Kävelyllä

Kävin tänään kävelyllä kauniissa syksyisessä maisemassa.

Olo oli iloinen, kevyt, mihinkään ei sattunut ja jaksoin helposti kävellä puoli tuntia.

NO EI IHAN!

Mutta sää oli nätti :)

Kaupunkilomalla

Tulin juuri kotiin ja tuntuu, kuin olisin ollut viikonloppulomalla Pariisissa. Kun viettää lähes koko viikon neljän seinän sisässä, niin aika pienet asiat saa mielen huippuiloiseksi :)

Mun nukkuminen on edelleen ihan kamalan huonoa ja aamulla raahauduin väsyneenä neuvolaan. Väsymys ilmeni myös siinä, että onnistuin sössimään pissanäytteen ihan totaalisesti :) Sain niitä tikkuja sitten mukaan kotiin, että voi tsekkailla proteiinipitoisuudet tässä viikonlopun aikana. Muuten kaikki kuulema etenee niin hyvin kuin vain voi. Harjoiteltiin neuvolantädin kanssa (joka on myös kätilö) vähän ponnistusasentoja ja alkoi kyllä tosissaan jännittää, koska se Hetki voi olla jo ihan hurjan lähellä. Pieniä supistuksiakin nyt kun on ollut parina yönä/päivänä aina makuulla ollessa.

Neuvolan jälkeen uhmasin väsymystä ja pientä nuhaisuutta lähtemällä Juhiksen kyydillä keskustaan. Ajattelin näet hoitaa välillä myös mielenterveyttäni, jolle tämä viikko on ollut ehkä tylsyydessään hieman rankka.. (olen muunmuassa kikattanut ääneen puoli tuntia, kun leffakanavan valikossa näkyi, että siellä tulee peräkkäin leffat: "I'm not there" ja "I'm still here" :D Siis ihan oikeesti tuli!)

Löysin kaupungilta juuri täydelliset syyskengät. Huomasin nimittin harmikseni, että mulla on kaapissa kolmet (!) syyskengät ja kaikissa noin 10cm kiilakorko. Kannapa niissä nyt sitten toisessa kädessä vauvaa turvakaukalossa ja toisessa roskia/ruokaostoksia/tiesmitä... hmm.. ehkä ei. Vaihdoin kengät samantien jalkaan ja annoin myyjäpojalle vastalahjaksi roskiinheitettäväksi loppuunkuluneet tennarit :) Olipa aika hyvä kävellä noilla!

Kenkien lisäksi ostin kovasti kehutut imetysliivit Kampin Bebesistä. Voi hyvät hyssykät. Tuntui kuin halaukselta, kun testasi niitä. Love at first touch. Olivat tietysti aika hinnakkaat, mutta epäilemättä hintansa arvoiset!

Vielä istahdin keräämään voimia teelle ja korvapuustille ennen bussimatkaa kotiin. Hihii, ihan voittajaolo, kun selvisin reissun ja löysin vielä juuri mitä kaipasinkin!

40. viikko

Huomenna se alkaa. Raskauden 40. viikko. Odotusta jäljellä maksimissaan kolme viikkoa, toivottavasti vähän vähemmän. Ens sunnuntai olis hyvä.

Jokainen tyttö lienee joskus leikkinyt tyynyllä, että olisi raskaana. Muistaakseni se näytti suunnilleen tältä :)

Masu 38+6

ps. äitillä on tänään synttärit <3 onnea <3 Hauska ajatus, että mummi on muutama vuosikymmen sitten näihin aikoihin ollut ihan samanlaisissa oloissa ja odottavissa tunnelmissa :)

Sy(nnyt)ysflunssa

Atshuu! Eilen illalla alkoi kurkku tuntumaan vähän kipeältä ja yön aikana siitä kehkeytyi ihan perus syysflunssa. Hurjasta väsymyksestä huolimatta nukuin yöllä vaan pieniä pätkiä ja aamulla olo tuntui traktorin yliajamalta. Yleensä aamuisin oon aina sitä mieltä, että "jee, tänään synnyttämään!", mutta tänään vaan pienessä mielessäni hiljaa toivoin, että nyt jos pikkuinen pysyisi pesässään vielä pari päivää. Tässä olossa suureen koitokseen lähteminen ei tunnu kovin hyvältä idealta.

