Maitoaltistusta

Tänään siis käytiin viettämässä viisi tuntia Pikkujätissä maitoaltistuksen merkeissä. Nooa sai tosi selvät reaktiot, mutta lääkärin päätös oli, että altistusta jatketaan vielä kotona. Itse olin päätöksestä vähän ihmeissäni, koska oireet olivat niin selvät. Toisaalta ymmärrän, että maitoallergiadiagnoosi on ihan vakavasti otettava juttu, eikä niitä jaeta kuin karkkeja penkkaripäivänä. Toivotaan, että pian saadaan selvyyttä asioihin!

Olen tosi onnekkaassa asemassa, kun Juhis pystyy olemaan töidensä puolesta niin paljon kotona. Esimerkiksi tänään lääkärireissulla oltiin molemmat. Se tarkoitti myös, että maitoannosten välissa molemmat sai vuorotellen vähän vapaa-aikaa. Itse maksimoin puolen tunnin ilottelun hakemalla jäälattea ja tekemällä pieniä shoppailuja. Pirteä t-paita kevääseen ja taas yhdet college-housut. Päivässä kun niitä kuluu aika monet.. puklu puklu puk ja pisu pisu pis..

Hyvää yötä, jäämme jännityksellä odottamaan huomista!

Vauvaelämää

Eilen oli niin mukava päivä ja sen lisäksi totesin, että vaikka kuinka yritän kirjoittaa päiväkirjaan Nooan tekemisiä ja oppimisia, niin en vaan saa sitä aikaan. Siispä paluu takaisin blogin pariin :) Tämä sähköinen päiväkirja kerätköön nyt muistoja vauvavuodelta. Tai siltä 6,5 kuukaudelta, mitä sitä on enää jäljellä :)

Tosiaan, eilen aamulla otettiin lentävä lähtö lentokentälle. Meidän ihanat ystävät, Nooan kummiperhe, muuttivat Kaliforniasta takaisin Suomeen ja oltiin luvattu mennä heitä kentälle vastaan. Lento New Yorkista oli aikataulutettu laskeutumaan 8:50, joten mietittiin, että riittää kun lähdetään tästä 8:40. Kello 8:10 Nooa nukkuu (ensimmäisiä päiväuniaan), Juhis nukkuu, minä kurkkaan finavian sivuilta, että onkohan lento ajallaan vai kovastikin myöhässä. WTF, se on just laskeutunut!!! Melkein tunnin etuajassa!!

Juhis hereille, Nooalle kamppeet valmiiks. Nooa hereille. Juhis putsaamaan autoa lumesta. Nooa turvakaukaloon, kassi olalle, kipikipi alas, hyps autoon ja kuinka ollakaan, olimme ihan ajoissa banderollin kanssa portilla ystäviä vastassa!

Maailman toiselta puolelta palanneet ja kaksi riemuidioottia

Puolen päivän aikaan kävin ystävien luona brunssilla ja siellä kuulinkin pari mehevää uutispommia; kyseiset ystävät muuttavat Nummelaan ja heidän hyvä ystävänsä odottaa vauvaa. Wohou!

Iltapäivällä suuntasin vielä Espooseen (kyllä vain, meitsistä on tullut ihan peloton, urhea, reipas ja iloinen autoilija!) hyvän ystävän pojan kaksivuotissynttäreille. Sinne meidän oli tarkoitus mennä koko perhe, mutta kun saimme tietää, että siellä 4kk ikäinen pikkusisko on flunssassa, teimme päätöksen, että pojat jäävät kotiin, sillä tänään meillä on tärkeä lääkärikäynti edessä.

Lähdemmekin tästä pikkuhiljaa kohti Itäkeskusta ja sinne Pikkujättiin "viettämään päivää". Pääsemme vihdoin testaamaan Nooalta mahdollista maitoallergiaa. Olemme nyt olleet 2,5vk maidottomalla (eli Nutrilon Peptiä) ja pojan vointi on kyllä tässä ajassa paljon rauhoittunut. Itse siis kyllä veikkaan tuota allergiadiagnoosia. Tosin, testi tehdään kaksoissokkona, eli tänään saamme maitoa A ja viikon päästä maitoa B. Vasta sitten pystymme näkemään varmuudella tuloksia.

Hiphei, näinhän tämä muistojen kirjoittaminen taas käy paljon luontevammin, kuin kynällä ja paperilla! Ja saavatpahan kauempana asuvat Nooan mummi, kummi ja tätikin seurata tätä(kin) kautta Nooan elämää :)

Minun synnytystarinani

Pienen pojan tie tähän maailmaan oli pitkä. Näin viikko jälkeenpäin ajateltuna, olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jokainen kipu ja kyynel oli sen arvoista.

