These are the days...

Onko vähän klisee sanoa, että joku biisi voi muuttaa elämän? Ehkä on, mutta eilen kun mä lähdin ajelemaan kotiin sieltä tai-vaal-li-sen ihanasta hieronnasta, niin radiosta tuli Aviciin "The Days" biisi, jossa lauletaan, että:

"These are the days we've been waiting for

Neither of us knows what's in store

You just roll your window down and place your bets

These are the days we won't regret

These are the days we'll never forget"

Samalla mulle tuli mieleen erään ystävän (kahden pienen lapsen äiti) seinällä oleva teksti, jossa lukee, että "These are the Golden Days" ja teksti on ympäröity kymmenillä perheestä ja lapsista otetuilla polaroid-kuvilla. Ihan tajuttoman pysäyttävää nähdä hetken, että.. niin.. kaikken haasteellisuuden keskellä TÄMÄ hetki on just se, mitä on odottanut. Tämä on se hetki, jota mummona kiikkustuolissa muistelee rakkaan papparaisen kanssa. Nämä on ne päivät.

Samalla olen eilen ja tänään koettanut tietoisesti työstää tiukasti mutta lempeästi hyväksymisen jaloa taitoa. Eckhart Tollen mukaan suuri osa ihmisen ahdistuksesta johtuu vastustamisesta (resistance). Ja tehokkain lääke tähän on hyväksyminen (acceptance). Olen käyttänyt viimeaikoina ihan liikaa energiaa erilaisiin ahdistuksiin ja vastustellut tosiasioita, kuin pikkulapsi, uskoen, että sillä tavoin voi jokin muuttua.

Okei, meillä oli rankka vauvavuosi. En juuri päässyt kiinni pikkuvauva-ajan suloisuuteen oman sairastelun sekä Nooan hankalan voinnin takia. Kaikki energia meni jaksamiseen sekä Nooan asioiden pohtimiseen, murehtimiseen ja selvittelyyn. Eikä tämä taaperoaika ole paljon tuonut helpotusta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut useamminkin tunnisteella "valivali".

Lisäksi meidän kaikki apuvoimat (lähinnä mun äiti ja sisko) asuvat kaukana ja me ei olla päästy Juhiksen kanssa esim. viettämään kahdestaan aikaa, kuin kahden lounaan verran Nooan syntymän jälkeen. Samoin olemme tuhannen pulassa, kun perheeseen iskee samaan aikaan työkiireet ja sairastelut.

Joo, voin jäädä loppuelämäksi surkuttelemaan näitä faktoja ja kuolla (anteeksi sanavalintani, mutta tarvitsin tähän jotain vahvaa) kateuteen, kun ystävillä tuntuu olevan 1000x helpompaa lastensa kanssa ja siihen lisäksi vielä vanhemmat tai sisarukset lähellä tarjoamassa apuaan. Nämä asiat vaikuttavat rehellisesti sanottuna myös meillä siihen, että mahdolliset haaveet toisesta lapsesta ovat saaneet jäädä.

TAI, sitten voin koettaa hyväksyä, että meidän elämä on juuri tämän näköistä. Okei, siinä ei ole kaikkea, mitä muilla on, mutta on niin paljon hyvää. Järjettömän upea isimies, molemmilla vanhemmista töitä, kaikki perheessä on perusterveitä. Meillä on yhteisiä unelmia ja haaveita (kesäreissu, isompi asunto, oma piha..) sekä lisäksi ystäviä ympärillä.

Lienee klisee sekin, että pitää keskittyä positiiviseen, mutta ajattelin sen nyt ottaa tämän kevään missioksi itselleni. Siitä muistuttakoon tämä biisi sekä tuo ihana, pari päivää elämää lämmittänyt aurinko.

Akkujen latausta aurinkovoimalla

Tänään on ollut oikein hyvä voimienkeräämispäivä. Aamulla aurinko nousi jo kovin korkealle ja lämmittikin mukavasti. Käytiin Nooan kanssa MLL:n perhekahvilassa ja nähtiin siellä myös ystävää ja hänen poikaansa. Söin laskiaispullaa ja Nooakin söi pienen purkin ruokaa <3 Eilen illalla väsyneenä kirjoitin facebookiin näin:

Nonni, tuon alempana mainitsemani viikon päälle pari päivää tosi epäterveellistä syömistä, vajaan kuuden tunnin yöunet sekä 10 tunnin työpäivä. APUA! Olen ihmisraunio. Voiko joku viedä mut jonnekin tropiikkiin pariksi päiväksi joogaretriitille, jossa saisi tuoreita hedelmiä ja hierontaa??? 