Ihana viesti odotti minua aamulla keittiön kellossa! :)

Toisaalta, kuulin ystävällisen facebook-kommentin myötä, että Kätilöopistolla on sanottu, että pari päivää ennen h-hetkeä alkava "synnytysflunssa" on tosi yleinen. Iik. No, saa nähdä syntyykö tästä niiskutuksesta vain iso pino käytettyjä nenäliinoja - vaiko vauva :)

Lämmin suosittelu kyseiselle suklaalle ;)

Tänään luvassa on siis makoilua vuorotellen sohvalla ja sängyssä. Nukkumista. Telkkaria. Vitamiineja, hunajaa, suklaata ja litroittain kuumaa juomista. Ehkä myös muki sipulimaitoa! Juhiksella alkavaan flunssaan toi sipulimaito ainakin toimii valtavan tehokkaasti. Joka ikinen kerta kun ehdotan sitä, niin kaikki oireet katoavat! <3

Odottavan aika

Olen tässä viikon tunnustellut oloani ja selannut netin keskustelupalstoja sekä jopa kysäissyt asiaa neuvolan tädiltä - lopputulema on se, että ainut asia, mikä varmuudella ennakoi sitä, että vauva syntyy pian, on se, että pää jo näkyy :)

Heh, en itse ollut tajunnut, että alkukirjainten väliin kun laittaa a:t, niin siitä tulee JAPAN :)

Osalla kanssaodottajista tuntuu olevan tosi paljon supistuksia (harjoitus-sellaisia tai ennakoivia), mulla ei semmoista ole ollut yhden yhtä. No, moni vauvan saanut sanoo taas, että synnytys alkoi kertaheitolla lapsivesien menolla tai kipakoilla supistuksilla, ihan ilman mitään varoituksia. Toisaalla sanotaan, että vauva rauhoittuu ennen synnytystä ja toisaalla, että se liikkuu enemmän. Toisaalla todetaan äidin olevan unelias ja toisaalla taas kovin aktiivinen. 

Omat ennakoivat oireet voisivat tällä hetkellä olla esim. lisääntynyt lantion kipuilu ja painon tunne, viikon kestänyt elohiiri oikeassa kulmakarvassa, kipeytynty peukalon jänne (??) ja yleinen laiskuus kaiken suhteen :) Vähän kuin päivänkakkarasta ennustaisi. 

Rakas masu 38+1 

Tänään kasassa siis 38+2, tarkoittaa, että 39. viikko on menossa ja laskettuun aikaan noin 1,5 viikkoa. On sekin käsite. Jos kaikista lapsista noin 5% syntyy laskettuna päivänä, niin miksi sellaisesta edes puhutaan? Eikö laskettu kuukausi olisi parempi ilmaisu? Tai joku aikaikkuna. Vaikka aikaikkuna kuulostaa kyllä jotenkin samalta kuin musta-aukko ja teleportti... 

Päivät kuluu tällä hetkellä pieniä asioita puuhaillessa, rakastan neulomista, käyn kerran viikossa päivystämässä MLL:llä (lasten ja nuorten puhelin / netti) ja kerran viikossa laulaa luritan lähikoululla olevassa kuorossa. Välillä siivoilen tai leivon. Välillä toivon innoissani, että tulisipa pian lähtö synnyttämään ja välillä mietin, onko MITÄÄN mahdollisuutta, että joku muu hoitaisi sen homman, mä en aio! 

Odottavan aika. Semmoista se on. 

Elämä lapselle

En kyllä voisi olla ylpeämpi aviomiehestäni. Joka kerta kun pääsen katselemaan livenä ohjaamistyötä, niin kasvan kyllä aina pari senttiä pituutta pelkästä ylpeydestä toisen ammattitaitoa kohtaan.

Yksi kivoimpia töitä hänellä on jo vuosia ollut Lastenklinikoiden Kummien Elämä Lapselle -konsertit. Siellä on ammattitaitoinen porukka tekemässä konserttia ja tunnelma myös paikanpäällä aivan mahtava - olipa sitten konserttisalissa tai autossa. Myös ohjelmassa nähdyt insertit ovat Juhiksen käsialaa alusta loppuun asti (ja vielä venyi pari senttiä lisää ryhti).

Kuva Kummien facebook-sivulta

Eilen oli vähän stressipäivä, kun pienokainen liikkui taas ihan äärimmäisen vähän. Verrattuna siihen pari viikkoa kestäneeseen riehumiseen, että "päästäkää mut ulos täältä, en mahdu enää tänne!!". Illalla onneksi liikkeitä tuntui taas paremmin ja nyt aamulla ihan ok. Aamuinen neuvolakäyntikin osoitti kaiken olevan kunnossa. Hemoglobiini 120 (mutta täytynee silti käydä pieni paketti rautaa hakemassa, että jaksaa sitten synnytyshommelit ja palautumiset), paino noussut siihen malliin, että alan kohta olla miestäni raskaampi (voi apua), sydänäänet kunnossa ja ainut luku, mikä sai silmäni kunnolla pyöristymään, oli verenpaine. Viimekertainen 107/72 oli yhtäkkiä 126/75. Neuvolan täti kommentoi tätä vaan sillä, että jos on stressaantunut olo ja nukkunut huonosti, niin se vaikuttaa. No aivan, KYLLÄ ja KYLLÄ. Myös ihan viimemetreillä verenpaine normaalistikin vähän nousee.

Nyt koetan tämän päivän ottaa ihan rennosti. Katselen tässä eilistä Svenska Hollywood Fruar -jaksoa (siis paras hömppä ikinä) ja join puoliterveellistä herkkupirtelöä (maitorahkaa, maitoa, banaania, pari palaa suklaata, vaniljaa ja steviaa). Nam.

