Reissukärpäsen pureman kutina

Tänä kesänä on ollut vähän hassu olo. Se johtuu omien analyysieni mukaan kolmesta asiasta:
a) olen raskaana
b) olen koko kesän töissä ilman lomaa
c) ei reissua!

Kesään on jotenkin aina liittynyt se loman odotus ja oikeastaan niin kauan kuin muistan, loma on ollut minulle yhtä kuin reissu. En ole koskaan viettänyt kesälomaa Suomessa. Viime kesänä (2012) käytiin alkukesästä Japanissa (Japaniblogi täällä: http://www.japanissa2012.blogspot.fi) ja keskikesällä Ranskassa.

Sitä edellisenä kesänä (2011) oltiin kolme viikkoa Malesiassa ja Thaimaassa. Matkablogi täällä: http://www.thaimalai.blogspot.fi

2011 reissun ensimmäisiä päiviä Langawi, Malesia

Sitä edellisenä kesänä (2010) asuin koko kesän Berliinissä. Berliiniblogi täällä: http://www.wakingupinberlin.blogspot.fi

Lähdössä kesäksi 2010 Berliiniin

Sitä edellisenä kesänä (2009) teimme neljän tytön porukalla aivan uskomattoman vaikutuksen tehneen kuukauden reissun Singaporeen, Malesiaan ja Thaimaahan. Siellä elettiin kyllä niin lähellä viidakkoapinoiden elämää, kuin itse olen ikinä kokenut. Enkä varmasti tule enää kokemaan. Ikimuistoista. Täältäkin kirjoitin blogia, mutta vitsit kun en muista osoitetta enää! Alustana oli Kilroyn blogit, joka ei ehkä ollut ihan verrattavissa nykyisiin vaihtoehtoihin :)

Viimeinen päivä kuukauden reissulta Kaakkois-Aasiasta

Kesällä 2008 olin silloisen poikaystäväni kanssa kiertämässä Pohjois-Ameriikkaa ristiin rastin. Jopa täällä jo kirjoitin blogia, mutta sen osoitetta muistan ihan yhtä vähän.

New York, 2008

Sitä edellisenä kesänä (2007) tein unohtumattoman reissun Ranskaan, Sveitsiin ja Italiaan tapaamaan ystäviäni ja hankkimaan uusia. Ranskassa on tullut käytyä ehkä viisi tai kuusi kertaa :)

Pariisi, 2007

Kesä 2006.. apua.. en taida enää muistaa.. Menee jo vuodet sekaisin. Ettei nyt olisi ollut kyseessä legendaarinen Bulgarian reissu rakkaan ystäväni kanssa, hihi. Voi miten lapsia me vielä silloin(kin) oltiin!

Kyllä, selasin 2006 reissun kuvat läpi ja näytän jokaisessa apinalta.

ELI

Ei kai ihmekään, että kesästä tuntuu puuttuvan jotain olennaista ja tuttua, kun päivät viettää vaan kotosalla&toimistossa. Ehkä tämä lienee myös sitä valmennusta lapsen kanssa elämiseen, että vanhat tutut kuviot menevät uusiksi. Koen olenvani kyllä tosi kiitollinen kaikesta, mitä olen ehtinyt tässä 31 vuoden aikana kokemaan. Ja kun lapsi nyt saapuu, en todellakaan mieti, että olisin jäänyt jostain paitsi tai en olisi jotain ehtinyt tekemään.

Pikkuisen haikeana tänä sunnuntaisena, aurinkoisena aamuna silti kaipaan sitä rinkan pakkaamisen fiilistä, lentokenttäbussia (hehe, vaikka siis aina kun kuljen bussilla, se on lentokenttäbussi, koska asutaan aikalailla lentokentän vieressä), uuteen, tuntemattomaan maahan laskeutumista. Ensimmäisiä ääniä ja tuoksuja, vierasta kieltä, majapaikan etsimistä, pieniä seikkailuja sekä rentoa olemista.

Toisaalta.. millaisen huuman voikaan saada päässä aikaan pienen uuden ihmisen äänet ja tuoksu, kaikki uudet seikkailut ja vain rento oleminen <3 Sitä en malttaisi odottaa!