Torstai 3.10. toi tullessaan aina vaan kipemmän olon ja seuraavan yön valvottuani olin aamulla kohtuullisen kypsä koko hommaan. Itkun sekaisena lähdimme aamulla Kättärille ja mun vaihtoehdot oli tyyliin "nyt vahvoja lääkkeitä kehiin tai mä hyppään parvekkeelta". Sain vahvemman kipupiikin, jonka ansiosta nukuin pari tuntia. Se toi aika paljon voimia lisää jaksaa tuleva.

Sain perjantaina puolen päivän aikaan jäädä osastolle ja olin siihen ihan tyytyväinen. Olisipa ainakin lääkkeet ja apu lähellä. Illalla viiden aikaan supistukset alkoivat tulla kipeinä, kolmen minuutin välein ja kuuden aikaan supisti jo enemmän kuin ei. Jos sen niin voi sanoa :) Myös kipu oli tosi kova. Panadolit auttoi yhtä paljon kuin viinirypäleet ja niin kuumaa suihkua ei olekaan, mikä olisi auttanut.

Vihdoin, monen pyynnön (ja lopulta vaatimuksen) jälkeen kätilö tuli puoli kahdeksan katsomaan mua ja oi sitä iloa mikä syntyi, kun kuulin, että vihdoin ollaan viisi senttiä auki! Hetkeksi jopa kaikki kipu hävisi. Tai no, ehkä ei ihan hävinnyt, mutta olin niin innoissani, että vihdoin tapahtuu, nyt se vauva syntyy, nyt tämä on menoa!

Mut kuljetettiin pikapikaa synnytyssaliin, jonne mulle oli jo valmiiksi tilattu epiduraali. Taisivat tajuta viimein, että olen aika kipeä ja kiukkuinen. Epiduraali toimi kuin sulkaajätski ja auringonpaiste, ihan taivas! Makoilin siinä synnytyssalissa neljä tuntia odotellen loppuja senttejä. Kuunneltiin Juhiksen kanssa hyvää musaa ja juttelin tyhmiä kätilöiden kanssa. Myös ilokaasua otin hippusen ennenkuin epiduraali alkoi vaikuttaa ja siinä annosten lisäämisen välissä. En olekaan aikoihin ollut edes hiprakassa, joten oli hauska muistaa miltä se tuntuu :)

Hieman puolen yön jälkeen sain luvan alkaa ponnistamaan. Olihan se ponnistusvaihe hurja ja kipeäkin myös, mutta se kipu oli niin paljon helpompi kestää, koska tiesi, että pian vauva ihan oikeasti syntyy ja toisaalta sai tehdä fyysistä työtä ja purkaa kaikki aggressiot siihen. Enpä ollut etukäteen myöskään uskonut, että tulen karjumaan siihen malliin :) Pieni leijonaemo sisälläni taisi ottaa vallan.

Kello 00:52, lauantaina 5. lokakuuta Nooa näki ensimmäistä kertaa tämän maailman ja en voinut uskoa silmiäni, kun poika nostettiin rinnalleni ihmeteltäväksi <3 Painoa 3635g ja pituutta 51cm. Apgar-pisteet 9. Äiti kursittiin kokoon, meille tarjoiltiin herkullista yöpalaa ja neljän aikaan pääsimme vihdoin perhehuoneeseen lepäämään. Tai no, siinä piti ensin opetella imetystä ja kaikkea sellaista, jonka olisin siinä väsymyksen tilassa kyllä mielelläni jättänyt myöhempään. Onneksi Juhis piti vauvasta huolta aamuyön tunnit ja äiti sai ottaa unet.

Papereihin kirjattiin synnytyksen kestoksi 12 tuntia, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa synnyttäneeni sen 78 tuntia. Kaikista rankinta oli ne kolme vuorokautta supistuksia. Kipu oli pahin siinä ennen synnytyssaliin pääsyä. Parasta oli epiduraali, mukavat kätilöt, rakkaan aviomieheni tuki ja kannustus - sekä sanomatta selvää, pieni rakas Nooa, joka tuli ja teki meistä ihan oikean perheen. Olemme korviamme myöten rakastuneita sinuun, pieni nöpönenä.

Kiitos matkaseurasta, tämä odotusaika on nyt ohi ja keskityn tällä hetkellä täydellä sydämellä opettelemaan tätä ihmeellistä vauvaperheen arkea. 

Nooa, neljän päivän ikäisenä

Nooa

Meidän rakas Nooa syntyi tähän maailmaan perjantain vaihduttua lauantaiksi, 5.10. kello 00:52.