Kahdentoista aikaan menen yhden ystävän kanssa tutustumaan paikalliseen MLL-vauvatoimintaan ja illalla nähdään kuudelta neuvolan mammojen kanssa. Siihen väliin kunnon päiväunet.

Tai ehkä unet jo nyt.. *haukotus*

Jäätelöä suolakurkuilla ja paprikajauheella?

Moni on tässä odotusaikana kysynyt, onko ollut jotain outoja ruokahimotuksia. No ihan mitään otsikon kaltaista outoa lautaselta ei ole löytynyt, mutta muutamat asiat ovat kyllä kummastuttaneet itseäkin.

1. Liha

En normaalisti syö lihaa. Kalaa syön. Tämä on ollut perustana ruokavaliossani jo viimeiset noin kahdeksan vuotta. On siihen väliin mahtunut joitain erilaisiakin kausia ja kovin tiukkapipoinen en ole ollut, mutta yllätyin silti siitä, mikä hirmuinen lihanhimo minuun alkuraskaudesta iski. Työpaikan lounasravintolassa lautaselle löysi suorimman tiensä niin lammaslihapullat, lihapadat, jauhelihakastikkeet kuin nakitkin. Jossain vaiheessa söin pari päivää putkeen kinkku-ananas-pizzaa, kun muu ei oikein maistunut :)

Äiti ei ollut uskoa korviaan tästä nakkikastikehimosta, koska en ollut koskaan lapsenakaan pitänyt siitä :) Nyt huomaan palanneeni melkolailla jo takaisin vanhaan. Syön lihaa ehkä kerran viikossa. Lihapullatkin vaihtuivat eilen jo enemmän kotoisiin soijapulliin ja tuntui kyllä paremmalle syödä niitä.

Kuva lainattu täältä

2. Suklaa

Jos en niinä helmikuun viikkoina olisi vielä tiennyt olevani raskaana, tästä oireesta olisin viimeistään tiennyt - tai sitten luullut tulleeni hulluksi :) Olen todellinen sokerihiiri ja suklaata menee aivan liikaa ihan arkikäytössä. "Arkikäytössä" :) Kuitenkin alkuraskauteen mahtui muutama viikko, kun kaikki makea sai minut kääntämään pääni pois. Suklaan makua en voinut edes kuvitella.

Tämän oireen olisi toivonut jatkuvan vähän pidempäänkin, mutta valitettavasti se meni parissa viikossa ohi. Jossain vaiheessa kehitin myös himon valkosuklaaseen, josta todellakaan en normaalisti edes pidä. Se maistuu mielestäni vain sokerille ja rasvalle. Paitsi silloin kun siihen tuli himo - silloin se maistui lähes palalle taivasta :)

Kuva lainattu täältä

3. Vesi

Raskaana ollessa tarvitsee enemmän vettä kuin normaalisti. Ja sitten kun siihen lisätään useamman kuukauden kestävät helteet. Välillä tuntui, että en edes pysty juomaan niin paljon kuin janottaa! Ja näin loppuvaiheessa taas on hankala muistaa juoda tarpeeksi, kun muutenkin juokseee vessassa tunnin, parin välein. Lapsivesi kuitenkin vaihtuu noin kolmen tunnin välein, niin kyllä sitä vettä tarvitsee sitten saada kehoonkin. Ja vauvalle.

Kuva lainattu täältä

4. Mansikat ja nektariinit

Molempia olen syönyt kesän aikana varmaan rekkalavallisen. 

Kuva lainattu täältä

5. Ruisleipä juustolla

Viimeisimpien viikkojen kestosuosikki. Syön joka päivä. Ja se voin määrä!? Excuses-moi..? Tunnen olevani kuin ukkini, kun "sipaisen" voita semmoisen lähes sentin kerroksen leivälle! Ja päälle reilusti kermajuustoa. (tässä kohdassa voi kysyä ensimmäisen kerran, että vieläkö ihmettelen, miksi paino huitelee ihan hurjissa lukemissa..)

Kuva lainattu täältä

6. Herkut

Niin sitä saattoi luulla, että "raskaana ollessa sitten syön tosi terveellisesti". No, näin ei ihan käynyt. (ja tässä kohtaa sen kysymyksen voi esittää toisen kerran..)

Kuva lainattu täältä

Siinäpä ne. Ehdottomasti parasta on ollut se, että aina välillä tulee ihan valtava himo saada syödä jotain. Se "jotain" voi olla vaikka jäiset mansikat, hedelmäjugurtti, greippimehu, makaroonit ketsupilla - ja sitten kun käy niin hyvä tuuri, että sitä kaapista löytyy (tai rakas ihana tarjoutuu kipaisemaan kaupassa), niin voi pojat kun se kyseinen asia maistuu sitten maaaaaaailman parhaalta :)