Joskus tekis mieli..

.. että saisi edes jokatoisen lusikallisen menemään suuhun asti.

Viikonloppu on mennyt taas hujauksessa. Hujauksessa siksi, että olen viilettänyt aika paljon omissa menoissani. On kyllä ollut mukavaa kerätä taas voimia tulevaa viikkoa varten. Muuten kaikki täällä aika perusasetelmissa. Ainoastaan Nooan uusin juttu saa vanhemmat epäilemään, että pojassa on jotain hinduverta. Sen verran intialaiselta noi pojan jokeltelut on alkeneet kuulostamaan. Äbyligäbyli.. ägylibägyligägyli... bulibulibuli.. äbylibyli.. No, ei noita oikein pysty kirjoittamaan :D

Paita & peppu

Lähdettiin vauhdilla äsken pihalle vähäksi aikaa leikkimään. Peiliin vilkaisu hieman hymyilytti. Ja kyllä, tämä oli siis oikeasti täysin sattumaa :)

Koira!

Tänään me lähdettiin aamulla yhden ystävän luokse, joka asuu Niemenmäessä. Sinne piti matkustaa erikoisella (erikoinen reitti) bussilla, mutta se oli tosi näppärää, koska puolessa tunnissa pääsi perille ja sen jälkeen oli vain noin kilometrin kävely aivan idyllisen ihanassa puistossa. Nooan päiväunet on nyt ihan mitä sattuu. Taas tänään poika nukahti jo aamupäivällä, bussiin. Otti siis semmoiset 20min unet siinä kymmenen aikaan.

Perillä meitä odotti jotain, mikä Nooan mielestä hyvin saattoi olla sen tähän astisen elämän siistein juttu. Koira. Nooa ensin suhtautui koiruliin hauskan varauksella ja kiinnostuksella. Jopa vähän ensin pelotti. Mutta sitten karvaturrista tuli ihan paras kaveri ja mussukka hihkui innoissaan jahdatessaan koirulia :)

Niin joo, olihan siellä semmoinen 3kk vauvakin, mutta se jäin Noon näkökulmasta ihan sivuseikaksi. Onhan niitä vauvoja jo nähty! Ihana pieni poikanen oli tämä vauva. Ja niin rauhallinen. Ihailinkin, että voiko tosiaan olla totta, että äiti saa jopa laitettua ruokaa kun vauva suostuu olemaan puolikin tuntia sitterissä! Huikeaa!!

Takaisin tullessa bussissa saatiin juttuseuraa tuplarattailla liikenteessä olleesta äidistä. Hauska sattuma, sillä hänen nuorin lapsensa oli syntynyt tismalleen samana päivänä kuin Nooa! Tällä äidillä oli neljä lasta; 16v. yläasteen kesken jättänyt teini, 5v. pahasti uhmaikäinen, 3v. kehitysvammainen sekä sitten tämä 10kk vauva. Ja jos oikein ymmärsin, niin ainakin suuren osan aikaa tämä äiti on lasten kanssa yksin. Oli siis kova puhumaan, kun ehti avoimesti kaiken kertomaan. Ja "ihana" oli kuunnella. Toivotin hänelle niin paljon jaksamista ja mietin itse samalla, että vitsit miten onnekas olenkaan, että Nooa on perusterve. On se terveys vaan niin suuri onni elämässä!

Synttärijuttuja

Tänään aamulla Nopsu päätti herätä jo 6:20 ja oli sen jälkeen ihan uninen. Se tekee nyt tosi paljon tätä, että herää selvästi kesken unien, kun on ihan töttöröö ja kiukkuinen - mutta ei kuitenkaan saada sitä mitenkään jatkamaan uniaan.

No, puoli yhdeksän sitten heitin pojan ja tavarat autoon, koska meillä oli suunnitelma lähteä hyvän ystävän synttäreiden kunniaksi sinne kylään ja kakkuakin oli luvattu :) Menomatkalla kävi niinkuin toivoinkin, eli Nooa nukahti. Tosi kitinöiden jälkeen ja vasta kun oltiin jo lähes perillä, joten ajelin siinä 15 minuuttia sitten lähistöllä ja parkkeerasin sen jälkeen odottelemaan, että pätkä herää. Sehän nimittäin herää, kun auto pysähtyy/sammuu :)

Perillä lähdettiinkin heti pihalle. Se on kyllä ihan totta, mitä Katja aina sanoo - heillä vaikuttaa olevan aivan mahtava naapurijengi! Niin ihanaa, kun lapset voi leikkiä yhdessä ja kaikki äidit katsovat lasten perään riippumatta nyt niin siitä, onko oma vai toisen :) Iso hiekkalaatikko, paljon leluja ja kiikku. Niin ja isommille trampoliini. Lapsille ja äideille seuraa. Voiko enempää toivoa!

