustelu ystävän kanssa sosiaalisen median maailmasta ja siitä, miten tykkäämiset ja kommentit nykyisin määrittävät niin helposti itsellä olevaa tunnetta siitä, mitä tekee - kuten bloggaaminen tai instagramtili tai facebook. Luin eräältä seuraamaltani instagram-tililtä avautumispohdinnan siitä, kuinka on sovellus, jolla voi seurata, että kuka sinua siellä seuraa; kuka tulee uutena ja kuka lähtee pois. Tämä kyseinen henkilö pohti harmissaan sitä, kuinka 10 uutta seuraajaa ei korvaa niitä yhtä tai kahta pois lähtenyttä. Varsinkin, jos ne poislähteneet ovat ystäviä.
Huokasin tuohon postaukseen mukaviisaana, että "voi huh on sulla nainen ongelmat, tää on INSTAGRAM, ei todellinen elämä". Kun kuitenkin samaan aikaan meinasin itse pudota tuohon samaan kuoppaan. Harmittelin useana iltana putkeen, että miks kukaan ei kommentoi mun blogia. Kukaan ei lue sitä. Pitäisköhän mun lopettaa sen kirjoittaminen.
Niin sitä vaan helposti unohtuu, että perimmäinen tarkoitus tällä on päästä itse purkamaan omia ajatuksia, kirjoittaa muistiin tapahtuneita asioita ja seurata tällaisessa muodossa Nooan kasvua ja kehitystä. Sekä välittää kuvia ja kuulumisia erityisesti sinne Joensuun suuntaan <3 Se, että itse olen hanakka kommentoimaan blogikirjoituksia, ei tarkoita, että voin vaatia samaa muilta. Näin, aihe käsitelty, moving on :)
Työviikko taputeltiin taas keskiviikkona pakettiin. Sen jälkeen onkin menoa ja sosiaalisuutta riittänyt, mikä tekee minut kovin iloiseksi ja saa päivät kulumaan mukavammin. Ja mitä nyt pystyn poikaani lukemaan, samasta puusta on hänetkin veistetty. Torstaina nähtiin aamupäivällä paria mammakaveria ja heidän uskomattoman puheliaita yksivuotiaita! Ihan ihme, miten joillain puheen kehitys etenee niin vauhdilla!
Illalla mentiin ystävälle kylään, jossa meitä odotti a) yksi kolmivuotias uhmaikäinen söpöliini ja 8kk maailman iisein vauvelipikkuveli b) yksi ystävä lisää ja c) ihan tajuttoman hyvää ruokaa. Tarjolla oli green currya jälkkäri macaron-leivosten kera. Lapsille oli tehtynä kanaa ja nuudelia, joka maistui Nooalle niin hyvin, että jouduin hakemaan kattilasta VIIDESTI lisää :D
Eilen aamulla käytiin viemässä Juhis töihin, jotta saatiin auto päiväksi käyttöön. Mukava oli käydä studiolla pyörähtämässä - telkkarin tekemisessä on aina oma viehätyksensä, vaikka glamour on kyllä oman edellisen työn ja Juhiksen työn seuraamisen myötä aika tehokkaasti karissut :) Päiväunien jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espooseen ihanan Katjan hoiviin illaksi. Aika lensi siivillä paimentaen lapsia ja ruokaa laittaen. Kello oli jo seitsemän, kun lähdettiin kotiin ja siinä olikin haastetta kerrakseen pitää Nooa hereillä paluumatkan ajan :D Pistin radiosta reggaetonia astetta lujempaa, laulelin mukana, kyselin mitä eri eläimet sanoo ja pidin autossa sisävalon päällä :) Päästiin perille ja iltakylvyn jälkeen uni tulikin salamana.
Koko ajan tarkkailen vähän tässä myös Nooan vointia, koska nenä on pari päivää hieman vuotanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut kuumetta eikä muita oireita, joten toivotaan, että selvitään pienellä nuhalla. Ensiviikolla nimittäin ei kummallakaan vanhemmista olisi oikein mitkään varaa kotipäiviin...