40+0

Tänään oli/on sitten pikkuisen laskettu aika. Vähän vaisuissa tunnelmissa on päivä mennyt. Kipeät ja säännölliset supistukset ovat pitäneet mamaa otteessaan jo yli kaksi vuorokautta. Nukkumiselle on jäänyt pari puolen tunnin taukoa koko tänä aikana. Viimeyönä käytiin tsekkaamassa tilannetta ja eipä se kohdunsuu ollut vieläkään auennut juuri mitään. Se on kuitenkin ainut mittari sille, miten synnytys etenee. Jos lääketieteeltä kysyy, niin mun synnytyshän ei ole vielä edes alkanut. "Pidentynyt latenssivaihe", siksi kai tätä väsytystaistelua kutsutaan. Supistukset on säännöllisiä ja kipeitä, mutta eivät vielä syystä tai toisesta hoida hommaansa.

Onneksi minulla on maailman upein ja ihanin aviomies, joka jaksaa pitää huolta, kun oma jaksaminen on kovin kovin vähissä.

Tarvitseeko sanoa, että toivomme niin äärettömän paljon, että synnytys lähtisi nyt kunnolla käyntiin ja tämä pitkällinen piina vaihtuisi.. no.. aikamoista piinaahan se sittenkin on, mutta sentään sitten asiat etenee ja jotain tapahtuu.

Ensimmäinen erä ja tuumaustauko

Eilen illalla alkoi seitsemän aikaan napakat supistukset, jotka tiheni ja koveni illan ja yön mittaan. Kolmen aikaan lähdettiin Kätilöopistolle, jossa valitettavasti meitä odotti tunnin seurannan jälkeen pieni pettymys - eipä ollut paikat vielä auenneet juuri lainkaan.

(siis anteeksi mitä kuka sitten on hyötynyt ja miten näistä mun kahdeksan tunnin tuskista?!?!?!?!?!??!)

Tältä näyttää valas rannalla

Takaisin kotiin odottelemaan ja seuraamaan tilannetta. Nyt päivän mittaan on ollut makuulla ollessa supistuksissa puolentunninkin taukoja, joten oon niiden aikana saanut nukuttua ja kerättyä voimia. Kovasti toivotaan, että tänään illalla tai viimeistään huomenna päästäisiin uudelle yritykselle ja sitten asiat alkaisi edetä jo nopeammin.

Toisaalta, viime yönä oli ekaa kertaa ihan kunnolla pakkasta ja paleltiin molemmat autossa vaikka oli toppatakit päällä. En kai voi syyttää pikkuista, että vähemmästäkin tulee mieleen, että jos jäisikin vielä hetkeksi lämpimään veteen nauttimaan elämästä <3

Höpöttelyä ajankuluksi

Puhelimeni kamera kiukuttelee. Saan sillä vaan blurreja kuvia sisällä :/ No, ehkä se vaan koettaa täsmätä kuvien tarkennusta siihen, kuinka skarppi mun pää on näinä päivinä... Näytän muutenkin ihan paviaanilta. Tarkoitus kuitenkin oli ikuistaa se ihme, että neljännelläkymmenennellä raskausviikolla löysin kaapista jotain söpöä päälle laitettavaa! Wihii!!

39+4 well hidden

Tänään nähtiin taas neuvolan odottavien palleroiden kanssa ja oli kyllä vallan mukava viikon aloitus. Vähän samanlainen olo, kuin tutustuisi koulussa omaan luokkaan. Kaikki samassa tilanteessa, mutta kuitenkin jokainen ihan omanlaisensa tyyppi. Ja tässä iässä tietenkin jo vähän tuota elettyä elämääkin takana. Mun mielestä on joka tapauksessa arvokasta, että tästä läheltä löytyy kavereita nyt odotukseen ja sitten vaunulenkeille tai ihan vaan vauvajuttujen jakamiseen. Neljän seinän sisällä nimittäin saattaisi tulla piiiiitkä talvi :)

Päivän kiva uutinen oli myös se, että äiti tulee viikonloppuna kylään! Lauantait kun on mulle hieman stressaavia siinä mielessä, että Juhis on päivän (ja erityisesti illan) suorassa lähetyksessä kiinni. Tilanteestahan ei tiedä, joten äiti tulee joko:
a) pitämään mulle ja mahalle seuraa illaksi
b) majoittumaan tänne meille kun me ollaan synnyttämässä/juuri synnytetty
c) katsomaan vastasyntynyttä pientä vauvaa <3

ps. päivän edistysaskel oli illalla irronnut limatulppa. Plups vaan. Ja jotenkin nyt odotan ihan, että seuraavaksi lorahtaa lapsivedet. Jotenkin vaan tulppa ja vedet kuuluu tuossa suhteessa yhteen :)