Hoksasin myöhemmin, että okei, en ehkä pysty saamaan itseäni tropiikkiin lomalle, mutta voin tehdä tästä tiistaista mahdollisimman tuollaisen! Varasin ex tempore itselleni ajan hierojalle. Aamulla käytiin Nooan kanssa kaupassa ja universumi oli mun idean puolella, sillä siellä oli papajat sekä mangot alennuksessa. Siispä tein Nooan käytyä unille tämän näköisen lautasen itselleni. Voin sanoa, että maistui. Ja tuntui oikein, miten vitamiinit huitelivat kehoon. Okei, eihän näiden hedelmien makua VOI verrata siihen, mitä nämä tuolla Kaakkois-Aasiassa ovat, mutta tarpeeksi lähelle.

Iltapäivällä parvekkeella oli niin lämmin, että voitiin siellä imuroida ja pyyhkiä pölyjä. Tuli niin kesäinen fiilis. Sen jälkeen lähdettiin tunnin mittaiselle ulkoilulle aurinkoon. Käytiin myös moikkaamassa päiväkotia, josta kuultiinkin ikäviä aikataulu-/ sairastumiskuulumisia ja jouduttiin vääntämään vielä kerran tämä loppuviikon aikataulu uusiksi. Siispä minä lähden huomenna tekemään sellaisen 10h työpäivän ja Juhis pätkii oman päivänsä pariin erään.

Nooan vointi on ollut jo hyvä. Hieman on onnistunut syömäänkin. Sunnuntaina lääkäri siis totesi vielä nielutulehduksen, joka vaikutti sen hetken syömättömyyteen. Kuitenkin, paino rakkaalla oli pudonnut sen verran, että minun (jo puoli vuotta kestänyt) huoli yleisesti Nooan huonosta syömisestä otettiin vihdoin tosissaan. Huokasinkin siellä vastaanotolla, että omat ideat, voimat ja konstit alkaa olla aika loppu :/ Saatiin lähetteet ravitsemusterapeutille sekä syömishäiriölasten klinikalle. Eikö kuulostakin hassulta, että "syömishäiriö"... No, fakta on se, että joillain lapsilla vaan tuo syöminen ei lähde normaaliin tapaan liikkeelle ja siihen tarvitaan apuja. Tässä nyt odotellaan kutsua, johon saattaa mennä useampi kuukausikin. Ravitsemusterapeutille sen sijaan pääsee nopeammin ja pitääkin muistaa huomenna varata sinne aika! Tottakai samalla kokoajan toivotaan, että asia alkaisi mennä parempaan päin ihan itsestään, ajan myötä.

Päivän kruunasi tänään loistava hieronta ja nyt taidankin hipsiä pikimmiten peiton alle, sillä kello soi taas 06:00 ja bussiin on hypättävä jo puoli seitsemän!

Kevään kuteita

Sain blogikaveriltani Marialta idean tehdä tällaisen postauksen. Hän oli bongaillut kevään vaatetarjonnasta omia suosikkejaan tyttötaaperolle ja siinä kun sitten kommentoin ja huokailin, että tytöille on niin paljon helpompi löytää vaatteita, niin.. siitäpä haaste kurkkia läpi muutaman nettikaupan valikoimia ja bongata omia suosikkeja poikataaperolle :)

Ja kyllä, pojalle on mun mielestä paljon vaikeampi löytää kivoja vaatteita. Haluaisin söpöä, värikästä, tyylikästä... Tämä nyt on vain ja ainoastaan minun mielipide ja NIIN makuasia, mutta miksi (karrikoiden) tytöille on sööttiä legginssiä nilkkarusetilla ja pastelliväristä neulepaitaa olkarypytyksillä ja pojalle on tuollaisia  (sori Lindex, kuva alla) kamalan tökeröitä ankean värisiä printtipaitoja?? Alaosaksi tarjolla vain joko farkkua tai collegehousua. Toki kaikkea saa rahalla, mutta edullisten ketjujen tarjonta tuppaa olemaan vähän ankeaa, omasta mielestäni.

