Taikamasu

Missä se on? No siinähän se on! :)

30+5 <3

Iki-ihana Ikea

Lähde hakemaan sieltä "yks juttu" ja tule kotiin ihmetellen miten yks juttu muuttui kahdeksikymmeneksi..

Kuva ikea.fi

Tuli shoppailtua amme, unipussi, lakanat, lakanansuoja, pikkupyyhkeitä, kangasta imetystyynyn ompelemista varten, pyykkikori, huppupyyhe ja mitä muuta.. no vielä ainakin kynttilöitä ja muffinssivuokia syksyn juhlaa varten :) No joo, siis ehtisihän niitä vielä tässä, mutta kun sattui niin sopivasti alennuksessa ja ja ja..

Olen myös ajatellut, että haluan ennen vauvan syntymää käydä Juhiksen kanssa kahdestaan ulkona syömässä. No, sehän tuli hoidettua tässä kätevästi samalla :D

Ristiäiset vai nimiäiset?

Lapsen saamisen myötä tulee pohdittua monia asioita elämästä, joita aiemmin ei ole sen kummemmin ajatellut. Yksi sellainen on pohdinta siitä, kastetaanko lapsi syntyessään evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvaksi. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten (kun tämä tyttö syntyi maailmaan) ei varmasti monikaan kysymystä pohtinut. Iät ja ajat oli ollut itsestäänselvää, että kirkkoon kuulutaan ja lapsi siihen heti syntyessään liitetään.

Ristiäiset on vahva perinne. Niin vahva, että harva edes erottaa siihen sisältyviä eri asioita; nimen antamista, läheisten kokoontumista, uuden elämän juhlistamista ja kristinuskoon kastamista. Perinne on kaunis ja haluankin ehdottomasti omalle lapselleni nuo kolme ensimmäistä asiaa. Se, minkä ympärillä olemme käyneet pitkiä, erittäin mielenkiintoisia keskusteluja, on tuo viimeinen.

Kuva täältä

Nykyään enää noin puolet pääkaupunkiseudulla syntyvistä lapsista kastetaan. Muutos on muutamassa kymmenessä vuodessa ollut aika hurja. Itse havahduin ensimmäistä kertaa edes kyseenalaistamaan koko perinnettä, kun opiskeluaikana Ranskassa ajauduin keskusteluun aiheesta ja kuulin, että siellä ketään ei vauvana liitetä mihinkään uskontokuntaan. Ihminen voi sitten itse päättää myöhemmin, jos kokee jonkun uskonnon omakseen. Ymmärsin ajatuksen ja pidin siitä kovasti, mutta en toki silloin vielä arvannut, että tulen pohtimaan asiaa eräännä päivänä oman lapseni kohdalla. Tehdäkö päätös lapsen puolesta heti syntymän jälkeen vai antaako päätökselle aikaa?

Nimiäiset. Mikä hassu ja hieman tuntematon asia. Se ei oikein herätä selkeitä ajatuksia ja onkin vähän valju ehkä siksi, että siitä puuttuu vuosikymmenten (-satojen?) perinne. Ei ole perinteisiä ja tuttuja riittejä (vesimaljaan kastaminen, raamatun lukeminen, virsien laulaminen), joten pelkkä nimen julkistaminen tuntuu vähän laimealta syyltä kutsua läheisiä ihmisiä koolle. Varsinkin, jos nimikin on jo kerrottu etukäteen. Hups. (Niin, en ollut siis törmännyt tähän pohdintaan vielä silloin, kun innoissani kertoilin useammallekin läheiselle tulevan pikkusen etunimen..)

Kuva täältä

Sen tiedän mitä haluan. Haluan, että juhlistamme syntynyttä ihmeellistä uutta elämää. Sitä ainutlaatuista, upeaa, rakasta ihmistä, joka tekee meistä ihka oikean perheen. Haluan läheisten ihmisten kanssa jakaa sen ilon, jonka tuo nyytti tulee tuomaan meidän kaikkien elämään. Haluan lapsen tietävän, että hän on jokaisena pienenä hetkenä, koko elämänsä ajan, rakastettu ja että hänellä on ympärillään luotettavia, lämpimiä aikuisia, jotka pitävät hänestä huolta.