Tänään lähdetään iltapäivällä käymään Jumbon sisäleikkipaikalla, jonne tulee entinen työkaverini kahden lapsensa kanssa. Ulkona keli on niin kertakaikkiaan kamala, että onneksi on näitä sisävaihtoehtoja!
Huokasin tuohon postaukseen mukaviisaana, että "voi huh on sulla nainen ongelmat, tää on INSTAGRAM, ei todellinen elämä". Kun kuitenkin samaan aikaan meinasin itse pudota tuohon samaan kuoppaan. Harmittelin useana iltana putkeen, että miks kukaan ei kommentoi mun blogia. Kukaan ei lue sitä. Pitäisköhän mun lopettaa sen kirjoittaminen.
Niin sitä vaan helposti unohtuu, että perimmäinen tarkoitus tällä on päästä itse purkamaan omia ajatuksia, kirjoittaa muistiin tapahtuneita asioita ja seurata tällaisessa muodossa Nooan kasvua ja kehitystä. Sekä välittää kuvia ja kuulumisia erityisesti sinne Joensuun suuntaan <3 Se, että itse olen hanakka kommentoimaan blogikirjoituksia, ei tarkoita, että voin vaatia samaa muilta. Näin, aihe käsitelty, moving on :)
Työviikko taputeltiin taas keskiviikkona pakettiin. Sen jälkeen onkin menoa ja sosiaalisuutta riittänyt, mikä tekee minut kovin iloiseksi ja saa päivät kulumaan mukavammin. Ja mitä nyt pystyn poikaani lukemaan, samasta puusta on hänetkin veistetty. Torstaina nähtiin aamupäivällä paria mammakaveria ja heidän uskomattoman puheliaita yksivuotiaita! Ihan ihme, miten joillain puheen kehitys etenee niin vauhdilla!
Illalla mentiin ystävälle kylään, jossa meitä odotti a) yksi kolmivuotias uhmaikäinen söpöliini ja 8kk maailman iisein vauvelipikkuveli b) yksi ystävä lisää ja c) ihan tajuttoman hyvää ruokaa. Tarjolla oli green currya jälkkäri macaron-leivosten kera. Lapsille oli tehtynä kanaa ja nuudelia, joka maistui Nooalle niin hyvin, että jouduin hakemaan kattilasta VIIDESTI lisää :D
Eilen aamulla käytiin viemässä Juhis töihin, jotta saatiin auto päiväksi käyttöön. Mukava oli käydä studiolla pyörähtämässä - telkkarin tekemisessä on aina oma viehätyksensä, vaikka glamour on kyllä oman edellisen työn ja Juhiksen työn seuraamisen myötä aika tehokkaasti karissut :) Päiväunien jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espooseen ihanan Katjan hoiviin illaksi. Aika lensi siivillä paimentaen lapsia ja ruokaa laittaen. Kello oli jo seitsemän, kun lähdettiin kotiin ja siinä olikin haastetta kerrakseen pitää Nooa hereillä paluumatkan ajan :D Pistin radiosta reggaetonia astetta lujempaa, laulelin mukana, kyselin mitä eri eläimet sanoo ja pidin autossa sisävalon päällä :) Päästiin perille ja iltakylvyn jälkeen uni tulikin salamana.
Koko ajan tarkkailen vähän tässä myös Nooan vointia, koska nenä on pari päivää hieman vuotanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole ollut kuumetta eikä muita oireita, joten toivotaan, että selvitään pienellä nuhalla. Ensiviikolla nimittäin ei kummallakaan vanhemmista olisi oikein mitkään varaa kotipäiviin...
Tänään lähdetään iltapäivällä käymään Jumbon sisäleikkipaikalla, jonne tulee entinen työkaverini kahden lapsensa kanssa. Ulkona keli on niin kertakaikkiaan kamala, että onneksi on näitä sisävaihtoehtoja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)