Etsin kerrankin Jumbon ympäri löytääkseni legginssit, jotka ei huuda värin ja rypytysten puolesta, että "olen vain tytön vaate"! Leggarit on niin paljon näppärämmät esim. haalarin alla ja talvikenkään tungettaessa, kuin paksut colleget. Citymarket tarjosi onneksi yllättäen ratkaisun ongelmaan :)

Vielä loppuun lisättävä, että totuushan on se, että meillä Nooa kulkee 80% kavereilta saaduissa ja kirppareilta ostetuissa. Enkä koe mitään tarvetta hankkiakaan hänelle esim. mitään näistä ylläolevista. Tämä oli vaan hauska leikki siitä, millaista tyyliä Nooalle pukisin, jos voisi lähteä mielikuvitusrahalla shoppailemaan :)

Meillä täällä Nooan terveysasiat etenee, mutta oon nyt vähän liian väsynyt (aiheeseen) kirjoittamaan niitä tänne. Hyvä oli kuitenkin, että mentiin eilen lääkäriin.

Feeling blue..

Tämä ei kyllä ole ollut meidän viikko. Sairastelua, omien työpäiven peruuntumisia, yllättäviä 12h työpäiviä Juhiksella (yllättävyys siis vaan meidän välisestä informaatiokatkosta johtuen), todella haastavalla tuulella sekä syömalakossa oleva taapero...

Varasin juuri huomiselle lääkäriajan, koska tosiaan tuo syöminen on nyt ollut jo niin monta päivää aivan minimaalista (eilen ehkä banaanin verran, toissapäivänä päärynän verran), että alan huolestua. Tänään on mennyt alas vain maitoa ja sitäkin lounaalla ainoastaan 30ml (jonka tiedän siksi, kun yksi annos pullossa on tuon verran). Hammaskipukaan ei tätä selitä, sillä näkkäriäkin rouskutetaan, mutta kaikki tulee takaisin. Pahinta on se, että toinen itkee ja kiukkuaa, kun minä syön. Ihan niinkuin haluaisi ruokaa, mutta jotenkin ei silti pysty sitä syömään :( Tulee niin paha mieli. On tässä tullut viime päivinä kyllä useammatkin itkut itkettyä, kun harmittaa niin kovasti kaikki nykyiset ja menneet vaikeudet... Eilen Nooa oli kyllä kaiken kiukun keskellä ihana, kun istahdin lattialle ottamaan pienet itkut, niin se tuli ja halasi. On me jotain saatu sen päähän uppoamaan ihan oikein päin <3

Ainut, missä poika on tämän viikon aikana ollut tyytyväisenä, on rattaissa työnnellessä ja tutti suussa. Sitä tulemme tänään illallakin varmasti paljon harrastamaan. Jos tuossa huonossa kelissä kärryttelisi Alepalle ja takaisin, niin eikös siinä kuluttaisi jo suklaalevyn verran, joka voisi mupeltaa sitten illalla kun muksu nukahtaa..? ;) Onneksi saadaan pian yksi ystävä iltapäiväkahville. Nämä on muuten niitä päiviä, kuin seinät kutistuvat ja aloittaa jälleen kirjoittaa itsestään kirjaa otsikolla Maailman Surkein Äiti.

ps. maailman kauneimmat tulppaanit synttärilahjana ihanalta Tanjalta <3 Kiitos, nuo piristää!

Happy Birthday!!

Tittidii, synttäripäivä! Tosin vähän mälsät olosuhteet, kun Nooa tosiaan edelleen pitää yllä pientä lämpöä (37.0 - 37.3, josta mietin, että onks tää edes lämpö vai voiko olla normaali lämpötila..?) sekä nyt sitten yskä ja vähän nuhaa myös. Päivät tuommoisen energisen taaperon kanssa kotona on niin tuskastuttavia. Tekemistä pitäisi keksiä koko ajan ja kitinäpinna lyhenee iltaa kohti koko ajan. Tänään käytiin sentään Jumbossa kaupassa kääntymässä, kun ei tuo muksu nyt niin kipeä ole. Harmittaa kovasti, kun aamulle suunniteltu mammojen synttärikahvittelu jäi väliin :/ Syön täällä yksin tuota kakkua nyt, kun Noppeli nukkuu.. (kuva eiliseltä, kun rakas nukahti mun rinnan päälle ja tunnin siinä nukkumisen jälkeen jatkoi sikeästi uniaan, kun siirsin vierelle. Tosin, oli se tuohon alle kolme yötä nukkunutkin vaan pikku pätkiä..)