Haluan, että lapsi oppii mahdollisimman paljon tästä maailmasta. Eri maista, kielistä, kulttuureista ja uskonnoista. Haluan, että hän kasvaa suvaitsevaiseksi ja avarakatseiseksi aikuiseksi. Haluan hänen osaavan hakea lohtua rukouksesta ja tietävän ajatuksen taivaasta, mutta samalla kertoa myös siitä, miten monenlaisilla tavoilla ihmiset täällä maanpäällä uskovat. Ja että jokainen ihminen on tosi arvokas, riippumatta mihin hän uskoo.

Kuva täältä

Ennenkaikkea, haluamme lapsellemme vain parasta <3 Kaikessa <3 Tietenkin <3

Kuppi ja muffini

Eilen hoidin työasioita päivällä ristiin rastiin keskustassa ja kävin syömässä lounasta ihanassa Kuppi&Muffini -nimisessä kahvilassa. Suloinen paikka, ystävällinen palvelu ja herkullinen oli ainakin oma valintani. Ensi kerralla on testattava niitä syötävän (juu, kyllä) suloisen näköisiä muffineja ^^

Ehdin juuri ennen keskipäivän ruuhkaa. Muutkin tuntuivat löytäneen tämän paikan, jonka yhteydessä siis on pieni leipomo, jossa kaikki leivotaan itse - ilman lisäaineita. Thumbs up.

ps. Ha! Postaus ilman vauva-aihetta. Enkä edes lukenut paikanpäällä Vauva-lehteä tai Kaksplussaa, luin Mondoa ja Gloriaa! Ha!

Joensuu ja paluu arkeen

Muutaman päivän kesäloma vierähti aivan liian nopeasti. Torstaina kylässä kävi pari ihanaa äiti/äiti-to-be -ihmistä ja tein heille lupaukseni mukaisesti vähän raakaherkkuja. Molemmat kakut onnistui tosi hyvin! Limekakun ohje löytyy täältä.

Limekakkusia

Suklaa-nektariinikakku (ja takana limekakkua)

Perjantaina aamulla ajeltiin Joensuuhun, jossa iltapäivällä meille tuli kylään aivan hurmaava autolastillinen lapsia. Lapsuudenystäväni jälkikasvuun kun kuuluu suloinen 2kk-vauva, hurmaava 4v nuorimies sekä ihana 6v tyttönen. Tyttö oli oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaan (!) JA seuraava kiinnostuksen kohde oli japaninkieli! No, minuahan ei tarvitse kahdesti pyytää opettamaan jotain pientä japaniksi! Tyttö oppi ihan valtavan hienosti kopioimaan sekä hiraganoja että katakanoja (toisin kuin allekirjoittanut) sekä lausui kaikki sanat ihan moitteettomasti! Voi ihmettä *^^*

Lauantaina meillä oli triplajuhlat: siskon valmistujaiset, hänen poikaystävän valmistujaiset sekä heidän tupaantuliaiset. Oli tosi ihanat juhlat ja sain häärätä mielin määrin keittiössä pyörittämässä tarjoiluja. Se oli oikeasti mukavaa!

Eilen aamulla käytiin pitkästä aikaa taas neuvolassa. Ihana kun kaikki oli siellä niin hyvin. Jopa hemoglobiini oli noussut, vaikka myönsin neuvolatädille muistaneeni ottaa rautaa ehkä joka toinen päivä (totuus: ehkä kaksi kertaa viikossa), vauva voi hyvin ja oli jo kääntynyt pää alaspäin :) Toki se voi siitä vielä pyöriä vaikka mihin suuntaan, mutta ainakin kokeilee jo siellä sitä asentoa, missä sitten tehdään tuloa tähän maailmaan <3

