Se kuuluisa koulu, neljäs yö

Tadaa, poika nukkui 21 - 04 yhtä kyytiä! Isäntä oli taas unikoulun rehtorina. Päätettiin, että koulutetaan poikasta aina kaksi yötä kumpikin peräkkäin. Nukahtaminen oli vähän hakusessa ja siihen liittyi paljon hyssyttelyä ja pieniä itkuja vajaan tunnin ajan. Seuraava herätys oli sitten vasta 04:15. Siitä viiteen asti tassuttelua ja pieniä torkahteluja. Viideltä maitoa ja sen jälkeen uni ei enää tullutkaan. Suuren osan yöstä Nopsu nukkui mahallaan. Loistavaa!! Isimies on kyllä sen verran hyvä rehtori tässä koulussa, että mä jään ihan kouluavustajan rooliin :)

Tässä Nopsu lähdössä päiväunille parvekkeelle. Kiitos kummitäti Sinille noista jenkeistä lähetetyistä vauvan sukista. Ne valitettavasti oli heti saapuessaan jo liian pienet, mutta palvelevat nyt aivan loistavasti maailman söpöimpinä lapasina :) Ja hei, mikä pipo päässä? <3

Hups, luulin, että olin tämän pipon tekemisen blogannut odottaessani, mutta olinkin laittanut kuvan vain facebookiin. Tässäpä se kuitenkin on :)

Pidin täällä juuri pystyssä sosetehdasta. Nyt on pussi poikineen peruna-bataatti-kesäkurpitsaa! Seuraavaksi lähden ajelemaan meidän ihanalla autolla aurinkoisessa säässä hyvän ystävän luokse Espooseen. Siellä on odottamassa yksi 2v. poika, yksi melkein 5kk tyttö sekä lupauksen mukaan; pino vohveleita :) Sluprs.

EDIT: TÄNÄÄN 5kk täyttävä tyttönen :) Onnea pikkuinen E!

Se kuuluisa koulu, kolmas yö

Se olikin sitten isimiehen vuoro astua puikkoihin. Ei sillä, ettäkö en olisi jaksanut. Fysiikkani ei kestänyt. Eilen alkanut niska-hartia-jumi vaan paheni iltaa kohti ja kykenin hädintuskin nostelemaan Pikkua illalla.

Yö meni aika kivasti! Ainakin selvästi paremmin kuin edellinen. Nukahtaminen 20:40 pienillä tassutteluilla. 00:20 kääntö mahaltaan selälleen ja vähän silitystä. Sitten 01:20 eteenpäin noin tunnin verran oli menty about kymmenen minuutin pätkissä ja seilattu käsi-sili-syli -väliä. Sitten kuitenkin uni tuli ja sitä riitti aina 05:20 asti. Maitoa kaivattiin vasta tässä kohtaa.

Aika hienoa, nyt kun sen tähän kirjoittaa! Toivoa on :) Ehkä meikämammakin pitkin hampain jättää tänään treenit väliin ja koettaa hoitaa tiikeribalsamilla ja pyörittelyillä hartioita kuntoon.

Se kuuluisa koulu, toinen yö

Hmm.. eikös tän koulun pitäis toimia, eli niinkun helpottaa yö yöltä? Ilmeisesti ei.

Viime yönä nukkumaan meno oli ihan maaginen ja antoi jo toivoa siitä, että "oppi on mennyt perille". Viimeisenä iltatoimena annoin maidon omalla patjallani köllötellen. Siitä sitten hetken pitäminen sylissä. Röyhtäystä ei kuulunut, joten nostin sänkyyn. Ja noin sekunnissa poika oli unilla. Ensimmäinen unipätkä kesti 20:40 - 00:50.

Ja siihen loppuvatkin hyvät uutiset :) Tuosta eteenpäin pisin unipätkä oli puoli tuntia ja yleisin 15min.  Käsi, silitys, syli -väliä tuli hiihdettyä aika paljon. Puoli neljän aikaan annoin maitoa. Joskus neljän jälkeen Nopsu nukahti ja otti unta 05:45 asti.

Tadaa, siinä toinen yö koulussa. Aivan loistavaa, että Juhis on kotona, joten mä pystyin alkuyön kolmen tunnin unia jatkamaan sitten 06:30 - 10:30. Mahtavaa. Nyt tuntuu, että on taas elävien kirjoissa. Asiaa auttaa myös "pari" vaniljajäälattea :) Asiaa EI auta se, että sain hartioihin aivan hirmuisen jumituksen yöllä, kun roikuin tuntikaupalla pinnasängyn laidan yli. Aamulla päivällä aamupalalla mukia kurkottaessani säikähdin jo, kun tunsin krampin hiipivän koko yläselkään. Onneksi se ei tullut, mutta jumissa olen kuin.. öö.. jumi.. öö.. jummijammi.

Näin unikoulupostauksiin on vähän hankala liittää kuvia. Eiku joo. Tässä.

Hammas

Kas vain, pitäisiköhän alkaa joksikin jännityskirjailijaksi, kun niin hienosti osasin jättää edellisen postauksen kuumottavaan tilanteeseen :) Oli siis tarkoitus vielä eilen tulla näin ihan erikseen kertomaan, että meidän pienellä vauvalla on ilmestynyt alaikeneen.. hammas!!