Sain aivan ihania lahjoja! Tässä kuvassa hyvältä ystävältä saadut raakasuklaa sekä ihanat kaksi Hurraw:n huulirasvaa. Kuvattuna myös Benecosilta tilaamani meikit. Minulla on siis iso ongelma silmienympärysihon kanssa. Kärsin jo teininä pahoista ihottumista tuolla alueella (loistohomma teini-iässä kun ei saa käyttää meikkiä!) ja edelleen saan todella herkästi ihottumaa, johon valitettavasti tepsii ainoastaan kortisonivoide ja sen käyttäminen taas tunnetusti ohentaa ihoa. Puhumattakaan, että sitä edes ei saisi käyttää silmien lähelle! 

Olen siis meikeissä silmämeikkien osalta siirtynyt täysin luonnonkosmetiikkaan, plus muutama Yves Rocherin tuote sekä Body Shopin tuote, joita tosin nyt vältän niitäkin. Nuo Benecosin luomiväri, rajauskynä ja ripsiväri on tosi kivat (tosin ripsari ei ihan niin tuhti, kuin moni muu) ja mikä parasta, parin päivän testauksen jälkeen silmänympärykset eivät ole saaneet mitään paniikkikohtausta :)

Kuvassa photobombaa myös uusi (?) Jenkki-purkkamaku. Sitruuna-Lime-Sorbetti. Vaikka olen purkan suhteen vannoutunut raikas minttu fani, niin tämä "makupurkka" kyllä ilahdutti kovasti. Melkein kuin olisi jälkiruuan syönyt. NO EI SENTÄÄN :D Mutta ilahduttavaa silti :)

Voi kun tuo kuume nyt pienellä pysyisi jo poissa, niin päästäisiin näkemään kavereita!

Tasapainoilua

Tässä sitä nyt ollaan. Tasapainottelemassa kahden työssäkäyvän vanhemman ja yhden päiväkotitaaperon arkea tilanteessa, jossa kuumemittari pienimmällä näyttää hieman liikaa. Juuri kun toivoin viime postauksessa hyvää hoitoviikkoa, niin jouduttiin sitten skippaamaan koko hoitoviikko. Nooalla oli eilen ja tänään ihmeellistä epämääräistä kuumeilua ilman muita oireita. Hassua on se, että meidän mammaporukan kahdella muullakin lapsella on/oli sama "tauti"! He varmaan salaa pussailivat torstaina, kun me nähtiin viimeviikolla ;)

Tässä siis on päivät menty niin, että maanantain minä olin töissä ja Juhis kotona siihen asti, kunnes minä tulin neljän aikaan kotiin ja siitä eteenpäin J lähti töihin. Tänään minä kävin töissä aamun, kun oli tärkeä asia hoidettavana. Tulin puolilta päivin kotiin ja päästin Juhiksen töihin, josta se tuli kotiin tuossa ennen seitsemää. Huomenna on Juhiksen työpäivä ja minä kotona.

Toivotaan, että huomenna jo lämpö pysyy poissa ja päästään takaisin tavalliseen arkeen. Pienen sairastajan kanssa kotona on toooooooosiiiii tylsää olla silloin, kun tyyppi ei ole "kunnolla kipeä". Siis Nooasta ei muuten huomaisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa, kuin vaan tuo lämmön nousu. Siinä sitten koetetaan tunnista toiseen keksiä sisällä kahdestaan tekemistä.. puuuuuduuuuuttaaaaaavaaaaa!!! Tänään sentään spesiaaliaktiviteettina leivottiin kakku :)

Niin ja löydettiin jemmalaatikko, jonne oli laitettu osa leluista pahan päivän varalle. Nyt oli se päivä. Nooa viihtyi kivasti hetken aikaa itsekseen tutkien noita kauan sitten unohdettuja leluja.