Töitä on jäljellä vielä 25 päivää ja se tuntuu nyt hieman paljolta. Vaikka onkin vähän. Ihan sillä, kun yöt menee jo aika huonoilla unilla, niin tuntuu tosi pitkältä päivät ja ärsyttää, kun oma jaksaminen/keskittyminen/energia on ehkä puolet normaalista :/

Move it move it

Koen olevani aika onnekas, kun olen pystynyt kohtuullisen hyvin liikkumaan koko raskausajan. Alussa (ensimmäiset kolme kuukautta) suurimmat esteet olivat väsymys ja huonovointisuus. Työpäivän jälkeen kertakaikkiaan vaan en pysynyt hereillä ja huonovointisuusherkkyyden (onko se sana?) takia piti jättää tekemättä kaikki liikkeet, joissa tulee vähänkin heijaavaa liikettä. Ihan siis jopa perus kyykyt oli tehtävä toooosi hitaasti :)

Normaalisti (aikana ennen mahaa) pyrin harrastamaan jonkinlaista liikuntaa suunnilleen 3-5 kertaa viikossa. Nyt odotusaikana se on ollut yleensä 2-3 kertaa viikossa ja olen ollut siihen (itseeni) kyllä ihan tyytyväinen. Näin viimeistä kolmannesta mentäessä olo on välillä alkanut liikkuessa tuntua vähän.. raskaalta. Masu on jo hyvän kokoinen, kiloja on tullut ihan reippaasti ja syke lähtee ihan sekunnissa pilviin.

Kaikkialla suositellaan päivittäisiä kävelylenkkejä perusliikunnaksi, mutta itse näen kävelylenkit hyvin riskaabelina lajina. Ensinnäkin, näin helteellä tulee kamala jano. Toiseksi, vessahätä saattaa iskeä ihan sekunnissa. Kolmanneksi, ei naurata yhtään, jos on useamman kilometrin päässä kotoa ja alkaa sattua johonkin kohtaan mahaa tai lantiota. Siispä lähellä sijaitseva Elixia on palvellut ihan hyvin myös tämän ajan. Tuosta paikasta minulla olisi hyvää sanottavaa ja aika paljon ei-niin-hyvää.. Positiivisina puolina on sen läheisyys (10min kävellen), monipuoliset tunnit ja erittäin mukavat, avarat, valoisat ja siistit tilat.

Toivon, että pystyn hyvin liikkumaan ja pitämään itsestäni huolta ihan sinne loppuun asti. Uskon, että sitä myöten synnytyskin menee helpommin ja rytäkästä toipuminen on nopeampaa.

Tänään salikäynnin jälkeen. Huomaa maaninen treeni-ilme :D

Masu 28+5

Koska en yleensä ihan hirveesti postaile itsestäni vähäpukeisia kuvia internettiin (oh, really!?), niin jouduin vähän taiteellisesti käsittelemään tätä nopsasti aamulla peilin kautta napattua kuvaa. Siinä kuitenkin ihanasti piirtyy tämä jo hienon kokoinen masu <3

Mulla alkoi tänään kesäloma!! KOLME PÄIVÄÄ. Uuujea.
Ja samaan hengenvetoon voin huomauttaa työpäiviä ennen mammalomaa olevan enää 28. UUJEA!

"Liikettäkö sä mama pyysit?"

En ole varma oliko tämä koreografia sulla viimeyönä treenattavana, mutta ainakin ymmärsin nyt jo sen, että jos sinua ei oikein nukuta koko yönä, niin ei nuku sitten äitikään <3

Ja itsehän taisin viimeviikolla useampaan otteeseen pyytää enemmän tuntuvia liikkeitä..
Careful what you wish for..

Puistoa ja visiitti NKL:lle

Kesän teemasana tuntuu olevan puisto: puistojoogaa (3x check), puistojumppaa (2x check), puistokirppis (check), puistopiknik (check).

