"These are the days we've been waiting for
Neither of us knows what's in store
You just roll your window down and place your bets
These are the days we won't regret
These are the days we'll never forget"
Samalla mulle tuli mieleen erään ystävän (kahden pienen lapsen äiti) seinällä oleva teksti, jossa lukee, että "These are the Golden Days" ja teksti on ympäröity kymmenillä perheestä ja lapsista otetuilla polaroid-kuvilla. Ihan tajuttoman pysäyttävää nähdä hetken, että.. niin.. kaikken haasteellisuuden keskellä TÄMÄ hetki on just se, mitä on odottanut. Tämä on se hetki, jota mummona kiikkustuolissa muistelee rakkaan papparaisen kanssa. Nämä on ne päivät.
Samalla olen eilen ja tänään koettanut tietoisesti työstää tiukasti mutta lempeästi hyväksymisen jaloa taitoa. Eckhart Tollen mukaan suuri osa ihmisen ahdistuksesta johtuu vastustamisesta (resistance). Ja tehokkain lääke tähän on hyväksyminen (acceptance). Olen käyttänyt viimeaikoina ihan liikaa energiaa erilaisiin ahdistuksiin ja vastustellut tosiasioita, kuin pikkulapsi, uskoen, että sillä tavoin voi jokin muuttua.
Okei, meillä oli rankka vauvavuosi. En juuri päässyt kiinni pikkuvauva-ajan suloisuuteen oman sairastelun sekä Nooan hankalan voinnin takia. Kaikki energia meni jaksamiseen sekä Nooan asioiden pohtimiseen, murehtimiseen ja selvittelyyn. Eikä tämä taaperoaika ole paljon tuonut helpotusta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut useamminkin tunnisteella "valivali".
Lisäksi meidän kaikki apuvoimat (lähinnä mun äiti ja sisko) asuvat kaukana ja me ei olla päästy Juhiksen kanssa esim. viettämään kahdestaan aikaa, kuin kahden lounaan verran Nooan syntymän jälkeen. Samoin olemme tuhannen pulassa, kun perheeseen iskee samaan aikaan työkiireet ja sairastelut.
Joo, voin jäädä loppuelämäksi surkuttelemaan näitä faktoja ja kuolla (anteeksi sanavalintani, mutta tarvitsin tähän jotain vahvaa) kateuteen, kun ystävillä tuntuu olevan 1000x helpompaa lastensa kanssa ja siihen lisäksi vielä vanhemmat tai sisarukset lähellä tarjoamassa apuaan. Nämä asiat vaikuttavat rehellisesti sanottuna myös meillä siihen, että mahdolliset haaveet toisesta lapsesta ovat saaneet jäädä.
TAI, sitten voin koettaa hyväksyä, että meidän elämä on juuri tämän näköistä. Okei, siinä ei ole kaikkea, mitä muilla on, mutta on niin paljon hyvää. Järjettömän upea isimies, molemmilla vanhemmista töitä, kaikki perheessä on perusterveitä. Meillä on yhteisiä unelmia ja haaveita (kesäreissu, isompi asunto, oma piha..) sekä lisäksi ystäviä ympärillä.
Lienee klisee sekin, että pitää keskittyä positiiviseen, mutta ajattelin sen nyt ottaa tämän kevään missioksi itselleni. Siitä muistuttakoon tämä biisi sekä tuo ihana, pari päivää elämää lämmittänyt aurinko.
Liian harvoin tajuaa nauttia hetkestä. Ihana postaus! <3 Lisää tuota aurinkoa, kun sillä on näin hyvä vaikutus! :D Ei mutta oikeasti, teillä on ollut tosi rankkaa joten onhan se ymmärrettävää, että välillä ei löydä niitä positiivisia ajatuksia. En tiedä miten selvittäisiin ilman lähellä olevia auttavia käsiä joten hatunnosto teille! <3 Halaus..
VastaaPoistaKiitos <3 Merkitsee paljon, kun joku edes ymmärtää, mistä puhun. Kyllähän sitä välillä saa harmittaa ja varmasti jatkossakin tulee hetkiä, kun tuntuu ettei jaksa, mutta onneksi aina välillä elämä jaksaa piristää - aurinko siinä hyvin tehokkaana keinona, ja musa. Sä taidat ymmärtää nää jutut ;)
PoistaJep, näissä asioissa ajatukset menee yks yhteen! :)
PoistaKyllä aurinko piristää niin paljon! Tuntuu et kaikki on ollu tän viikon paljon pirteempiä ja niin positiivisia :) Oon ihan varma et tää kevät ja tuleva kesä tulee oleen teän perheelle ihan huippu,ootte niin ansainnu sen <3
VastaaPoistaKiitos <3 Kauniisti ajateltu. Toivotaan tosiaan noin!! Ainakin odotan ihan hulluna kesää - ihan jo sillä, että pääsee tästä pukemisrumbasta ja ulkona on kuivaa ja lämmintä ja aurinkoa ja ja ja.. jätskiä ja uimarantaa ja ja ja.. :)
PoistaHieno kirjoitus,kultsi. Minä ainakin mietin välillä ihan samoja asioita mutta olen yrittänyt kokonaan itseni ja perheeni vertaamisen muihin (ei se kyllä aina onnistu...). Joskus kuulin sanonnan,Don't envy other ones happiness,you don't know the price they had to pay for it. Musta se on hienosti sanottu ja kertoo vertaamisen turhuudesta, elämä kun on välillä huonoa ja hyvää meille kaikille. Mun äiti mainitsee myös aina sadun,jota luki omassa lapsuudessaan, siinä äiti halusi lapsiensa olevan aina onnellisia ja lopulta perhe pääsi paikkaan jossa ei koskaan ollut suruja tai negatiivisia asioita. Mutta kuinka sitten kävi,kun ei ollut niitä elämän varjopuolia, myös iloiset asiat latistuivat ja pian ei ollut niitäkään koska kaikki negatiiviset asiat olivat poissa hyviä asioita korostamasta. Eli siis samaa asiaa tässä toistelen,meidän kaikkien elämät on erilaisia ja hyvä niin,ei elämässä olis mitään mieltä jos joskus ei kohtaus vastoinkäymisiä ja jos kaikkien elämä olisi samanlainen. Tälleen on musta paljon hauskempaa. Just got to learn how to roll with the punches! (tulipa pitkä kirjoitus ja myös paljon kirjoitusvirheitä joita en pääse poistamaan poistamatta koko tekstiä 😞 But maybe you get the point!)
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Olipa painavaa ja kaunista tekstiä! Pistän tuon kaiken korvantaakse.
PoistaJa hei joo, siis tää bloggerin kommentointi on ihan pyllystä, kun tekstiä ei tosiaan pääse korjaamaan.. Mutta to be honest, en kiinnittänyt huomiota yhden yhteen kirjoitusvirheeseen :)
Halauksia ja nähdään pian pian pian!! Lapsien kans ja sit se leffa! ;)