sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Blogi muuttaa

Laitoin aurinkoisia aamuja -blogin pystyyn keväällä 2013 kun odotin Nooaa. Ensin tarkoitus oli olla vain odotusajan blogi, mutta olihan tämän mukavan harrastuksen pariin palattava takaisin kun pahin rytäkkä (vauva tulee taloon) oli laantunut. Tällä blogilla on muutamia lukijoita, suurin osa kavereita ja kiva ollut bongata joku "tuntematonkin" kommenteista.


Jokainen on varmaan törmännyt jossain muodossa pohdintaan siitä, että "äiti laittoi mut nettiin". Eli dilemma siitä, kun lapsen elämä avataan blogin myötä kaikille tarjolle. Itse olen ihmisenä tosi avoin ja minua ei haittaa, että kaikki tietää mun elämästä kaiken. Ei se nyt oikeasti edes niin kovin kiinnostava elämä ole :) Ihan sopivan tavallinen ja värikäs. Kuitenkaan en voi tehdä valintaa Nooan puolesta ja pikkujäbän yksityisyyttä suojellakseni haluan kääntää blogin kulmaa hieman. Kun tämä blogi on ollut odotus-, vauva- ja sitten taaperoblogi, tulee uusi blogi olemaan minun päiväkirjani. Tottakai Nooa on siinä suuressa roolissa, koska onhan tuon pikkuihmisen kasvu ja toilailu maailman hauskinta seurattavaa, mutta kuitenkin annan isomman tilan myös omille höpötyksille, enkä aio enää potea huonoa omaatuntoa siitä, kun kerron liikaa "omia asioita" Nooan blogissa :)

Listasin eilen vielä kertaalleen ajatuspohjaksi syitä, miksi ihmiset yleensä bloggaavat. Valitsin listasta ne, jotka osuvat itseen parhaiten ja aion ne myös tulevaisuudessa muistaa, etten liikaa sortuisi vertailemaan muihin tai tavoittelemaan jotain, mikä oikeasti ei ole sen arvoista.

- Bloggaaminen on itsensä toteuttamista siinä missä runojen kirjoittaminen, piirtäminen ja valokuvaus. Tää on mulle sopivin juttu, joka kivasti yhdistää visuaalisuuden ja tekstin.
- Tykkään pitää päiväkirjaa. Nuorena mulla oli jopa semmoinen ajatus, että jos en jotain kirjoittanut päiväkirjaan, sitä ei oikeasti ollut vielä tapahtunut. Hehe, taisin olla aikaani edellä tällaisessa "vasta some:ssa julkaistuna se on virallista" -ajattelussani :)
- Nooan kuulumisia ja kuvia on hauska välittää Joensuun läheisille. Toki tämä aspekti nyt vähän "kärsii" tässä muutoksessa, joten SAATTE LUVAN ALKAA SOITELLA USEAMMIN :P
- Olen kaukana mistään ohjelmointimimmistä, mutta tykkään väkertää blogialustan kanssa ja tuunata ja puunata erilaisia elementtejä. Tämä on mun mininörtteilyä.
- Valokuvien käsittely on kivaa. Siihen voisi panostaa enemmänkin. Köh, ensin voisi panostaa kyllä siihen, että ottaisi kuvat kameralla, eikä kännykällä.. :) Tässä voisikin olla kehityshaastetta itselle.

Tosi moni alkaa bloggaamaan tai tavoittelee bloggaamisellaan myös seuraavia asioita:

- lukijoiden määrä
- kommentit
- mainostulot
- ilmaislahjat
- pääsy jonnekin portaaliin
- yhteisöllisyys

Nämä eivät itselle kuitenkaan ole niin tärkeitä. On kiva, jos joku tuttu tai tuntematon tykkää, mutta panostaminen isosti lukijamäärän kasvattamiseen toisi väistämättä mukanaan asian kääntöpuolen, eli ne kakkakommentit. Olen vähän herkkä ihminen ja asetan (ihan) liikaa painoarvoa muiden mielipiteille (köh, kehityshaaste nr.2), joten mielenterveydelleni on parempi pitää tää touhu pienenä.

Raha ja lahjat toki kelpaa aina :D Joo, niitä tänne vaan!!