Viimeviikolla ihana ystäväni tuli takaisin viiden viikon reissusta ja juhlittiin piknikin merkeissä hänen synttäreitään. Oli kerrassaan oikein superisti mukavaa <3

Perjantaina "pääsin" myös tutustumaan Naistenklinikalle, sillä kävimme siellä pienessä tarkistuksessa, että vauvalla on kaikki hyvin. Hän kun oli niin kovin kovin vähäliikkeinen parin päivän ajan vielä loppuviikostakin, niin olimme kaikki sitä mieltä (no, pikkuiselta oli kyllä hankala kysyä), että parempi käydä tarkistamassa asia. Tunnin syke-/liikeseuranta osoitti, että huolta ei tarvitse kantaa.

Ja hei WAU toi Naistenklinikan uudistettu osa! Niin hieno paikka. Ja taas kerran maailman ystävällisin, ihanin kätilö! Miettikää, kun joka kerta kun menet lääkäriin, sinut ottaisi vastaan iloisesti hymyilevä ihminen, joka tulee hakemaan sinut jo heti ilmoittautumispisteeltä (ja puhelimessa vielä sanottiin, että saattaa joutua odottamaan, pah), osoittaa, että hänellä ei ole mihinkään kiire, kyselee, kuuntelee, rauhoittelee ja kertoo vastauksen kaikkeen, mikä mieltäsi painaa.

Juhis mietti käynnin lopussa, että ostetaanko kotiin sellainen vauvan sykeseurantalaite (just kidding). Mä mietin, että ostetaan kotiin se kätilö (not entirely kidding).
:)

Kallion puistokirppis

Eilisellä puistokirppiksellä Katri Valan puistossa oli ihana tunnelma! Upea sää, tosi ystävällisiä ihmisiä ja paras mahdollinen paikka ihmisbongailuun. Totesin, että olen aika tylsä ja vanha, mitä tyylillisesti tulee "nykyajan nuorisoon" :) Niin super ihania ja persoonallisia vaatteita, asusteita, meikkejä ja hiuksia ihmisillä tuntui olevan. Sekä päällään, että myynnissä. Perus hipsteribloggarityylejä, 70-lukua, paljastavaa ja peittävää, valtavaa tupeerattua tukkaa ja lyhyttä poikatukkaa. Mun suosikit oli tietenkin kaksi lolita-tyyliin pukeutunutta tyttöä. *^^* nippon <3 <3 <3

Eilen tuli myös juteltua useamman tuntemattoman naisen kanssa odotuksesta ja lapsista. Ihana, miten tämmöinen maha yhdistää ihmisiä. Vaikka kyllä muutenkin täällä pohjolassa saisi ihmiset enemmän jutella toisilleen ja ottaa kontaktia - uskon, että meillä kaikilla olisi siten paljon kivempi olla :)

Ihanaa on myös se, että parin hiljaisemman päivän jälkeen pikkukinyo on taas elämöinyt masussa enemmän. Pyörimisiä ja potkuja on taas tullut entiseen malliin. Ei sillä että olisin jo ehtinyt huolestua. Ei sillä, että olisin jo soittanut Naistenklinikan päivystykseen. Ei sillä, että olisin ehtinyt parit hormooni-surku-itkut asiasta (ja niistä pahimmista uhkakuvista) ottaa. Ehei. Not me.

Reissukärpäsen pureman kutina

Tänä kesänä on ollut vähän hassu olo. Se johtuu omien analyysieni mukaan kolmesta asiasta:
a) olen raskaana
b) olen koko kesän töissä ilman lomaa
c) ei reissua!

Kesään on jotenkin aina liittynyt se loman odotus ja oikeastaan niin kauan kuin muistan, loma on ollut minulle yhtä kuin reissu. En ole koskaan viettänyt kesälomaa Suomessa. Viime kesänä (2012) käytiin alkukesästä Japanissa (Japaniblogi täällä: http://www.japanissa2012.blogspot.fi) ja keskikesällä Ranskassa.