Katja oli taikonut pöytään upean raakasuklaakakun ja keitellyt kaikille paikalla oleville kahvit. Lapsille oli keksejä ja mansikanmakuisia maissinaksuja :) Nam!!

Takaisin tullessa Nooa nukahti autoon ilman mitään kitinää, mutta unet ei sitten kotona enää jatkuneetkaan. Ehkä napakka kaatosade ulkona oli myös omiaan virkistämään jätkän.. Unet meni jotenkin ihan sekaisin, koska viimeisen tunnin, pari poika on ollut tosi väsynyt ja itkuinen, mutta ei silti halua nukahtaa. Äsken sitten vanhanaikaisen kamalan itkukonsertin kautta pakotin mussukan vetämään sikeitä ja siellä se nyt onneksi nukkuu. Piti oikein käydä välillä hakemassa korvatulpat, kun teki niin pahaa :( En ymmärrä - siis onko semmoisia lapsia, joita ei tarvitse työn (ja välillä tuskan) kautta nukuttaa? Meillä nimittäin jos jäädään odottelemaan sitä, että poika vaan "väsähtää" ja "nukahtaa", niin sitä saadaan ihan vapaasti odotella vaikka koko päivä. Ja päivä ilman unia.. no, sitä meistä kukaan ei halua :)

No mutta, ihana aamupäivä oli - kiitos!

Mini me?

No niin, kertokaas nyt, onko ihan tavallista, että 10kk ihmistaimi istuu lähes poikkeuksetta jalat ristissä? Vai voisiko tämä olla minulta matkittua, koska itse istun usein lattialla ja aina kun istun, niin istun jalat ristissä :) ?

Hyvinhän se menee

Neuvolassa sanottiin, että olisi jo aika alkaa opetella itse syömistä.

Huomaa, että lusikka kuvasta on lentänyt jo ajat sitten. Puuro siirtyi lautaselta tasaisesti pöydälle, lattialle, syöttötuoliin, päähän ja mahalle. Suuhun ei juurikaan.

Maanantai

Maanantait tuntuu näin hoitovapaallakin olevan just niin Maanantaita kuin Maanantait nyt yleensäkin on. Kivoja juttuja tähänkin päivään toki on mahtunut! Aluksi mainittava Nooan 11h yöunet vain yhdellä pikku heräämisellä iltayöstä. Aamulla sitten hypättiin Juhiksen kyytiin kohti keskustaa ja mentiin mun työpaikalle viemään sinne kuuluvia tavaroita ja moikkaamaan erityisesti yhtä mun aivan ihanaa tiiminvetäjää, joka nyt oli viimeistä viikkoa töissä. Siinä pojassa on paljon semmoisia piirteitä, joita soisin tulevan myös Nooalle. Semmoinen vähän rouhea räppiasenne, mutta sydän ihan kultaa <3

Lähdettiin töistä pois häiritsemästä ja mentiin vähäksi aikaa ihanaan Mokoon Sörnäisiin. Siellä kun on leikkipaikka. Joka Nooan mielestä oli yhtä kuin itse Tylsyys. Siis koko ravintola/kahvila tutkittavana, niin miten pari hassua lelua pitäisi muka miehen paikallaan? Sinne se koetti koko ajan vilistää tiskin taakse. Lupasin, että poika saa hakea sinne sitten kesätöihin, kunhan vähän kasvaa :)

Kotimatkalla tuli vähän 11 jälkeen bussissa uni, joka sitten kotona tyssäsi tuntiin ja mussukka oli sen jälkeen ihan myrtsinaama. Selvästi uni jäi kesken, mutta en saanut sitä enää jatkumaankaan. Huomenna kyllä en varmasti yritä edes laittaa Nooaa unille ennen yhtä! Myös siksi, että ne toiset päiväunet on aina työn takana ja ilman niitäkään ei meinaa jaksaa. Ainakin jos herää jo yhden jälkeen. Oh, tulisipa jo se yksien (ja jos saa toivoa, niin pitkien) päiväunien aika!