Taikamasu

Missä se on? No siinähän se on! :)

30+5 <3

Iki-ihana Ikea

Lähde hakemaan sieltä "yks juttu" ja tule kotiin ihmetellen miten yks juttu muuttui kahdeksikymmeneksi..

Kuva ikea.fi

Tuli shoppailtua amme, unipussi, lakanat, lakanansuoja, pikkupyyhkeitä, kangasta imetystyynyn ompelemista varten, pyykkikori, huppupyyhe ja mitä muuta.. no vielä ainakin kynttilöitä ja muffinssivuokia syksyn juhlaa varten :) No joo, siis ehtisihän niitä vielä tässä, mutta kun sattui niin sopivasti alennuksessa ja ja ja..

Olen myös ajatellut, että haluan ennen vauvan syntymää käydä Juhiksen kanssa kahdestaan ulkona syömässä. No, sehän tuli hoidettua tässä kätevästi samalla :D

Ristiäiset vai nimiäiset?

Lapsen saamisen myötä tulee pohdittua monia asioita elämästä, joita aiemmin ei ole sen kummemmin ajatellut. Yksi sellainen on pohdinta siitä, kastetaanko lapsi syntyessään evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvaksi. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten (kun tämä tyttö syntyi maailmaan) ei varmasti monikaan kysymystä pohtinut. Iät ja ajat oli ollut itsestäänselvää, että kirkkoon kuulutaan ja lapsi siihen heti syntyessään liitetään.

Ristiäiset on vahva perinne. Niin vahva, että harva edes erottaa siihen sisältyviä eri asioita; nimen antamista, läheisten kokoontumista, uuden elämän juhlistamista ja kristinuskoon kastamista. Perinne on kaunis ja haluankin ehdottomasti omalle lapselleni nuo kolme ensimmäistä asiaa. Se, minkä ympärillä olemme käyneet pitkiä, erittäin mielenkiintoisia keskusteluja, on tuo viimeinen.

Kuva täältä

Nykyään enää noin puolet pääkaupunkiseudulla syntyvistä lapsista kastetaan. Muutos on muutamassa kymmenessä vuodessa ollut aika hurja. Itse havahduin ensimmäistä kertaa edes kyseenalaistamaan koko perinnettä, kun opiskeluaikana Ranskassa ajauduin keskusteluun aiheesta ja kuulin, että siellä ketään ei vauvana liitetä mihinkään uskontokuntaan. Ihminen voi sitten itse päättää myöhemmin, jos kokee jonkun uskonnon omakseen. Ymmärsin ajatuksen ja pidin siitä kovasti, mutta en toki silloin vielä arvannut, että tulen pohtimaan asiaa eräännä päivänä oman lapseni kohdalla. Tehdäkö päätös lapsen puolesta heti syntymän jälkeen vai antaako päätökselle aikaa?

Nimiäiset. Mikä hassu ja hieman tuntematon asia. Se ei oikein herätä selkeitä ajatuksia ja onkin vähän valju ehkä siksi, että siitä puuttuu vuosikymmenten (-satojen?) perinne. Ei ole perinteisiä ja tuttuja riittejä (vesimaljaan kastaminen, raamatun lukeminen, virsien laulaminen), joten pelkkä nimen julkistaminen tuntuu vähän laimealta syyltä kutsua läheisiä ihmisiä koolle. Varsinkin, jos nimikin on jo kerrottu etukäteen. Hups. (Niin, en ollut siis törmännyt tähän pohdintaan vielä silloin, kun innoissani kertoilin useammallekin läheiselle tulevan pikkusen etunimen..)

Kuva täältä

Sen tiedän mitä haluan. Haluan, että juhlistamme syntynyttä ihmeellistä uutta elämää. Sitä ainutlaatuista, upeaa, rakasta ihmistä, joka tekee meistä ihka oikean perheen. Haluan läheisten ihmisten kanssa jakaa sen ilon, jonka tuo nyytti tulee tuomaan meidän kaikkien elämään. Haluan lapsen tietävän, että hän on jokaisena pienenä hetkenä, koko elämänsä ajan, rakastettu ja että hänellä on ympärillään luotettavia, lämpimiä aikuisia, jotka pitävät hänestä huolta.

Haluan, että lapsi oppii mahdollisimman paljon tästä maailmasta. Eri maista, kielistä, kulttuureista ja uskonnoista. Haluan, että hän kasvaa suvaitsevaiseksi ja avarakatseiseksi aikuiseksi. Haluan hänen osaavan hakea lohtua rukouksesta ja tietävän ajatuksen taivaasta, mutta samalla kertoa myös siitä, miten monenlaisilla tavoilla ihmiset täällä maanpäällä uskovat. Ja että jokainen ihminen on tosi arvokas, riippumatta mihin hän uskoo.

Kuva täältä

Ennenkaikkea, haluamme lapsellemme vain parasta <3 Kaikessa <3 Tietenkin <3

Kuppi ja muffini

Eilen hoidin työasioita päivällä ristiin rastiin keskustassa ja kävin syömässä lounasta ihanassa Kuppi&Muffini -nimisessä kahvilassa. Suloinen paikka, ystävällinen palvelu ja herkullinen oli ainakin oma valintani. Ensi kerralla on testattava niitä syötävän (juu, kyllä) suloisen näköisiä muffineja ^^

Ehdin juuri ennen keskipäivän ruuhkaa. Muutkin tuntuivat löytäneen tämän paikan, jonka yhteydessä siis on pieni leipomo, jossa kaikki leivotaan itse - ilman lisäaineita. Thumbs up.

ps. Ha! Postaus ilman vauva-aihetta. Enkä edes lukenut paikanpäällä Vauva-lehteä tai Kaksplussaa, luin Mondoa ja Gloriaa! Ha!