Sitä edellisenä kesänä (2011) oltiin kolme viikkoa Malesiassa ja Thaimaassa. Matkablogi täällä: http://www.thaimalai.blogspot.fi

2011 reissun ensimmäisiä päiviä Langawi, Malesia

Sitä edellisenä kesänä (2010) asuin koko kesän Berliinissä. Berliiniblogi täällä: http://www.wakingupinberlin.blogspot.fi

Lähdössä kesäksi 2010 Berliiniin

Sitä edellisenä kesänä (2009) teimme neljän tytön porukalla aivan uskomattoman vaikutuksen tehneen kuukauden reissun Singaporeen, Malesiaan ja Thaimaahan. Siellä elettiin kyllä niin lähellä viidakkoapinoiden elämää, kuin itse olen ikinä kokenut. Enkä varmasti tule enää kokemaan. Ikimuistoista. Täältäkin kirjoitin blogia, mutta vitsit kun en muista osoitetta enää! Alustana oli Kilroyn blogit, joka ei ehkä ollut ihan verrattavissa nykyisiin vaihtoehtoihin :)

Viimeinen päivä kuukauden reissulta Kaakkois-Aasiasta

Kesällä 2008 olin silloisen poikaystäväni kanssa kiertämässä Pohjois-Ameriikkaa ristiin rastin. Jopa täällä jo kirjoitin blogia, mutta sen osoitetta muistan ihan yhtä vähän.

New York, 2008

Sitä edellisenä kesänä (2007) tein unohtumattoman reissun Ranskaan, Sveitsiin ja Italiaan tapaamaan ystäviäni ja hankkimaan uusia. Ranskassa on tullut käytyä ehkä viisi tai kuusi kertaa :)

Pariisi, 2007

Kesä 2006.. apua.. en taida enää muistaa.. Menee jo vuodet sekaisin. Ettei nyt olisi ollut kyseessä legendaarinen Bulgarian reissu rakkaan ystäväni kanssa, hihi. Voi miten lapsia me vielä silloin(kin) oltiin!

Kyllä, selasin 2006 reissun kuvat läpi ja näytän jokaisessa apinalta.

ELI

Ei kai ihmekään, että kesästä tuntuu puuttuvan jotain olennaista ja tuttua, kun päivät viettää vaan kotosalla&toimistossa. Ehkä tämä lienee myös sitä valmennusta lapsen kanssa elämiseen, että vanhat tutut kuviot menevät uusiksi. Koen olenvani kyllä tosi kiitollinen kaikesta, mitä olen ehtinyt tässä 31 vuoden aikana kokemaan. Ja kun lapsi nyt saapuu, en todellakaan mieti, että olisin jäänyt jostain paitsi tai en olisi jotain ehtinyt tekemään.

Pikkuisen haikeana tänä sunnuntaisena, aurinkoisena aamuna silti kaipaan sitä rinkan pakkaamisen fiilistä, lentokenttäbussia (hehe, vaikka siis aina kun kuljen bussilla, se on lentokenttäbussi, koska asutaan aikalailla lentokentän vieressä), uuteen, tuntemattomaan maahan laskeutumista. Ensimmäisiä ääniä ja tuoksuja, vierasta kieltä, majapaikan etsimistä, pieniä seikkailuja sekä rentoa olemista.

Toisaalta.. millaisen huuman voikaan saada päässä aikaan pienen uuden ihmisen äänet ja tuoksu, kaikki uudet seikkailut ja vain rento oleminen <3 Sitä en malttaisi odottaa!

Loistava päiväreissu Tampereelle

Jee, miten kiva reissu oli tänään Tampereelle! Lähdettiin aamulla hyvissä ajoin ja käytiin hakemassa rattaat, joita tässä ollaan ihasteltu.

Sen jälkeen suunnattiin keskustassa Vohveli Kahvilaan, joka oli a-i-v-a-n ihana! Suosittelen. Syötiin molemmat suolaiset vohvelit ja jäi kovasti kaihertamaan kyllä sellainen mansikkahillo-jäätelö-kermavaahto-suklaahippu-versio :)

Iltapäivä vierähtikin sitten Ideaparkissa. Kuvassa päivän ostokset, koska jotenkin mulla on aina ollut tapana levittää ostokset sohvalle vähäksi aika ja ihailla niitä :) (siis ei nyt mitään ruokaostoksia, en nyt ihan niin friikki ole). Matkan varrella olleesta kirjakaupasta: intialaisen ruuan kirja (eihän meillä noita ruokakirjoja vielä monta olekaan..), kehuttu kirja poikien kasvatuksesta sekä erinomaisen hupaisa ja silti kovin informatiivisen oloinen "vauva - omistajan opas".