Kuvan ruokalapussa lukee, että "mun mummi on paras" ja Nooa haluaakin lähettää rakkaalle Paula-mummilleen täältä paljon terveisiä! Pian tullaan sinne esittelemään uusia taitoja - ja hampaita!

Se kuuluisa koulu, ensimmäinen yö

Ensimmäinen yö unikoulua takana. Meikämamma tarttui härkää siivistä ja päätti sisulla vetää ekan yön läpi. Lisäjännitystä hommaan toi se, että tähän asti Juhis on ollut A-I-N-A Nooan "yöhoitaja" (ja vastaavasti minä oon herännyt sitten pojan kanssa aikaisin ylös isijäbän jatkaessa uniaan). Oltiin siis ekaa kertaa minä+Nooa, ekaa kertaa Nooa omassa huoneessaan ja ennenkaikkea - ekaa kertaa maitohuikka ei ollut kitinään se itsestäänselvä ratkaisu.


(Tähän kuva väsyneestä äidistä tummine silmänaluksineen ja silmäpusseineen. Ei oo nätti.)


20:40

Unille laittaminen. Maitoa ennen sänkyyn menoa. EI ENÄÄ PINNIKSESSÄ. Sängyssä itku. Jaaha, työkalupakki käyttöön. Työkalupakissa on jämptissä järjestyksessä seuraavat työkalut: käden pitäminen rintakehän (tai selän) päällä, napakka silittely, syliin nostaminen, sylissä hytkyttäminen ja kaikista viimeisimpänä; maitohuikka. Työkalupakki EI sisällä juttelua, valoja tai katsekontaktia. Koko ajan käytetään minimimäärä rauhoittelukeinoja ja seuraavaan siirrytään vasta kun itku jatkuu.

Seilattiin hetken aikaa pakkia edes takaisin, yksi maitohuikka lisää tuli hörpättyä, mutta sen jälkeen tulikin uni.

21:00

Ja sitten se uni loppui itkuun. Käsi, silittely, syli, hytkytys. Pelkkä syli. Hytkytys. Pelkkä syli, pelkkä syli. Sänkyyn nosto, käsi päälle ja tui tui, uni tuli.

02:00

Narinaa ja kitinää, joka vaimeni itsestään noin viidessä minuutissa.

02:30

Narinaa ja kitinää, joka muuttui itkuksi. Menen sängylle ja lasken käteni rintakehän päälle. Joka onkin selkä. Mitä ihmettä? Lapsemme on nukkunut mahallaan! Kääntö selälleen, käsi päälle, silittelyä - uni.

04:40

Itkuksi. Napero taas mahallaan. Käsi ja silittely mahallaan - ei onnistu. Kääntö selälleen ja käsi päälle. Tui tui, uni.

05:00

Itku. Tässä vaiheessa olen jo sitä mieltä, että maitohuikka lienee paikallaan. Menen silti orjallisen täsmällisesti työkalupakin päästä päähän, kunnes päästään maitoon. Hörps hörps. Ei siis pinniksessä, vaan mun patjalla. Ja sitten tulikin pullolle nukahdus. Nosto sänkyyn. Uni meni pois. Tästä sitten seuraavat 45 minuuttia selattiin jälleen työkaluja ees sun taas, lopputuloksena kello 05:45 päätelmä siitä, että lapsi on unensa nukkunut.

Tässäpä se ensimmäinen yö. Mielestäni aika onnistunut. Suurimmat oivallukset se, että nukahtaa VOI myös ilman maitoa ja ilman sitä maitoa pärjää ainakin viiteen asti, ellei jopa koko yötä. Tai no, tällä kertaa se viiteen asti OLI koko yö.

Aamupäivällä jouduttiin lähtemään yllättäen käymään lääkärissä. Nooan hengitys alkoi kuulostaa "ahtaalta" ja hengityksen kanssa ei tietenkään ole leikkimistä. Välillä tosin hengitys oli ihan normaalia ja rauhallista. Onneksi. Lääkäri tsekkasi keuhkot ja kurkun, jotka olivat kunnossa. Arveli, että joko poika on tulossa kipeäksi ja sairastumassa kurkunpään tulehdukseen. Tai sitten kyseessä on joku allerginen reaktio.

Juhis on itse kurkusta vähän kipeä, joten valitettavasti veikkaamme ensimmäistä.

Eikä tässä vielä kaikki, kotona odotti vielä yksi yllätys..

Se kuuluisa koulu

Isot asiat kannattaa tehdä ex tempore. Tai sitten ei. Kerron huomenna kannattiko.

Söpö

Mulla on maailman söpöin vauva. Välillä se on erittäin rasittavakin, mutta silloinkin se on söpö.

Ja niin, toi haalari sopii paljon paremmin tämmöiselle 8,3 kiloiselle ja 67 senttiä pitkälle kuin tuolle 3,6 kiloiselle ja 51 senttiä pitkälle <3 Voi rakas. Ottiko äiti ja isi sulle kotiinsaapumista varten vähän ison haalarin mukaan silloin lokakuussa..

Ja vaikka tämä ei mikään ruokapäiväkirja olekaan, niin söinpä eilen ja tänään niin herkkulounasta, että pakko oli ikuistaa. Misokeittoa, chili-inkiväärilohta, soba nuudeleita (joissa seesamiöljyä, miriniä ja soijakastiketta) sekä jälkkäriksi mangoa. Oujee. Jälkkärin jälkkäriksi huitaisin vielä jääkahvin vaahterasiirapilla. Kyllä taas jaksaa!