sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Minun synnytystarinani

Pienen pojan tie tähän maailmaan oli pitkä. Näin viikko jälkeenpäin ajateltuna, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jokainen kipu ja kyynel oli sen arvoista.

Torstai 3.10. toi tullessaan aina vaan kipemmän olon ja seuraavan yön valvottuani olin aamulla kohtuullisen kypsä koko hommaan. Itkun sekaisena lähdimme aamulla Kättärille ja mun vaihtoehdot oli tyyliin "nyt vahvoja lääkkeitä kehiin tai mä hyppään parvekkeelta". Sain vahvemman kipupiikin, jonka ansiosta nukuin pari tuntia. Se toi aika paljon voimia lisää jaksaa tuleva.

Sain perjantaina puolen päivän aikaan jäädä osastolle ja olin siihen ihan tyytyväinen. Olisipa ainakin lääkkeet ja apu lähellä. Illalla viiden aikaan supistukset alkoivat tulla kipeinä, kolmen minuutin välein ja kuuden aikaan supisti jo enemmän kuin ei. Jos sen niin voi sanoa :) Myös kipu oli tosi kova. Panadolit auttoi yhtä paljon kuin viinirypäleet ja niin kuumaa suihkua ei olekaan, mikä olisi auttanut.

Vihdoin, monen pyynnön (ja lopulta vaatimuksen) jälkeen kätilö tuli puoli kahdeksan katsomaan mua ja oi sitä iloa mikä syntyi, kun kuulin, että vihdoin ollaan viisi senttiä auki! Hetkeksi jopa kaikki kipu hävisi. Tai no, ehkä ei ihan hävinnyt, mutta olin niin innoissani, että vihdoin tapahtuu, nyt se vauva syntyy, nyt tämä on menoa!

Mut kuljetettiin pikapikaa synnytyssaliin, jonne mulle oli jo valmiiksi tilattu epiduraali. Taisivat tajuta viimein, että olen aika kipeä ja kiukkuinen. Epiduraali toimi kuin sulkaajätski ja auringonpaiste, ihan taivas! Makoilin siinä synnytyssalissa neljä tuntia odotellen loppuja senttejä. Kuunneltiin Juhiksen kanssa hyvää musaa ja juttelin tyhmiä kätilöiden kanssa. Myös ilokaasua otin hippusen ennenkuin epiduraali alkoi vaikuttaa ja siinä annosten lisäämisen välissä. En olekaan aikoihin ollut edes hiprakassa, joten oli hauska muistaa miltä se tuntuu :)

Hieman puolen yön jälkeen sain luvan alkaa ponnistamaan. Olihan se ponnistusvaihe hurja ja kipeäkin myös, mutta se kipu oli niin paljon helpompi kestää, koska tiesi, että pian vauva ihan oikeasti syntyy ja toisaalta sai tehdä fyysistä työtä ja purkaa kaikki aggressiot siihen. Enpä ollut etukäteen myöskään uskonut, että tulen karjumaan siihen malliin :) Pieni leijonaemo sisälläni taisi ottaa vallan.

Kello 00:52, lauantaina 5. lokakuuta Nooa näki ensimmäistä kertaa tämän maailman ja en voinut uskoa silmiäni, kun poika nostettiin rinnalleni ihmeteltäväksi <3 Painoa 3635g ja pituutta 51cm. Apgar-pisteet 9. Äiti kursittiin kokoon, meille tarjoiltiin herkullista yöpalaa ja neljän aikaan pääsimme vihdoin perhehuoneeseen lepäämään. Tai no, siinä piti ensin opetella imetystä ja kaikkea sellaista, jonka olisin siinä väsymyksen tilassa kyllä mielelläni jättänyt myöhempään. Onneksi Juhis piti vauvasta huolta aamuyön tunnit ja äiti sai ottaa unet.

Papereihin kirjattiin synnytyksen kestoksi 12 tuntia, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa synnyttäneeni sen 78 tuntia. Kaikista rankinta oli ne kolme vuorokautta supistuksia. Kipu oli pahin siinä ennen synnytyssaliin pääsyä. Parasta oli epiduraali, mukavat kätilöt, rakkaan aviomieheni tuki ja kannustus - sekä sanomatta selvää, pieni rakas Nooa, joka tuli ja teki meistä ihan oikean perheen. Olemme korviamme myöten rakastuneita sinuun, pieni nöpönenä.

Kiitos matkaseurasta, tämä odotusaika on nyt ohi ja keskityn tällä hetkellä täydellä sydämellä opettelemaan tätä ihmeellistä vauvaperheen arkea. 

Nooa, neljän päivän ikäisenä




3 kommenttia:

  1. Halit koko perheelle <3 Oli ihana seurata raskautta ja synnytystä tätäkin kautta ;)
    -Sini

    VastaaPoista
  2. Hei! Toivottavasti kaikki on sujunut pikkuisen kanssa hyvin! Pidätkö vielä blogia vauva-arjesta vai lopetitko tähän synnytystarinaan? :-) olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu.

    VastaaPoista
  3. Hei!!
    Apua, nyt huomaan tänne tulleen kommentin! Ja kuinka ollakaan - palasin blogin pitämisen pariin! Taaskin lähinnä päiväkirjamielessä, kun olen niin huono kirjoittamaan muuten. Mutta toki tätä saa kuka tahansa seurata, jos meidän touhut kiinnostaa :)

    VastaaPoista