Yhteisöllisyydestä tykkään tietenkin ja onkin kiva, että mulla on samanhenkinen blogikaveri omassa mammaporukassa. Voitteko uskoa, että eilen samalla kellonlyömällä molemmat istuttiin kodeissamme suunnittelemassa ihan samanlaista blogiuudistusta, vaikka ei siitä sanallakaan oltu keskusteltu! Jään innolla odottamaan mitä uutta Minna keksii ;)

This too shall pass -tyyppisesti pakko myös todeta, että tämä on vain tämän hetken ajattelua ja tuntemuksia. Mistä minä tiedän, mitä on tulevaisuudessa. Maailma muuttuu, minä muutun. Onneksi on vapaus tehdä tästä blogiharrastuksesta aina juuri sen näköistä, joka itselle parhaiten sopii.

Näillä puheilla on tullut aika sanoa hyvästit rakkaalle aurinkoisia aamuja -blogille. Siirryn kirjoittamaan tätä hassunhöppänää live journalia osoitteeseen: www.thesearethedaysblogi.blogspot.com

Olen iloinen, jos siirryt mukaan tuonne uuteen. Otan myös vastaan kaikkea palautetta, jos joku vimpstaakkeli ei toimi tai muuten tulee ideoita mieleen. Blogin nimi muuten viittaa siihen biisiin, josta taannoin postasin ;)

Tervetuloa mukaan uuteen <3




7 kommenttia:

  1. Minä ainakin siirryn lukemaan uutta blogia! :) Vieläkin naurattaa tämä sama ajatusmaailma ja tämäkin postaus oli kuin suoraan omasta päästä. Samoilla linjoilla siis mennään. Tätä blogia oli ilo lukea! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo, en minäkään voi uskoa!! Tämä menee ihan samaan kategoriaan kuin se, että kun kerroin töissä olevani raskaana; koko mun Helsingin tiimi oli ihan hiljaa, kunnes yksi nainen siitä porukasta vastasi, että "niin minäkin". Kerroin just hetki sitten koko porukalle.
      :D

      Poista
  2. Oi! Täytyypä tunnustaa, että hieman haikealta muutos tuntuu. :) Mutta ymmärrän kyllä ratkaisusi täysin. Odotus-/vauva-/taaperoaikana se oma identiteetti on niin vahvasti sidoksissa lapseen, joten luontevasti harrastuskin siihen kietoutuu. Mutta onneksi elämään ja omaan identiteettiin kuuluu muutakin. On siis ihan luontevaa, että harrastuksesi ei enää keskity vain lapseesi, vaan enemmänkin itseesi. Itse palaan muutaman viikon päästä töihin hoitovapaalta enkä malta odottaa, että saan vihdoin ison palan "omaa itseäni" eli työidentiteettiäni takaisin, kotonaoloa yhtään väheksymättä.

    Iso kiitos vanhasta blogistasi, sitä on ollut ilo seurata! Ja kaikkea hyvää uudelle projektillesi! Siirryn toki sinne. :)

    Terveisin anonyymi-Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etpä olisi paremmin voinut omia ajatuksiani sanoiksi pukea! Juuri näin se on. Ja hei wau, tosi iso muutos sulla kans edessä! Palaatko ihan 5pv/vk vai teetkö jotenkin kevennetysti? Aloittaako lapsi hoidon vai jääkö mies kotiin? Jännittäviä aikoja!

      Kiitos kun oot seuraillut ja vielä superkiitos, jos saan sut seuraksi uuteen :)

      Poista
    2. Palaan ihan täysiaikaisesti, koska työni on luonteeltaan sellaista ettei kevennetty viikko oikein toimisi (sama työmäärä pienemmällä palkalla ei oikein innosta...). Poikani menee silloin päiväkotiin 1,5 vuoden ikäisenä. Hän on onneksi seurallinen ja vilkas persoona, joten uskoisin hänen sopeutuvan sinne hyvin. Enemmän jännittää tämä oma sopeutuminen tai että osaako sitä enää yhtään mitään univajeen vaurioittamien aivojen takia. ;) Noh, ovat siitä työhönpaluusta muutkin selvinneet, joten varmaan sitten minäkin. Oman haasteensa tuo myös päiväkotiviemiset ja -tuomiset, mutta täytyy vaan tehdä selvät suunnitelmat ja vastuunjaot miehen kanssa.

      Jään odottelemaan uuden blogisi postailuja!

      -anonyymi-Hanna :D

      Poista
  3. Nyt ei passaa jättää torstain kahveja välistä et pysyy perässä mitä Nopsulle kuuluu :p Kiitos tän blogin lukuhetkistä ja uutta blogia lupaan lukea myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei passaa ei!! Ja mulla on ens torstaille se Tobleronekin odottamassa ;) No kiitos itsellesi kaikista ihanista kommenteista - tukea livenä ja nettimualimassa :) Miten taas muuten tuntuu, että ikuisuus kun on nähty! Torstaina sit :)

      Poista