Joensuu ja paluu arkeen

Muutaman päivän kesäloma vierähti aivan liian nopeasti. Torstaina kylässä kävi pari ihanaa äiti/äiti-to-be -ihmistä ja tein heille lupaukseni mukaisesti vähän raakaherkkuja. Molemmat kakut onnistui tosi hyvin! Limekakun ohje löytyy täältä.

Limekakkusia

Suklaa-nektariinikakku (ja takana limekakkua)

Perjantaina aamulla ajeltiin Joensuuhun, jossa iltapäivällä meille tuli kylään aivan hurmaava autolastillinen lapsia. Lapsuudenystäväni jälkikasvuun kun kuuluu suloinen 2kk-vauva, hurmaava 4v nuorimies sekä ihana 6v tyttönen. Tyttö oli oppinut jo lukemaan ja kirjoittamaan (!) JA seuraava kiinnostuksen kohde oli japaninkieli! No, minuahan ei tarvitse kahdesti pyytää opettamaan jotain pientä japaniksi! Tyttö oppi ihan valtavan hienosti kopioimaan sekä hiraganoja että katakanoja (toisin kuin allekirjoittanut) sekä lausui kaikki sanat ihan moitteettomasti! Voi ihmettä *^^*

Lauantaina meillä oli triplajuhlat: siskon valmistujaiset, hänen poikaystävän valmistujaiset sekä heidän tupaantuliaiset. Oli tosi ihanat juhlat ja sain häärätä mielin määrin keittiössä pyörittämässä tarjoiluja. Se oli oikeasti mukavaa!

Eilen aamulla käytiin pitkästä aikaa taas neuvolassa. Ihana kun kaikki oli siellä niin hyvin. Jopa hemoglobiini oli noussut, vaikka myönsin neuvolatädille muistaneeni ottaa rautaa ehkä joka toinen päivä (totuus: ehkä kaksi kertaa viikossa), vauva voi hyvin ja oli jo kääntynyt pää alaspäin :) Toki se voi siitä vielä pyöriä vaikka mihin suuntaan, mutta ainakin kokeilee jo siellä sitä asentoa, missä sitten tehdään tuloa tähän maailmaan <3

Töitä on jäljellä vielä 25 päivää ja se tuntuu nyt hieman paljolta. Vaikka onkin vähän. Ihan sillä, kun yöt menee jo aika huonoilla unilla, niin tuntuu tosi pitkältä päivät ja ärsyttää, kun oma jaksaminen/keskittyminen/energia on ehkä puolet normaalista :/

Move it move it

Koen olevani aika onnekas, kun olen pystynyt kohtuullisen hyvin liikkumaan koko raskausajan. Alussa (ensimmäiset kolme kuukautta) suurimmat esteet olivat väsymys ja huonovointisuus. Työpäivän jälkeen kertakaikkiaan vaan en pysynyt hereillä ja huonovointisuusherkkyyden (onko se sana?) takia piti jättää tekemättä kaikki liikkeet, joissa tulee vähänkin heijaavaa liikettä. Ihan siis jopa perus kyykyt oli tehtävä toooosi hitaasti :)

Normaalisti (aikana ennen mahaa) pyrin harrastamaan jonkinlaista liikuntaa suunnilleen 3-5 kertaa viikossa. Nyt odotusaikana se on ollut yleensä 2-3 kertaa viikossa ja olen ollut siihen (itseeni) kyllä ihan tyytyväinen. Näin viimeistä kolmannesta mentäessä olo on välillä alkanut liikkuessa tuntua vähän.. raskaalta. Masu on jo hyvän kokoinen, kiloja on tullut ihan reippaasti ja syke lähtee ihan sekunnissa pilviin.

Kaikkialla suositellaan päivittäisiä kävelylenkkejä perusliikunnaksi, mutta itse näen kävelylenkit hyvin riskaabelina lajina. Ensinnäkin, näin helteellä tulee kamala jano. Toiseksi, vessahätä saattaa iskeä ihan sekunnissa. Kolmanneksi, ei naurata yhtään, jos on useamman kilometrin päässä kotoa ja alkaa sattua johonkin kohtaan mahaa tai lantiota. Siispä lähellä sijaitseva Elixia on palvellut ihan hyvin myös tämän ajan. Tuosta paikasta minulla olisi hyvää sanottavaa ja aika paljon ei-niin-hyvää.. Positiivisina puolina on sen läheisyys (10min kävellen), monipuoliset tunnit ja erittäin mukavat, avarat, valoisat ja siistit tilat.

Toivon, että pystyn hyvin liikkumaan ja pitämään itsestäni huolta ihan sinne loppuun asti. Uskon, että sitä myöten synnytyskin menee helpommin ja rytäkästä toipuminen on nopeampaa.

Tänään salikäynnin jälkeen. Huomaa maaninen treeni-ilme :D

Masu 28+5

Koska en yleensä ihan hirveesti postaile itsestäni vähäpukeisia kuvia internettiin (oh, really!?), niin jouduin vähän taiteellisesti käsittelemään tätä nopsasti aamulla peilin kautta napattua kuvaa. Siinä kuitenkin ihanasti piirtyy tämä jo hienon kokoinen masu <3

Mulla alkoi tänään kesäloma!! KOLME PÄIVÄÄ. Uuujea.
Ja samaan hengenvetoon voin huomauttaa työpäiviä ennen mammalomaa olevan enää 28. UUJEA!