Toivottavasti huomenna siis ollaan jo kunnossa ja päästään vaikka vähän uloskin - edes kaupassa käymään! Loppuviikkoa värittääkin sitten Juhiksella alkava "viikonlopputyöputki". Tästä eteenpäin ollaan siis koko kevät Nooan kanssa aina kahdestaan joko lauantai tai sunnuntai aikaisesta aamusta yöhön asti. VINKKI VINKKI; jos haluat viikonlopulle seuraa, niin meitä saa hirrrveen mielellään kysellä :)

Fit mama

Tässä se taas viikonloppu hujahti. Onneksi vähän rennommissa fiiliksissä kuin viimeksi. Nooa on ollut tosi hyvällä tuulella ja se tarttuu tietenkin koko perheeseen. Nukkuminen nyt tosin on vähän kiikun kaakun, mutta ei kai sitä liian täydelliseksi voi rueta ;) Sitäpaitsi, Nooalla ilmeisesti tulee nyt kulmahampaat. Se nimittäin pitää lähes koko ajan sormia suussa ja just niissä kulmahampaiden (paikkojen) koloissa. Tuttikin (silloin kun sitä syö), on vaan noissa koloissa järsittävänä.

Tässä on viikonlopun aikana taas todettu monta kertaa, että hitsit toi poika alkaa jo olla fiksu. Katseltiin ikkunasta ulos ja todella kaukana näkyi menevän rattaat. Sanoin, että "katopa, tuolla menee rattaat, mitäs rattaissa on?" Johon Nooa vastaa, että "a vauva". (joo, edelleen lisää tuota aata sanojen eteen). Tänään kun Nopsu oli halunnut sisällä olla lenkkareissa ja sitten kun ei enää huvittanut, niin se tuli mun luokse, osoitti kenkiä ja sanoi "a poi", eli "pois" (uusi sana!). Ja, kun me illalla Juhiksen kanssa juteltiin, että katsottaisko jonkin aikaa Risto Räppääjää, niin Nooa oli jo kaivamassa dvd:tä esiin. Se siis nappasi tuon sanan ihan meidän keskustelusta. Ai että, on se, fiksu!

Minä kävin tänään jännittävässä kehonkoostumusmittauksessa. Oon pitkään jo halunnut käydä a) tsekkaamassa miten kroppa voi ja b) saada samalla siitä ylös yhdet lukemat, joiden perusteella voi myöhemmin verrata, ettei ihan pääse rupsahtamaan kun ensiviikollahan sitä ikääkin tulee taas vuosi lisää ;) 

Tulokset yllättivät minut: olen oikeasti tosi hyvässä kunnossa. Ja juhlistinkin sitä teellä ja tummalla suklaalla :) Ehkä tärkein mittari on viskeraalinen rasva, jonka tulosta minäkin odotin eniten. Tuo tarkoittaa sitä rasvaa, mikä kertyy kehossa sisäelinten ympärille kuormittaen niitä ja pahimmassa tapauksessa, noista rasvakertymistä irtoaa pieniä rasvahippusia, jotka verenkierron mukana voivat aiheuttaa erilaisia tukoksia. Tuo rasva on tuhat kertaa vaarallisempaa, kuin se jenkkakahvoihin kertyvä. Luvun tulee olla alle 100, hyvä lukema on noin 50-70. Minulla oli 64,4, joten ihan hyvältä näyttää. 

Lihasmassaa minulla on oikein hyvin painoon nähden, 27,9kg (viitearvo 24,4 - 29,8). Rasvaprosentti oli 21,3 (viitearvo 18,0 - 28,0). Nestetasapaino kropassa oli hyvä ja samoin luumassa. 

APUA, tajusin juuri, että taisin vähän valehdella pituuttani. Siis sanon aina olevani 172 pitkä, vaikka tosi asiassa olen vain nipinnapin yli 171 :D No, ei kerrota kenellekään, jooko??

Hyvissä fiiliksissä siis kohti uutta viikkoa. Toivottavasti Nooalla menisi hoidossa paremmin kuin viimeviikolla ja sittenpä loppuviikosta tosiaan päästään juhlimaan maman synttäreitä :) Whoop whoop! :)