Syksyn ja kevään ulkoiluihin ihana keltainen huppari superalennuksesta sekä jumppapallo (kuulema comes handy tuossa raskauden loppupuolella). Synnytyssukat (joo, oon jo vuosia sitten saanut jostain päähäni, että haluan synnyttää raidallisissa polvisukissa!), lisää pikkuhousuja koossa XXXXXXXXXXXXL (miten enää ikinä palaan takaisin normaaliin kokoon..), muutamia sormuksia korvaamaan vihkisormuksen puuttumista (jep, tervetuloa turvotus).

Lisänä söpöjä laastareita, vihreä tee makuisia soba nuudeleita (kyllä vain), mango chutneytä ja mun lemppari vihreää teetä. Nämä siis Tullitorin loistavasta aasialaisesta kaupasta. Suosittelen.

Hih, meillä alkaa jo aika hyvin olla systeemit kasassa pikkukinyon saapumista varten. Eihän tässä toki ole enää kuin ALLE KOLME KUUKAUTTA. Voi apua tätä ajoissa olemisen kirousta :D No, ainakaan ei jää viimetippaan!

1kg

Tällä viikolla (rv 28) pikkuinen painaa jo yhden kokonaisen kilon ja opettelee avaamaan silmiään <3 Voi pientä ihanaa!

Saatiin eilen eräältä ihan mielettömän ihanalta taholta/ihmiseltä lahjana tällaiset "huvipuistonlaitteet" meidän pikkuiselle! Ihan superihanat ja tällä hetkellä ne olohuoneen lattialla ainakin jo piristää tulevaa äitiä siihen malliin, että nyt jo voi sanoa, että näistä on hyötyä :)

Vaunuasiatkin alkaa ratketa, koska ollaan nyt saamassa koko ihana Brio Go -paketti kasaan käytettynä. Jee! Lauantaina lähdetään hakemaan Tampereelta runko sekä ratasosa. Ne turvakaukalo ja vaunukoppa meidän pitäisi saada elokuun alussa kavereilta. Mahtavaa, onnistutaan taas olemaan ekologisia ja säästämään hieman omaa rahapussia.

Brio Go on kyllä kehujen puolesta vakuuttanut meidät. Juhikseen taisi suurimman vaikutuksen tehdä tämä video. Toivottavasti voidaan kehua vielä sittenkin kun setti on käytössä :)

Sokeria

Kävin tänä aamuna kuuluisassa sokerirasitustestissä. Ei se nyt ollut niin paha, kuin jotkut olivat peloitelleet. Ei tosin mikään joogaan ja ranskalaiseen brunssiin verrattava aamukokemus :)

12 tuntia syömättä - helt okej. Söin nimittäin illalla niin järkyttävän kokoisen herkkupizzan, että ei mitää hätää ravinnon suhteen. 12 tuntia juomatta - ganska okej. Enemmän jano oli psykologista, kun tiesi, että ei saa juoda. Verikokeet ei koskaan ole tuottanut mulle mitään hikikarpaloita, joten ne myös helt okej.

Sokeriliuoksen juominen - inte so great. Eihän sitä onneksi ollut kuin 3 desiä (jossain peloteltiin litralla) ja kivasti sain vielä juoda sen kylmänä. Sokerin juomisen jälkeinen olo - ganska yök. Vaikeinta oli pysyä kaksi tuntia hereillä, koska liuos teki niin tokkuraisen olon ja olisi halunnut vaan nukkua yököttävän olon ja päänsäryn pois. Niin ja se vesi olisi tossa kohtaa kyllä maistunut!

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Työpäivä piti tosin vaihtaa kotona lepäilyyn ja huomenna saa soitella tuloksista.