Varasin juuri huomiselle lääkäriajan, koska tosiaan tuo syöminen on nyt ollut jo niin monta päivää aivan minimaalista (eilen ehkä banaanin verran, toissapäivänä päärynän verran), että alan huolestua. Tänään on mennyt alas vain maitoa ja sitäkin lounaalla ainoastaan 30ml (jonka tiedän siksi, kun yksi annos pullossa on tuon verran). Hammaskipukaan ei tätä selitä, sillä näkkäriäkin rouskutetaan, mutta kaikki tulee takaisin. Pahinta on se, että toinen itkee ja kiukkuaa, kun minä syön. Ihan niinkuin haluaisi ruokaa, mutta jotenkin ei silti pysty sitä syömään :( Tulee niin paha mieli. On tässä tullut viime päivinä kyllä useammatkin itkut itkettyä, kun harmittaa niin kovasti kaikki nykyiset ja menneet vaikeudet... Eilen Nooa oli kyllä kaiken kiukun keskellä ihana, kun istahdin lattialle ottamaan pienet itkut, niin se tuli ja halasi. On me jotain saatu sen päähän uppoamaan ihan oikein päin <3
Ainut, missä poika on tämän viikon aikana ollut tyytyväisenä, on rattaissa työnnellessä ja tutti suussa. Sitä tulemme tänään illallakin varmasti paljon harrastamaan. Jos tuossa huonossa kelissä kärryttelisi Alepalle ja takaisin, niin eikös siinä kuluttaisi jo suklaalevyn verran, joka voisi mupeltaa sitten illalla kun muksu nukahtaa..? ;) Onneksi saadaan pian yksi ystävä iltapäiväkahville. Nämä on muuten niitä päiviä, kuin seinät kutistuvat ja aloittaa jälleen kirjoittaa itsestään kirjaa otsikolla Maailman Surkein Äiti.
ps. maailman kauneimmat tulppaanit synttärilahjana ihanalta Tanjalta <3 Kiitos, nuo piristää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti